Mitä tapahtui? Kuinka tässä näin kävi?

Tämmöisiä tuumin kun ponkaisin metsään polulle ja kohti Köykkyrin laskettelurinnettä. Että koska jouksunvihaajasta tulikin juoksija, ainakin wanna-be? Kun lenkille lähtee tuntuu askel ihanan keveältä, ruoto nousee pystyyn ja olo on hetkellisesti melkein, sanonko, no sanon, gasellimainen. Juokseminen on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Sunnuntaina tein elämäni pisimmän lenkin! Juoksin tasan tarkalleen 23,1km yhden pysähdyksen taktiikalla. Ei tullut taaskaan 15km uupumusta, puolimaramatkan jälkeen vähän alkoi tuntua kintuissa kankeutta. Mutta olin tosi tyytyväinen. Minä! Ilman että kukaan pakottaa! Omasta halustani köpöttelin aika pitkään! Sykkeet olivat hienokseltaan yläkantissa, joten seuraavalla kerralla 25km ja hitaammin, vielä hitaammin ja matalammilla sykkeillä.

Tänään oli vähän erilainen treenipäivä: vaihteeksi kiipeilin meidän kotoisaa laskettelurinnettä mutta en juossut tällä kertaa vaan kävelin. Tein kymmenen nousua, paikalle ja paikalta juoksin pitkin polkuja. Koko hommaan meni vähän reilu tunti ja kilokaloreita hurahti liki 700. Syke pompotteli välillä 120-170. Ideana oli oikeastaan vähän sitä lihaspuolta rassata, pakarat reidet ja pohkeet saavat tuontyyppisessä hommassa hyvin työtä tehtäväkseen. Illalla aattelin joogata vielä.

Marraskuu on ollut hyvä juoksijalle, lämmintä ja kosteaa. Viikkokilsat ovat liikkuneet 30-35 välillä ja juoksun lisäksi sekaan on mahtunut joogaa ja lihastreeniä.  Alla koontikuvaa, katsotaan kuinka täyteen marraskuu saadaan! Me muuten kaiveltiin tontut naftaliinistä eilen.

Tekosyy on tekosyy, sillä sipuli

Ei vanhemmilla ole aikaa liikkua.

Paitsi että on. Luulen, että minulla on jonkinlaista kosketuspintaa asiaan, koska:

1. Minulla on paljon lapsia, neljä.
2. Olen tehnyt töitä monella tavalla tässä äitinä ollessani ja siltikin ehtinyt       liikkua
3. Uskon ja olen omalta osaltani kokenut, että liikkuminen lisää voimia,           useassa elämäntilanteessa raskauksista burn outiin ja kaikkea sillä välillä.
4. Otan lapset mukaan liikkumaan, usein
5. Myös minun armas puolisoni treenaa monipuolisesti ja usein

Miksi vanhemmat eivät ehdi liikkumaan?

Useimmin kuulemani syyt ovat liikaa töitä, kotihommat odottavat, ei ole hoitajaa, on liian myöhä, liian aikainen, ei jaksa eikä pysty, telkkarista tulee Jutta ja Superdietit, en tykkää liikkua, tulee hiki (ok, no jos ei tykkää niin minkä sille mahtaa sitten.), eilen oli punkkua ja juustoa iltapalaksi, ei pysty nyt. Selkään sattuu.

Tämä lienee se peruspäivä: herätään aamulla töihin, viedään lapset hoitoon, ollaan töissä, haetaan lapset hoidosta, käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, tehdään jotain/mitä?, katsotaan telkkaria, syödään iltapalaa ja mennään nukkumaan. Niin on tiukka päivä ettei mihinkään väliin saa esim. yhtä tuntia harrastamiselle. Stressi kasautuu kehoon ja jos ei stressi, liikkumattomuus sinänsä on uhka terveydelle. Joillain työ on vielä ruumiillista ja siksi tarve muuhun liikkumiseen on vähäisempi, näitä tapauksia on vähenemässä määrin. Tässäkin pitää olla itselleen rehellinen.

Mua vähän ärsyttää. Kun asian voi ajatella toisinkin.

Voi herätä aamulla, viedä lapset hoitoon, mennä töihin, pitää tauot ja virkistyä välillä jotta on tehokkaampi ja päivän päättyessä jättää työt töihin. (Se on mahdollista, jopa pakollista, ette te halua uupua.). Sitten kotiin, edellisenä päivänä kahdeksi päiväksi laitettu ruoka lämmitetään ja syödään yhdessä. Pikkuhetki palautumista ja sitten voi liikkua seuraavilla tavoilla:

• Sään salliessa pue lapset ja lähtekää kävelylle, pieni rattaisiin ja isompi voi kävellä tai pyöräillä. Kyykkää vaikka askelkyykkyjä jos ei pienen kävelijän vauhti riitä lämmittämään, terhakoituu siinä pakaratkin. Nasuille uni maistuu ja aikuisille jää omaa aikaa, vinkvink.
• Avaa youtubesta joogavideo ja ota lapset joogaamaan. Meillä 8v. jaksaa tunnin, pienemmät häsäävät siinä välissä mukana ja välillä tekevät omiaan.
• Osta jumppakumppari kotiin. Sillä tekee monet vastaavat liikkeet kuin salilla, katso paketin ohje. Omani maksoi 6€, ei paha investointi. Siinä voi jumppaa tehdä samalla kun nasut leikkivät, jos vähän kaaosta syntyy leikeissä niin SE KUULUU ASIAAN. Lapset ovat lapsia. Välillä voi vähän komentaa, jos ihan hulinaksi menee. Tai kiristää karkkipäivällä.
• Jos sinulla on useampi lapsi, on heitä hyvä käyttää painoina jumpassa ja siitä ainakin meillä nasut tykkää: kersa reppuskaan ja syväkyykkyä, pienemmällä heilautusta ja vaikka pulloveria, hauiskin onnistuu. Hiki tulee ja kaikilla on hauskaa. Se on ihan oikeaa liikkumista.
• Punnerra, kyykkää, matokävele, hypi - käytä omaa kehoasi vastuksena.

Kotitöihin menee oikeastaan aika vähän aikaa, kuuden hengen pyykit ripustaa n. 10 minuutissa, tiskikone on tyhjä viidessä, kalakeitto valmistuu alle puolen tunnin ja joka päivä ei tarvitse siivota koko taloa. Aikaa on. Muista hengittää välillä syvään ja olla hetkessä kiinni, kyllä se siitä.

Liikkuminen jotenkin+hiki=ihan oikeaa liikuntaa -> terveyshyöty

Tuntuu siltä, että ihmiset määrittelevät liikkumisen joksikin ihmeelliseksi asiaksi, jossa vetkutetaan takamuksia mammojen kanssa jumpassa yhteen tahtiin tai ravataan kieli vyön alla kuulokkeet korvissa, appsi kuumana, gps ranteessa (ei, kieleni ei ole vyön alla, en saa itsestäni vielä niin paljon irti.). Monimutkaiset salilaitteet ovat likipitäen pakollisia, muuten vammautuu vartissa. 

Ei näin.

Liikkuminen pitää määritellä itselleen uusiksi: kaikki aktiivinen vapaaehtoinen tekeminen joka nostaa sykettäsi ja saa kunnon hien pintaan, on liikkumista ja terveydellesi hyväksi. Voit juosta jos juoksuttaa, voit mennä salille jos se sopii paremmin, voit liikkua kotona lasten kanssa, jos se on elämäntilanteeseen sopivin vaihtoehto. Aina voi liikkua. Mutta mennään yli siitä arkiaktiivisuudesta joksi monet mm. imuroinnin laskevat. Imurointi ei ole liikuntaa, paitsi silloin kun juoksijat lenkillä imuroivat kilometrejä. Silloin imurointi on liikuntaa.

Lajityypillinen tehotreeni tavoitteineen voi olla haastavaa ilman lapsenvahtia, mutta kuinka moni liikkuu niin vakavissaan? Ja kuinka monen terveydelle olisi hyväksi jo ihan vain kotona useamman kerran viikossa tehty lihastreeni. Kovin monelle. 

Liikunta VÄHENTÄÄ stressiä ja ehkäisee masennusta

Kun näen todella stressaantuneita vanhempia jotka tiuskivat jälkikasvulleen ja päällisin puolin aika turhasta, tulen vähän surulliseksi. Mielelläni määräisin viinapäivää vinkuvat mammat ja papat vähän hikoilemaan ja pudottamaan sillä stressitasoja. Lapsetkin olisivat tyytyväisempiä, uskon vakaasti. Ja entäpä esimerkin voima! Kohtuullisella liikunnalla voi aloittaa, vähän pidemmälle kuin jääkaapille tai autotalliin.

Tässä vielä lainaus Sosiaali- ja terveysministeriön Muutosta liikkeellä!-julkaisusta:

"Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia ja kansantalouden kustannuksia, heikentää työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Jo pitkään on tiedetty liikunnan myönteisistä vaikutuksista lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä masennukseen ja niiden ehkäisyyn." 

Tässä liikuntasuositus.

 Äidit ja isät. Perseet penkistä nyt.

