Tekosyy on tekosyy, sillä sipuli

Ei vanhemmilla ole aikaa liikkua.

Paitsi että on. Luulen, että minulla on jonkinlaista kosketuspintaa asiaan, koska:

1. Minulla on paljon lapsia, neljä.
2. Olen tehnyt töitä monella tavalla tässä äitinä ollessani ja siltikin ehtinyt       liikkua
3. Uskon ja olen omalta osaltani kokenut, että liikkuminen lisää voimia,           useassa elämäntilanteessa raskauksista burn outiin ja kaikkea sillä välillä.
4. Otan lapset mukaan liikkumaan, usein
5. Myös minun armas puolisoni treenaa monipuolisesti ja usein

Miksi vanhemmat eivät ehdi liikkumaan?

Useimmin kuulemani syyt ovat liikaa töitä, kotihommat odottavat, ei ole hoitajaa, on liian myöhä, liian aikainen, ei jaksa eikä pysty, telkkarista tulee Jutta ja Superdietit, en tykkää liikkua, tulee hiki (ok, no jos ei tykkää niin minkä sille mahtaa sitten.), eilen oli punkkua ja juustoa iltapalaksi, ei pysty nyt. Selkään sattuu.

Tämä lienee se peruspäivä: herätään aamulla töihin, viedään lapset hoitoon, ollaan töissä, haetaan lapset hoidosta, käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, tehdään jotain/mitä?, katsotaan telkkaria, syödään iltapalaa ja mennään nukkumaan. Niin on tiukka päivä ettei mihinkään väliin saa esim. yhtä tuntia harrastamiselle. Stressi kasautuu kehoon ja jos ei stressi, liikkumattomuus sinänsä on uhka terveydelle. Joillain työ on vielä ruumiillista ja siksi tarve muuhun liikkumiseen on vähäisempi, näitä tapauksia on vähenemässä määrin. Tässäkin pitää olla itselleen rehellinen.

Mua vähän ärsyttää. Kun asian voi ajatella toisinkin.

Voi herätä aamulla, viedä lapset hoitoon, mennä töihin, pitää tauot ja virkistyä välillä jotta on tehokkaampi ja päivän päättyessä jättää työt töihin. (Se on mahdollista, jopa pakollista, ette te halua uupua.). Sitten kotiin, edellisenä päivänä kahdeksi päiväksi laitettu ruoka lämmitetään ja syödään yhdessä. Pikkuhetki palautumista ja sitten voi liikkua seuraavilla tavoilla:

• Sään salliessa pue lapset ja lähtekää kävelylle, pieni rattaisiin ja isompi voi kävellä tai pyöräillä. Kyykkää vaikka askelkyykkyjä jos ei pienen kävelijän vauhti riitä lämmittämään, terhakoituu siinä pakaratkin. Nasuille uni maistuu ja aikuisille jää omaa aikaa, vinkvink.
• Avaa youtubesta joogavideo ja ota lapset joogaamaan. Meillä 8v. jaksaa tunnin, pienemmät häsäävät siinä välissä mukana ja välillä tekevät omiaan.
• Osta jumppakumppari kotiin. Sillä tekee monet vastaavat liikkeet kuin salilla, katso paketin ohje. Omani maksoi 6€, ei paha investointi. Siinä voi jumppaa tehdä samalla kun nasut leikkivät, jos vähän kaaosta syntyy leikeissä niin SE KUULUU ASIAAN. Lapset ovat lapsia. Välillä voi vähän komentaa, jos ihan hulinaksi menee. Tai kiristää karkkipäivällä.
• Jos sinulla on useampi lapsi, on heitä hyvä käyttää painoina jumpassa ja siitä ainakin meillä nasut tykkää: kersa reppuskaan ja syväkyykkyä, pienemmällä heilautusta ja vaikka pulloveria, hauiskin onnistuu. Hiki tulee ja kaikilla on hauskaa. Se on ihan oikeaa liikkumista.
• Punnerra, kyykkää, matokävele, hypi - käytä omaa kehoasi vastuksena.

Kotitöihin menee oikeastaan aika vähän aikaa, kuuden hengen pyykit ripustaa n. 10 minuutissa, tiskikone on tyhjä viidessä, kalakeitto valmistuu alle puolen tunnin ja joka päivä ei tarvitse siivota koko taloa. Aikaa on. Muista hengittää välillä syvään ja olla hetkessä kiinni, kyllä se siitä.

Liikkuminen jotenkin+hiki=ihan oikeaa liikuntaa -> terveyshyöty

Tuntuu siltä, että ihmiset määrittelevät liikkumisen joksikin ihmeelliseksi asiaksi, jossa vetkutetaan takamuksia mammojen kanssa jumpassa yhteen tahtiin tai ravataan kieli vyön alla kuulokkeet korvissa, appsi kuumana, gps ranteessa (ei, kieleni ei ole vyön alla, en saa itsestäni vielä niin paljon irti.). Monimutkaiset salilaitteet ovat likipitäen pakollisia, muuten vammautuu vartissa. 

Ei näin.

Liikkuminen pitää määritellä itselleen uusiksi: kaikki aktiivinen vapaaehtoinen tekeminen joka nostaa sykettäsi ja saa kunnon hien pintaan, on liikkumista ja terveydellesi hyväksi. Voit juosta jos juoksuttaa, voit mennä salille jos se sopii paremmin, voit liikkua kotona lasten kanssa, jos se on elämäntilanteeseen sopivin vaihtoehto. Aina voi liikkua. Mutta mennään yli siitä arkiaktiivisuudesta joksi monet mm. imuroinnin laskevat. Imurointi ei ole liikuntaa, paitsi silloin kun juoksijat lenkillä imuroivat kilometrejä. Silloin imurointi on liikuntaa.

