I'm a fine-tuned supersonic speed machine

No en.

Lenkin jälkeen kokeilin googlata mitä saa vastaukseksi hakusanoilla "nopea lenkki vituttaa".
(anteeksi rahvaanomaisuus.)

Tämä sieltä tuli: Vauhtikestävyydellä tuloksiin.

Nopeista lenkeistä ei siis tingitä, joka viikkoon yksi vaikka hieman, noh, kismittää.

Lainaus tuolta artikkelista:

Maratonin ja puolimaratonin kilpailuvauhti sopii ohjeeksi VK-harjoituksiin. 10 kilometrin vauhti kehittää hapenottokykyä eli maksimaalista kestävyyttä, joka on anaerobista kynnystä kovempi teho. 
    
Muita hapenottoa rakentavia harjoitteita ovat riittävä määrällinen harjoittelu peruskestävyystasolla ja kovatehoinen täsmäharjoittelu 5–10 km:n kilpailuvauhdeilla.

Eli koetetaan pysyä siellä 5.30/km vauhdissa, vai nopeudessa. Miten se menikään, you get the point. 

Tuo otsikko oli sitten lainaus täältä.

#urheilupäissään ja isosti

No nyt promillerajat paukkuisivat jos urheilupäissään oleminen niitä nostaisi. Nimittäin nyt on vinksahtanut päässä jokin ja pahasti - mutta ainakin sain hyvin syyn kirjoitella tiiviisti jatkossakin. Tällä kertaa kyseessä ei ole vauva, huh, vaan kyseessä on Kokonainen Mara eli virallisemmin maraton. Sellaiselle pyritään vuoden päästä syksyllä. Enpä ois ikinä itsestäni uskonut, mutta miksikä ei, onko mitään syytä miksi ei pitäisi edes yrittää? Ei minusta.

Nyt stepit on seuraavat:

• Kiimingin puolikkaalla pitää selvitä aikaan 1:59:59
• Talvi treeniä, tarvittaessa juostaan vaikka matolla, ylläpidetään kuntoa
• Maalis-huhtikuulla tavoitteellinen juoksutreeni
• Puolikas toukokuussa Helsingissä tai Oulussa Terwassa
• Syyskuussa 2016 kokonainen Kiimingissä

No mitä se sitten muuten meinaa?

Salitreeniä on tosiaan muutettava, pakarankasvatuskyykyt ja muut pitää vaihtaa selkeästi juoksua tukeviin harjoituksiin (askelkyykkyjä, penkille nousuja, pohkeet, korsetti) ja tietenkin istumatyöläiselle on tärkeää ylävartalon lihaskunnon treenaaminen. Minusta on myös esteettisempää, että vähän on erottuvaa lihasmassaa olkapäissä ja hauiksissa. Sen eteen pitää pikkaisen jumpata. Ja pitää rasvat sopivina. 

Löysin vasta Sykesportin ja siellä oli ennen HCR:ä ihan valtavasti kaikkia hyviä juoksijan treenejä! Me Naisten Fitness Führer on myös hyvä blogi näiden haaveitteni kanssa, siellä kirjoittaa melkoisen, noh, tavisnainen. Joka juoksee ihan pirusti! 

Flunssa on antamassa periksi, josko sitä jo viikonloppuna pääsisi hölkyttelemään!

Ihan pakko jakaa vielä tämä hillitön nostalgiapläjäys, joka jotenkin kierosti sopii maratontreenien sound trackiksi.

21,1km 2h15min

 Juostu on! Ensimmäinen kymppi sujui mukavasti, välillä oli seuraa ja välillä taas ei. Keskivauhti huiteli siinä 6,23/km eli aikalailla suunnitelman mukaan. Toisella kympillä haasteet alkoivat 17km kohdalla, jalat kävivät todella raskaiksi eikä asiaa hirveästi auttanut, että viimeisellä juottopisteellä mukien puutteen vuoksi ei ollutkaan tarjoilua... Sääli maratoonareita!! Hehän ohittivat kyseisen paikan vielä kahteen kertaan. Luultavasti niitä mukeja sinne haettiin jostain lisää.

Dexalia

Valmistautumisesta: juoksutreeniä on tehty siitä elokuun alusta saakka tarkan viikko-ohjelman mukaan, seassa muutamia salipäiviä. Pisimmät pohjalenkit olivat 15km ja 20km, ne tehtiin siinä hieman reilun 7min km-vauhtia, eli sain tapahtumassa revittyä itsestäni vähän enemmän irti. Eilen koetin syödä hyviä hiilareita vähän tavallista enemmän ja kiinnitin veden juontiin huomiota, siltikin 17 kilometrin kohdalla energia meinasti loppua, mutta apu löytyi juoksuseurasta: tapahtumassa tuntemattomastakin voi saada hyvän tsempparin viimeisille kilometreille! Nyt se tuli tarpeeseen.

