Hiljaista, konelakossa

Tietenkin kun bloggaa, olisi asiallista tehdä sitä säännöllisesti.

Mutta olen ollut vieroittumassa tästä työvälineestä, onhan nyt kuitenkin kesäloma. On inhaa blogata kun eka sähköpostiin tulvii kaikenlaista. Jos et käy sitä läpi, menee loma ihan varmasti stressatessa. Jos taas käyt, menee ainakin yksi päivä asioiden hoitamiseen. Oli miten oli, loma siinä kärsii.

 Lomasta muuten, ei ole säät suosineet tänä vuonna. Paitsi juoksijaa! Ei ole ollut liian kuuma hölkätä yhtenäkään päivänä. Jotta saatiin edes hieman aurinkoa ja lämpöä, suuntasimme lauman kanssa Porvoon Emäsaloon armaan anopin hoiviin muutamaksi päiväksi. Helle helli ihanassa maalaismaisemassa ja rantakallioilla oli ihana kiipeillä.

Seuraava aurinkopätkä nähtävästi odottaa elokuun lopulla kun lähdetään Menorcalle viikoksi, sitä odotellessa...

Lenkkeilystä

Olen käynyt suhteellisen ahkerasti lenkillä, eilen viimeksi 14km juosten ja yksi kävellen lopuksi. Pitkiä lenkkejä enemmän kuin lyhyitä, sehän tarkoittaa sitä että mäkitreeni ja vk-lenkki on tällä viikolla melkein pakollisia, jompikumpi. Sitten tasavauhtinen kymppi ja loppuviikkoon pitkää. 

Kesäflunssa on vaivannut meidän perhettä ja tänään aamulla ääni oli minulla taas kuin pullollisen Jack Danielsia kuubalaisen sikarin kera nauttineella kapakkaruusulla, hieman matalahko. Ajattelin kuitenkin iltasella kipaista salille tekemään selkätreenin, fysioterapeutin ohjein. Kevyttä ja palauttelevaa vainen.

Viime viikolla kyykkäsin itseni invalidiksi, siinä meni kolme päivää toipuessa: takakyykky yhden jalan prässi, reiden ojennus ja syväkyykky levypaino sylissä - pitkä tauko jalkatreenissä ja tuloksena pari jalatonta päivää ja yksi hyvin kankea. Mutta takapuoli tuntuu napakammalta! (omasta mielestä ainaki).

 Nyt aion jatkaa taas hiljaiseloa ja lenkkeilyä, saleilua ja lomailua. Kuvien kera palailen asiaan tässä jossain vaiheessa.

 Aurinkoa odotellen!