Kuivaessaan naamaan tämä tuntuu todella omituiselta. Taustatietoina vielä, minulla on t-alueen näppyläongelma ja toisaalta atoopiset silmänympärykset, jotka rakastavat pakkasen ja valuvan hien yhdistelmää. Norminaama suomalaisittain, kaiketi. Palataan tuloksiin tuolla lopussa.
Tavoitteista
Olenkin tainnut jo kuuluttaa, että ensi vuonna olisi kokonainen maraton tavoitteena, hyvän puolikkaan lisäksi. Yhden hyvän saadakseen tarttee luultavasti epäonnistua ensin toisessa.
Maran valinta on haastavaa puuhaa:
- Reitti saisi olla tasainen, ainakin suurimmaksi osaksi
- Tapahtuma saisi olla isohko, mutta ei tarvitse olla mikään jättimassajuoksu
- Tapahtuma saisi olla syssymmällä, pikkusade ei haittaa mutta helle hyydyttää meikäläisen
- Tämän vuoden tuloksissa saisi olla vitosellakin alkavia maaliintulijoita enemmän kuin yksi, luultavasti meitä hitaampia on siellä sitten ensi vuonnakin. (Minulla ei ole aikatavoitetta, kunhan maaliin taaperran.)
Nokkelampi juoksutapahtumia keräilevä varmaan jo hoksaakin, että taitaa Vantaa kutsua Pohjoisen tyttöä ensi syksynä. Sinne on myös velipoikani suuntaamassa puolisonsa kanssa, joten on vain loogista että mennään yhdellä autolla koko kööri. Sanottakoon, ne tyypit ovat maalissa todennäköisesti puolitoista tuntia minua ennen, riittäneekökään. Mutta siis Vantaalla koko matka, hui!
Ja puolikkaat sitten, Terwa Oulussa toukokuussa saa olla se ensimmäinen. HCR-reissu ei nyt houkuttele, reitti oli viimeksi alkuun tosi raskas ja keksivälillä pettymys ((Pikku)-Huopalahti?! Talot ovat niin kuin keksipaketteja, juu-u), maaliintulo oli toki juhlallinen. Mutta ei kiitos, sitä paitsi vannoin etten yhteenkään kevätjuoksuun enää lähde. No lähden kuitenkin, mutta täällä tutuissa maisemissa.
Viime talvena harjoittelua häiritsi jatkuva sairastelu ja olin jo silloin todella uupunut työpaikan ristiriitaiseen tilanteeseen ja muihin ongelmiin, jotka kulminoituivat yt-neuvotteluihin. Nyt kun toivun vakavasta uupumisesta, on tullut selväksi että minun on huolehdittava itsestäni ja palautumisesta, tällä reseptillä jaksan varmasti talven, jahka se joskus alkaa. Ja Terwan.
Toinen puolikas on vielä auki, mutta voisihan sitä perinteen vuoksi Kiimingissä sen kipittää, vaiheeksi hyvällä ajalla. Jos ei muuta keksitä, sinne. Jos taas elokuussa Zeppelinin maran aikaan ei ole helleaaltoa, voisin mennäkin sinne kaverin kanssa. Onneksi on jälki-ilmoittautuminen!
Mutta näillä mennään. Nyt kun vielä joku kertoisi, miten tässä näin kävi? Inhosin juoksua sydämestäni ensimmäiset 30 vuotta, siinä välillä sitten olinkin aika paljon raskaana, ja nyt 36 vuoden iässä iskee hulluus. Liekö tämä ikäkriisin oire?
Palataan naamaan
Kiristelee tämä naamio ainakin, katsotaan miten se irtoaa ja kuinka monta vuotta tipahti.
Luoja! Älkää hyvät ihmiset ainakaan tätä naamiota kokeilko. Vanhenin eittämättä pari vuotta nyppisessäni tuota kalvoksi muuttunutta naamiota naamaltani, koska näin kuuluu kai toimia? Tuskaa. Osa lähti lopuksi pesemällä kun ei vaan jaksanut enää. Ehkä olisi ohjeen mukaan pitänyt selailla muotilehteä sohvalla eikä suunnitella uunikalan laittamista.
Joo eikä tullut kirkkaampaa tai freesimpää nasua. Varmemmin sen kyllä saakin lenkillä. Sinne iltasella! Ei tuu minusta kauneusbloggaajaa, ei.