Hupsis, tavoitteita

Oletteko koskaan kokeilleet näitä kaupasta saatavia yhden käyttökerran kasvinaamioita? En minäkään, tai naamioita yleensäkään. No nyt kokeillaan! Ohjeessa lukee että istu tai lepäile vartin verran naamio kasvoilla ja kuori se sitten pois varovasti ja pitäisi näyttää heti heleämmältä. Kohta nähdään, istutaan tarvittava aika tässä koneella.

Kuivaessaan naamaan tämä tuntuu todella omituiselta. Taustatietoina vielä, minulla on t-alueen näppyläongelma ja toisaalta atoopiset silmänympärykset, jotka rakastavat pakkasen ja valuvan hien yhdistelmää. Norminaama suomalaisittain, kaiketi. Palataan tuloksiin tuolla lopussa.

Tavoitteista

Olenkin tainnut jo kuuluttaa, että ensi vuonna olisi kokonainen maraton tavoitteena, hyvän puolikkaan lisäksi. Yhden hyvän saadakseen tarttee luultavasti epäonnistua ensin toisessa.

Maran valinta on haastavaa puuhaa:

• Reitti saisi olla tasainen, ainakin suurimmaksi osaksi
• Tapahtuma saisi olla isohko, mutta ei tarvitse olla mikään jättimassajuoksu
• Tapahtuma saisi olla syssymmällä, pikkusade ei haittaa mutta helle hyydyttää meikäläisen
• Tämän vuoden tuloksissa saisi olla vitosellakin alkavia maaliintulijoita enemmän kuin yksi, luultavasti meitä hitaampia on siellä sitten ensi vuonnakin. (Minulla ei ole aikatavoitetta, kunhan maaliin taaperran.)

Nokkelampi juoksutapahtumia keräilevä varmaan jo hoksaakin, että taitaa Vantaa kutsua Pohjoisen tyttöä ensi syksynä. Sinne on myös velipoikani suuntaamassa puolisonsa kanssa, joten on vain loogista että mennään yhdellä autolla koko kööri. Sanottakoon, ne tyypit ovat maalissa todennäköisesti puolitoista tuntia minua ennen, riittäneekökään. Mutta siis Vantaalla koko matka, hui!

Ja puolikkaat sitten, Terwa Oulussa toukokuussa saa olla se ensimmäinen. HCR-reissu ei nyt houkuttele, reitti oli viimeksi alkuun tosi raskas ja keksivälillä pettymys ((Pikku)-Huopalahti?! Talot ovat niin kuin keksipaketteja, juu-u), maaliintulo oli toki juhlallinen. Mutta ei kiitos, sitä paitsi vannoin etten yhteenkään kevätjuoksuun enää lähde. No lähden kuitenkin, mutta täällä tutuissa maisemissa. 

Viime talvena harjoittelua häiritsi jatkuva sairastelu ja olin jo silloin todella uupunut työpaikan ristiriitaiseen tilanteeseen ja muihin ongelmiin, jotka kulminoituivat yt-neuvotteluihin. Nyt kun toivun vakavasta uupumisesta, on tullut selväksi että minun on huolehdittava itsestäni ja palautumisesta, tällä reseptillä jaksan varmasti talven, jahka se joskus alkaa. Ja Terwan. 

Toinen puolikas on vielä auki, mutta voisihan sitä perinteen vuoksi Kiimingissä sen kipittää, vaiheeksi hyvällä ajalla. Jos ei muuta keksitä, sinne. Jos taas elokuussa Zeppelinin maran aikaan ei ole helleaaltoa, voisin mennäkin sinne kaverin kanssa. Onneksi on jälki-ilmoittautuminen!

Mutta näillä mennään. Nyt kun vielä joku kertoisi, miten tässä näin kävi? Inhosin juoksua sydämestäni ensimmäiset 30 vuotta, siinä välillä sitten olinkin aika paljon raskaana, ja nyt 36 vuoden iässä iskee hulluus. Liekö tämä ikäkriisin oire?

Palataan naamaan

Kiristelee tämä naamio ainakin, katsotaan miten se irtoaa ja kuinka monta vuotta tipahti.

Luoja! Älkää hyvät ihmiset ainakaan tätä naamiota kokeilko. Vanhenin eittämättä pari vuotta nyppisessäni tuota kalvoksi muuttunutta naamiota naamaltani, koska näin kuuluu kai toimia? Tuskaa. Osa lähti lopuksi pesemällä kun ei vaan jaksanut enää. Ehkä olisi ohjeen mukaan pitänyt selailla muotilehteä sohvalla eikä suunnitella uunikalan laittamista.

Joo eikä tullut kirkkaampaa tai freesimpää nasua. Varmemmin sen kyllä saakin lenkillä. Sinne iltasella! Ei tuu minusta kauneusbloggaajaa, ei.

Oi ihana lokakuu!

No ei ehkä ihan mutta onhan tämä huippua, sopiva lämpötila juosta ja aivan ihana auringonpaiste.

Tänään juoksin 12km metsässä ja pyörätiellä, keskisyke asettui tuonne 148 lyönnin tuntumaan ja vauhti vaihteli 6.30-8/9min/km, kun esim. noilla pitkospuilla hädin tuskin uskalsi ottaa hölkkäaskelia. Ehkä olisi tarpeen hankkia polkujuoksuun omat popot?

Mutta noista sykkeistä, epäilen että tasaisella vauhti oli 1,5 tunnin lenkiksi liian kovaa (osa ajasta meni sitten konttausvauhdilla mättäillä...) tai että eiliseltä iltakympiltä palautuminen oli ihan vaiheessa. Sykkeet olivat korkealla ison osan matkasta mutten viitsinyt hiljennelläkään kun oli kiva kipittää. Toisaalta, krooniseksi päässyt stressi varmaan vielä kummittelee kehossa ja se näkyy lyöntitiheydessä. Nyt pitäisi olla itse todella tarkkana ja pitää sykkeet matalalla, vaikka ihan kävellen.

Perämoottori

Niin ihmeellistä kuin se onkin, olen viimein löytänyt hanuristani moottorin juoksuun.  Huomaan, että lantion asento on parantunut, ankkapylly on jäänyt unohduksiin ja pakaroiden tehdessä työtä matka maistuu paljon paremmalta.  Nyt kun saan vielä selän yläosan auki ja kyljet rennoiksi, niin happi alkaa virrata ihan eri tavalla. Tätähän työstettiin keväällä fysioterapeutin kanssa, lue lisää raskausarpi-jutusta... Joo, on ne mahtavat.

Askel kerrallaan, ongelma kerrallaan, päivä ja lenkki kerrallaan. Siitä se lähtee ja enempään ei paljon pysty.

Aurinkoa!

Viikon varrelta

Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kuin edellisellä, välillä on väsyttänyt tolkuttomasti ja ollut vähän matala mieli muutenkin, välillä on ollut todella kivaa. Tiistaina kävin 19,7 km lenkin hitaasti n. 7 min. kilometrivaihdilla köpötellen ja koko lenkki tuntui hyvältä, ilman nestettä tai muutakaan tankkausta. Ei tullut sitä uupumusta, joka kahdella viimeisellä puolikkaalla on vaaninut 15 km jälkeen. Torstaina piipahdimme päiväreisulle Ikeaan ystävän kanssa ja se oli yksi ehdoton viikon kohokohta. Eilen ostin uuden välipaidan juoksutakin alle ja tänään pääsen testaamaan sitä kaverin kanssa pk-lenkillä. Paita on pinkki. Kuinkas muuten?

Jooga

Minulla on aika paljon ongelmia yläselän kanssa, lääkäri totesi että se on ns. lankkumallia, liian suora. Tästä syystä, ja rönöttämisestä johtuen, mun yläselkä on aika jumissa, etenkin vasen siipilihas kipuilee lähellä kainaloa ja suorastaan tuntee, kuinka se estää vetämästä syvään henkeä. Ajattelin, että jooga voisi olla hyvä harjoitusmuoto minulle: saisin rauhoitettua mieltä samalla kun pääsisin työstämään rangan liikkuvuutta ja lantion alueen jäykkyyksiä.

Ajattelin, että Youtube-tutoriaalit ovat varmaa ihan perushyvä tapa tutustua lajiin, jos samalla koetan isosta peilistä seurata asentoa ja kuunella tarkkaan ohjeita. Nyt olen kolme tuntia tällä tavalla tehnyt ja on kyllä löytynyt juuri tuolta yläselästä meheviä jumeja ja niille hyviä liikkeitä ja asentoja. Kyllä tämä tästä, mobilisatiorullan kun vielä saisi hankituksi, ehkä pukki tuo.

Sitten voisi etsitä paikan, jossa pääsisi ihan oikeasti ohjatusti joogaamaan, juoksutreenien välillä.

Hyvää sunnuntaita!

Kuinka lujaa?

Harjoitusvauhdit on mielenkiintoinen asia, ja tärkeä. Harjoitukset on tehtävä kukin kyseiselle harjoitukselle mielekkäällä tavalla, jotta haluttu tulos saavutetaan. Ei liian lujaa, ei liian hitaasti, ei liian kauaa eikä liian lyhyesti. Jokainen harjoitus on laulun arvoinen, jokainen harjoitus on tärkeä...