Lajityypillinen tehotreeni tavoitteineen voi olla haastavaa ilman lapsenvahtia, mutta kuinka moni liikkuu niin vakavissaan? Ja kuinka monen terveydelle olisi hyväksi jo ihan vain kotona useamman kerran viikossa tehty lihastreeni. Kovin monelle. 

Liikunta VÄHENTÄÄ stressiä ja ehkäisee masennusta

Kun näen todella stressaantuneita vanhempia jotka tiuskivat jälkikasvulleen ja päällisin puolin aika turhasta, tulen vähän surulliseksi. Mielelläni määräisin viinapäivää vinkuvat mammat ja papat vähän hikoilemaan ja pudottamaan sillä stressitasoja. Lapsetkin olisivat tyytyväisempiä, uskon vakaasti. Ja entäpä esimerkin voima! Kohtuullisella liikunnalla voi aloittaa, vähän pidemmälle kuin jääkaapille tai autotalliin.

Tässä vielä lainaus Sosiaali- ja terveysministeriön Muutosta liikkeellä!-julkaisusta:

"Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia ja kansantalouden kustannuksia, heikentää työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Jo pitkään on tiedetty liikunnan myönteisistä vaikutuksista lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä masennukseen ja niiden ehkäisyyn." 

Tässä liikuntasuositus.

 Äidit ja isät. Perseet penkistä nyt.

Kuinka lujaa?

Harjoitusvauhdit on mielenkiintoinen asia, ja tärkeä. Harjoitukset on tehtävä kukin kyseiselle harjoitukselle mielekkäällä tavalla, jotta haluttu tulos saavutetaan. Ei liian lujaa, ei liian hitaasti, ei liian kauaa eikä liian lyhyesti. Jokainen harjoitus on laulun arvoinen, jokainen harjoitus on tärkeä...

Nythän juoksijoilla tuntuu alkavan tai olevan käynnissä ylimenokausi, jolloin tehdään peruskuntotyötä. Vauhtikestävyystreenit aloitetaan sitten ehkä taas kevään puolella, ennakoiden lappujuoksukautta, mitä se itse kullekin tarkoittaa. Ja peruskestävyyttä rakentelen itsekin, mutta uuden vuoden aaton juoksu Limingassa houkuttelee vähän vauhdin kehittämiseen, olisi kiva selvitä siellä kympistä alle tunnissa.  Laskin harjoitusvauhteja perustuen HCR puolikkaan aikaan, joka oli hirvittävän huono, n. 2.17.xx. tuossa ajassa käveltiin vähän, istuttiin vessassa vähän ja juostiin hyvin vähän kunnolla. Mutta se on se mittari, jonka perusteella uskaltaa arvioida tasoaan. Lisäksi arvioin Juoksija-lehden laskurilla kympin vauhdin perusteella harjoitusvauhteja. Aika yhteneväisiä olivat tulokset, kuten kuvista näkyy.

Tämän perusteella ohjelma näyttäisi suurin piirtein siltä, että viikkoon mahtuisi yksi pitkä peruskestävyys, n. 2h kestoltaan jota taaperrettaisiin siinä seitsemän minuutin kilometrivauhdilla. Lisäksi perusperuskuntoa tuonne seitsemän ja kuuden ja puolen minuutin väliin tunteroista, reipasta lenkkiä kuuden, kuuden  ja puolen minuutin pintaan neljää viittä kilometriä. Tässä on tämmöinen liukuman vaara, näkisin. Ja sitten sitä vauhtikestävyyttä tai reipasta, ommoo kovvoo -vauhtia, jolla pysytellään anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja kehitetään maitohappopuskuria tai jotain sinne päin. Jotta jaksaa sitte juosta lappu rinnassa pitkään ja hyvin. Taitaa olla tarpeen etsiä kuitenkin se sykevyö Suuntoon.

Tässä näkyy viikonloppuinen metsälenkki, jossa vauhti vaihteli tosi paljon ja siksi on vähän turhaa tätä analysoida sen enempää. Mutta jos ajatellaan, niin lähtökohtaisesti näyttäisi aika hyvin sinne perusperuskestävyys sabluunaan. Lenkin varrelle osui pitkospuita, pieni laskettelumäki, soista pätkää ja ihanan helppoa metsäpolkua. Kaikin puolin kiva lenkki ja hyvässä seurassa. Vaikka heitinkin lipat juurakossa, kuinkas muuten.

No muista harjoitusmuodoista sitten

Aiemmin tykkäsin todella kovasti käydä salilla ja olen paljon puhunut sen puolesta mm. painonhallinnassa, kiitos hyvän aineenvaihduntaboostin jonka esim. kyykkytreeni tarjoaa. Huono lihashuolto yhdistettynä kovaan salitreeniin johtaa kuitenkin todella jäykkään kokonaisuuteen, mikä ilmenee tapauksessani pakaroiden jumeina ja oikean jalan reiden ulkosyrjän kipuna, samoin yläkropan liikkuvuus on ehkä kärsinyt - tarttee tehdä jotain. Salikortti vaihtui kumppariin, leuanvetotankoon (kumpparin avulla sain jo tehtyä!), kehonpainoharjoituksiin ja kodin käsipainoihin. Näiden avulla ylläpidetään yläpään lihaskuntoa, askelkyykyt ja muut kotona tehtävät sen semmoset yhdistettynä mäkivetoihin auttavat sitten tukevat sitten taas alapään lihaskuntoa. Lapsi syliin ja syväkyykkyä, mukula selkään ja pohkeita, jnejnejne. (Meillä on vastus valmiina välillä 13kg-28kg). Katsotaan, miten tässä käy. Luulisin, että ihan hyvin. Venyttelyt olen ottanut mukaan viikottaiseen toimintaan myös, se on lapsistakin tosi kivaa, yhdessä könytä lattialla.

