Tekosyy on tekosyy, sillä sipuli

Ei vanhemmilla ole aikaa liikkua.

Paitsi että on. Luulen, että minulla on jonkinlaista kosketuspintaa asiaan, koska:

1. Minulla on paljon lapsia, neljä.
2. Olen tehnyt töitä monella tavalla tässä äitinä ollessani ja siltikin ehtinyt       liikkua
3. Uskon ja olen omalta osaltani kokenut, että liikkuminen lisää voimia,           useassa elämäntilanteessa raskauksista burn outiin ja kaikkea sillä välillä.
4. Otan lapset mukaan liikkumaan, usein
5. Myös minun armas puolisoni treenaa monipuolisesti ja usein

Miksi vanhemmat eivät ehdi liikkumaan?

Useimmin kuulemani syyt ovat liikaa töitä, kotihommat odottavat, ei ole hoitajaa, on liian myöhä, liian aikainen, ei jaksa eikä pysty, telkkarista tulee Jutta ja Superdietit, en tykkää liikkua, tulee hiki (ok, no jos ei tykkää niin minkä sille mahtaa sitten.), eilen oli punkkua ja juustoa iltapalaksi, ei pysty nyt. Selkään sattuu.

Tämä lienee se peruspäivä: herätään aamulla töihin, viedään lapset hoitoon, ollaan töissä, haetaan lapset hoidosta, käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, tehdään jotain/mitä?, katsotaan telkkaria, syödään iltapalaa ja mennään nukkumaan. Niin on tiukka päivä ettei mihinkään väliin saa esim. yhtä tuntia harrastamiselle. Stressi kasautuu kehoon ja jos ei stressi, liikkumattomuus sinänsä on uhka terveydelle. Joillain työ on vielä ruumiillista ja siksi tarve muuhun liikkumiseen on vähäisempi, näitä tapauksia on vähenemässä määrin. Tässäkin pitää olla itselleen rehellinen.

Mua vähän ärsyttää. Kun asian voi ajatella toisinkin.

Voi herätä aamulla, viedä lapset hoitoon, mennä töihin, pitää tauot ja virkistyä välillä jotta on tehokkaampi ja päivän päättyessä jättää työt töihin. (Se on mahdollista, jopa pakollista, ette te halua uupua.). Sitten kotiin, edellisenä päivänä kahdeksi päiväksi laitettu ruoka lämmitetään ja syödään yhdessä. Pikkuhetki palautumista ja sitten voi liikkua seuraavilla tavoilla:

• Sään salliessa pue lapset ja lähtekää kävelylle, pieni rattaisiin ja isompi voi kävellä tai pyöräillä. Kyykkää vaikka askelkyykkyjä jos ei pienen kävelijän vauhti riitä lämmittämään, terhakoituu siinä pakaratkin. Nasuille uni maistuu ja aikuisille jää omaa aikaa, vinkvink.
• Avaa youtubesta joogavideo ja ota lapset joogaamaan. Meillä 8v. jaksaa tunnin, pienemmät häsäävät siinä välissä mukana ja välillä tekevät omiaan.
• Osta jumppakumppari kotiin. Sillä tekee monet vastaavat liikkeet kuin salilla, katso paketin ohje. Omani maksoi 6€, ei paha investointi. Siinä voi jumppaa tehdä samalla kun nasut leikkivät, jos vähän kaaosta syntyy leikeissä niin SE KUULUU ASIAAN. Lapset ovat lapsia. Välillä voi vähän komentaa, jos ihan hulinaksi menee. Tai kiristää karkkipäivällä.
• Jos sinulla on useampi lapsi, on heitä hyvä käyttää painoina jumpassa ja siitä ainakin meillä nasut tykkää: kersa reppuskaan ja syväkyykkyä, pienemmällä heilautusta ja vaikka pulloveria, hauiskin onnistuu. Hiki tulee ja kaikilla on hauskaa. Se on ihan oikeaa liikkumista.
• Punnerra, kyykkää, matokävele, hypi - käytä omaa kehoasi vastuksena.

Kotitöihin menee oikeastaan aika vähän aikaa, kuuden hengen pyykit ripustaa n. 10 minuutissa, tiskikone on tyhjä viidessä, kalakeitto valmistuu alle puolen tunnin ja joka päivä ei tarvitse siivota koko taloa. Aikaa on. Muista hengittää välillä syvään ja olla hetkessä kiinni, kyllä se siitä.