Vauvalleni ikää muuten ehti kertyä se 11 kuukautta. Ihan hyvin treenattu;)

Kyllä minä suosittelen kaikkia haastamaan itsensä aina johonkin uuteen. En minäkään koskaan juoksija ole ollut, mutta nyt on ensimmäinen puolikas taitettu. Seuraava on toukokuussa Helsingissä.

Puolimaratonin aattona

Huomenna se on startti puolen päivän aikaan edessä, matkaa taitettavana 21km juosten (hölkäten!). Millaisia ajatuksi päässä pyörii?

• Eihän se ole kuin puolikas, kokonainen on sentään ihan toinen juttu
• Mitenhän mun maha, tuleeko kipeäksi, hölskyykö, tuleeko vessahätä?
• Mitkä housut laittaisi jalkaan?
• Uskaltaako syödä mitä aamulla?
• Pitääkö juoda tänään paljon, onko siitä mitään iloa?
• Antaako vauva nukkua ensi yön että pääsee edes suhteellisen levänneenä matkaan?
• Geelit pitää hakea kaupasta, voi olla että viimeinen 5km on haastavia.
• 15k  jaksaa varmuudella, sen jälkeen voi tuntua ikävältä mutta sittenhän matka on melkein jo juostu
• Ellei maha sitten temppuile heti alkumatkalla, huoh.
• Jänskättää!!!!

Eipä muuta kuin hilpaisemaan huomenna, sitä varten tässä on treenattu! Sitten pari lepopäivää ja voikin alkaa taas kyykätä ja tehdä enemmän salitreeniä. Joka viikko pitää juosta jonkin verran, siitä ei saa tinkiä. Olisi tyhmää hukata juoksukunto kokonaan, nyt kun se on saatu jollekin tasolle.

Oma lenkkiennätys tehty!

Nyt on ollut hiljaista tällä osastolla muutaman päivän, osiattain siitä syystä että tämä kone jäi perjantaina työpaikalle ja kotikoneella en jaksanut päivittää. En myöskään kännyllä, se oli tylsää.

Liikkumista en ole kuitenkaan unohtanut tällä välin: yksi yläkropan salitreeni on tehty, yksi kymmenen kilometrin tasavauhtinen noin tuntiin ja eilen oma ennätys, 20,2 kilsaa kestävyystreeniä. Pelotti ihan hulluna tuo pitkä lenkki, ajattelin että puolessa välissä iskee kipu jalkaan tai mahaan, en vaan jaksa tai että vessaan tulee kiire tai mitä tahansa katastrofaalista. No ei mitään katastrofia kuitenkaan ilmennyt!

Arman aviopuolisoni oli kovin uhrautuvainen ja lupasi lähteä lenkille mukaan ja se oli ihan loistava veto, aikaa matkaan meni kokolailla 2h22min ja vauhti oli suht tasainen 7min/km koko ajan. Mies piti vauhdin tarkkailusta huolen ja jaksoi kiltisti keskustella koko pitkän matkan, välillä puolin ja toisin tsempattiin ja hörpittiin energiageeliä. Viimeisetkin kilometrit olo oli hyvävoimainen ja ainakin pari olisi vielä mennyt mukavasti, viisikin ehkä jo väkisin vääntäen.

Uskottava se on, meikäläinen alkaa olla puolimaratonkunnossa. Tällä viikolla valmistautuminen jatkuu kahdella 10km ja yhdellä 15km lenkillä, lisäksi salia. Seuraavalla viikolla juoksukilsoja aletaan pudotella alaspäin ja vauhti kestävyysharjoittelua tulee mukaan.

Lapsilla on ollut lentsua, voi kun sitä ei tulisi nyt kaikille! Itsekäs toive, mutta tosiaan haluaisin sen puolikkaan nyt kipaista.

Juoksumietteitä

Huh. Eilen oli täällä meillä päin Z-Maraton, nimensä saanut ostoskeskus Zeppelinin mukaan. Autolla satuimme vahingossa ja vähän tarkoituksellakin reitin vartta pitkin ajelemaan tyttöjen retkelle mennessä ja mieleen nousi melkoinen sekamelska:

• Ei jumalauta, puolikas maraton on pitkä matka
• Mitähän minä oikein ajattelin
• Miten sen jaksaa!! (tässä tunsin lievää paniikkia, kierros näytti olevan n. 12km kohdalla)
• Hienosti juoksevat
• Huiman hienosti jaksavat kaiken kokoiset ja ikäiset mennä 
• Kunnioitettavaa, jumankauta, hienosti vetävät - tässä vaiheessa tuli kylmät väreet (kilometrejä n. 16)
• Pakko kokeilla itsekin, menee miten menee, rohkeutta nainen!
• Ai niin, jokut juoksevat sen 42km... Hullua! Kunnioitettavaa!