Iloa viikkoon meille kaikille!

Themesong

Suurin piirtein ikäiseni lukijat muistavat Ally McBealin (ja tiistain komediaputken!) ja teemalaulun. Mulla on uusi:

Eilen en varsinaisesti asiasta tehden tehnyt minkäänlaista treeniä, otin levon kannalta ja annoin ajatuksen juosta. Joustava mieli-kirjan oppien mukaan havannoin aktiivisesti sinne tänne kirmaavia ajatuksenpoikasia ja pysäytin itseni, jos suunta oli negatiivinen tai uhkasi mennä murehtimisen puolelle. Tai jos ajattelin ikäviä, arvioin mitä tapahtuu jos en otakaan omia ajatuksiani ihan vakavasti vaan valitsen uskoa toisin - mitä siitä seuraa? Päivä oli hyvä, olo levollinen.

Aamupäivällä kävin taapertamassa puolisentoista tuntia metsässä, kastelin lenkkarit

rahkasammaleissa, huojahtelin notkuvilla pitkospuilla (ja olin varma, että joku tulee ihan puskurissa kiinni perässä, kun niin kovasti notkuivat - ei siellä ketään ollut.), huidoin näkymättömiä hämähäkkejä (onneksi siellä ei ollut muita, olisivat säikähtäneet. Mutta ne polun yli menevät seitit, miksi niiden pitää olla juuri pään korkeudella?), kipaisin laskettelumäen (pienen) juosten ylös koska tuntui siltä ja leivoin kakun kuopukselleni, joka täytti kaksi vuotta. Illalla venyteltiin nasujen kanssa yhdessä, sitä ennen tein vähäsen korsettiharjoituksia (keskivartalon tuki on juostessa tärkeä ja neljän mukulan jälkeen on jäänyt jotenkin retuperälle tämä puoli...Vähän niin kuin että tässä vauvakiloja tiputan ja nuorimmainen on 30v.).

Tänään on aivan mieletön aamu, kirkas pakkanen ja auringonpaiste. Ulos, ulos.

Tyyneyttä, rakkauta, iloa ja valoa.

Juhannuksen jälkeen

Vai että keskikesän juhla. Ehkä itikoiden määrässä mitattuna.

Nyt odotellaan aurinkoa ja lämpöä ja jotain ihmettä, joka hävittäisi nuo pihalla inisevät lentävät penteleet. Tänään päästiin jo makuun kun aurinko iltapäivästä helli meitä. Ja sitten tuli kaatosade. Kiitti Esteri, kun jaksoit odottaa siihen, että sain viikon vk-lenkin loppuun.

Meillä juhannus ei nykyisellään ihan hurjasti eroa normiviikonlopusta: mielellämme ollaan kotosalla, jos mökillä sää näyttää pahalta, grillataan kuten useinkin kesällä ja touhutaan yhdessä. Lenkkeiltiin, saunottiin ja vihdottiin, sitten syötiin vasta. Poimittiin kukkia lasten kanssa, niittyleinikeitä, koiranputkia (?) ja pihasta syreenejä ja lumipalloheisiä.

Juhannusaattona juoksin lenkkikamun kanssa jo perinteeksi muodostuneen pitkän lenkin, eilen tein lihaskuntojumppaa lasten kanssa ja tänään oli tämä vk-lenkki. Siitä ehkä nopeimmat päättelee, ettei meillä juhannukseen kuulu krapula, ja näin asia tosiaan on. En enää edes muista koska olisin juonut siiderin tai viiniä, siitä on vuosia. Nykyään olen mieluummin ilman ja kun paheita kuitenkin pitää olla niin ajattelin, että minulla se on suklaa tai jäätelö tms. Viinittä pärjää, mutta herkkujen kanssa on niin ja näin... Joku taas tykkää vaikka valkkarista ja se on ihan ok. Kännääminen on vähän hönöä kuitenkin.

Liikuntaa lasten kanssa

Eilen siis jumppasin lasten kanssa, kuvatodisteita ei nyt jäänyt mutta koetan selostaa:

• Syväkyykky puolitoistavuotiaan kanssa: beibe 13kg tuohon syliin tukevasti etupuolelle ja peppu kohti lattiaa, pudotetaan siis ihan syvälle tämä kyykky ja sieltä sähäkästi ylös, 3x15
• Peruskyykky leikki-ikäisten kanssa (17kg molemmat, vuorollaan, aikalailla tasan tarkalleen) 2x12
• Pohjelihas tokaluokkalaisen kanssa: nasu reppuskaan ja varvistelemaan  (n.25kg) 3x15
• Sitten ilman naperoita punnerruksia, 8 "oikealla" tyylillä ja loput polvet maassa, yht 2x20
• Kulmasoutu, fysioterapeutin ohjeella rintarangan aktivoimiseksi, pieni paino vain 6kg, iso liike
• Vatsalihaksia

Ja tänään vk-lenkki: 4,3km, kesakinopeus/vauhti 5.28/km -> parannusta edelliseen ihan kivasti.

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen kesälomaa, jos loman saa pitää rauhassa. Vähän on päivystyksen kanssa niin ja näin, mutta koetan saada hoidettua. Tunnustan, olen todella loman tarpeessa. Sitä odotellessa hirviän ihana uusi biisi:

Follow my blog with Bloglovin

Sporttipäivitys

Nyt on ollut suhteellisen hyvä treeniputki päällä! Pitkään vaivannut väsymys tuntuu edelleen, mutta verikokeet jne osoittavat että olen terve kuin pukki, joten napinoitta olen koettanut ajaa itseni sorvin ääreen, mikä se sorvi sitten kulloinkin on.