Liikkuminen jotenkin+hiki=ihan oikeaa liikuntaa -> terveyshyöty

Tuntuu siltä, että ihmiset määrittelevät liikkumisen joksikin ihmeelliseksi asiaksi, jossa vetkutetaan takamuksia mammojen kanssa jumpassa yhteen tahtiin tai ravataan kieli vyön alla kuulokkeet korvissa, appsi kuumana, gps ranteessa (ei, kieleni ei ole vyön alla, en saa itsestäni vielä niin paljon irti.). Monimutkaiset salilaitteet ovat likipitäen pakollisia, muuten vammautuu vartissa. 

Ei näin.

Liikkuminen pitää määritellä itselleen uusiksi: kaikki aktiivinen vapaaehtoinen tekeminen joka nostaa sykettäsi ja saa kunnon hien pintaan, on liikkumista ja terveydellesi hyväksi. Voit juosta jos juoksuttaa, voit mennä salille jos se sopii paremmin, voit liikkua kotona lasten kanssa, jos se on elämäntilanteeseen sopivin vaihtoehto. Aina voi liikkua. Mutta mennään yli siitä arkiaktiivisuudesta joksi monet mm. imuroinnin laskevat. Imurointi ei ole liikuntaa, paitsi silloin kun juoksijat lenkillä imuroivat kilometrejä. Silloin imurointi on liikuntaa.

Lajityypillinen tehotreeni tavoitteineen voi olla haastavaa ilman lapsenvahtia, mutta kuinka moni liikkuu niin vakavissaan? Ja kuinka monen terveydelle olisi hyväksi jo ihan vain kotona useamman kerran viikossa tehty lihastreeni. Kovin monelle. 

Liikunta VÄHENTÄÄ stressiä ja ehkäisee masennusta

Kun näen todella stressaantuneita vanhempia jotka tiuskivat jälkikasvulleen ja päällisin puolin aika turhasta, tulen vähän surulliseksi. Mielelläni määräisin viinapäivää vinkuvat mammat ja papat vähän hikoilemaan ja pudottamaan sillä stressitasoja. Lapsetkin olisivat tyytyväisempiä, uskon vakaasti. Ja entäpä esimerkin voima! Kohtuullisella liikunnalla voi aloittaa, vähän pidemmälle kuin jääkaapille tai autotalliin.

Tässä vielä lainaus Sosiaali- ja terveysministeriön Muutosta liikkeellä!-julkaisusta:

"Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia ja kansantalouden kustannuksia, heikentää työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Jo pitkään on tiedetty liikunnan myönteisistä vaikutuksista lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä masennukseen ja niiden ehkäisyyn." 

Tässä liikuntasuositus.

 Äidit ja isät. Perseet penkistä nyt.

Hupsis, tavoitteita

Oletteko koskaan kokeilleet näitä kaupasta saatavia yhden käyttökerran kasvinaamioita? En minäkään, tai naamioita yleensäkään. No nyt kokeillaan! Ohjeessa lukee että istu tai lepäile vartin verran naamio kasvoilla ja kuori se sitten pois varovasti ja pitäisi näyttää heti heleämmältä. Kohta nähdään, istutaan tarvittava aika tässä koneella.

Kuivaessaan naamaan tämä tuntuu todella omituiselta. Taustatietoina vielä, minulla on t-alueen näppyläongelma ja toisaalta atoopiset silmänympärykset, jotka rakastavat pakkasen ja valuvan hien yhdistelmää. Norminaama suomalaisittain, kaiketi. Palataan tuloksiin tuolla lopussa.

Tavoitteista

Olenkin tainnut jo kuuluttaa, että ensi vuonna olisi kokonainen maraton tavoitteena, hyvän puolikkaan lisäksi. Yhden hyvän saadakseen tarttee luultavasti epäonnistua ensin toisessa.

Maran valinta on haastavaa puuhaa:

• Reitti saisi olla tasainen, ainakin suurimmaksi osaksi
• Tapahtuma saisi olla isohko, mutta ei tarvitse olla mikään jättimassajuoksu
• Tapahtuma saisi olla syssymmällä, pikkusade ei haittaa mutta helle hyydyttää meikäläisen
• Tämän vuoden tuloksissa saisi olla vitosellakin alkavia maaliintulijoita enemmän kuin yksi, luultavasti meitä hitaampia on siellä sitten ensi vuonnakin. (Minulla ei ole aikatavoitetta, kunhan maaliin taaperran.)

