Juhannuksen jälkeen

Vai että keskikesän juhla. Ehkä itikoiden määrässä mitattuna.

Nyt odotellaan aurinkoa ja lämpöä ja jotain ihmettä, joka hävittäisi nuo pihalla inisevät lentävät penteleet. Tänään päästiin jo makuun kun aurinko iltapäivästä helli meitä. Ja sitten tuli kaatosade. Kiitti Esteri, kun jaksoit odottaa siihen, että sain viikon vk-lenkin loppuun.

Meillä juhannus ei nykyisellään ihan hurjasti eroa normiviikonlopusta: mielellämme ollaan kotosalla, jos mökillä sää näyttää pahalta, grillataan kuten useinkin kesällä ja touhutaan yhdessä. Lenkkeiltiin, saunottiin ja vihdottiin, sitten syötiin vasta. Poimittiin kukkia lasten kanssa, niittyleinikeitä, koiranputkia (?) ja pihasta syreenejä ja lumipalloheisiä.

Juhannusaattona juoksin lenkkikamun kanssa jo perinteeksi muodostuneen pitkän lenkin, eilen tein lihaskuntojumppaa lasten kanssa ja tänään oli tämä vk-lenkki. Siitä ehkä nopeimmat päättelee, ettei meillä juhannukseen kuulu krapula, ja näin asia tosiaan on. En enää edes muista koska olisin juonut siiderin tai viiniä, siitä on vuosia. Nykyään olen mieluummin ilman ja kun paheita kuitenkin pitää olla niin ajattelin, että minulla se on suklaa tai jäätelö tms. Viinittä pärjää, mutta herkkujen kanssa on niin ja näin... Joku taas tykkää vaikka valkkarista ja se on ihan ok. Kännääminen on vähän hönöä kuitenkin.

Liikuntaa lasten kanssa

Eilen siis jumppasin lasten kanssa, kuvatodisteita ei nyt jäänyt mutta koetan selostaa:

• Syväkyykky puolitoistavuotiaan kanssa: beibe 13kg tuohon syliin tukevasti etupuolelle ja peppu kohti lattiaa, pudotetaan siis ihan syvälle tämä kyykky ja sieltä sähäkästi ylös, 3x15
• Peruskyykky leikki-ikäisten kanssa (17kg molemmat, vuorollaan, aikalailla tasan tarkalleen) 2x12
• Pohjelihas tokaluokkalaisen kanssa: nasu reppuskaan ja varvistelemaan  (n.25kg) 3x15
• Sitten ilman naperoita punnerruksia, 8 "oikealla" tyylillä ja loput polvet maassa, yht 2x20
• Kulmasoutu, fysioterapeutin ohjeella rintarangan aktivoimiseksi, pieni paino vain 6kg, iso liike
• Vatsalihaksia

Ja tänään vk-lenkki: 4,3km, kesakinopeus/vauhti 5.28/km -> parannusta edelliseen ihan kivasti.

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen kesälomaa, jos loman saa pitää rauhassa. Vähän on päivystyksen kanssa niin ja näin, mutta koetan saada hoidettua. Tunnustan, olen todella loman tarpeessa. Sitä odotellessa hirviän ihana uusi biisi:

Follow my blog with Bloglovin

Kesäpäivä, kakkua ja kyynelehtimistä - holtitonta

Tänään meidän esikoisen päätti ekan luokan koulussa. Aamulla, kun vein mussukan päättäjäisiin, treenattiin Suvivirsi vielä kertaalleen yhdessä. Ei oikeastaan olisi tarvinnut mutta halusin laulaa sen alusta loppuun ääntä säästämättä ja siihen oli oiva tekosyy. Kesäinen aamu, kuulasta ja vehreää. Suvivirsi-fiilis tällaisella uskonnottomallakin. Pidän perinteestä. Ja hirvittävä liikutusitkuryöpsähdyshän siitä seurasi.... Mussukalle taiteilin, öhöm, kesäkakun ylläriksi n. 20 minuutissa ja lopputulos oli sellainen enemmän on ehdottomasti enemmän -hedelmäkakku. Tumma kakkupohja, mascarponevaahto ja mansikoita, kiivejä sekä rypäleitä. Oikein oli maukasta.

Siellon basilika kans

Tänään kävin hakemassa osan kesäkukista ja takaterassille saatiin jo kiva tunnelma aikaan. Etupihan puolella taas luonnonmukainen rikkaruohontorjuntajuoni alkaa tuottaa tulosta: tuo nimeltä minulle tuntematon perenna leviää kun jalkasieni eikä jätä heinille paljoa tilaa. Tavallaan se on ihan ok. Kun pysyisi penkissä mutta tuo karkailee nurmikollekin. Hurauttaahan sen yli leikkurilla joten ei se iso ongelma ole, sekään.

Instagramia selallessani huomasin, ja Iltalehdestä tms., että nyt on innostuttu postailemaan ylppärikuvia vuosien takaa ja pitihän se omakin kaivaa esiin. Vuodelta 1998. Tyhjä katse yhdistettynä blondiin tukkaan ei anna uskoa siihen, että papereista löytyi  2 eximiaa ja 3 mangna cum laudea.

Leppoisa kesäpäivä on ollut oikein mukava, mutta lapsiperheessä se tapaa maksattaa potut pottuina. Neljä unista puolivilliä ulkoeläjää pitää nyt saada pesun kautta iltapalalle ja unille ja mielellään niin ettei huutokuoro ylly älyttömäksi. Mutta tällasta tää aina välillä on, pienten holtittomien hunninpoikasten kanssa. On se siltikin ihan hirvittävän ihania ja fiksuja ja suloisia jajajaja.

Äidin vartalo

Kaikki varmaan muistavat vielä Mami GoGo -blogista liikkeelle lähteneen beautiful body - haasteen, monet intoutuivat postaamaan omia masujaan ja niitä osiaan, joista eivät välttämättä muuten meteliä pitäisi. Minusta ajatus oli hyvä! Ensinnäkin, monella äitiys muuttaa vartaloa ja toisekseen, se on ihan ok. Jos taas kroppa on vatsanahankin osalta yhtä timmi kuin ennen lapsia, en voi kuin onnitella.

Törmäsin tänään Bored Pandassa samantapaiseen kuvasarjaan, käykää kurkkaamassa! Äitejä on kaikenkokosia ja näköisiä ja koosta huolimatta raskaudet ovat jättäneet näihin kuvien mammoihin omat jälkensä. Eivät raskausarvet minusta erityisen kauniita ole, mutta ei niitä hävetäkään tarvitse. Ne ovat seurausta siitä, että minua kohtasi suuri onni saada oma vauva, peräti neljä kertaa.