To tein nopsatempoisen 6km juoksulenkin, pe salilla rinta-olka-ojentaja, la taas nopeatempoinen lenkki mukavuusalueen ulkopuolella ja tänään jalka-selkä-haba. Jako on omalaatuinen, mutta nyt pitää panostaa enemmän juoksuun ja salipäiviin pitää saada mahtumaan monta hommaa ilman että menee vetelehtimiseksi. (tätä yritän estää tekemällä isoja liikkeitä vapailla painoilla ja nopsilla palautuksilla - ei liian monta liikettä kertaan, tehokkaita isoja liikkeita ja vähän eristäviä, esteettisyyttä ei pidä unohtaman;)). Mielenterveyttä hoidin tänään ihanalla luisteluretkellä armaan esikoiseni kanssa, ihan hurjan hauskaa meillä oli vaikka pakkanen paukkuu! Näin täti-iässä on hauska löytää itsestään vielä jääprinsessa, kun vähän kaivaa. Nuorena olin aika hyvä luistelija nimittäin. Nyt omistan ihanat pörrösomisteiset vaaleanpuna-valkoiset kaunokit, kyllä kelpaa!

Vaivannutta väsymystä vastaan taistelen sillä, että tietoisesti en enää availe illalla työposteja ja puhelimeenkaan ei kerry enää lukuja lukemattomista meileistä. Kirjaa  uskallan ennen unta lukea jos se on tylsä, mutta liian hyvä kirja vain valvottaa ja nyt olen tarvinnut unta tavallista enemmän. Pitkä lentsuputki meillä olikin ja toivoisin, että väsy tosiaan vaan johtuu siitä ja neljästä lapsesta seitsemässä vuodessa. Mykoplasma tai muu pilaisi aika fantsusti treenisuunnitelmat. Nej, tack.

Kohti uutta viikkoa, uusi treenejä ja kevättä!

(rinta-olka-ojentaja treenin sisältö: penkki 30kg, pystypunnerrus smithissä 25kg, vinopenkki 10 kg kp:t, kahvakuulalla 20kg pystysoutu, ojentaja taljassa...)
(jalka-selkä-haba: takakyykky 50 kg, mave 20kg kp:t, ylätalja, hauistangolla, vastaotteella käsipainoilla) Jotain näihin olen lisäillyt fiiliksen mukaan, ja vatsat tietty.

Loistava lokakuu

Ihana lokauinen päivä tarjosi eilen ihan hulppeat puitteet kevyelle palauttavalle liikunnalle kera nasujen. Nythän on nimittäin niin, että eilen oli neljäs kipeä päivä kyykytreenin jälkeen ja kaikki muu jaloille kohdistuva toiminta kuin rauhallinen kävely oli edelleen mission impossible. Tänään on viides kipeä päivä mutta sen verran vähemmän kipeä kuitenkin, että taidan juoksulenkkiä kokeilla. Söin pizzaa eilen, on juostava. Pizzan päällä olleet rucolat eivät varmaan olennaisesti ravintoarvoja kohota tai lihottavuutta vähennä? Tai edes katkaraputäyte? Eli lenkkiä tämä tietää, ei auta muu.

Tässä olen puntaroinut, sekä itseäni että ajatusta siitä mitä treeniltä haluan, jo jokusen viikon. Aikalailla alan varmistua siitä, että kuntosali yhdistettynä reippaaseen aerobiseen treeniin on minun juttuni: haluan pystyä juoksemaan koska saan siitä huikeita onnistumisen elämyksiä ja toisaalta haluan edelleen muodokkaat käsivarret sekä olat. Koska en juokse pikamatkoja, valtaisilla pakaroilla ei ole minulle suurtakaan toiminnallista hyötyä ja tämähän taas tarkoittaa sitä, että alakropan treenin periaatteita pitää laittaa uusiksi. Aikomuksenani on nyt lähipäiven aikana perehtyä kunnolla juoksijan lihastreeniin ja jahka viisastun edes hiukan, kirjoitan siitä teillekin.

Jos nyt otetaan faktat pöytään, ei tästä emännästä fitness-kissaa saa enkä oikein edes halua siihenkään muottiin. Kaikki se ruokavaliohässäkkä ja muu - kö ei jaksa! Juokseminen on siinä mielessä armeliasta puuhaa, ettei jokaista hiilaria tarvitse punnita, sopii paremmin minulle. On helpompaa noudattaa sellaista turvallista keskitietä. Lisäksi, tapahtumat ja kisat tuovat hirveästi mielekkyyttä treeniin. On kuitenkin vähän toista startata puolikkaalle maratonille kera muiden kuntojuoksijoiden ja kisata itseään vastaan kuin kivuta pikkubiksuissa kaiken kansan töllisteltäväksi. Jälkimmäinen ei kyllä ole ollut koskaan ideanakaan, mutta kun haetaan motivaatiotekijöitä, juoksijan osa on helpompi: ilo siitä että numerolappu on rinnassa, että on uskaltanut, kropassa kihelmöivä lähtöjännitys. Kun lähtölaukaus pamahtaa on hienoa startata hymyn kera matkaan. Kyllä se hymy siitä sitten hyytyy. Hahaa. Ja se maalifiilis, se koukuttaa. Varoitan kaikkia! Anna puolimaratonille pikkuvarvas ja se vie molemmat jalat.

Ajattelisin myös, että on terveydellisempää teettää kropalla sekä lihasvoimaa kasvattavaa treeniä, että sydäntä ja keuhkoja rasittavaa aerobista. Fiksumpi voi kumota tai vahvistaa tuon ajatuksen. Kuten monta kertaa olen todennyt, tässä blogissa mennään perstuntumalla eikä jaeta asiantuntijan ohjeita.

