Lepoa ja iloisia ajatuksia

Kirkkovenehän tämä taitaa olla.

Ilon kautta. Niinhän sitä sanotaan, se  ei vain taida aina olla  ihan niin helppoa. Ilo tuntui olevan vähän hukassa, kyllä se pilkisteli kun olin oman perheeni kanssa, mutta minulle tavallinen riehakas vire meni jonnekiin piiloon kun väsymyskuorma kasvoi. Nyt tuntuu, että se ilo alkaa taas pulputa pintaan, kurkistella turvapaikastaan. Kiitos parantuneen unen ja ajatusharjoitusten.

Eilen nauroin ääneen keksittyäni hyvän idean tämän päiväiselle pitkislenkille. OK, kyseessä voi olla oire myös vakavammasta mielenterveyden häiriöstä.

Eilisellä päiväkävelyllä nuohosin rantakaislikossa, haltioiduin meren hypnoottisesti aaltoilevasta pohjahiekasta ja kikkailin rantakivillä. Istuin rannassa ja haudoin hyviä ajatuksia. Ilon kautta, väsynyt mutta onnellinen. Molemmat pitivät paikkansa ja tänään sama vire jatkuu.

Eilen söin myös pizzaa. Valkosipulilla. Tämän päivän pitkislenkki tulee siis ihan tarpeeseen, johonkin ne kalorit on kulutettava.