Toinen tänään aamulla kuuden aikaan päässä virinnyt ajatus oli sitten se, että siinä vaiheessa kun lasten peppuja ei tarvitse enää vessakäynnin jälkeen pyyhkiä, on elämässään jo päässyt aika pitkälle.

Poden tämän talven kymmenettä flunssaa, eilen kävin taas verikokeissa. Treeneistä ei ole sitten mitään sanottavaa.

Back on track

Tänään on ollut tuplatreenipäivä ja huomena kun käyn juoksemassa, on koko viikon saldo täysi. Ekan kerran pitkästä aikaa! Tästä on hyvä taas noudattaa säännöllistä rytmiä ja koettaa pysyä terveenä.

Aamun aloitin aamulenkillä, lyhyellä, n. 3km. Aamuaerobisella ei sinänsä ole mitään erityistä merkitysrtä esim painonhallinnassa, tutkimusten mukaan, mutta onhan se hyvä tapa ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa ensimmäisenä asiana rästitreeni pois listalta. Sitten on kiva istahtaa kahvin ääreen lukemaan lehti. Rahkan sekaan sekoittelin tänä aamuna pari teelusikallista tortuntäyteluumuhilloa, oli muuten todella hyvää. Mutta onhan siitä sitä sokeriakin, ei sentään ihan mahdottomasti mutta... Samaa voisi varmaan koettaa kuivatuilla luumuilla jos liottaisi, vaikka sokerisiahan kaikki kuivatut hedelmätkin ovat. Mutta mukava jouluinen aromi siitä rahkaan kuitenkin tuli!

Päivällä käytiin koko porukalla uimahallissa, sekin melkein käy urheilusuorituksesta vaikka itse ei uimaan pääsekään. Pienimmäistä saa punnertaa sylissä koko ajan ja uimavaipan sekä uikkarin nitkuttaminen suihkunihkeälle vauvalle on sekin melkoisen haastavaa - koko ajan tyylikkäästi takamus paljaana itse kyykkien. Ah mitkä mahamakkaranäkymät, varovat muut lasten tekemistä tuhot nähtyään! Hah.

Iltasella kävin sitten salilla ja sepä näytti tältä:

• Crossailua muutama minuutti
• Maastaveto 65kg, 3x10
• Rintatuettu kulmasoutu, 3x10, 20kg
• Ylätalja eteen, 3x10, 35kg
• Hauiskääntö w-tangolla, 22,5kg, 3x10
• Hauis vasaraotteella, 6kg kp:t
• Mave, suorin jaloin, 20kg käsipainoilla/käpälä
• Vatsat

Ja sitten kotiin hoitamaan pyykkivuorta. En minä vain käsitä miten pyykki lisääntyy ihan itsekseen tuolla nurkissa. Lasten sänkyjen alle kätkeytyy valtavat varastot vaatteita, juuri kun luulee selättäneensä pyykkikasan, lasahtavat nämä varastot silmille. Olenhan kertonut että erityisesti inhoan juuri pyykkäämistä...

Salituttavuus

Kävimme työporukan kera tutustumassa uuteen saliin täällä Oulussa. Tutustumiseen ei sisältynyt treeniä (kun ei me laiskimukset siihen varauduttu ja lähdettiin vaan ex tempore vilkaisemaan uutta naapuria) mutta sitäkin kattavampi esittely sekä salin toiminnallisuuksista että laitteista!

Voitto on siis uusi, Oulun Limingantulliin avattu kuntosali, jossa toimintaa löytyy ihan joka lähtöön: Technogym-laitteet, vapaat painot, toiminnallinen sali kelkkoineen ja häkkeineen, ryhmäliikuntaa virtuaalisesti ja livenä, samoin spinningä. Spinningsali oli todella upea ja porrastettu siten, että kaikki spinnaajat näkevät ohjaajan esteettä. Ohjaajiksi on löytynyt huippuja persoonallisuuksia ja kaikin puolin uskallan suositella paikkaa vaativallekin treenaajalle. Erityisesti vaikutuksen teki upean violetti miesten kylppäri jota päästiin vilkaisemaan: väriä oli todellakin lattiasta kattoon.

Hyvän lisän Voittoon tuo sen sijainti: sali on osana uutta Superparkia ja samasta rakennuksesta löytyvät lasten (ja lapsellisten aikuisten) aktiviteettipuisto (testattu, mahtis!), tanssikoulu, pilateskoulu, kamppailuklubi häkkeineen, areena erikokoisille tapahtumille ja ravintola Robson's jonka salaattilounasta olen pari kertaa testannut - on muuten hyvää. Lasten listaa mulkoilin myös, siellä oli mm. paistettua lohta ja muusia sekä täyslihapihviä ja pulled porkia salaatteineen. Hyvää ruokaa nasuillekin ainaisten nakkien sijaan!

Omista treeneistä sen verran, että tiistaina kävin tekemässä mave-selkä-hauis -treenin. Mavet 70Kg:lla, lisäksi tein askelkyykkykävelyt 30 askellustax3 ja sitten olikin henki lähteä. Ylätalja, rintatuettu kulmasoutu ja hauikset tangolla ja penkissä. Siinäpä se. Tänään pieni hölkkä, sunnuntaina tärkeä 10km lenkki jolla ryhdytään valmistautumaan puolikkaalle maratonille.

Olen muuten päässyt käymään töissä toimistolla tällä viikolla, kuten ihmiset ainakin. On ollut mukavaa vaikka vähän raskastakin, kyllä tähän taas tottuu. Eri asia on, tottuvatko työkaverit etätöitä tehneeseen yksinpuhelijaan (avokonttori...). Vauva on ollut isovanhempien hellässä huomassa ja oikein onnellisena. Huomenna on ISO päivä: esikoiseni aloittaa koulutaipaleen. Meidän elämässä moni asia on loksahtamassa uudella tavalla sijoilleen: eivät asiat ennenkään paikoiltaan ole olleet, mutta nyt tapahtuva muutos on tervetullutta. Haikeaa, mutta tervetullutta. Sitähän se on kun lapset kasvavat, aina vähän liian nopeasti vaikka moni asia samalla helpottuu.

Onnellisia asioita

Nyt on mennyt niin pitkä aika vatvoessa treenejä ja omia kropan muotoja, että on korkea aika vähän tuumia niitä oikeasti tärkeitä asioita. Tänään ne nousivat ihan erityisesti mieleen kun toiseksi vanhimmaisemme kävi hematologian polilla kontrollissa. Olen aikaisemmin kertonut, että poika sairastui seitsemän kuukauden iässä vauvaiän leukemiaan ja ennuste oli lohduton. Viereisessä kuvassa lapsi on ensimmäisellä kotilomallaan sairastuttuaan: hiukset ovat tippuneet sytostaattien seurauksena ja kortisoni on turvottanut vauvan palleroksi. Kotona käytiin tosiaan vain lomalla, kun sytostaatit oli annettu ja kun kuume ei ollut vielä noussut.