Nythän juoksijoilla tuntuu alkavan tai olevan käynnissä ylimenokausi, jolloin tehdään peruskuntotyötä. Vauhtikestävyystreenit aloitetaan sitten ehkä taas kevään puolella, ennakoiden lappujuoksukautta, mitä se itse kullekin tarkoittaa. Ja peruskestävyyttä rakentelen itsekin, mutta uuden vuoden aaton juoksu Limingassa houkuttelee vähän vauhdin kehittämiseen, olisi kiva selvitä siellä kympistä alle tunnissa.  Laskin harjoitusvauhteja perustuen HCR puolikkaan aikaan, joka oli hirvittävän huono, n. 2.17.xx. tuossa ajassa käveltiin vähän, istuttiin vessassa vähän ja juostiin hyvin vähän kunnolla. Mutta se on se mittari, jonka perusteella uskaltaa arvioida tasoaan. Lisäksi arvioin Juoksija-lehden laskurilla kympin vauhdin perusteella harjoitusvauhteja. Aika yhteneväisiä olivat tulokset, kuten kuvista näkyy.

Tämän perusteella ohjelma näyttäisi suurin piirtein siltä, että viikkoon mahtuisi yksi pitkä peruskestävyys, n. 2h kestoltaan jota taaperrettaisiin siinä seitsemän minuutin kilometrivauhdilla. Lisäksi perusperuskuntoa tuonne seitsemän ja kuuden ja puolen minuutin väliin tunteroista, reipasta lenkkiä kuuden, kuuden  ja puolen minuutin pintaan neljää viittä kilometriä. Tässä on tämmöinen liukuman vaara, näkisin. Ja sitten sitä vauhtikestävyyttä tai reipasta, ommoo kovvoo -vauhtia, jolla pysytellään anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja kehitetään maitohappopuskuria tai jotain sinne päin. Jotta jaksaa sitte juosta lappu rinnassa pitkään ja hyvin. Taitaa olla tarpeen etsiä kuitenkin se sykevyö Suuntoon.

Tässä näkyy viikonloppuinen metsälenkki, jossa vauhti vaihteli tosi paljon ja siksi on vähän turhaa tätä analysoida sen enempää. Mutta jos ajatellaan, niin lähtökohtaisesti näyttäisi aika hyvin sinne perusperuskestävyys sabluunaan. Lenkin varrelle osui pitkospuita, pieni laskettelumäki, soista pätkää ja ihanan helppoa metsäpolkua. Kaikin puolin kiva lenkki ja hyvässä seurassa. Vaikka heitinkin lipat juurakossa, kuinkas muuten.

No muista harjoitusmuodoista sitten

Aiemmin tykkäsin todella kovasti käydä salilla ja olen paljon puhunut sen puolesta mm. painonhallinnassa, kiitos hyvän aineenvaihduntaboostin jonka esim. kyykkytreeni tarjoaa. Huono lihashuolto yhdistettynä kovaan salitreeniin johtaa kuitenkin todella jäykkään kokonaisuuteen, mikä ilmenee tapauksessani pakaroiden jumeina ja oikean jalan reiden ulkosyrjän kipuna, samoin yläkropan liikkuvuus on ehkä kärsinyt - tarttee tehdä jotain. Salikortti vaihtui kumppariin, leuanvetotankoon (kumpparin avulla sain jo tehtyä!), kehonpainoharjoituksiin ja kodin käsipainoihin. Näiden avulla ylläpidetään yläpään lihaskuntoa, askelkyykyt ja muut kotona tehtävät sen semmoset yhdistettynä mäkivetoihin auttavat sitten tukevat sitten taas alapään lihaskuntoa. Lapsi syliin ja syväkyykkyä, mukula selkään ja pohkeita, jnejnejne. (Meillä on vastus valmiina välillä 13kg-28kg). Katsotaan, miten tässä käy. Luulisin, että ihan hyvin. Venyttelyt olen ottanut mukaan viikottaiseen toimintaan myös, se on lapsistakin tosi kivaa, yhdessä könytä lattialla.

Iloa viikkoon meille kaikille!

Lepoa ja iloisia ajatuksia

Kirkkovenehän tämä taitaa olla.

Ilon kautta. Niinhän sitä sanotaan, se  ei vain taida aina olla  ihan niin helppoa. Ilo tuntui olevan vähän hukassa, kyllä se pilkisteli kun olin oman perheeni kanssa, mutta minulle tavallinen riehakas vire meni jonnekiin piiloon kun väsymyskuorma kasvoi. Nyt tuntuu, että se ilo alkaa taas pulputa pintaan, kurkistella turvapaikastaan. Kiitos parantuneen unen ja ajatusharjoitusten.

Eilen nauroin ääneen keksittyäni hyvän idean tämän päiväiselle pitkislenkille. OK, kyseessä voi olla oire myös vakavammasta mielenterveyden häiriöstä.

Eilisellä päiväkävelyllä nuohosin rantakaislikossa, haltioiduin meren hypnoottisesti aaltoilevasta pohjahiekasta ja kikkailin rantakivillä. Istuin rannassa ja haudoin hyviä ajatuksia. Ilon kautta, väsynyt mutta onnellinen. Molemmat pitivät paikkansa ja tänään sama vire jatkuu.

Eilen söin myös pizzaa. Valkosipulilla. Tämän päivän pitkislenkki tulee siis ihan tarpeeseen, johonkin ne kalorit on kulutettava.

Themesong

Suurin piirtein ikäiseni lukijat muistavat Ally McBealin (ja tiistain komediaputken!) ja teemalaulun. Mulla on uusi:

Eilen en varsinaisesti asiasta tehden tehnyt minkäänlaista treeniä, otin levon kannalta ja annoin ajatuksen juosta. Joustava mieli-kirjan oppien mukaan havannoin aktiivisesti sinne tänne kirmaavia ajatuksenpoikasia ja pysäytin itseni, jos suunta oli negatiivinen tai uhkasi mennä murehtimisen puolelle. Tai jos ajattelin ikäviä, arvioin mitä tapahtuu jos en otakaan omia ajatuksiani ihan vakavasti vaan valitsen uskoa toisin - mitä siitä seuraa? Päivä oli hyvä, olo levollinen.

Aamupäivällä kävin taapertamassa puolisentoista tuntia metsässä, kastelin lenkkarit

rahkasammaleissa, huojahtelin notkuvilla pitkospuilla (ja olin varma, että joku tulee ihan puskurissa kiinni perässä, kun niin kovasti notkuivat - ei siellä ketään ollut.), huidoin näkymättömiä hämähäkkejä (onneksi siellä ei ollut muita, olisivat säikähtäneet. Mutta ne polun yli menevät seitit, miksi niiden pitää olla juuri pään korkeudella?), kipaisin laskettelumäen (pienen) juosten ylös koska tuntui siltä ja leivoin kakun kuopukselleni, joka täytti kaksi vuotta. Illalla venyteltiin nasujen kanssa yhdessä, sitä ennen tein vähäsen korsettiharjoituksia (keskivartalon tuki on juostessa tärkeä ja neljän mukulan jälkeen on jäänyt jotenkin retuperälle tämä puoli...Vähän niin kuin että tässä vauvakiloja tiputan ja nuorimmainen on 30v.).

Tänään on aivan mieletön aamu, kirkas pakkanen ja auringonpaiste. Ulos, ulos.

Tyyneyttä, rakkauta, iloa ja valoa.

Kaasupurkauksia

Terveiset seisakkeelta

Menikin pitkään ilman mitään sanottavaa. Tai sanottavaa olisi ehkä ollut, mutta ei voimia eikä intoa sanomiseen. Hiljalleen kevään mittaan hiipinyt uupumus otti viimein vallan ja nyt ei voi enää selitellä: uuvuin työhöni, keho ei kestänyt kroonista stressiä ja unen puutetta ja sitten tulikin seinä vastaan.

Meitä on monia joille näin käy. Yhteistä meille on korkea motivaatio ja tahto onnistua, kiltteyskin. Muita yhteisiä tekijöitä ovat usein jatkuva sisäinen ristiriita: työpaikka ei anna mahdollisuutta suoriutua niin hyvin, kuin omat epärealistiset tavoitteet vaativat ja sitten soppa onkin valmis. Mieli hautoo asioita, niistä ei pääse irti ja arki muuttuu surumieliseksi, uuvuttavaksi ja ellei mitään muutosta tapahdu, edessä on ihan täysi pysähdys.

Ja tässä sitä nyt ollaan parkissa ja kasataan motivaatiota, opetellaan ajattelemaan asioita uusiksi ja päästämään irti haitallisista ajatuksista. Sain tehtäväksi miettiä, mikä olisi puolustuspuheeni, jos joutuisin käräjillä puhumaan itseni puolesta. Tämä siksi, että koin olleeni heikko, kun en selvinnytkään omista vastuistani. Puolustuspuhe muotoutui seuraavanlaiseksi:

"Teen yt-kierroksen jälkeen useamman kuin yhden ihmisen töitä. Ongelma on matematiikkaa, yhdestä ei ole korvaamaan monta menetettyä. Toisekseen, mikä se minun vastuualueeni edes on? Kaikkiko mitä eteeni tuodaan vai jokin määritelty? Kun en tiedä, koetan venyä kaikkeen, huonoin seurauksin."