Oma fokus on löytynyt, motivaatio alkaa olla kuosissa ja tavoitteet selvänä mielessä. Tänä vuonna vielä ne kolme leuanvetoa ja ensi vuonna puolikas maraton alle kahden tunnin.

Elämä on aikas ihanaa!

Ojennukseen

Pakaraosaston lisäksi ajattelin hetkellisesti keskittyä myös ruokavalioon ja yläkropan voimapuoleen (ei suju leuanveto, ei). Huomasin punnerrellessani että ojentaja ja olka yllättäen alkaa kuitenkin jo erottua, vähemmällä rasvan määrällä erottuisi oikein hyvinkin... Mutta edelleen pidetään mielessä, ei ole aikomukseni treenata ja dietata kisakuntoon (yeah right, tällä vatsanahalla:D), kunhan sitä erottuvuutta vielä hiukan saisi enemmän. Suunta näyttää olevan oikea, kuva ei valehtele... Proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota!

Edellisen jalkatreenin jäljiltä olen ollut jalkapuoli käytännössä. Todella arat ovat lihakset joten treeni meni sinne minne piti. Tänään lasten kanssa leikkipuistossa tein kuitenkin kyykkyjä yhdellä jalalla penkin päältä muutamia lyhykäisiä pätkiä, koetin sitä leuanvetoa ja iltasella (armaan mieheni ollessa merellä esikoisen kanssa) tein punnerruksia ja olka/yläselkä -osastoa käsipainoilla. Samalla kun siivosin vauvan kakkaa lattialta... Mutta siis jotain pientä tänäänkin lasten kanssa, huomenna joko sali tai lenkki. Juoksupuoli painaa mieltä: ExtremeRun lähestyy ja pitäisi saada se pitkä lenkki alle jo tällä viikolla, mutta lämpöä kun on +28 se ei oikein houkuttele. Pakkohan se on vain johonkin väliin upottaa. Helle on ihanaa paitsi kun pitää juosta tai kun vauvalla on liian kuuma.

Beibellä on muuten toinen korvatulehduskuuri menossa ja yöt ovat sen mukaiset. Nyt koetetaan häätää pöpö kovemmalla tropilla, todella toivon että se nyt lähtee niin kuin kuppa Töölöstä. Tää päivä oli nyt tällainen, huomenna sitten toisenlainen.

Superviikonloppu ja liikuntaa lasten kanssa, osa 3.

Huhhei, viikonloppu meni nopeasti touhuamalla ja tohisemalla koko perheen kesken. Lauantaina käytiin tänne meille päin hiljattain avatussa Superparkissa. Superpark on sikahauska Duudsonit ja Hevisaurus -teemainen aktiviteettipuisto sisätiloissa, jossa on mahdollisuus liikkua ja leikkiä niin lasten kuin aikuistenkin. Huvipuistovekottimia tuolta on turha etsiä, idena on nimenomaan se liikkuminen ja leikki: on hyvät puitteet mutta ei valmiiksipureksittua tekemistä. Me siis kiipeiltiin seinillä, laskettiin mäkeä, hypittiin trampoliinissa, seikkailtiin labyrintissa, ajettiin polkuautoilla, kiipeiltiin vielä lisää, hohtogolfattiin ja syötiin hyvää ruokaa. Niin ja scootattiin koko porukalla, se oli kans ihan älyttömän kivaa!

On hyvä herätellä sisäitä lastaan välillä, varmasti puolet rypyistä jäi tuonne puiston tohinoihin. Syksyllä samaan rakennukseen avataan paljon muutakin liikuntaan liittyvää: kuntosalia, pilateskeskusta, tanssikoulua ja kamppailulajeille omaa treenipaikkaa. Tosi monipuolinen paikka tiedossa aktiivisille ja sellaisiksi haluaville perheille.

Lauantaina ehdittiin vielä vähän retkeilemäänkin ja tehtiin ekat saunavihdat. Väsynyttä oli porukka kun kaatuivat sänkyyn!

Eilen sunnuntaina oli sitten pitkän lenkin päivä ja jaksettiin hienosti 15 km hölkytellä. Hitaasti mutta varmasti: kilometriaika oli siinä 6.30-7.00 min/km. Kukin tavoittedensa mukaan. Perjantaina kävin tekemässä rinta-olka-ojentaja -treenin kumman hiljaisella salilla, kaikki olivat kai valmistautumassa päättäjäisjuhlallisuuksiin. Niin, meilläkin ensimmäinen mussukka on nyt eskarin suorittanut ja kesälomalla ihan virallisesti, syksyllä koulu. Kumma, miten aika juoksee.

Sunnuntaita

Magnolia

Sunnuntait ovat jotenkin tylsiä. En osaa sanoa miksi, varmaan johtuu lähestyvästä maanantaista ja arjen alkamisesta. Vaikka ei meillä menossa ihan huimia eroja ole arjen ja viikonlopun välillä...Viikonloppuna kuitenkin elämä on pääasissa aikataulutonta ja se on minulle tärkeää. Eilen piipahdettiin kirpparilla tonkimassa ja tänään oli vuorossa Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet.

Lähimatkailua ja retkeilyä meillä siis harrastetaan kovasti, kuten usein olen maininnutkin. Nyt kun kevät otti takapakkia ja viime viikolla satoi lunta lisää, niin oli kiva piipahtaa lasten kanssa seikkailemassa trooppisella, subtrooppisella ja lauhkealla vyöhykkeellä ihastelemassa jos jonkin näköistä palmua ja kävykästä. Vieressä ihana magnolian kukka, pääasiassa lehdettömässä varressa siellä täällä kukki noin ihanasti! Oulun alueella asuvia lapsiperheitä kyllä suosittelen piipahtamaan tuolla puutarhalla silloin tällöin, ja kun kesä tulee on ulkopuutarhakin ihan todella käymisen arvoinen. Lapsiperhe pääsee sisään 7 eurolla, joka pitää vain tiputtaa eteisen keruulippaaseen. Kannattaa siis varata tasaraha.