Sytoblokit lyhyimmillään olivat 10 päivää ja kunakin päivänä lapsi sai kolmea erilaista lääkettä, lisäksi mm. munuaisia ja vatsaa suojaavia lääkkeitä ja kortisonia sekä suonensisäisiä kipulääkkeitä, nesteytys tippui vuorokauden ympäri. Kotona oltiin se väli joka on sytojen ja niistä väistämättä seuraavien infektioiden välillä: sytot kun tunetusti vievät viimeisenkin vastustuskyvyn ja lapsen oma suolistobakteeri (joita meillä kaikilla on, kuuluvat ihmisen normaaliflooraan) voi olla kohtalokas. Ihmisten sekaan ei ollut mitään asiaa, pappa hoiti esikoistamme tuona aikana. Kotona otimme itse lapsesta verikokeet keskuslaskimokatetrin avulla ja uskon olevani haka teippaamaan katetrin letkun turvallisesti potilaan rintaan  edelleenkin. Elämä pyöri täysin syövän ympärillä. Mutta ei enää.

Toisessa kuvassa on meidän sissin sairaalakansio: kannessa reippaustarrat, sisällä epikriisit ja ensimmäisten päivien verikoevastaukset, urhoollisuusdiplomit kaikista leikkaussalikäynneistä ja vaikka mitä muuta.  Tänään lisättiin kansioon uudet tarrat kontrollikäynnin jälkeen. Pojalla on kaikki hyvin, kirii kovaa vauhtia ikäisiään kiinni pituuskasvussa ja oppii kaikenlaista uutta. Sukeltaa, jaksaa pyöräillä, potkii palloa, leikkii, riehuu, kiukuttelee, halii. On ihan tavallinen nelivuotias. Tai äidin silmissä ei ihan tavallinen - en minä unohda tehohoitoa hengityskoneineen ja sitä kauhua kun lapsi kramppaa kuumeessa tai saatuaan liian nopeasti immunoglobuliinia. Minun silmissäni meillä asuu pieni taistelija, vahva ja itsepäinen mutta myös hauras. Voiko olla onnellisempaa asiaa kuin tervehtynyt lapsi? Kontrollit jatkuvat, mutta harvenevat.

Muita onnellisia asioita:

• Sunnuntainen hääpäivä! 12 vuotta aviollista onnea takana ja 19 vuotta yhteiseloa. Hurjaa ja onnellista!
• Vauva! Ryömii, hakee konttausasentoa, sanoo äiti, päpättää ja papattaa, nauraa rätkättää hervottomasti ja päristää liian isot perunanpalat suustaan. Täydellinen pieni olento!
• Perhe! Meitä on nyt porukka kasassa, rakas aviomies ja neljä ihanaa ja välillä hermoja repivää pikkuihmistä joiden kanssa aika ei käy tylsäksi. 
• Terveys! Oma ja lasten. Ollaan miehen kanssa hyväkuntoisia ja aiotaan jaksaa vielä kymmeniä vuosia samaa rataa.
• Kesä! Ja syksykin, niin ja talvi kun tulee joulu, sitten pääsee hiihtämään ja onkin taas kohta kesä!
• Liikkuminen! Endorfiinit, tarvitseeko lisätä mitään?
• Työ! Haastavaa ja palkitsevaa, mukavaa. 
• Ympärillä on ihania ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka auttavat omasta halustaan silloin kun apua tarvitaan. Nelilapsisessa perheessä aina joskus tarvitaan...

Onko muilla omia listoja asioista jotka tekevät onnelliseksi?

Date night ja viikonloppua kuvina

Pitkästä aikaa meillä oli mahdollisuus armaan puolisoni kanssa viettää ns. date night, kun saimme kaikki nasut hetkeksi hoitoon. Tai isoimmat olivat vallan yön yli, vauva vain sen aikaa että ehdittiin hyvään ravintolaan syömään. Se riittikin tällä kertaa, oli huippua olla hetki ihan kahdestaan ja istua syömässä herkullista ruokaa alkuruoasta jälkkäriin, kaikessa rauhassa. Ravintola Istanbul Oulussa tarjoilee todella laadukasta ja herkullista turkkilaista ruokaa, suosittelen kokeilemaan!

Ällöä

Isommat muksut olivat siis mummolassa yötä ja tänään aamupäivällä meillä oli vielä mainiosti aikaa lähteä kaupungille kävelylle pienimmäisen kanssa. Lasten kanssa matka käy liki aina Ainolan puiston leikkipaikalle, nytkin sinne meinattiin joutua kunnes tajuttiin että ei oikeastaan tarvitse. Kässehdittiin rauhassa pitkin poikin, juotiin jäälatet terassilla ja minä napsin kuvia, vauveli kälätti iloisena rattaissa.

 

Oulussa taidemuseossa on 31.8. saakka Age of the Dinosaur -näyttely, jossa on ihan aidon kokoisia ja liikkuvia dinoja, fossiileja ja muuta aiheeseen liittyvää. Meillä on tarkoitus ainakin vanhimpien lasten kanssa tuolla piipahtaa, liput ovat hintavat, 15 euroa, ja sitä summaa ei huvita maksaa kauhusta tärisevästä pikkutytöstä...

Liikuttu tänä viikonloppuna on myös: perjantaina tein salilla mave-selkä-hauis -treenin, sujui hyvin ja sain maveen viimein lisättyä painoa (nyt 60kg) kun tajusin, että vaihtamalla vasemman käden otteen toisin päin saan tangon paljon paremmin käpäliini. Olisihan tuota voinut koettaa aikaisemminkin...

Lauantaina oli taas tarkoitus mennä salille, mutta treffihuumassa piti hankkia uusi mekko ja paita eikä aikaa enää riittänyt salille saakka. Tein kotona kuntopiirin: lämmittelyä (hyppyä, nyrkkeilyä jnejne), Sumokyykkyjä, punnerruksia miesten tapaan (miksi miesten, kyllähän naistekin noin punnertaa, jopa minä saan 3x8....) + polvet maassa kun miesten ei enää sujunut, ojentajat, olat ja vatsat. Tänään on vuorossa sitten juoksulenkki. Sivulla kuvat treenilookista, etureisi sieltä melkin jo erottuukin ja treffimekosta. Tämän enempää asukuvia en tule laittamaan kun tyylitajua en omaa ja todella harvoin joudun miettimään muuta kuin treenivaatteita...

Kohti uutta viikkoa, uusia treeneja ja lähestyvää lomaa!