Pikkuhiljaa voimat alkavat palautua ja olo oli tänään sellainen, että lenkki tuli kyseeseen. Kovatempoinen liikunta minulta kiellettiin: se ylläpitäisi kehon stressitilaa. Lenkkeily on kuitenkin tärkeää. Uskon, että sen avulla saan mielialan pysymään optimistisena ja olon vahvana. Mieluummin juoksen kuin kosken yhteenkään lääkkeeseen.

Kaasuttelua

Juoksin kesän aikana ne kaksi aiottua puolikasta. Kumpikin meni huonosti, syyskuinen menee ihan täysin kehon uupumisen piikkiin ja olisi voinut jäädä juoksemattakin. Se siitä, nyt katsotaan eteenpäin ja opetellaan olemaan rypemättä epäonnistumisissa. Sehän on tyhmintä ajantuhlausta mitä voi olla.

Liityin facebookin KPK 24/7-ryhmään, jossa kestävyyslajien harrastajat jakavat ja saavat vertaistukea kaltaisiltaan. Ihanaa, että liityin. Olen oppinut mm:

• Muillakin menee vasta sekaisin joskus juostessa ja bajamaja on tarpeen.
• Maratonilla on ok syödä vihreitä kuulia geelien sijaan - mikä ihana tekosyy!
• Juokseminen on vaarallista hommaa, porttiteoria toimii. Aloitat parista kilometristä ja olet onnellinen kun eka kymppi tulee täyteen. Sitten alat haaveilla puolikkaasta ja kun se on juostu, kokonainen kutsuu vastuttamattomasti. Sen jälkeen kokomara ja siinä rinnalla alat kuulla polkupuolikkaiden ja ultramatkojen seireenilaulua. Sitten voit vaan todeta, elämä on muuttunut pysyvästi: Tulet lenkiltä, seuraava odottaa juoksemistaan, välillä voi selata my next runista tapahtumia ja suunnitella seuraavaa kesää.
• Juokseminen on ihanaa.

Onnellisen avioelämän ohella suurta iloa tällä hetkellä tuottaa se, kun jalat takovat maata ja voimantunne palautuu uupumisen jäljiltä. Alan huomata, että en enää ole huolissani jaksanko. Lenkillä kuulostelen jalkoja ja keuhkoja, miltä tuntuu. Huomaan, että hyvältä. En ole keijukaismaisen kevyt juoksija. Jos olisin hevonen, olisin raskaasti tuupattava ja vähän kankea ja pahatapainen puskapolle. Ja sellainen olen ehkä juoksijanakin. Mutta alan nauttia enemmän ja enemmän menosta. Ja sen myötä luotan omaan kehoon, eihän minulla toistakaan ole. 

Väsyminen on perseestä, ei siinä ole mitään runollista. Mutta nyt olen oikealla tiellä ja kasvamassa vahvemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Elämä eletään nyt ja työ ei ole elämä. 

It's a new dawn, it's a new day, it's a new life for me,

And I'm feeling good.

Nina Simone

Lomalla, lomaa odotellen

Tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin hankalia ja hitaita. On kiirettä, jatkuvaa sairastelua, stressiä ja lisää kiirettä. Oma asene on huono.  Parempaa päivää on saanut välillä odotella. Tympeintä on jatkuva kipeänä oleminen, keuhkoputket ovat välillä ohan vereslihalla ja toivon, että siihen saa avun astmakokeiden myötä. Kun on kipeänä eikä juoksu kulje, on mieli muutenkin matalalla. Jotta olo olisi kivempi, olen hieman puolikuntoisenakin sitten mennyt salille ja joskus silloinkin, kun olisi pitänyt jäädä lepäämään. Siitä tauti vaan on sitkistynyt. Mutta jospa tämä nyt tästä! Viikon ajan olen saanut taakse ehjää treeniä ja olo tuntuu suht mukavalta, joskin keuhkot tuntuvat piiputtavan aika vähästä ja palautumisen kanssa on oltava tarkkana.

Yksi harmillisimmista seurauksista tautiputkelle on se, että tämän  vuoden Extreme Run Oulussa jää väliin. Siellä oli niiiiin kivaa! Toisaalta, pinkin tiimimme uusin jäsen on hänkin toipilaana jalan kanssa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi meille jää nousta kuin Fenix-linnut tuhkasta ensi vuonna, entistä pinkimpinä ja polvet paremmin suojattuina. Toisaalta, viime kesä oli ihanan lämmin ja nyt meressä juoksemin tuntuisi varmaan aika hyiseltä!

Kesäloma, jatkoloma

Kesäloman viimeinen viikko starttasi juuri ja vähän ahdistaa. Päivystysluontoisia hommia olen tehnyt lomallakin. Elokuun lopussa luvassa on viikon jatkoloma Menorcalla Espanjassa ja se tulee tarpeeseen! Viikko täysihoitoa poikueen kera ja paljon kaivattua lämpöä ja aurinkoa. Uusia maisemia. Eniten odotan lepoa ja hauskaa yhdessäoloa, ilman puhelinta ja lomallakin vaanivaa sähköpostia.

Bikinikuntoa aletaan hioa huomenna, tänään syödään kakkua - tällä päivämäärällä aviollinen autuus armaan Herra R:n kanssa on kestänyt 13 vuotta!

#sattumahanuri

No oli se tää, mutta tässä kyykätään!

On siellä lihas, onon!

 Hahaa, Fitness Führer kirjoitteli pitkään pebasta ja sen problematiikasta blogien ja somen kuvastossa. Ollakko vai eikö olla? Ja mitäpä mieltä ollaan ns. sattumahanurista, joka ohimennen livahtaa kuvan keskiöön?

Ei sellaisia mun puolela sitten löytynyt yhtään. En kyllä kehtaisi miehelleni ees ehdottaa, että otatko silleen kuvan että mun peppu näyttää just hyvältä?

Superparkissa kiivetään seinille!

BUTTZILLA!

Hiljaista, konelakossa

Tietenkin kun bloggaa, olisi asiallista tehdä sitä säännöllisesti.

Mutta olen ollut vieroittumassa tästä työvälineestä, onhan nyt kuitenkin kesäloma. On inhaa blogata kun eka sähköpostiin tulvii kaikenlaista. Jos et käy sitä läpi, menee loma ihan varmasti stressatessa. Jos taas käyt, menee ainakin yksi päivä asioiden hoitamiseen. Oli miten oli, loma siinä kärsii.

 Lomasta muuten, ei ole säät suosineet tänä vuonna. Paitsi juoksijaa! Ei ole ollut liian kuuma hölkätä yhtenäkään päivänä. Jotta saatiin edes hieman aurinkoa ja lämpöä, suuntasimme lauman kanssa Porvoon Emäsaloon armaan anopin hoiviin muutamaksi päiväksi. Helle helli ihanassa maalaismaisemassa ja rantakallioilla oli ihana kiipeillä.

Seuraava aurinkopätkä nähtävästi odottaa elokuun lopulla kun lähdetään Menorcalle viikoksi, sitä odotellessa...

Lenkkeilystä

Olen käynyt suhteellisen ahkerasti lenkillä, eilen viimeksi 14km juosten ja yksi kävellen lopuksi. Pitkiä lenkkejä enemmän kuin lyhyitä, sehän tarkoittaa sitä että mäkitreeni ja vk-lenkki on tällä viikolla melkein pakollisia, jompikumpi. Sitten tasavauhtinen kymppi ja loppuviikkoon pitkää. 

Kesäflunssa on vaivannut meidän perhettä ja tänään aamulla ääni oli minulla taas kuin pullollisen Jack Danielsia kuubalaisen sikarin kera nauttineella kapakkaruusulla, hieman matalahko. Ajattelin kuitenkin iltasella kipaista salille tekemään selkätreenin, fysioterapeutin ohjein. Kevyttä ja palauttelevaa vainen.

Viime viikolla kyykkäsin itseni invalidiksi, siinä meni kolme päivää toipuessa: takakyykky yhden jalan prässi, reiden ojennus ja syväkyykky levypaino sylissä - pitkä tauko jalkatreenissä ja tuloksena pari jalatonta päivää ja yksi hyvin kankea. Mutta takapuoli tuntuu napakammalta! (omasta mielestä ainaki).

 Nyt aion jatkaa taas hiljaiseloa ja lenkkeilyä, saleilua ja lomailua. Kuvien kera palailen asiaan tässä jossain vaiheessa.

 Aurinkoa odotellen!

Juhannuksen jälkeen

Vai että keskikesän juhla. Ehkä itikoiden määrässä mitattuna.

Nyt odotellaan aurinkoa ja lämpöä ja jotain ihmettä, joka hävittäisi nuo pihalla inisevät lentävät penteleet. Tänään päästiin jo makuun kun aurinko iltapäivästä helli meitä. Ja sitten tuli kaatosade. Kiitti Esteri, kun jaksoit odottaa siihen, että sain viikon vk-lenkin loppuun.