Nokkelampi juoksutapahtumia keräilevä varmaan jo hoksaakin, että taitaa Vantaa kutsua Pohjoisen tyttöä ensi syksynä. Sinne on myös velipoikani suuntaamassa puolisonsa kanssa, joten on vain loogista että mennään yhdellä autolla koko kööri. Sanottakoon, ne tyypit ovat maalissa todennäköisesti puolitoista tuntia minua ennen, riittäneekökään. Mutta siis Vantaalla koko matka, hui!

Ja puolikkaat sitten, Terwa Oulussa toukokuussa saa olla se ensimmäinen. HCR-reissu ei nyt houkuttele, reitti oli viimeksi alkuun tosi raskas ja keksivälillä pettymys ((Pikku)-Huopalahti?! Talot ovat niin kuin keksipaketteja, juu-u), maaliintulo oli toki juhlallinen. Mutta ei kiitos, sitä paitsi vannoin etten yhteenkään kevätjuoksuun enää lähde. No lähden kuitenkin, mutta täällä tutuissa maisemissa. 

Viime talvena harjoittelua häiritsi jatkuva sairastelu ja olin jo silloin todella uupunut työpaikan ristiriitaiseen tilanteeseen ja muihin ongelmiin, jotka kulminoituivat yt-neuvotteluihin. Nyt kun toivun vakavasta uupumisesta, on tullut selväksi että minun on huolehdittava itsestäni ja palautumisesta, tällä reseptillä jaksan varmasti talven, jahka se joskus alkaa. Ja Terwan. 

Toinen puolikas on vielä auki, mutta voisihan sitä perinteen vuoksi Kiimingissä sen kipittää, vaiheeksi hyvällä ajalla. Jos ei muuta keksitä, sinne. Jos taas elokuussa Zeppelinin maran aikaan ei ole helleaaltoa, voisin mennäkin sinne kaverin kanssa. Onneksi on jälki-ilmoittautuminen!

Mutta näillä mennään. Nyt kun vielä joku kertoisi, miten tässä näin kävi? Inhosin juoksua sydämestäni ensimmäiset 30 vuotta, siinä välillä sitten olinkin aika paljon raskaana, ja nyt 36 vuoden iässä iskee hulluus. Liekö tämä ikäkriisin oire?

Palataan naamaan

Kiristelee tämä naamio ainakin, katsotaan miten se irtoaa ja kuinka monta vuotta tipahti.

Luoja! Älkää hyvät ihmiset ainakaan tätä naamiota kokeilko. Vanhenin eittämättä pari vuotta nyppisessäni tuota kalvoksi muuttunutta naamiota naamaltani, koska näin kuuluu kai toimia? Tuskaa. Osa lähti lopuksi pesemällä kun ei vaan jaksanut enää. Ehkä olisi ohjeen mukaan pitänyt selailla muotilehteä sohvalla eikä suunnitella uunikalan laittamista.

Joo eikä tullut kirkkaampaa tai freesimpää nasua. Varmemmin sen kyllä saakin lenkillä. Sinne iltasella! Ei tuu minusta kauneusbloggaajaa, ei.

Viikon varrelta

Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kuin edellisellä, välillä on väsyttänyt tolkuttomasti ja ollut vähän matala mieli muutenkin, välillä on ollut todella kivaa. Tiistaina kävin 19,7 km lenkin hitaasti n. 7 min. kilometrivaihdilla köpötellen ja koko lenkki tuntui hyvältä, ilman nestettä tai muutakaan tankkausta. Ei tullut sitä uupumusta, joka kahdella viimeisellä puolikkaalla on vaaninut 15 km jälkeen. Torstaina piipahdimme päiväreisulle Ikeaan ystävän kanssa ja se oli yksi ehdoton viikon kohokohta. Eilen ostin uuden välipaidan juoksutakin alle ja tänään pääsen testaamaan sitä kaverin kanssa pk-lenkillä. Paita on pinkki. Kuinkas muuten?

Jooga

Minulla on aika paljon ongelmia yläselän kanssa, lääkäri totesi että se on ns. lankkumallia, liian suora. Tästä syystä, ja rönöttämisestä johtuen, mun yläselkä on aika jumissa, etenkin vasen siipilihas kipuilee lähellä kainaloa ja suorastaan tuntee, kuinka se estää vetämästä syvään henkeä. Ajattelin, että jooga voisi olla hyvä harjoitusmuoto minulle: saisin rauhoitettua mieltä samalla kun pääsisin työstämään rangan liikkuvuutta ja lantion alueen jäykkyyksiä.