Retkeilyä ja röhkintää

Tällä viikolla ei ole paljon treenattu, tunnustus heti alkuun. Kesäflunssa jatkuu erittäin kiusallisena, eilen olin yskiä keuhkoni pihalle ja siitä päättelin että sunnuntainen juoksulenkki on syytä vaihtaa kävelyksi. Salille en myöskään ole päässyt. Olo on siis hieman samankaltainen kuin tuolla villisialla tuossa. Yhtä röhnätystä ja röhkimistä on elämä. Hyvänä päivänä jaksaa kyljelleen paisteeseen asettua ja antautua itikoiden pistettäväksi.

No sinne Ranuan eläinpuistoon kuitenkin suunnitelman mukaan päästiin! Sehän oli vallan mainio paikka ja voin kyllä suositella perheille vaikka viikonloppukohteeksikin: ihan eläintarhan vieressä on GuloGulo-lomakylä,  nimi tarkoittaa ahmaa, joka on ihkauusi ja mökit todella hyvätasoisia. Sinne vaan kaikki innokkaat, vaikkas hilla-aikaan!

Itse eläintarhan puolellakin on mukavasti tekemistä, tietenkin ne eläimet ja hauska reitti siellä tarhassa, mutta myös monipuoliset leikkialueet ja tietenkin sokerina pohjalla: Fazerin tehtaanmyymälä. Vieressä, ihan lähellä, Arlan meijerimyymälä. Herkkuja kaikkialla! Eläintarhan puolella toimivassa ravintolassa saa kuulema kelvollista ruokaa, mutta eväitäkin kannattaa harkita: pitkin puistoa on grillikatoksia joissa voi tehdä haluamiaan gourmet-herkkuja. Lapsia taas on helppo kärrätä joko tarjolla olevilla rattailla ja tuplarattailla. Isompi lauma - kuten meidän - kulkee perässä vedettävässä vaunussa, mutta ihan rapakuntoisen ei kannata tuohon hommaan ryhtyä: puistossa on paljon nousuja ja esim. 60 kiloa lapsia alkaa tuntua reisissä aika nopsaan.

Lauantaina puistossa oli esiintymässä myös Pikku Kakkosesta monille äideille, isille ja lapsille tuttu Simo Aalto ja Kirsti-vaimonsa avusti tyylikkäästi. Meidän nasujen nauruhermoja, kuten aikuistenkin ja ihan laajemmalla otannalla, temput kutittelivat varsin onnistuneesti. Taikashown jälkeen ajeltiin mikroautoilla, leikittiin satumetsässä ja sitten suunnattiin eläimiä katsomaan. Suosittelen päinvastaista järjestystä muille: Lapset olivat sitä mieltä että huuhkaja oli vähän laimea kaiken muun jälkeen ja jääkarhukin elähdytti suhteellisen kevyesti. Mutta aikuiset kyllä sitten jaksoivat innostua myös faunasta.

Lyhyesti: oli kivaa. Menkää muutkin!

Viikonlopun lentsuilut

Jahans, taas viikko menee sellaista vauhtia että on sunnuntai-ilta ja pitäisi jo olla unilla. Aamulla on palaveri, johon osallistun videolla ja vaikka kaikki rypyt ja pussitukset eivät ehkä niin näykään, olisi kiva olla pirteä... Joten hyvin napakka katsaus viikonloppuun!

Perjantai: Reipas vaunulenkki helteisessä illassa pikkumurun kera
Lauantai: Kesän eka biitsiretki koko porukalla, puistoilua ja hyvä salitreeni illalla. Jätskiä.
Sunnuntai: Aamupäivä tuonne 15.00 saakka esikoisen futisturnauksessa, koko porukalla. Oli todella mukavaa olla katsomassa! Illalla isolla joukolla iltakävelyä, vähän töitä lasten nukkuessa
Pe-Su: duha! Ja siinäpä se sitten onkin paketoituna, viikonloppu.


Ens viikonloppuna suunnataan Ranuan eläinpuistoon ja varmaankin yhden ihanan yksivuotiaan herran bileisiin. Love.

Superviikonloppu ja liikuntaa lasten kanssa, osa 3.

Huhhei, viikonloppu meni nopeasti touhuamalla ja tohisemalla koko perheen kesken. Lauantaina käytiin tänne meille päin hiljattain avatussa Superparkissa. Superpark on sikahauska Duudsonit ja Hevisaurus -teemainen aktiviteettipuisto sisätiloissa, jossa on mahdollisuus liikkua ja leikkiä niin lasten kuin aikuistenkin. Huvipuistovekottimia tuolta on turha etsiä, idena on nimenomaan se liikkuminen ja leikki: on hyvät puitteet mutta ei valmiiksipureksittua tekemistä. Me siis kiipeiltiin seinillä, laskettiin mäkeä, hypittiin trampoliinissa, seikkailtiin labyrintissa, ajettiin polkuautoilla, kiipeiltiin vielä lisää, hohtogolfattiin ja syötiin hyvää ruokaa. Niin ja scootattiin koko porukalla, se oli kans ihan älyttömän kivaa!

On hyvä herätellä sisäitä lastaan välillä, varmasti puolet rypyistä jäi tuonne puiston tohinoihin. Syksyllä samaan rakennukseen avataan paljon muutakin liikuntaan liittyvää: kuntosalia, pilateskeskusta, tanssikoulua ja kamppailulajeille omaa treenipaikkaa. Tosi monipuolinen paikka tiedossa aktiivisille ja sellaisiksi haluaville perheille.

Lauantaina ehdittiin vielä vähän retkeilemäänkin ja tehtiin ekat saunavihdat. Väsynyttä oli porukka kun kaatuivat sänkyyn!

Eilen sunnuntaina oli sitten pitkän lenkin päivä ja jaksettiin hienosti 15 km hölkytellä. Hitaasti mutta varmasti: kilometriaika oli siinä 6.30-7.00 min/km. Kukin tavoittedensa mukaan. Perjantaina kävin tekemässä rinta-olka-ojentaja -treenin kumman hiljaisella salilla, kaikki olivat kai valmistautumassa päättäjäisjuhlallisuuksiin. Niin, meilläkin ensimmäinen mussukka on nyt eskarin suorittanut ja kesälomalla ihan virallisesti, syksyllä koulu. Kumma, miten aika juoksee.