Meillä juhannus ei nykyisellään ihan hurjasti eroa normiviikonlopusta: mielellämme ollaan kotosalla, jos mökillä sää näyttää pahalta, grillataan kuten useinkin kesällä ja touhutaan yhdessä. Lenkkeiltiin, saunottiin ja vihdottiin, sitten syötiin vasta. Poimittiin kukkia lasten kanssa, niittyleinikeitä, koiranputkia (?) ja pihasta syreenejä ja lumipalloheisiä.

Juhannusaattona juoksin lenkkikamun kanssa jo perinteeksi muodostuneen pitkän lenkin, eilen tein lihaskuntojumppaa lasten kanssa ja tänään oli tämä vk-lenkki. Siitä ehkä nopeimmat päättelee, ettei meillä juhannukseen kuulu krapula, ja näin asia tosiaan on. En enää edes muista koska olisin juonut siiderin tai viiniä, siitä on vuosia. Nykyään olen mieluummin ilman ja kun paheita kuitenkin pitää olla niin ajattelin, että minulla se on suklaa tai jäätelö tms. Viinittä pärjää, mutta herkkujen kanssa on niin ja näin... Joku taas tykkää vaikka valkkarista ja se on ihan ok. Kännääminen on vähän hönöä kuitenkin.

Liikuntaa lasten kanssa

Eilen siis jumppasin lasten kanssa, kuvatodisteita ei nyt jäänyt mutta koetan selostaa:

• Syväkyykky puolitoistavuotiaan kanssa: beibe 13kg tuohon syliin tukevasti etupuolelle ja peppu kohti lattiaa, pudotetaan siis ihan syvälle tämä kyykky ja sieltä sähäkästi ylös, 3x15
• Peruskyykky leikki-ikäisten kanssa (17kg molemmat, vuorollaan, aikalailla tasan tarkalleen) 2x12
• Pohjelihas tokaluokkalaisen kanssa: nasu reppuskaan ja varvistelemaan  (n.25kg) 3x15
• Sitten ilman naperoita punnerruksia, 8 "oikealla" tyylillä ja loput polvet maassa, yht 2x20
• Kulmasoutu, fysioterapeutin ohjeella rintarangan aktivoimiseksi, pieni paino vain 6kg, iso liike
• Vatsalihaksia

Ja tänään vk-lenkki: 4,3km, kesakinopeus/vauhti 5.28/km -> parannusta edelliseen ihan kivasti.

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen kesälomaa, jos loman saa pitää rauhassa. Vähän on päivystyksen kanssa niin ja näin, mutta koetan saada hoidettua. Tunnustan, olen todella loman tarpeessa. Sitä odotellessa hirviän ihana uusi biisi:

Follow my blog with Bloglovin

Onpa mahtavat raskausarvet!

Noin huudahti innoisaan fysioterapeutti, jolla kävin rintarangan ongelmien kanssa. "Niin hauskasti tuolta housun vyötäröstä nousevat esille, niin ku seepralla, kun kumarrut!". Joo. Tiedän.

Olipas se outo kohtaaminen.

Lääkäri tutki mun hengitysongelmia ja määräsi kahden viikon PEF-mittaukset sekä reissun fysioterapeutille rintarangan virheasennon vuoksi. Kuulema lihasvaivat, jotka johtuvat virheasennosta voivat nekin osaltaan selittää miksi välillä on todella hankala kiskoa ilmaa. Eli jos löytyy astma PEF:n tuloksista päätellen, hyvä, sen kanssa pärjää ja jos taas ongelmat johtuvat rintarangan ongelmista, voidaan niitäkin helpottaa. Sain ohjeet miten lisätä liikkuvuutta, suurin osa oli kyllä jo vanhastaan tuttuja, mutta yritetään.

Lenkkeilyä olen harrastanut suhteellisen reippaasti, viime sunnuntaina oikein ihanan rennon pitkän lenkin ja sitä ennen vauhtikestävyyden hyvällä vautitasolla - ei liikaa eikä liian vähän. Olin tyytyväinen. Salilla olen käynyt myös, nyt etenkin koetan niitä rintarankajuttuja sielläkin ratkoa vähän tietoisemmin.

Kohta on juhannus, ainakaan vielä ei sada lunta.

Pk = pirun kivaa

Uskallan väittää, että lentsuputki on nyt sairastettu ja kunto alkaa palailla. Viime viikolla tein kaksi salitreeniä, viikonlopun aikana juoksin pari lenkkiä, tänään kipaisin vielä salilla tekemässä tehokkaan treenin pääasiassa yläkropalle. Kädet tärisee nyt, mutta niin niiden pitääkin salitreenin jälkeen.

Viimeksi pintasilaukselta kirjoittelin vauhtikestävyystreenistä. Edelleen inhoan sitä. Nyt ajattelin, että peruskestävyys ansaitsisi vähän tilaa, ihan jo senkin vuoksi että sen treenaaminen on hauskaa. Juoksija-lehden sivuilta aiheesta löytyi ihan mukavasti, tässä muutama perusjuttu:

• Peruskestävyyslenkki on pitkä, jos ei matkallisesti niin ajallisesti. Ideana on totuttaa kehoa hyppäämään rasva-aineenvaihdunnan puolelle pitkässä harjoituksessa, esim puolikasta tai Maraa pohjustaen.
• Peruskestävyys tehdään matalalla teholla
• Vauhti saa olla minuutista 90 sekuntiin hitaampaa kuin kympin kisavauhti.
• Pitkät lenkin kannattaa tehdä kaverin kanssa, koska koko lenkin ajan pitää pystyä puhumaan ja onhan se hauskempaa silleen.
• Pitkät lenkit parantavat jalkojen kestävyyttä ja kasvattavat hiussuonistoa
• Pitkät lenkit on kivoja ja rentoja (oma lisäys).

Tuo rasva-aineenvaihdunta on muuten jännä homma: eilisen lenkin tunnin kohdalla tuli jalkoihin heikko fiilis, kun jatkoin juoksemista, noin 15-20 minuuttia meni ja yllättäen juoksu siirtyikin taas sellaiseen flow-fiilikseen. Luultavasti elimistö teki sen mitä oli ajatuskin ja lenkki oli mukava lenksutella loppuun. 

Tällä viikolla edessä on huomenna lepopäivä, sitten varmaankin se veemäinen vk, sitten tasavauhtinen kymppi ja viikonloppuna taas pk, puolestatoista tunnista kahteen. Johonkin yksi salitreeni. Ei tule vapaa-ajan ongelmia.

Aurinkoa viikkoon!

I'm a fine-tuned supersonic speed machine

No en.

Lenkin jälkeen kokeilin googlata mitä saa vastaukseksi hakusanoilla "nopea lenkki vituttaa".
(anteeksi rahvaanomaisuus.)

Tämä sieltä tuli: Vauhtikestävyydellä tuloksiin.

Nopeista lenkeistä ei siis tingitä, joka viikkoon yksi vaikka hieman, noh, kismittää.

Lainaus tuolta artikkelista:

Maratonin ja puolimaratonin kilpailuvauhti sopii ohjeeksi VK-harjoituksiin. 10 kilometrin vauhti kehittää hapenottokykyä eli maksimaalista kestävyyttä, joka on anaerobista kynnystä kovempi teho. 
    
Muita hapenottoa rakentavia harjoitteita ovat riittävä määrällinen harjoittelu peruskestävyystasolla ja kovatehoinen täsmäharjoittelu 5–10 km:n kilpailuvauhdeilla.

Eli koetetaan pysyä siellä 5.30/km vauhdissa, vai nopeudessa. Miten se menikään, you get the point. 

Tuo otsikko oli sitten lainaus täältä.

L niin kuin lenkki

Tänään pääsin kahden viikon tauon jälkeen lenkille ja oli kyllä kivaa, etenkin kun treenikamu lähti mukaan. Yhdeksän kilometriä ja risat kertyi matkaa, keskimääräinen kilometrinopeus oli siinä 6.40min/km huitevilla, eli ihan hyvä ollakseen eka lenkki lunssan jälkeen ja kun iso osa matkaa meni äänekkäästi maailmaa parantaessa. Hyvä treenikaveri on onnellinen asia.

Suunnitelma nyt on tämä:

Kolme lenkkiä viikkoon pakollisia:

• Yksi nopea vitonen selkeästi mukavuusalueen ulkopuolella, kovaa! 5.30 tms kilometrille, vähemmänkin.
• Yksi tasavauhtinen kymppi, siinä kuuden minuutin huitevilla kilometri
• Yksi pitkä, n. 1,5h-2h ja vauhti saa olla rennompi, siihen seitsemän minuutin pintaan tähtäillään.