Oli tosiaan uskomattoman hienoa, miten juoksutapahtuma kasaa eri-ikäistä porukkaa saman sateenvarjon alle. Oli ikämiestä ja nuoria porukoissaan, oli erikokoista juoksijaa keveistä kestävyyshirmuista hieman hyllyvämpään malliin ja varustetta jos jonkinnäköistä. Siinä on jotain mikä vetää hiljaiseksi, tahdossa kokeilla rajojaan ja venyä reilusti niiden yli. Siinä on jotain kovin koukuttavaa myös: tahdon olla samanlainen, testata omia rajojani ja yllättää itseni. Haluan, että kehoni pystyy. 

Jo nyt uskallan sanoa, ettei elämäni eka puolikas tule olemaan helppo eikä matka tule tuntumaan mukavalta, ehkä pienen pätkän kuitenkin. Melkoisella varmuudella uskallan myös sanoa, että jalkojen kestäessä ei eka puolikas tule jäämään viimeiseksi. Lähtöjännitys, maalifiilis - päihteitä voimakkaampi koukku syntyy hetkessä.

Suunnan muutos

Heippatirallaa! Nyt on tulossa reeneihin kevyt suunnan muutos seuraaviksi viikoiksi. Nimittäin nythän on niin, pikkuveljeni sanoin, että jäin maalifiiliskoukkuun kerrasta ja sitä pitää saada lisää. Maali on kuulema siitä kumma juttu, että sinne tahtoo aina uudestaan. Maalifiilistä irtoaa tapahtumista, kuten Kiimingin maratonista syyskuun 20. päivä jonne lähden kokeilemaan puolikkaalle (21km) kuntoani. Isä ja tuo triathlon-hullu velipoika lähtevät myös. Meillä tykätää liikkua. On aina tykätty, kiitos vanhemmat! Love.

Isä ja veli ovat maalissa vähintään tuntia ennen minua, oma tavoitteeni on päästä sinne maaliin.

Mitä tämä treenimielessä sitten meinaa?

• Salia treenejä max. 2/vko
• Jalkatreeneihin kevennystä, juoksutuntuma ei saa kärsiä
• Lisää lenkkiä, ainakin 3 viikkoon. Palauttavaa lyhyttä, pitkää/keskipitkää tasavauhtista, terävä veto/mäkitreeni pari kertaa ennen tapahtumaa ja kertaallen 20km ennen tapahtumaa.
• Salilla keskitytään enemmän yläkroppaan

Ja mitä tämä ruoan suhteen meinaa?

• Kulutus kasvaa juoksun myötä, on syötävä hyvin ja tarpeeksi
• Protsku on tärkeää mutta juoksijan pitää panostaa laadukkaisiin pitkiin hiilareihin
• Käytännössä nykyiseen muutoksena tarkastellaan pastan määrää, ruisleipää (jälkiuunipalat, nam!), täysjyväviljoista lisäkkeet ruoalle jne. Sokerillahan ei pitkälle pötkitä.
• Veden juontiin pitää kiinnittää huomiota entistä enemmän. Kelit ovat edelleen tosi lämpimät, jos aikoo treenata, ei saa kuivua. Siksi pitää jatkuvalla syötöllä huolehtia nestetasapainosta.

Mitä muuten olisi hyvä miettiä?

• Uudet juoksuliivit, check! Koko pieneni 75C:n! Suurimmillaan ollut EE... 
• Juoksuhousut, hiertämättömät
• Pese lenkkarit kilosta hiekkaa...
• Jonkinasteinen lihashuolto olisi hyvä ottaa mukaan ja koettaa välttyä penikkataudilta
• Fokus, fokus, fokus. Muista mitä teet ja miksi, aikaa on vain 5 tehokasta treeniviikkoa, pohja on hyvin onneksi hallussa.
• Aikatavoite antaa mielekkyyttä tekemiseen. Vaikka sitä virallista tavoitetta ei olekaan, olisi kiva alittaa tai ei ainakaan pahasti ylittää 2 tuntia. Nyt juoksen n. 6,30/km vauhtia eli kirittävää on. Luotan, että numerolappu rinnassa pistää ylimääräiset tarvittavat kierrokset käyntiin...

Mutta näillä vinkeillä kohti puolimaratonia, elämän ekaa sellaista. Sen jälkeen voi keskittyä enemmän pakaran kasvattamiseen!