Yllättävä lepopäivä

Tänään piti olla mave-selkäpäivä salilla, mutta suunnitelmiin tuli muutos: päädyin nukkumaan superpitkät päikkärit. Syyt tällaiseen kurittomuuteen ovat seuraavat:

• Vauva ja hänen hampaansa - nukkuminen on hankalaa
• ZhuZhu-pets hamsteri, joka yöllä alkoi huudella omiaan. Etsin sen käsiini tyttäreni sängystä ja lopulta jouduin googlaamaan ohjeen elukan hiljentämiseksi. Kello oli n. 1.30.
• Esikoinen ja ykätauti: kolmen aikaan alkoi Manaajasta tuttu ykääminen ja neljään mennessä lattioita oli luututtu (kiitos armas aviomies), petareita pesty ja mattoja roudattu ulos odottamaan pesua. 
• Viiteen mennessä siivouksesta innostunut vauva nukahti, herätäkseen hörpylle kello kuusi.
• Seitsemältä oli hankala pieru, vauvalla siis.
• 8.22 pomppasin ylös ehtiäkseni palaveriin 

Tämän kaiken seurauksena n. klo 16.15 nukahdin vauva kainalossa ja havahduin 18.33 että pitäisi vielä ehtiä tehdä kaikenlaista. Sali jäi kuitenkin väliin, järjettömän väsyneenä ei kannata lähteä. Kuuntelin omaa kroppaani sekä aviomiestä, joka oli levon kannalla. Pitkien päikkäreiden vuoksi nyt sitten naputtelen yksinäni tänne juttuja ja teen vähän työasioita, samalla kuulostelen josko manaajameininki jatkuu pikkuisten huoneessa tänä yönä vai selvittäisiinkö ilman tartuntaa. Ihan hetken kuluttua aion ohjata itseni kyllä unille, huomiselle siirtynyt salitreeni pitää jo päästä tekemään!

Äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikki äitylit! Toivottavasti päivänne on ollut leppoisa ja omanoloinen. Esimerkiksi, minulle ei tarjoiltu kahvia  eikä lehteä sänkyyn. Herätessäni minulla on yleensä kiire pissalle ja lehden luen mielelläni ruokapöydän ääressä kera kahvin ja armaan aviomiehen,  ei sitä mukavaa tapaa voi äitienpäivänäkään liiaksi muuttaa. Armas aviomies huolehti kuitenkin ruokahuollosta tänään ja tavoista poiketen, armaani kannustamana, vedin päiväunet vauva kainalossa. Lahjojakin sain: ihanan pehmoisen ja lämpimän aamu/iltatakin joka on huippua kiskaista päälle kun lenkin/treenin jälkeen tulee hytisevänä suihkusta. Lisäksi sain tuon ihanan kuvassa olevan, esikoiseni itse tekemän muffinineulatyynyn.

Kuvan kakulla ei sen sijaan ole mitään tekemistä äippäpäivän kanssa: se on armaan toiseksi nuorimmaiseni synttärikakku. Eilen juhlimme toisen pikkuneitimme 3-vuotissynttäreitä ja kovin oli prinsessallista! Ihania mekkoja ja suloisia pienen tytön tavaroita astioista keijunukkeihin, söpöjä kuppikakkuja, vaaleanpunaisia vaahtiksia ja muita herkkuja. Oli kivaa! Tein kaloritietoisille vieraille ja itselleni sellaisia rahkavaahtokuppeja: pieneen nättiin astiaan muutaman lusikallisen verran rahkaa (mansikoita, milbonan rasvatonta, flora-vispiä, vähän mansikoiden mehua ja liivatteella napakkuutta) ja päälle marjoja. Maistuivat myös lapsille. Tunnustan auliisti syöneeni myös tuota kuvan kakkua ja hyvää oli sekin: omena-vaniljavaahto -täytteellä. Mutta nyt on juhlat juhlittu ja ateriakuri pitää taas palauttaa.

Urheilupuoli sitten?

Perjantaina en ehtinyt liikkumaan juhlajärjestelyiltä, mutta lauantaina aamusta ryntäsin salille, jotta ehdin kyykkytreenin ennen juhlien alkua. Se meni hyvin, oli mukavaa ja tuntui tehokkaalta. Tykkään tehdä aika lyhyillä palautuksilla ja uskon että, se tehostaa treeniä, kunhan ehtii hieman levätä etteivät sen vuoksi jää sarjat vajaiksi.

Tänään kävin sitten juoksemassa treenikamun kanssa kakkukaloreita vähemmälle: n. 11-12 kilometriä metsässä sujui mukavasti juoruillen, kevyessä tihkusateessa. Huomenna on salipäivä ja mave/selkä-päivä vuorossa. Keskiviikolle suunniteltiin mäkitreeniä. Siitäpä se viikko taas käynnistyy!

Mistähän sitä aloittaisi

Nyt jotenkin tuntuu että on kertynyt paljon asiaa.

Vauva kasvaa ja kehittyy, on mahdottoman seurallinen ja jotenkin niin iso jo, jokeltelee ja hupattelee. Ihaninta ehkä on se kun kauppamatkalla tai eskarireissulla pysäytän auton,vauva osaa jo odotaa, että kohta äiti kurkistaa ovesta Täysin ja totaalisen lumoava hymy siellä sitten odottelee kun avaan oven napatakseni vauvan matkaan asioille.

Isommat mussukat ovat hekin terästäytyneet söpöyden saralla. Juttuja ja monipolvisia tarinoita riittää niin ettei mitään rajaa. Ne kun saisi kaikki talteen. Erityisen ihanaa on kohta kolmivuotiaan tyttären tapa puhua, osaltaan luovasti ja osaltaan hyvin korrektisti (mitäs sanot pamumunala-sanasta? Tarkoittaa kananmunaa). Nelivuotias taas pakotti lupaamaan, että leivotaan pullaa. Aikoi syödä paljon, paljon taikinaa ja ajatus oli niin ihana että piti käsiä hieroa yhteen ja nauraa ääneen. Eskarilaista taas vaivaavat sydämen asiat ja tyttöystävät (nytkö jo??!!). Niistä puhutaan niin ihan viattomasti ja avoimesti, toivon, että meillä säilyykin tuollainen asenne ja luottamus. Myös nelivuotias aikoo vakavasti löytää tyttöystävän ja pian, äidin pitäisi kuulema auttaa...

Ja sitten se liikunta ja muu hössötys. Viikonloppuna on treenattu salilla ja juosten ja nautittu mielettömän ihanista kevätpäivistä omalla pihalla, haravoiden ja ruusupensasta rääkäten (se vaan ei kuukahda sitten millään!). Armas Hra R. yritti livahtaa riippukeinuun pari kertaa mutta osoittautui todella tehokkaaksi siivoten mm. autotallin ja pesten rattaat ja vaikka mitä! Pitänee päästää hänet Kärppä-peliin useamminkin, etenkin jos mestaruus on oikeasti katkolla... Itse muistelisin, että juhlinnan jälkeiset aamut ovat lähinnä lepäämistä varten!

