Pk = pirun kivaa

Uskallan väittää, että lentsuputki on nyt sairastettu ja kunto alkaa palailla. Viime viikolla tein kaksi salitreeniä, viikonlopun aikana juoksin pari lenkkiä, tänään kipaisin vielä salilla tekemässä tehokkaan treenin pääasiassa yläkropalle. Kädet tärisee nyt, mutta niin niiden pitääkin salitreenin jälkeen.

Viimeksi pintasilaukselta kirjoittelin vauhtikestävyystreenistä. Edelleen inhoan sitä. Nyt ajattelin, että peruskestävyys ansaitsisi vähän tilaa, ihan jo senkin vuoksi että sen treenaaminen on hauskaa. Juoksija-lehden sivuilta aiheesta löytyi ihan mukavasti, tässä muutama perusjuttu:

• Peruskestävyyslenkki on pitkä, jos ei matkallisesti niin ajallisesti. Ideana on totuttaa kehoa hyppäämään rasva-aineenvaihdunnan puolelle pitkässä harjoituksessa, esim puolikasta tai Maraa pohjustaen.
• Peruskestävyys tehdään matalalla teholla
• Vauhti saa olla minuutista 90 sekuntiin hitaampaa kuin kympin kisavauhti.
• Pitkät lenkin kannattaa tehdä kaverin kanssa, koska koko lenkin ajan pitää pystyä puhumaan ja onhan se hauskempaa silleen.
• Pitkät lenkit parantavat jalkojen kestävyyttä ja kasvattavat hiussuonistoa
• Pitkät lenkit on kivoja ja rentoja (oma lisäys).

Tuo rasva-aineenvaihdunta on muuten jännä homma: eilisen lenkin tunnin kohdalla tuli jalkoihin heikko fiilis, kun jatkoin juoksemista, noin 15-20 minuuttia meni ja yllättäen juoksu siirtyikin taas sellaiseen flow-fiilikseen. Luultavasti elimistö teki sen mitä oli ajatuskin ja lenkki oli mukava lenksutella loppuun. 

Tällä viikolla edessä on huomenna lepopäivä, sitten varmaankin se veemäinen vk, sitten tasavauhtinen kymppi ja viikonloppuna taas pk, puolestatoista tunnista kahteen. Johonkin yksi salitreeni. Ei tule vapaa-ajan ongelmia.

Aurinkoa viikkoon!