Ajattelin, että Youtube-tutoriaalit ovat varmaa ihan perushyvä tapa tutustua lajiin, jos samalla koetan isosta peilistä seurata asentoa ja kuunella tarkkaan ohjeita. Nyt olen kolme tuntia tällä tavalla tehnyt ja on kyllä löytynyt juuri tuolta yläselästä meheviä jumeja ja niille hyviä liikkeitä ja asentoja. Kyllä tämä tästä, mobilisatiorullan kun vielä saisi hankituksi, ehkä pukki tuo.

Sitten voisi etsitä paikan, jossa pääsisi ihan oikeasti ohjatusti joogaamaan, juoksutreenien välillä.

Hyvää sunnuntaita!

Lepoa ja iloisia ajatuksia

Kirkkovenehän tämä taitaa olla.

Ilon kautta. Niinhän sitä sanotaan, se  ei vain taida aina olla  ihan niin helppoa. Ilo tuntui olevan vähän hukassa, kyllä se pilkisteli kun olin oman perheeni kanssa, mutta minulle tavallinen riehakas vire meni jonnekiin piiloon kun väsymyskuorma kasvoi. Nyt tuntuu, että se ilo alkaa taas pulputa pintaan, kurkistella turvapaikastaan. Kiitos parantuneen unen ja ajatusharjoitusten.

Eilen nauroin ääneen keksittyäni hyvän idean tämän päiväiselle pitkislenkille. OK, kyseessä voi olla oire myös vakavammasta mielenterveyden häiriöstä.

Eilisellä päiväkävelyllä nuohosin rantakaislikossa, haltioiduin meren hypnoottisesti aaltoilevasta pohjahiekasta ja kikkailin rantakivillä. Istuin rannassa ja haudoin hyviä ajatuksia. Ilon kautta, väsynyt mutta onnellinen. Molemmat pitivät paikkansa ja tänään sama vire jatkuu.

Eilen söin myös pizzaa. Valkosipulilla. Tämän päivän pitkislenkki tulee siis ihan tarpeeseen, johonkin ne kalorit on kulutettava.

Themesong

Suurin piirtein ikäiseni lukijat muistavat Ally McBealin (ja tiistain komediaputken!) ja teemalaulun. Mulla on uusi:

Eilen en varsinaisesti asiasta tehden tehnyt minkäänlaista treeniä, otin levon kannalta ja annoin ajatuksen juosta. Joustava mieli-kirjan oppien mukaan havannoin aktiivisesti sinne tänne kirmaavia ajatuksenpoikasia ja pysäytin itseni, jos suunta oli negatiivinen tai uhkasi mennä murehtimisen puolelle. Tai jos ajattelin ikäviä, arvioin mitä tapahtuu jos en otakaan omia ajatuksiani ihan vakavasti vaan valitsen uskoa toisin - mitä siitä seuraa? Päivä oli hyvä, olo levollinen.

Aamupäivällä kävin taapertamassa puolisentoista tuntia metsässä, kastelin lenkkarit

rahkasammaleissa, huojahtelin notkuvilla pitkospuilla (ja olin varma, että joku tulee ihan puskurissa kiinni perässä, kun niin kovasti notkuivat - ei siellä ketään ollut.), huidoin näkymättömiä hämähäkkejä (onneksi siellä ei ollut muita, olisivat säikähtäneet. Mutta ne polun yli menevät seitit, miksi niiden pitää olla juuri pään korkeudella?), kipaisin laskettelumäen (pienen) juosten ylös koska tuntui siltä ja leivoin kakun kuopukselleni, joka täytti kaksi vuotta. Illalla venyteltiin nasujen kanssa yhdessä, sitä ennen tein vähäsen korsettiharjoituksia (keskivartalon tuki on juostessa tärkeä ja neljän mukulan jälkeen on jäänyt jotenkin retuperälle tämä puoli...Vähän niin kuin että tässä vauvakiloja tiputan ja nuorimmainen on 30v.).

Tänään on aivan mieletön aamu, kirkas pakkanen ja auringonpaiste. Ulos, ulos.

Tyyneyttä, rakkauta, iloa ja valoa.