Tällä pitäisi parantaa nopeuskestävyyttä, yleisesti vain kestävyyttä, totuttaa kroppaa siihen kun pitäisi hiilarivarastojen tyhjenytyessä siirtyä rasva-aineenvaihdunnalle ja samalla pitäisi parannella juoksutenkiikkaa ja hengitystä. Ja lopettaa stressaaminen, lenkkeilyyn edelleen liittyy sellainen kauhunsekainen tunne lenkin alussa:" Nyt jo tuntuu pahalta ja vasta kilometri menty, ei tästä voi mitään tulla". Mutta kokemuksesta tiedän, että flow-tilaan päästäkseni juosta täytyy pari-kolme kilsaa alle, sitten alkaa moottori hurista itsekseen. Itseluottamusta pitää vain saada. Se lisääntyy juoksemalla.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon, toivottavasti se on oikeen ihana meille kaikille. Huomenna on meidän pikkusissin kontrollikäynti hematologian polilla. Nyt sairaudesta ja hoitojen lopusta on niin kauan, että enää näitä ei pelkää. Pojallekin nämä ovat lähinnä hauskoja käyntejä sairaalan leikkipaikalla, oikein odottaa että pääsee käymään. 

Kesäpäivä, kakkua ja kyynelehtimistä - holtitonta

Tänään meidän esikoisen päätti ekan luokan koulussa. Aamulla, kun vein mussukan päättäjäisiin, treenattiin Suvivirsi vielä kertaalleen yhdessä. Ei oikeastaan olisi tarvinnut mutta halusin laulaa sen alusta loppuun ääntä säästämättä ja siihen oli oiva tekosyy. Kesäinen aamu, kuulasta ja vehreää. Suvivirsi-fiilis tällaisella uskonnottomallakin. Pidän perinteestä. Ja hirvittävä liikutusitkuryöpsähdyshän siitä seurasi.... Mussukalle taiteilin, öhöm, kesäkakun ylläriksi n. 20 minuutissa ja lopputulos oli sellainen enemmän on ehdottomasti enemmän -hedelmäkakku. Tumma kakkupohja, mascarponevaahto ja mansikoita, kiivejä sekä rypäleitä. Oikein oli maukasta.

Siellon basilika kans

Tänään kävin hakemassa osan kesäkukista ja takaterassille saatiin jo kiva tunnelma aikaan. Etupihan puolella taas luonnonmukainen rikkaruohontorjuntajuoni alkaa tuottaa tulosta: tuo nimeltä minulle tuntematon perenna leviää kun jalkasieni eikä jätä heinille paljoa tilaa. Tavallaan se on ihan ok. Kun pysyisi penkissä mutta tuo karkailee nurmikollekin. Hurauttaahan sen yli leikkurilla joten ei se iso ongelma ole, sekään.

Instagramia selallessani huomasin, ja Iltalehdestä tms., että nyt on innostuttu postailemaan ylppärikuvia vuosien takaa ja pitihän se omakin kaivaa esiin. Vuodelta 1998. Tyhjä katse yhdistettynä blondiin tukkaan ei anna uskoa siihen, että papereista löytyi  2 eximiaa ja 3 mangna cum laudea.

Leppoisa kesäpäivä on ollut oikein mukava, mutta lapsiperheessä se tapaa maksattaa potut pottuina. Neljä unista puolivilliä ulkoeläjää pitää nyt saada pesun kautta iltapalalle ja unille ja mielellään niin ettei huutokuoro ylly älyttömäksi. Mutta tällasta tää aina välillä on, pienten holtittomien hunninpoikasten kanssa. On se siltikin ihan hirvittävän ihania ja fiksuja ja suloisia jajajaja.

Salipäivitys

Ei ole vieläkään antanut flunssa periksi, tällaista en ole kyllä ennen sairastanut! Nenä on ihan täysin tukossa ja korvissa humisee, edelleen. Sain tänään paremmat nenätipat ja josko edes röörit alkaisivat pysyä niillä auki, olisihan se parannus sekin. Eli ei juoksemaan, mutta salille piti päästä eilen.

Treeni meni näin:

• Soutulaitteella muutama minuutti.
• Kahvakuulaheilautuksia kyykystä yläasentoon, kädet ylös asti, 3x15. 16kg kuula.
• Vinopenkki käsipainoilla 12,5kg/paino, 3x10.
• Ojentajat taljassa 3x10.
• Vipunosto sivulle, 8kg kp:t, 3x10.
• Takaolka taljassa, 3x15
• Vatsalihaksia, jalan nostoja jne.

Ihan mukavasti meni ja yllättäen reisissä tuntuu tuo vähäinenkin kyykkääminen kahvakuulalla. Vielä ei ole iskussa, siitä se johtuu. Josko juoksemaan pääsisi viikonloppuna?

Nyt laittamaan pikkupälättäjä nukkumaan ja lepohetki ennen unia, nyt on taas niitä päiviä kun aika ei riitä mihinkään ja koko ajan on olo ettei ehdi tarpeeksi. Huomenna paremmalla fiiliksellä!

Joko riittäis?

Sunnuntaista asti olen potenut tätä flunssaa, maanantai oli ihan kamala, nyt jo vähän helpottaa. Tuntui että keho kaipaa jo liikuntaa ja päätin salille suoria, en juoksemaan ennen kuin nuhaoireet on kokonaan poissa. Ihan hyvin sujui salihommat, nyt kyllä hapottaa ja tässä on tunnin kerennyt palautumaankin. Saattoi olla huono veto, mutta sen näkee tässä parin päivän sisään.

Joka tapauksessa, treeni näytti tältä:

• Soutulaitteella 1km
• Takakyykky vapaalla tangolla, 1 koordinaatiosarja pelkällä tangolla (20kg) ja 2x10 sarjat 40kg
• Maastaveto käsipainoilla, 2x15, 40kg
• Kulmasoutu rintatuella, 17,5kg levypainot, 3x10
• Ylätalja, 3x12, 35kg
• Hauis tangolla, 20kg, 3x10

Aikaa treeni vei vajaan 45min. 

Ja sitten piti kiiruhtaa kotiin. Treeni oli selkeästi kevyempi kuin mitä olen tavannut tehdä ja aikaisemin tein ihan erityyppisellä jaolla. Nyt kun juoksu tulee viemään enemmän aikaa, pitänee saliohjelma jakaa jatkossa jotenkin tähän malliin ja toiseen päivään sitten rintaa, olkaa ja ojentajia joidenkin yleisliikkeiden lisäksi. 

Saunan kautta unille, huomenna on luvattu sadepäivää  joten varmaan sitten siivotaan ja luetaan. Ja lepäillään.

#urheilupäissään ja isosti

No nyt promillerajat paukkuisivat jos urheilupäissään oleminen niitä nostaisi. Nimittäin nyt on vinksahtanut päässä jokin ja pahasti - mutta ainakin sain hyvin syyn kirjoitella tiiviisti jatkossakin. Tällä kertaa kyseessä ei ole vauva, huh, vaan kyseessä on Kokonainen Mara eli virallisemmin maraton. Sellaiselle pyritään vuoden päästä syksyllä. Enpä ois ikinä itsestäni uskonut, mutta miksikä ei, onko mitään syytä miksi ei pitäisi edes yrittää? Ei minusta.

Nyt stepit on seuraavat:

• Kiimingin puolikkaalla pitää selvitä aikaan 1:59:59
• Talvi treeniä, tarvittaessa juostaan vaikka matolla, ylläpidetään kuntoa
• Maalis-huhtikuulla tavoitteellinen juoksutreeni
• Puolikas toukokuussa Helsingissä tai Oulussa Terwassa
• Syyskuussa 2016 kokonainen Kiimingissä

No mitä se sitten muuten meinaa?

Salitreeniä on tosiaan muutettava, pakarankasvatuskyykyt ja muut pitää vaihtaa selkeästi juoksua tukeviin harjoituksiin (askelkyykkyjä, penkille nousuja, pohkeet, korsetti) ja tietenkin istumatyöläiselle on tärkeää ylävartalon lihaskunnon treenaaminen. Minusta on myös esteettisempää, että vähän on erottuvaa lihasmassaa olkapäissä ja hauiksissa. Sen eteen pitää pikkaisen jumpata. Ja pitää rasvat sopivina. 

Löysin vasta Sykesportin ja siellä oli ennen HCR:ä ihan valtavasti kaikkia hyviä juoksijan treenejä! Me Naisten Fitness Führer on myös hyvä blogi näiden haaveitteni kanssa, siellä kirjoittaa melkoisen, noh, tavisnainen. Joka juoksee ihan pirusti! 

Flunssa on antamassa periksi, josko sitä jo viikonloppuna pääsisi hölkyttelemään!

Ihan pakko jakaa vielä tämä hillitön nostalgiapläjäys, joka jotenkin kierosti sopii maratontreenien sound trackiksi.

Juoksuvarvas

ÄLLÖÖÖÖÖ

Piti ihan ikuistaa harvinaisen yököttävän näköinen varvas näin pari päivää puolikkaan jälkeen. Alkuun tuo oli todella kipeä, nyt sentään kestää jo kävellä ihan kunnolla.

Jostain kumman syystä  juoksuinto nostaa päätään ja kovasti toivoisin että jo viikonloppuna pääsisin vähän palauttavaa lenkkiä tekemään - jos pöpö siihen mennessä häviää.

Kyllä kevät on aika ihanaa aikaa juoksijalle ja muutenkin, kohta loppuu esikoisella koulu ja alkaa paljon vapaampi pätkä minullakin, lenkille voi lähteä sortseissa ja tankeat välikausikamat saa laittaa naftaliiniin hetkeksi. Luvassa on myös mukavia yhteislenkkejä meidän Extreme Run -tiimin kanssa ja salille tekee kovasti mieli. Kyllä tämä tästä, kunhan pakkolepo ei veny turhan pitkäksi - uusi aloittaminen on aina vähän hankalaa.