Ja päivän asiaan eli treeneihin:

• Crossailua 
• Maastaveto suorin jaloin 10/20kg, 3x8/60kg
• Bulgarialainen kyykky smithissä 10/20kg ja 3x10/40kg molemmin puolin of course
• Ylätalja kapealla otteella, 10/35kg, 2x10/40kg, 10/45kg
• Kulmasoutu  28kg tangolla, 3x15
• Hauiskääntö tangolla 2x10/20kg, 2x6/22,5kg ja onhan 2,5kg:lla paljon merktystä tai sitten oli jo hauikset jokseenkin tyhjät tässä vaiheessa...
• Hauiskääntö vasaraotteella, 7kg käsipainot, 3x10
• Vastalihaksia hyväksi havaitsemassani ihmevitkuttimessa, sellainen keinumallinen 

Ja kotia kohti, kaupan kautta. Mukaan tarttui kaikenlaista vappuhömppää lapsille!

Kun vauva tekee hammasta

Oma rakas pikkumussukka on aika levoton unikaveri: hän yrittää pyörähtää unissaan ja alas tuleva hammaskin riesaa pitkin yötä. Siitä seuraa se, että neitokainen vispaa - todellakin VISPAA - jaloillaan ja käsillään sellaista vauhtia että meillä ei helteillä tulla tarvitsemaan pöytätuuletinta. Tästä kaikesta taas seuraa se, että äitiliini on aina välillä hieman väsynyt. Siksipä päätin tänään pitää ansaitun lepopäivän, treeniputki onkin kestänyt n. viikon ilman taukoja.

Lepopäivän ratoksi oltiin sitten lasten kanssa ulkopuuhissa, haravoitiin ja nyhdettiin heiniä ja etsittiin nousevia tulppaaneja. Sopivan rentoa puuhastelua pitkälle iltaan. Kevät on ehkä jopa parasta aikaa! Siihen liittyy jonkin kumma riehakkuus, ei jaksa jankuttaa uniajasta heti kahdeksalta ja mäkättää likaisista kengänpohjista. Nyt on aika ottaa ilo irti pakkasten jälkeen, niin vanhemmilla kuin lapsillakin. Illalla valoa riittää jo pitkään ja aamulla vauvelin iloksi aurinko nousee jo varhain. Äiti voisi kyllä nukkua...Mutta ei kehtaa valittaa tätä enempää.

Eilen kävin kuitenkin salilla ja sepäs näytti tältä:

• Crossailua
• 16kg kahvakuulalla heilautus yläasentoon, 3x15
• Penkkipunnerrus 3x8, 30kg (2 toistoa enemmän/sarja kuin aiemmin, kehitystä...heh.)
• PecDec 3x15 20kg
• Pystypunnerrus 8kg käsipainoilla 3x10
• Pystysoutu 20kg kahvakuulalla 3x10 ja teki todella tiukkaa
• Takaolka taljassa 3x10 40kg
• Ojentaja push down 3x10 40kg
• Vatsalihakset, lankutusta mm. Nyt lankkuasennossa pysyy jo 45 sekkaa, synnytyksen jälkeen siinä pystyi vain käväisemään. Tärinä on edelleen kova ja vatsalihasten välissä pitkittäin oleva linea alba repsottaa edelleen - ei se taida enää palautuakaan. Ei voi mithään, neljä aarretta siellä on masussa kannettu ja saa siitä jäljet jäädäkin!

Jotenkin tuo lähestyvä kesä sai sellaisen ajatuksen mieleen, että josko pienillä ruokavalioentrauksilla vähän vielä kiristelisi rasvattomampaan kesäkuntoon (jota on tietenkin tarkoitus pitää yllä myös keväällä, syksyllä ja talvella). Otin taas Finelin kaveriksi ja ynnäilin sinne syötävät, juustoissa vähensin rasvan määrää ja pähkinäpussiltä pitää nyt vain pysyä pois vähän aikaa. Muuten paljon hyviä protskuja ja kasviksia, siitäpä se taas hurahtaa isommalle vaihteelle, uskon ja luulen. Tuloksia raportoin ensi viikolla torstaina!

Päivän ponnistukset pihalla ja salilla

Tänään on ollut kyllä kiireinen mutta ihanan aurinkoinen päivä! Töitä on tehty ahkerasti, hoidettu nassukoita ja puuhattu pihalla, salitreeniä unohtamatta. Pihalla tapahtuu ihan hurjaa vauhtia! Raparperit kurkistelevat maan alta, ruohosipuli yritti samoin ja päätyi pikkunasujen suuhun varomattomuuttaan. Krookuksia näkyy tulevan todella paljon ja kaikki muutkin kukat tekevät jo uutta kasvustoa. Ihanaa aikaa! Oikeasti, ensimmäistä kertaa tuli sellainen löytöretkeilyolo omalla pihalla: mitä kaikkea täältä jo löytyykään, ihania aarteita joka puolella! Taisi joku kevätvaihde tänään kääntyä päälle oikein tosissaan...

No sitten se varsinainen asia eli päivän salitreenit. Tänään oli selkäpäivä ja hauisosasto vuorossa, kokonaisuus näytti tältä:

• Crossailua alkuun
• Bulgarialainen kyykky smithissä 45kg, 3x10 molemmin puolin, ensin koordinaatiosarja tyhjällä tangolla
• Mave (suorin jaloin), 12/20kg, 3x10/60kg, käsissä jopa riitti pitoa tällä kertaa!
• Kulmasoutu 28kg tangolla, 3x15
• Ylätalja 3x10, 40kg
• Hauiskääntö tangolla, 20kg, 3x10
• Pudotussarja käsipainoilla, 8-7-6kg, kutakin niin monta kuin menee, ilman taukoja. Taisi mennä siinä 8-10 toistolla...

Ja sitten pukkaamaan autoa käyntiin. Kävi näet niin, että unohdin ajovalot päälle ja jostain syystä akku oli tyhjentynyt. Sain siis soittaa ritarillisen Hra R:n paikalle kera Pikku R. -tiimin, koska itsehän en osaa käynnistää autoa silleen kun pukataan. Mutta armaani onneksi osaa, itse sain siinä varsin hyvän toiminnallisen treenin vielä salitreenin päälle, autoa lykätessä. Ehkäpä ensi kerralla muistan ne valot...

Pitkän perjantain pitkä lenkki

On tulossa vasta. Nyt eka lohi uuniin ja perunamuussin pyöräyttämiseen, sitten joutaa lenkille kaverin kanssa. Sää on mainio juosta, ilmassa kosteutta mutta ei sada kumminkaan. Ei pölise hiekka ja happea pitäisi riittää.

Eilen oli salilla jalkapäivä-lempipäivä!

• Crossailua
• Takakyykky 12/20, 3x10/60kg
• Hack, 3x10/80kg
• Yhden jalan prässi, 3x10/70kg molemmin puolin naturligtvis 
• Reiden ojennus 4x10/40kg
• Pohje prässissä, taljalaite, teoreettinen 133kg, 3x15

Kotiin palautusjuoman ääreen ja pääsiäissiivoilemaan. Tänäänkin on riittänyt siivoilemista, mutta kävin  tyttösten kanssa kävelylläkin, poimittiin lisää pajunkissoja. Pojat lähtivät armaan Hra R:n kanssa treenailemaan, salilla on jumppatilaa jossa lapset ovivat turvallisesti könytä ja armas nelivuotias sissi tuossa kertoikin näyttäneensä erilaisia temppuja isän työkaverille. Ja virtaa riittää edelleen....Mutta ruoanlaittoon pitää nyt joutua!