Jumppapuolta

Perjantaina en päässyt salille erinäisistä syistä johtuen. Lauantaina ajattelin paikata tilanteen, mutta olo oli aika kamala, mietin jo sydänlihaksen tulehduksen mahdollisuutta. Iltaa kohti olo kuitenkin koheni, taisi olla väsymystä vainen. Päädyin tekemään pystypunnerrus kymppitreenin, lisäliikkeinä hauiskäännöt ja vatsalihaksia yhdessä lasten kanssa. Tänään on vuorossa juoksulenkki jota oikeastaan jo kovasti odotan.

Tein muuten niitä prostkupatukoita mutten muistanut kuvata ja nyt ne ovat pakkasessa. Ekasta erästä tuli hieman kuivakka joten hion prosessin ja lopputuotteen huippuunsa ja jaan sitten ohjeen kuvineen tässä lähitulevaisuudessa.

Kevättä rinnassa ja liikuntaa lasten kanssa osa 2.

Meillä on ollut todella keväinen viikonloppu, lauantaina aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöasteita oli jopa +6! Oulussa hiihdettiin vuotuinen Tervahiihto eilen, ja keli oli kuulema ollut mielenkiintoinen: vesiesteitä, lumetonta suopohjaa ja jne. Mieleen tuli Extreme Ski, vähän kuin se Extreme Run jolle tähtäillään syksymmällä.

KEVÄT!

Mutta asiaan:  lasten kanssa liikkumisesta piti kirjoittaa (poimi lihavoidut ideat:)). Kevät on tietenkin ihanaa aikaa liikkua ulkona, kun räntää ei tule vaakasuoraan vasten kasvoja tai pakkasta on vain sopivasti, tässä vaiheessa kevättä ei meillä päin ollenkaan. Siksi olisi kohtuullisen hömelöä linnoittautua sisälle jumppaamaan pikkuapurien kanssa, mieluummin koko joukolla ulos! Tapoja on monia, ison lapsen kanssa on hyvä juosta jos lapsi pyöräilee sujuvasti, pienemmän kanssa rataslenkit kävellen tai hölkäten ovat tehokasta menoa. Liikunnan harrastamiseen ei aina siis tarvita ihmeellisiä viritelmiä ja salia, peruslajit kunniaan!

Retkelle, mars!

Eilen tehtiin meidän perheen eka kevätretki. Meillä on tapana liki joka viikonloppu säiden salliessa keväästä syksyyn raahautua jonnekin retkeilemään. Mukaan otetaan vähän evästä ja ideana on kehitellä jotain virkistävää koko porukalle arjen vastapainoksi. Yleensä ulkoilu ja yhdessäolo riittävät. Armas Hra R. ja vanhempi tytär arvostavat makkaranpaistomahdollisuutta.

Meillä on siis neljä lasta, iältään 4,5kk - 6,5v. Vauvaa lukuunottamatta kaikki jaksavat jo omin jaloin taapertaa jonkinlaisia matkoja, vauva pääsi isän kyytiin BabyBjörn-repussaan.  Kävimme läheisellä lintutornilla katsomassa merta ja ihmettelemässä kevään tuloa. Kävelymatkaa kertyy vain muutama sata metriä suuntaansa, mutta taaperoille ihan tarpeeksi kiipeilyineen. Aikuisilla olikin viikon ainoa lepopäivä. 

Nasujen nostelusta ja reppuselässä kantamisesta saa äkkiä hyvän lisävastuksen jos haluaa retkeilyn ottaa treenin kannalta, ja samalla homma säilyy lapsille hauskana. Pihaleikit lasten kanssa käyvät myös liikunnasta, aikuiselle on kovasti hyötyä nopeista juoksupyrähdyksistä, hypähdyksistä ja suunnan muutoksista  - luut ja nivelet kiittävät. Ollakseen treeniksi laskettavan tehokasta liikuntaa ei liikunnan tarvitse olla ryppyotsaisia salitoistoja ja pakkotahtista aerobista, monipuolisuus ja leikillisyys ovat aikuiselle todella tarpeen!

Iltasella piipahdettiin vielä leikkipuistossa, kolme nuorimmasta rattaissa ja esikoinen pyöräillen. Tänään vaihdetaan taas reippaampaan liikuntaan, illalla on ajatuksena juosta 10km treenikaverin kanssa. Välillä otetaan rennosti jotta sitten taas jaksetaan treenata tosissaan!

Sitä ennen käydään taas armaan äidin lihapatojen ääressä! Tosin tänään tarjolla taisi olla lohta.

Tuumasta toimeen!

Lähi-Prismasta tarttui mukaan tällainen leuanvetotanko oven karmien väliin asennettavaksi. Yksi tavoitteistani tälle vuodelle oli se kolmen leuanvedon oikeaoppinen suorittaminen, vuoden loppuun mennessä. Treenata pitää kovasti, voimaa ja tekniikkaa mutta nyt on ainakin varustelu kunnossa! Armas aviomieheni asennustoimesta jo vastasikin, pitänee huomenissa testailla kestävyyttä.Tuleeko akka ja tanko alas rytinällä.