Radiohiljaisuutta

Kylläpä on mennyt aikaa siitä, kun olen viimeksi saanut mitään kirjoitettua. On ollut työkiireitä, perhekiireitä, omia kiireitä ja tekosyitä sekä motivaatio-ongelmaa. Viimkesihän jäätiin juoksutreeniin, voin kertoa etteis iitä ole paljon sanottavaa kun kuusi viikkoa kahdeksasta on sairaana ja muina aikoina on vain liian kylmä juosta. Onneksi tuli kevät ja juoksusäät paranivat!

Helsinki City Run

Helsingin puolikas juostiin viime lauantaina ja olin mukana ihan niin kuin pitikin. Kova aikatavoite suli hankien kanssa sairastellessa,  lenkin läpivienti oli tärkeintä ja se, että olisi kivaa yhdessä armaan aviomiehen kanssa. 21,1km, välillä oli hauskaa ja välillä ei, loppuaika liki sama kuin viime syksynä ja niin uskomaton katkeaminen 15 km kohdalla, etten tiennyt mitä teen. Voimat loppuivat tyystin, ei auttaneet geelit ei urheilujuoma eikä edes kannustajat reitin varrella. Itkua pidätellen mentiin sinne 19km saakka, sitten pikkuhiljaa Stadionin tornin tullessa esille paha mieli antoi periksi ja sain vielä vähän hyvää juoksua aikaiseksi. Lenkin varrella:

• Vannoin, ettei enää ikinä yhtään puolikasta
• Kiukuttelin puolisolle
• Pidättelin oksennusta
• Juoksin tunnottomilla jaloilla

Ja kyseessä oli vain puolikas! Vauhti oli keskimäärin normaalia peruslenkkivauhtia, kisavauhtia jaksoin n. 10 kilometriä. Reitti oli todella raskas nousuineen ja niitä oli paljon etenkin alkumatkalla. Samalla reitti oli kyllä todella hieno maisemallisesti ja muutenkin, paljon iloisia naamoja tsemppaamassa. Kuriositeettina erään teltan makkara ja alkoholiton olut -tarjoilu.

Lenkin jälkeen oikea pikkuvarvas oli mustunut, kynsi puoliksi irti ja hyviä hankaumia kauttaaltaan. Keljutti ja tympi. Istuin anoppilan pihasaunassa hautomassa jalkoja jääkylmässä vedessä ja ihmettelin miten olikin niin kaikinpuolin vaikea reissu. Sunnuntaina sitten nousi kuume ja kova kurkkukipu joka jatkuu tänään ja huokaisin helpotuksesta: todennäköisesti virus jylläsi jo lauantaina ja siksi suoritus oli paljon huonompi kuin odotin. Lisäksi tankkaus meni pieleen, tosin mitään erityisen isoa tankkausta ei puolikkaalle tarvita, mutta olisi hyvä syödä kuitenkin kunnolla pitkiä hiilareita. Lauantaina söin ennen juoksua yhteensä vajaa 800kcal ja siksi jaloista loppui veto jo alkumatkassa.

Väsynyt ja vähän onnellinenkin

Lessons learned

• Kun juostaan pitkää matkaa syödään hyvin ja oikeanlaista ravintoa
• Yöunet kannattaa
• Varmistetaan, että jalassa ovat parhaat juoksusukat
• Vessassa istutaan ennen lähtöä ettei reitin varrella tarvitse
• Kuunnellaan kehoa, onko järkevää lähteä juoksemaan jos tauti painaa päälle
• Jalat kanttoivat vaihtelevasti 21,1km puolikuntoisena - mikään ei estä minua alittamasta kahta tuntia puolikkaalla syyskuussa. Paitsi minä itse, jos laistan treeneistä.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuussa juostaan täällä päin taas sama puolikas jolla olin viime vuonna. Aika saa luvan parantua väh. vartilla edelliseen. Elokuussa extreme-run joka menee hauskanpidosta. Salitreeni keskittyy yläkropan lihasmassan ylläpitoon, rasvaprosenttia tiputetaan alaspäin ja juoksua tehdään suunnitelmallisesti. Ei piä heti luovuttaa kun sattuu yksi pahempi pätkä, eteenpäin se mummokin meni lumessa.

Aviomies muuten hipsutteli puoliksi leikitellen tuon HCR:n ja innostui niin kovasti taas juoksusta, että seuraava puolikas hällä on jo ensi lauantaina. On siinä mulla epeli. Lööv.

Äidin vartalo

Kaikki varmaan muistavat vielä Mami GoGo -blogista liikkeelle lähteneen beautiful body - haasteen, monet intoutuivat postaamaan omia masujaan ja niitä osiaan, joista eivät välttämättä muuten meteliä pitäisi. Minusta ajatus oli hyvä! Ensinnäkin, monella äitiys muuttaa vartaloa ja toisekseen, se on ihan ok. Jos taas kroppa on vatsanahankin osalta yhtä timmi kuin ennen lapsia, en voi kuin onnitella.

Törmäsin tänään Bored Pandassa samantapaiseen kuvasarjaan, käykää kurkkaamassa! Äitejä on kaikenkokosia ja näköisiä ja koosta huolimatta raskaudet ovat jättäneet näihin kuvien mammoihin omat jälkensä. Eivät raskausarvet minusta erityisen kauniita ole, mutta ei niitä hävetäkään tarvitse. Ne ovat seurausta siitä, että minua kohtasi suuri onni saada oma vauva, peräti neljä kertaa.

Toinen tänään aamulla kuuden aikaan päässä virinnyt ajatus oli sitten se, että siinä vaiheessa kun lasten peppuja ei tarvitse enää vessakäynnin jälkeen pyyhkiä, on elämässään jo päässyt aika pitkälle.

Poden tämän talven kymmenettä flunssaa, eilen kävin taas verikokeissa. Treeneistä ei ole sitten mitään sanottavaa.

Sporttipäivitys

Nyt on ollut suhteellisen hyvä treeniputki päällä! Pitkään vaivannut väsymys tuntuu edelleen, mutta verikokeet jne osoittavat että olen terve kuin pukki, joten napinoitta olen koettanut ajaa itseni sorvin ääreen, mikä se sorvi sitten kulloinkin on.

To tein nopsatempoisen 6km juoksulenkin, pe salilla rinta-olka-ojentaja, la taas nopeatempoinen lenkki mukavuusalueen ulkopuolella ja tänään jalka-selkä-haba. Jako on omalaatuinen, mutta nyt pitää panostaa enemmän juoksuun ja salipäiviin pitää saada mahtumaan monta hommaa ilman että menee vetelehtimiseksi. (tätä yritän estää tekemällä isoja liikkeitä vapailla painoilla ja nopsilla palautuksilla - ei liian monta liikettä kertaan, tehokkaita isoja liikkeita ja vähän eristäviä, esteettisyyttä ei pidä unohtaman;)). Mielenterveyttä hoidin tänään ihanalla luisteluretkellä armaan esikoiseni kanssa, ihan hurjan hauskaa meillä oli vaikka pakkanen paukkuu! Näin täti-iässä on hauska löytää itsestään vielä jääprinsessa, kun vähän kaivaa. Nuorena olin aika hyvä luistelija nimittäin. Nyt omistan ihanat pörrösomisteiset vaaleanpuna-valkoiset kaunokit, kyllä kelpaa!

Vaivannutta väsymystä vastaan taistelen sillä, että tietoisesti en enää availe illalla työposteja ja puhelimeenkaan ei kerry enää lukuja lukemattomista meileistä. Kirjaa  uskallan ennen unta lukea jos se on tylsä, mutta liian hyvä kirja vain valvottaa ja nyt olen tarvinnut unta tavallista enemmän. Pitkä lentsuputki meillä olikin ja toivoisin, että väsy tosiaan vaan johtuu siitä ja neljästä lapsesta seitsemässä vuodessa. Mykoplasma tai muu pilaisi aika fantsusti treenisuunnitelmat. Nej, tack.

Kohti uutta viikkoa, uusi treenejä ja kevättä!

(rinta-olka-ojentaja treenin sisältö: penkki 30kg, pystypunnerrus smithissä 25kg, vinopenkki 10 kg kp:t, kahvakuulalla 20kg pystysoutu, ojentaja taljassa...)
(jalka-selkä-haba: takakyykky 50 kg, mave 20kg kp:t, ylätalja, hauistangolla, vastaotteella käsipainoilla) Jotain näihin olen lisäillyt fiiliksen mukaan, ja vatsat tietty.

Inbody-mittaus

Salilla oli tänään tarjolla mielestäni kohtuulliseen 20 euron hintaan Inbody-kehonkoostumusmittausta. Ensin ajattelin että en halua tietää tuloksia ja sitten päätin että haluankin.