Kevätsiivousta

Päätin luopua turvavaatteista. Turvavaatteilla en tarkoita kärjestä vahvistettuja työkenkiä enkä muitakaan työvaatteita. Turvavaatteita ovat ne L-kokoiset naisten vaatteet kaapissani, jotka on ollut kätevää sujauttaa päälle kun pienemmissä olo tuntuu tukalalta. Myös äitiysleggarit lasketaan turavaatteisksi, ne jos mitkä venyvät käyttäjänsä mukana.

Tässä treenitaukoa on tullut lentsun vuoksi jo maanantaista saakka ja motivaatiota ylläpitääkseni päätin sitten siivota viimein isoksi käyneet kutimet pois vaatehuoneesta. Voin kertoa, että aika tyhjiksi jäivät hyllyt. Säkkiin joutuivat parit farkut, isoja treenivaatteita, mekkoja, hameita, tunikoita ja neuleita. Siistejä ja hyviä vaatteita, mutta itse en aio niitä enää päälleni vetää. M-koossa on syytä pysyä ja172 cm pitkälle pienemmät koot voivat olla teoreettisia ja toisaalta tarpeettomiakin: en pyri olemaan laiha, 0-kokoinen, vaan terveen lihaksikas. Väistämättä siinä tarvitaan vähän tilaa vaattessa... Varsinkin kun nuo pikajuoksijan pakarat tuolta jossain vaiheessa pullahtavat pintaan. Hehheh.

Vaatteita oli siis takkeineen kaikkineen yksi jätesäkillinen. Roskikseen niitä en tietenkään laittanut vaan kuntamme facebook-kirpparille, saa hakea Presidentti-kahviapakettia vastaan. Jos ei hakijaa löydy, vien SPR:n Kontiin sitten alkuviikosta. Olo on keveämpi, ja jotenkin kaapin siivous antoi muutokselle uudenlaista kouriintuntuvuutta, kun katsoi sitä pinoa vaatteita joissa olen viihtynyt ja joita en enää voi päälleni laittaa.

Kun kaappi on puhdas, siivotaan kupoli

Kaupassa on ihana katsella M-koon vaatteita ja tietää että nuo sopivat. Ymmärrän, että tuo kuulostaa todella pinnalliselta ja sitähän se onkin. Ihmisen hyvyys ei ole vaatekoosta kiinni. Mutta: muutokseni myötä minulle pikkuhiljaa konkretisoutuu se, että minulla on oikeus ja velvollisuus huolehtia itsestäni. Vaikeat vuodet lapsen sairauden kanssa ovat takana, ei ole väärin ajatella välillä turhamaisiakin nyt kun sille on jo tilaa.  Pari vuotta meni kovin syvissä vesissä. Elämä saa nyt välillä olla kevyttä ja naisellisten höpötysten täyttämää, eikö niin?

Muutos on hassu asia. Peilistä sitä ei huomaa vaikka vaaka näyttää reilut 25 kiloa vähemmän kuin puoli vuotta sitten. Vauvakilot ja ne ennen raskautta kerätyt ovat lähteneet - uskallanko sanoa - helposti. Siksi ole ehkä sokea omalle peilikuvalleni. Valokuvia katsellessa on mukava hämmästyä, näytänkö jo noin normaalipainoiselta! Ja osaanko lopulta arvioida työtuntien määrää jotka olen tähän projektiin upottanut. Tuskinpa. Elämänmuutos pitää tehdä pysyväksi ja joka päivä pitää tehdä oikeita valintoja, mutta en enää ajattele sitä tietoisella tasolla. Iso askel eteenpäin!

No millainen fiilis on tänään? Treenikuumetta poden sairastellessa. Haluaisin tänään vaikkapa retkeillä lasten kanssa (tuumasta toimeen!). Jotenkin on epämääräisen tyytyväinen olo, tekee mieli ottaa rennosti ja heittäytyä hetkeen oman lauman kanssa.  On ihanaa, kun on oma iso lauma rakkaita pikkuhunneja ja tietenkin armas Hra R jonka kanssa jakaa ilo.

Yhden asian olen oppinut: laihtuminen ei ole pelkkä syömisen ja liikkumisen asia, se teettää paljon työtä pään sisällä ja siinä on sen ihanuus ja kurjuus. Kumpi, riippuu ihan päivästä.

Ulkona kevät, sisällä flunssa

Aurinko paistaa kiusallaan jo ties kuinka monetta päivää. Ensin nasuosasto sairasti ja eilisen, ensimmäisen kuumeettoman illan, jälkeen näyttää että oma pakkolepo on todellisuutta. Mutta olen iloinen siitä, että lapsilla kuumeet eivät enää nousseet, johan noita melkein kahdeksi viikoksi riittikin, vuoroissa kun potevat ja osa jopa yhtäaikaa.

Pitäisi keskittyä niihin positiiviisiin asioihin ja lopettaa nillittäminen, mutta nyt on niin, että stressiä tässä pukkaa: pakkolepo treeneistä aiheuttaa heti tunteen, että paikat vain plopsahtelee entisiin mittoihinsa. Plop. PLOP! Vaa'alla tätä ilmiötä en pystynyt todentamaan, se näytti siltä kuin pitikin. Mutta jospa vaikka huomenna pääsisi jo tekemään kevyen treenin. Toiveikkaana ajattelen, että pieni lepotauko kenties antaa treenille uudenlaista boostia ja hurauttaa aineenvaihduntaa isommille kierroksille. Tieteellistä taustaa toiveelleni ei ole, koetan vain olla optimisti.

Mussukat ja toiveikas kesämieli

Kevätpörriäiset ovat jo listanneet liudan asioita, joita haluavat tehdä jahka sairasteleminen loppuu ja kesä alkaa. Ilmeisesti kesä alkaa siis heti kun flunssa on selätetty. Sopii minulle! Mussukoiden listalla ovat mm:

• Torille syömään muikkuja ja munkkeja
• Ainolan puistoon leikkimään ja poimimaan omppuja
• Omaan puistoon
• Prinsessapyörällä ajamaan
• Nallekariin uimaan
• Kesämökille (talvella se on talvimökki)
• Korppooseen pitäisi päästä. Lapset tarkoittavat sillä Porvoota.
• Kirpparille ja mäkkärille, JÄTSKIÄ
• Kreikkaan pitäisi päästä myös.