Tänään on ollut aika reipas päivä, hiihtolenkkejä on tehty kaksi: ensimmäinen esikoismussukan kanssa (3km) ja toinen ihan tehokkaasti hiihdellen nyt iltasella (9km).  Muutenkin olen ulkoillut ihmenelosten kanssa, menee ehdottomasti hyötyliikunnan piikkiin. Saanko siis anteeksi sen McDonaldsin burgerin ja ranskikset (joita kaikkia en syönyt vaan lapseni söi...Vielä pahempi!)? Huomenna hiihtoa ja/tai salille, riippuen päivän tuntien riittävyydestä.

Liikuntaa lasten kanssa, osa 1

Jo useamman päivän ajan on tarkoitukseni ollut kirjoittaa hieman liikunnasta lasten kanssa. Tajusin kuitenkin, että lasten kanssa liikkumiseen on tarjolla ihan mahdottomasti vaihtoehtoja,  joten päätin kirjoittaa samasta aiheesta vielä muutamaan otteeseen! Usein valitetaan, ettei lapsiperheissä ole aikaa liikkua, tai edes käydä suihkussa. Neljän pienen lapsen äitinä uskallan kuitenkin olla eri mieltä, aikaa on jos vain haluaa. Armaasta aviopuolisosta on tietenkin myös hyötyä..

Tämän päivän teemana on enemmänkin liikunta lapsia apuna käyttäen kuin liikunta lasten kanssa. Lapsethan ovat ihania ja mitä enemmän taloudesta löytyy eri-ikäisiä yksilöitä, sitä monipuolisemman harjoituksen saa aikaan!  Tämän päivän pikaiseen lihastreeniin kuuluu kyykkäystä, kahvakuulasta tuttua heilautusta ja pari vatsalihasliikettä, mutta kukin voi tietenkin itse keksiä hyviä vaihtoehtoja lisää ja kertoa niistä minullekin!

1. Etukyykky Spidermanin kanssa: valitse sopivankokoinen lapsi laumasta,

jos valinnanvaraa on. Voit toki kyykätä ilman lastakin. Nosta lapsi vaakatasoon käsivarsien varaan ja ota hyvä, tukeva asento. Ja sitten vaan kyykkäämään, esim. 4x12 lapsen painosta riippuen. Jos laumasta löytyy eripainoisia yksilöitä, kukapa estää tekemästä pudotussarjaa: ensin kevyemmällä yksilöllä liikerata kuntoon, sitten painavimmalla esim. 10 toistoa, keskimmäisellä niin monta kuin menee ja kevyimmällä niin monta kuin menee.  Lapsia ei välttämättä ole tarpeeksi...

 2. Heilautus Batmanilla: nappaa nasua tukevasti kainaloista kiinni ja ota hyvä perusasento. Niiaa kyykyn tapaan hieman alas polvista ja vie lasta alaspäin, ota lantiosta asti hyvä vauhti jota apuna käyttäen heilauta mussukka suorille käsille tai rinnankorkeudelle, lapsen painon mukaan.  Toista vaikkapa 10 kertaa, kolme sarjaa tai miten hyvältä tuntuu!





3. Vatsalihaksia pikkuneitien avustuksella: Poikittaista vatsalihasta on hyvä etenkin näin synnytyksen jälkeen treenailla jotta vatsan pömpötys vähenisi. Vatsalihasten pitää kuitenkin saada palautua riittävästi synnytyksen jälkeen ja synnäriltä äidille tavallisesti annetaankin kuntoutusjumppaohje, jota kannattaa noudattaa!  Tässä pari assistenkin kanssa tehtävää vatsalihasvaihtoehtoa: peruslankutus nasu selässä ja pikkurutistus vauva masun päällä. Vauva tuntuu tuossa paikassa viihtyvän ja onhan se mukavampi kurotella noin söpöä naamaa kohti!

Näihin liikkeisiin saa siis vaikka useamman lapsen mukaan. Äiti treenaa ja samalla leikkii pesueen kanssa, mikäs sen tehokkaampaa ajankäyttöä! Pitää tietenkin muistaa muutama turvallisuusasia: jos huimaa tai olo tuntuu heikolta, pitää pikkuassarit jättää rauhaan ja treenien sijasta mennä lepäilemään. Ehtii sitä toisenakin päivänä.

Alleille kyytiä, jospa se kohta alkaisi jo näkyä...

Eilen oli siis taas rinta-olka-hartia -päivä salilla. Sehän näytti lyhykäisyydessään tältä:

• Kuntopyörällä 10 minuuttia, kaikki crossarit olivat käytössä...
• Kahvakuulalla heilautus/swing alhaalta kyykystä suorille käsin ylös asti, 3x20, 12 kilon kuula. Muuten hyvä, mutta kuula tuntuu lipeävän käsistä kun kämmenet hikoavat. Kunhan ei kimpoa kenenkään päähän...
• Vinopenkki käsipainoilla, 10 kg paino, 3x15. Paino oli nyt siis hieman kevyempi kuin aikaisemmin, mutta tein pidemmät sarjat. On hyvä tehdä tällaista pientä variaatiota viikkojen välillä.
• PecDec, 20kg, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoilla, 8kg, 3x10 
• Vipusupersarja, etuvipunosto+kääntö kyynärpäät kyljissä kädet navan kohdalta sivuille avaten, 90° kulmassa käsivarret. Etuvipu=6kg ja kääntö 8kg, 10+12x3
• Ojentajat taljassa, 35 kg, 3x10

Ja siinäpä se sitten, palauttelevaa lelujen noukkimista kotona sekä iltapuuron keittoa. Tänään haaveilisin hiihtolenkistä, mutta pakkasmittari näytti juuri -22° ja se taitaa olla tälle vilukissalle hieman liikaa...Eli joko salille kyykkypäivää tekemään tai koticrossailua.

