Kesäpäivä, kakkua ja kyynelehtimistä - holtitonta

Tänään meidän esikoisen päätti ekan luokan koulussa. Aamulla, kun vein mussukan päättäjäisiin, treenattiin Suvivirsi vielä kertaalleen yhdessä. Ei oikeastaan olisi tarvinnut mutta halusin laulaa sen alusta loppuun ääntä säästämättä ja siihen oli oiva tekosyy. Kesäinen aamu, kuulasta ja vehreää. Suvivirsi-fiilis tällaisella uskonnottomallakin. Pidän perinteestä. Ja hirvittävä liikutusitkuryöpsähdyshän siitä seurasi.... Mussukalle taiteilin, öhöm, kesäkakun ylläriksi n. 20 minuutissa ja lopputulos oli sellainen enemmän on ehdottomasti enemmän -hedelmäkakku. Tumma kakkupohja, mascarponevaahto ja mansikoita, kiivejä sekä rypäleitä. Oikein oli maukasta.

Siellon basilika kans

Tänään kävin hakemassa osan kesäkukista ja takaterassille saatiin jo kiva tunnelma aikaan. Etupihan puolella taas luonnonmukainen rikkaruohontorjuntajuoni alkaa tuottaa tulosta: tuo nimeltä minulle tuntematon perenna leviää kun jalkasieni eikä jätä heinille paljoa tilaa. Tavallaan se on ihan ok. Kun pysyisi penkissä mutta tuo karkailee nurmikollekin. Hurauttaahan sen yli leikkurilla joten ei se iso ongelma ole, sekään.

Instagramia selallessani huomasin, ja Iltalehdestä tms., että nyt on innostuttu postailemaan ylppärikuvia vuosien takaa ja pitihän se omakin kaivaa esiin. Vuodelta 1998. Tyhjä katse yhdistettynä blondiin tukkaan ei anna uskoa siihen, että papereista löytyi  2 eximiaa ja 3 mangna cum laudea.

Leppoisa kesäpäivä on ollut oikein mukava, mutta lapsiperheessä se tapaa maksattaa potut pottuina. Neljä unista puolivilliä ulkoeläjää pitää nyt saada pesun kautta iltapalalle ja unille ja mielellään niin ettei huutokuoro ylly älyttömäksi. Mutta tällasta tää aina välillä on, pienten holtittomien hunninpoikasten kanssa. On se siltikin ihan hirvittävän ihania ja fiksuja ja suloisia jajajaja.