Tulee aika kiireistä kun aletaan listaa tyhjentämään! Mutta kyllä tuosta väkisinkin tarttuu se toiveikas kesämieli, kun suunnitelmia laaditaan porukalla. Ja kun hetkeksi hidastaa omaa tahtiaan ja antaa vaikka keittiön luuutun odottaa sen puolikkaan tunnin, pääsee osalliseksi todella huikeista tarinoista ja aurinkoisesta elämänilosta. Lisäksi lapset ovat käteviä siinä mielessä, että ne tyhjentävät uskomattomalla tarkkuudella kaikki herkuksi luokiteltavat asiat pois kaapeista happanemasta. Pitävät nuppuset huolen äidin linjoista näin sairastellessanikin!

Viikon mittauspiste

Ensimmäiseksi on ihan pakko nillittää: influenssa jyllää kodissamme edelleen ja lasten lisäksi tuntuu siltä, etten ole onnistunut tätä pidempään tautia väistelemään itsekään. Pää on mehiläispesä ja kovin tukkoinen, vilustaa ja väsyttää. Lämpö on kyllä välillä jopa alle 36, kuumeesta ei voi puhua.

No sitten se pääasia, taas on viikko vierähtänyt ja olisi aika raportoida painon muutokset. Ne ovat kovin, kovin vähäisiä tällä viikolla: -300g. Ei juuri mitään, vyötäröä en edes mitannut koska tuskin siinä mitään muutosta olisi tapahtunut. Mietin tietenkin heti liudan tekosyitä sille, miksi paino ei ole enempää liikkunut alaspäin:

• Painoa on vähän pudotettavana, ei siinä isoja muutoksia edes tule tapahtumaan enää (eikä ole oikeastaan tekosyy)
• Yövalvominen kipeän vauvan kanssa näkyy turvotuksena naamalla ja sormissa - kyllähän se heti sabotoi painonpudotusta...
• Liikkuminen ei ole ollut ehkä ihan niin tehokasta kuin olisin toivonut, sairaanhoitajana toimimisen vuoksi
• Ja onhan niitä. Joskus vaan isoja muutoksia ei tapahdu ja joskus tapahtuu. Kohti uutta viikkoa, 500g-700g riittää hyvin miinusmerkkisenä.

Ruokaa on syönyt saman verran kuin aikaisemmin, juonut olen  kahta kauheammin - vettä. Vauva parka kovassa kuumeessa tarvitsee paljon nestettä ja tämä tapaus sanoo yök kaikelle muulle paitsi rintamaidolle. Sen määrästä täytyy pitää siis huoli!

Treenipuolta

Tunnustan, että tein eilen vähän typerästi kun lähdin salille vaikka ounastelin, että pöpö hyökkää päälle. Logiikkana oli ehtiä kunnon treeni ennen sairaana rojottamista. Fiksua... No, tältä se kuitenkin näytti:

• Crossailua
• Mave suorin jaloin 20kg/10, 50kg/12, 3x6/60kg
• Bulgarialainen kyykky smithissä korkealla boxilla jalkaa roikottaen 10/20kg ja 3x12/40 kg molemmin puolin
• Ylätalja 40kg 3x10
• Kulmasoutu 30kg, 3x15
• Hauiskääntö tangolla, 3x10, 20kg
• Hauiskääntö vasaraotteella, 7 kg kp:t, 3x10

Kovasti toivon, ettei kovin pitkää saikkua tule! ExtremeRunista katselin eilen videota ja ihan kamala palo tuli päästä treenaaman sitä varten. Ei tässä nyt jouda sairastamaan!

Sairasosaston kuulumiset ja viikonlopun treenit

Viikonloppu on mennyt enemmän ja vähemmän pikkuisia lääkitessä. Kolme nuorinta ovat kovassa kuumeessa, myös vauveli. Esikoisen taudinkuvan perusteella päädyin influenssadiagnoosiin. Influenssa ja 5kk vauva eivät tunnu kivalta yhdistelmältä, siksi soitin päivystyksen terveysneuvontaan lisäohjeita saadakseni ja ne olivat seuraavat: kuume 40 tai  yli -> päivystykseen, hengityshankaluudet-> päivystykseen. Muuten seurataan vointia ja toimitaan sen mukaan maalaisjärjellä, kun lapsi on vielä kovin pieni. Parasetamolia ja ibuprofeenia voi antaa vuorotellen, neljän tunnin välein jotta kuume ei kiipeä kovin ylös ja tietenkin potilaan mittojen mukaan annostus. Juomisesta pitää pitää huoli ja vaippoja olenkin seuraillut, että pissaa tulee. Toivotaan että ensi yö menee rauhallisesti ja saadaan unta.

Isommilla mussukoilla kuume kiipeilee myös kovin ylhäällä, parasetamolia ovat saaneet ja paljon juotavaa. Kun kuume laskee, leikit jatkuvat tavalliseen tapaan. Ei onnistuisi meikäläisellä! Päivällä söivät hyvin, mutta illalla lämmön noustua mehu lähinnä maistui. Hampsut harjattiin kyllä ja ksylitolia saivat myös.

No ne treenit

Tänään oli lenkkipäivä, juoksin kaverin kera n. 8km mitä pidän hyvänä saavutuksena. Reisiosastot olivat sen verran kipeinä molemmilla että nyt vaan ei enempää, ainakaan paljon, olisi jaksanut rentoa menoa.

Eilen oli salipäivä, ja koska huvitti ja lauantai-iltana tilaa on enemmän kokeilla, tuli siitä melko sekavanlainen:

• Crossailua
• Takakyykky 20kg/10, 55kg/12, 60kg/12, 65kg/10
• Bulgarialainen kyykky smithissä suht. korkealla boxilla, 20kg/10 ja 3x40kg/10 ja molemmin puolin tietenkin.
• Penkkipunnerrus, 20kg tangolla kokeeksi 10 ja 3x10/25kg. Uusi liike, mukava, jää ohjelmaan!
• Pystypunnerrus-pystysoutu superina, 16kg tanko, 10+12x3
• Takaolkaa taljalla, köysillä, nokkaa kohti kyynärät sivuilla vetäen, lapoja yhteen. On tälle varmaan joku nimikin. No, 30kg oli painoa ja 3x20. Hyvä liike joka tapauksessa!
• Hauiskääntö z-tangolla, 20kg, 3x10
• Hauiskääntö vasaraotteella 7kg kp:t, 3x10

Ja sitten kotiin, kohti uutta viikkoa. Esikoismussukka pääsee huomenna jo eskariin, tuli viikon tauko influenssan vuoksi. Ollaan tehty kotitehtävät ja pelattu Eskaripeliä, mutta onhan se huippuhauskaa päästä kavereiden seuraan hölmöilemään. Good luck vaan, eskariopet!