L niin kuin lenkki

Tänään pääsin kahden viikon tauon jälkeen lenkille ja oli kyllä kivaa, etenkin kun treenikamu lähti mukaan. Yhdeksän kilometriä ja risat kertyi matkaa, keskimääräinen kilometrinopeus oli siinä 6.40min/km huitevilla, eli ihan hyvä ollakseen eka lenkki lunssan jälkeen ja kun iso osa matkaa meni äänekkäästi maailmaa parantaessa. Hyvä treenikaveri on onnellinen asia.

Suunnitelma nyt on tämä:

Kolme lenkkiä viikkoon pakollisia:

• Yksi nopea vitonen selkeästi mukavuusalueen ulkopuolella, kovaa! 5.30 tms kilometrille, vähemmänkin.
• Yksi tasavauhtinen kymppi, siinä kuuden minuutin huitevilla kilometri
• Yksi pitkä, n. 1,5h-2h ja vauhti saa olla rennompi, siihen seitsemän minuutin pintaan tähtäillään.

Tällä pitäisi parantaa nopeuskestävyyttä, yleisesti vain kestävyyttä, totuttaa kroppaa siihen kun pitäisi hiilarivarastojen tyhjenytyessä siirtyä rasva-aineenvaihdunnalle ja samalla pitäisi parannella juoksutenkiikkaa ja hengitystä. Ja lopettaa stressaaminen, lenkkeilyyn edelleen liittyy sellainen kauhunsekainen tunne lenkin alussa:" Nyt jo tuntuu pahalta ja vasta kilometri menty, ei tästä voi mitään tulla". Mutta kokemuksesta tiedän, että flow-tilaan päästäkseni juosta täytyy pari-kolme kilsaa alle, sitten alkaa moottori hurista itsekseen. Itseluottamusta pitää vain saada. Se lisääntyy juoksemalla.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon, toivottavasti se on oikeen ihana meille kaikille. Huomenna on meidän pikkusissin kontrollikäynti hematologian polilla. Nyt sairaudesta ja hoitojen lopusta on niin kauan, että enää näitä ei pelkää. Pojallekin nämä ovat lähinnä hauskoja käyntejä sairaalan leikkipaikalla, oikein odottaa että pääsee käymään.