Kuinka lujaa?

Harjoitusvauhdit on mielenkiintoinen asia, ja tärkeä. Harjoitukset on tehtävä kukin kyseiselle harjoitukselle mielekkäällä tavalla, jotta haluttu tulos saavutetaan. Ei liian lujaa, ei liian hitaasti, ei liian kauaa eikä liian lyhyesti. Jokainen harjoitus on laulun arvoinen, jokainen harjoitus on tärkeä...

Nythän juoksijoilla tuntuu alkavan tai olevan käynnissä ylimenokausi, jolloin tehdään peruskuntotyötä. Vauhtikestävyystreenit aloitetaan sitten ehkä taas kevään puolella, ennakoiden lappujuoksukautta, mitä se itse kullekin tarkoittaa. Ja peruskestävyyttä rakentelen itsekin, mutta uuden vuoden aaton juoksu Limingassa houkuttelee vähän vauhdin kehittämiseen, olisi kiva selvitä siellä kympistä alle tunnissa.  Laskin harjoitusvauhteja perustuen HCR puolikkaan aikaan, joka oli hirvittävän huono, n. 2.17.xx. tuossa ajassa käveltiin vähän, istuttiin vessassa vähän ja juostiin hyvin vähän kunnolla. Mutta se on se mittari, jonka perusteella uskaltaa arvioida tasoaan. Lisäksi arvioin Juoksija-lehden laskurilla kympin vauhdin perusteella harjoitusvauhteja. Aika yhteneväisiä olivat tulokset, kuten kuvista näkyy.

Tämän perusteella ohjelma näyttäisi suurin piirtein siltä, että viikkoon mahtuisi yksi pitkä peruskestävyys, n. 2h kestoltaan jota taaperrettaisiin siinä seitsemän minuutin kilometrivauhdilla. Lisäksi perusperuskuntoa tuonne seitsemän ja kuuden ja puolen minuutin väliin tunteroista, reipasta lenkkiä kuuden, kuuden  ja puolen minuutin pintaan neljää viittä kilometriä. Tässä on tämmöinen liukuman vaara, näkisin. Ja sitten sitä vauhtikestävyyttä tai reipasta, ommoo kovvoo -vauhtia, jolla pysytellään anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja kehitetään maitohappopuskuria tai jotain sinne päin. Jotta jaksaa sitte juosta lappu rinnassa pitkään ja hyvin. Taitaa olla tarpeen etsiä kuitenkin se sykevyö Suuntoon.

Tässä näkyy viikonloppuinen metsälenkki, jossa vauhti vaihteli tosi paljon ja siksi on vähän turhaa tätä analysoida sen enempää. Mutta jos ajatellaan, niin lähtökohtaisesti näyttäisi aika hyvin sinne perusperuskestävyys sabluunaan. Lenkin varrelle osui pitkospuita, pieni laskettelumäki, soista pätkää ja ihanan helppoa metsäpolkua. Kaikin puolin kiva lenkki ja hyvässä seurassa. Vaikka heitinkin lipat juurakossa, kuinkas muuten.

No muista harjoitusmuodoista sitten

Aiemmin tykkäsin todella kovasti käydä salilla ja olen paljon puhunut sen puolesta mm. painonhallinnassa, kiitos hyvän aineenvaihduntaboostin jonka esim. kyykkytreeni tarjoaa. Huono lihashuolto yhdistettynä kovaan salitreeniin johtaa kuitenkin todella jäykkään kokonaisuuteen, mikä ilmenee tapauksessani pakaroiden jumeina ja oikean jalan reiden ulkosyrjän kipuna, samoin yläkropan liikkuvuus on ehkä kärsinyt - tarttee tehdä jotain. Salikortti vaihtui kumppariin, leuanvetotankoon (kumpparin avulla sain jo tehtyä!), kehonpainoharjoituksiin ja kodin käsipainoihin. Näiden avulla ylläpidetään yläpään lihaskuntoa, askelkyykyt ja muut kotona tehtävät sen semmoset yhdistettynä mäkivetoihin auttavat sitten tukevat sitten taas alapään lihaskuntoa. Lapsi syliin ja syväkyykkyä, mukula selkään ja pohkeita, jnejnejne. (Meillä on vastus valmiina välillä 13kg-28kg). Katsotaan, miten tässä käy. Luulisin, että ihan hyvin. Venyttelyt olen ottanut mukaan viikottaiseen toimintaan myös, se on lapsistakin tosi kivaa, yhdessä könytä lattialla.

Iloa viikkoon meille kaikille!