Tässä tärkeimmät:

• Luumassa 3,46kg - isot luut EIVÄT selitä siis sitä, että vaa'alla lukemat ovat vähän yläkantissa. Jos minulla 172 cm pitkällä ihmisellä luuta on tuon verran, tuskin sitä kovin paljon suurempia määriä on kenelläkään saman kokoisella.
• Rasva% 27. Voisi olla alempi, voisi olla ylempi - menee hajontaan ikäiselläni ihan mukavasti. Mutta laskusuunnassa se tulee olemaan tässä kun juoksukausi kiihtyy kesää kohti.
• Lihasmassa, sitä on enemmän kuin keskivertotapauksella. En ole yllättynyt  mutta tyytyväinen kuitenkin, kovasti on tehty töitäkin sen massan kasvun eteen!
• Lihastasapaino. Koska me ihmiset olemme toispuolisia on selvää, että lihasmassassa on pieniä eroja kehon puolten välillä, lähinnä muutamia kymmeinä grammoja. Isommilla lukemilla pitäisi syytä alkaa tutkia.
• Perusaineenvaihdunnaksi ynnäiltiin n. 1600kcal. Siihen saa syödä aika paljon hyvää perusevästä!
• Nestemäärä,  ei ole hyvä että kehossa liiaksi nestettä on - sainkin ohjeen vähän tarkastella juonko muuten vaan vai janoon.

Ja sitten ne treenit. Tänään oli sellainen vähän sekainen päivä:

• Crossailua
• Takakyykky, 10xtangolla, 3x10 toistoa/50kg
• Askelkyykky käsipainoin, 8kg kp:t, 2x20
• Loitontaja (hyvä tukiliike juoksua ajatellen) 3x15, 50kg
• Mave, 3x12, 2x20 kg kp:t
• Hauis puskista tangolla, 20 kg painoa 3x10
• Vatsojen kautta kotiin

Huomenna olisi lepopäivä, ti juoksua jos jalat antavat periksi- jos ei, salille. Tuosta kehonkoostumusmittauksesta vielä, suosittelen kokeilemaan! Painon tarkailun lisäksi se kehonkoostumushan on se, jota halutaan muokata. Vaikka nämä laitteet eivät eksaktia tiedettä olekaan, saa niistä hyvin suuntimia (jos nyt peilistäkin). Mutta on kiva kun tuossa pöydällä on paperi joka osoittaa, että minun kroppani on koostumukseltaan lähempänä atleettia kuin kotlettia. Seuraava mittaus tuossa kesällä, katsotaan mihin suuntaan mennään!

Salilla täti turhautuu

Erehdyin tänään salille heti kuuden maissa. Se oli virhe.

Sali oli täynnä väkeä ja väsyneenä ärsytyskynnys oli taas todella matala. Tai mitä mieltä te olette:

• Pitäis penkata mutta ei voi kun penkit on varattuja ja vapaana olevasta penkistä on joku mies vienyt tangon - tekee mavea 30 kilolla (???). Miksi se ei ollut vaikka mennyt tekemään mave-koneeseen kun sellainen ihan uusi olisi! Tai jos painoa on tuon verran, voi maven tehdä ihan käsipainoilla. Itse teen kahdella 22,5kg:n käsipainolla. Penkistä EI viedä tankoa. 
• Vinopenkit ja tavispenkit. Jos teet habaa polvea vasten, et TODELLAKAAN tarvitse siihen vinopenkkiä, varsinkin kun vapaana on jos jonkin näköistä boxia ja peruspenkkiä. Jätä vinopenkki sellaiselle joka sitä oikeasti tarvitsee, esim juuri vinopenkkiin jota tein käsipainoilla - kun lopulta pääsin.
• Kyykkääminen. Jumankekka. Jos kyykkääminen on epämääräinen pieni niiaus jossa vähän polvia notkistaa voisi tehdä kaksi asiaa: ottaa painoa tangosta pois ja katsoa sitten, meneekö puhtaammin ja tehokkaammin. On turha rikkoa paikkoja väärällä tekniikalla. Niin ja vaihda salikamu jos se ei osaa neuvoa noin itsestään selvää asiaa vaikka muuten kovasti päsmäröikin.
• Älä tee mavea pyöreällä selällä!
• Älä varaa kaverisi kanssa ristikkäistaljaa kokonaan vaan siksi, että voitte vemputtaa loitontajaa samantahtisesti ja yhtäaikaa. On kohteliasta antaa tilaa muille ja VUOROTELLA kamun kanssa. Ryhmävoimistelua voi harrastaa muualla.
• ÄLÄ tee koko salitreeniä vemputtamalla crossilla ja istuskelemalla rennosti lököasentokuntopyörässä telkkua vahdaten. Aerobiset voi tehdä pihalla ja salilla heilutellaan painoja. Mielellään vapaita. Sellaisia, että tuntuu.
• Jos kyykkypaikka on peilistä kaukana mutta peiliin on suora näköyhteys, älä mene siihen eteen yhtäaikaa sotkemaan. Voi vuorotella sen kyykkääjän kanssa ja sitten itse mennä peilin eteen vuorollaan huitomaan mitä huitookaan.
• Mielellään, PLIIS, käy joskus pesulla äläkä tule suoraan navetasta salille.

Juu, hirveä ämmä olen. Mutta eikä kukaan muu muka ole koskaan turhautunut näiden asioiden kanssa?

Omassa ohjelmassa oli tänään penkki, vinopenkki käsipainoin, pystysoutu ja pystypunnerrus superina tangolla, vipunosto, ojentaja tangolla (ranskis) ja taljassa kun aikaa sen verran oli. Ens kerralla kyykkyä, mavea, sen sellaista. Ehkä habakin, mutta en vie keneltäkään penkkiä.

I'm on fire!

Pitkä tauko kirjoittelussa! Nyt aion tehdä parhaani ja jakaa vähintään viikottain treeniasioitani ja etenemistä kohti tämän vuoden tavoitteita. 

Treenimusiikkia, jolla tämä vuosi ja tavoitteet selätetään, silvuplee.

Niin ja ne mennävuotiset: ei onnistunut leuanveto, ei. Tänä vuonna jatketaan sen tavoittelemista. Maitoa en oppinut juomaan, paitsi närästykseen. Puolimaratonin juoksin Extreme Runin lisäksi, puolikkaan aika oli 2,15 ja risat. Ei mikään huima, mutta olen kuitenkin tyytyväinen: synnytyksestä oli tuolloin 10kk aikaa ja juoksutreenejä takana vasta muutama tehokas kuukausi. Tänä vuonna Helsinki City Runin puolikkaan pitäisi mennä alle kahden tunnin. Siinä on tavoitetta alkukesäksi, on nimittäin VEEMÄISTÄ  juosta pakkasella, vaan kun on pakko. Napinapi, tykkään kuitenkin.

Mietin pitkään jakaisinko seuraavan kuvat teille, mutta päätin jakaa.  Harvemmin tulee keikisteltyä näin vähissä tamineissa "ihmisten ilmoilla". Keskellä on se normitila viime vuosilta, synnytysten jälkeen massaa on ollut enemmänkin,  ja sivuilla tämä aamu. Tämä tällaisena välitilinpäätöksenä. Muutokseen on tarvittu pieni ruokatsekkaus (ei mitään mullistavaa) ja viikottain 5 kertaa reipasta liikuntaa (sali tosi tärkeä, juoksu etenkin loppuvuodesta). Olen yli 35v neljän lapsen äiti ja aika tyytyväinen itseeni.  Etenkin siihen, miten paljon enemmän voimaa kropassa on ja miten kehon jaksaminen näkyy myös mielentilassa. Liikkumisen ilo on vallalla perheessämme muutenkin ja haluan ajatella, että osaltaan se johtuu vanhemmilta saatavasta esimerkistä.

No mitä sitten tänä vuonna tehdään? HCR 21,1km toukokuun 15. pvä, leuanvedot ja Extreme Run elokuussa, huomattavasti paremmalla ajalla, syyskuussa Kiimingin puolikas maraton, sekin alle kahden tunnin. Juoksua on  kovasti luvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että salitreenin osalta tapahtuu muutoksia, ja itseasiassa ne voivat olla jopa kiinnostavia  muillekin juoksua treenaaville.  Olen aikaisemmin jo aiheesta kirjoittanutkin, mutta nyt taas alan koe-eläimeksi, syksyllä nähdään miten kävi.

Entä se toinen blogin päätähti?

Hän, joka aloitti maha-asukkaana ja on nyt vuoden ja melkein neljän kuukauden ikäinen ihana pieni tyttö. Pikkuinen oppi kävelemään noin vuoden iässä ja taapertaa hurjaa vauhtia isompien perässä, kiipeilee kuin pieni apina, hörppää mukista hienosti ihan itse  ja sanoo mm. äiti, tämmö, tätä, anna, pappa, että, tiitti. Hän on suloinen, ihana ja aina nauravainen pieni mussukka.  Tykkää saunoa ja näyttää söpöltä Yodalta vaeltaessaan saunatakissaan saunan jälkeen huppu päässään.  Kasvaa pikkuhiljaa, oppii koko ajan uutta ja saa äidin tuntemaan suunnattoman ilon lisäksi valtavaa haikeutta: minun vauvani ei enää ole vauva, elämässä alkaa väistämättä uusi vaihe. Kai tästäkin selvitään.

Ihanaista helmikuuta kaikille!