Kotiliikkumisesta mieleeni  juolahti, että taidanpa huomenna kirjoitella omia kokemuksiani ja ideoita kotona ja yhdessä lasten kanssa liikkumiseen. Kun ei se mahdotonta ole! Lasten kanssa voi tehdä paljon kaikenlaista ja suihkuunkin ehtii kun vähän priorisoi ja oppii sietämään levällään olevaa lelupaljoutta.

Vauva täyttää kaksi viikkoa!

Suunnilleen tähän kellonaikaan kaksi viikkoa sitten pääsimme synnytysalista lapsivuodeosaston puolelle, miten ihmeessä aika menee näin nopeasti?! Pieni tyttömme on tässä ajassa alkanut jo kovasti hakea katsekontaktia ja ilmaisee itseään hyvin pontevasti jos maitotonkka viipyy esim. 10 sekuntia tilatusta. Ihana, suloinen ja kaikin puolin täydellinen pieni ihmisen alku!

Raskausaikaa, jopa noita hankalia ja pitkäksi käyneitä viimeisiä viikkoja sekä itse synnytystä nostalgia kaunistaa jo kummasti. Tosin synnytyksestä en edelleenkään ihan kauhean paljon muista, mutta pääasia on että kokemus oli lopulta ihan hyvä ja kivunhoidon puute ei missään nimessä jäänyt vaivaamaan. Ja mies ei syönyt kiikkustuolissa banaania, siitä olen ihan varma.

Sitten päivän liikunta -teemaan! Kävimme koko perheen voimin kävelyllä, varusteiksi tarvitaan siis tuplarattaat, vauvalle omat rattaat (vuonna 2007 esikoiselle ostetut Gessleinit ovat edelleen hyvät!) ja esikoiselle pyörä.  Onhan siinä varustusta...Sää oli hieman tihkuinen mutta kohtuullisen lämmin, joten vauvankin kanssa tohti lähteä ulkoilemaan. Pieni nukkui koko matkan tyytyväisenä ja isompikin prinsessa torkahti rattaisiin. Matkaa kertyi Sports Trackerin mukaan 5,3 kilometriä ja keskinopeus oli 5,4km/h, ei tuo päätä huimaa, mutta esikoisemme teikaroi pyörällään siihen malliin,  että matkanteko katkesi muutamaan otteeseen.

Miten sitten se ns. kesäkuntoon-projekti, tai enemmänkin Kuntoon raskauden jälkeen -hanke? Tällä viikolla vyötäröltä on huvennut 4cm. Tämä selittynee sillä, että kroppa alkaa hakea "normaalia muotoaan" nyt kun iso maha on poissa ja varmaan osaltaan nesteitäkin on irronnut. Vaaka näytti miinusta n.3kg, josta siitäkin osa varmasti on nesteitä. Toiveikkaana ajattelen kuitenkin, että edes vähän laardiakin siinä olisi huvennut...Mutta, tässä hankkeessa pusketaan eteenpäin kuin mummo lumessa, hitaasti ja varmasti. Tilannetietoja tästä taas viikon päästä!

Nuhaneuroosi ja päivän treenit

Sitähän voisi kuvitella, että kun lapsia on jo neljä ja niistä yksi on käynyt läpi erittäin vakavan sairauden, niin äiti osaisi suhtautua pikkunuhaan huolettomasti. Vaan ei. Toissayönä laskin sekuntikellon kanssa vauvan hengitystiehyttä ja mikä pahinta, erehdyin googlaamaan kaikkia mahdollisia pikkuvauvojen sairauksia jotka voisivat olla nuhaoireiden ja vauvan kärttyisyyden taustalla. Kärttyisyyshän ei tietenkään voi johtua tukkoisesta nenästä ja tukkoinen nenä taas siitä samasta viruksesta, joka koko laumaamme on kiusannut... Lisäksi selkäytimestä puski pintaan se hyvin syvä ahdistuksen tunne, jonka kanssa opimme elämään, kun toiseksi vanhimmaisemme sairasti. Menkööt yövalvomisen piikkiin!

Ja lisättäköön vielä, että vauvelimme on ihan ihannetapaus: nukkuu hyvin (kun ei nenu vaivaa), syö hyvin, pissaa ja kakkaa sekä seurustelee. Painoa on myös kerännyt hienosti ja syntymäpainokin ylittyi jo tiistaina. Yleensähän tavoitteena pidetään, että syntymäpaino ylittyisi kahden viikon iässä, eli huomenna sunnuntaina.

Se nuhaneurooseista ja asiaan! Eilen kävin pienellä kävelyllä, 4km SportsTrackerin mukaan. Tuo nyt ei vielä lenkistä käy, mutta pilkkopimeällä ja hienoisessa tihkussa se riitti. Vauhtia toki koetin pitää suhteellisen reippaana. Tänään sitten vuorossa oli taas crosstraineria ja punttijumppaa kotioloissa, ohjelma näytti tältä:

• Crosstrainerilla reippaasti 30 minuuttia
• Hauiskääntö myötäotteella ja siitä suoraan pystypunnerrus, 3x15
• Vipunosto sivulle, 3x15
• Ojentajapunnerrus 3x15/käsi

Kotoisat jumppakaveri, 6kg käsipainot. Tarvitsevat kaverikseen vähän isommat...

Vähän lyhyenlaiseksi jäi tuo lihaspuoli, mutta kun puhutaan nelilapsisesta perheestä ja vauvataloudesta, niin ihan aina ei voi olettaa saavansa tuntitolkulla treenailla. Aikaa pitää löytää aina jostakin, ja yleensä sitä löytyykin. Esimerkiksi telkkarin katseleminen sohvalla on paljon turhempaa ajanhukkaa...Tosin siinäkin voi aina samalla imettää!