Nyt beibe voisit alkaa syntyä! Ja mietteitä liikunnasta

Tästä eteenpäin lapsonen voisi syntyä ihan koska vain puolestani! Nyt raskausviikon 38 alettua lasta ei enää pidetä ennenaikaisena syntyneenä ja valmishan hän onkin, mitä nyt pientä hienosäätöä vielä tapahtuu. Mutta, hienosäätöähän tapahtuu kauan vielä syntymän jälkeen, mm. ruoansulatus ja suolisto kehittyvät tuonne 3-4 ikävuoteen saakka. Kokemukseni perusteella mieshenkilön kasvu ja kehityksen hienosäätö jatkuvat tuonne 30 ikävuoden tuntumaan. 

Vau.fi kertoo, että raskausviikolla 38 vauva painaa kutakuinkin kolme kiloa ja on n 46 cm pitkä. Tässä vaiheessa vauvelin kasvu hidastuu - onneksi - mutta pojat kasvavat vielä vähän nopeammin kuin tyttöset. Äidillä taas - omakohtaisesti - alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Syntyisi jo! Toisaalta, lähestyvä synnytys hirvittää edelleen ja sitä voisi vielä lykätäkin, järkeily asiassa ei auta. 

Synnytys on hyvin primitiivinen kokemus ja mielestäni myös siihen liittyvä pelko tulee jostain syvemmältä. Vaikka pelottaa, tiedän että synnytyksen aikana "alkunainen" ottaa vallan. Synnyttäjä siirtyy tietynlaiseen mielentilaan, jossa keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen ja siinä toimimiseen: supistuksiin ja hengittämiseen, ajoittain kiroilemiseen. Puudutusten kannalta ansa piilee juuri tuossa, tämä taas vain omiin kokemuksiini perustuen: hetkessä elävä ei osaa ennakoida tai ajatella, että kohta tarvitsen jotain ilokaasua parempaa apua ja kätilöt valitettavasti ovat lähinnä kannustaneet kaasutteluun... Eli nyt valmennetaan Hra R. pitämään rouvan puolia salissa ja pyytämään jotain piikkiä aina varmuuden vuoksi kun kätilö edes kurkkaa huoneeseen!

Asiasta toiseen! 

Vau.fi:n sivuilla löytyi myös juttua raskauden aikaisesta liikunnasta, klik! Jutussa crossfitiä treenaava odottaja oli saanut "kannustavaa palautetta" mm. siitä, että voimaharjoittelullaan hän tulee menettämään vauvansa ja että odottajan tulee keskittyä jonkinlaiseen äidilliseen pumpulimaiseen hellyyteen, on häpeällistä, että nainen treenaa kovaa. Uskomatonta kuraa. 

Kun odottaja on harrastanut reipasta liikuntaa ennen raskautta, voi hän sitä turvallisesti (ellei raskaudentila tms. anna muulle syytä) jatkaa. Kevennellä voi loppua kohti ja esim. kuntosaliharjoittelussa pitää olla tarkkana asennoissa, ettei tule litistelleeksi mahaa. Lajia voi vaihtaa kumparelaskusta tai taitoluistelusta vaikkapa uintiin. Raskaudenaikainen liikunta vahvistaa äitiä ja vauvaa, vähentää sokeriaineenvaihdunnan ongelmia ja auttaa hallitsemaan painonnousua. Äidin lihominen vaikuttaa myös lapsen rasvakerrokseen ja useimmat meistä kai synnyttävät mieluummin normaalikokoisen kuin jättivauvan? Liiallinen pienuus on myös vauvalle haitaksi, ja vauvan normaalia kasvua seurataan toki senkin vuoksi. Katso vaikkapa THL:n sivut aiheesta, klik!

Potilaan lääkärilehdessä puolestaan viitataan Lääkärilehdessä tänä vuonna julkaistuun juttuun raskaudenaikaisesta liikunnasta, mahdollisista syistä pidättytyä siitä ja etenkin liikunnan myönteisistä vaikutuksista ensisynnyttäjän kokemiin masennusoireisiin vauvan synnyttyä, klik! Terveyskirjasto puolestaan sanoo näin raskaudenaikaisesta liikunnasta, klik! 

Johtopäätöksenä voitaisiin kai todeta, että liikunta on hyväksi olet raskaana tai synnyttänyt tai ihan vaan ihminen. Liikunnalla on moninaisia hyviä terveysvaikutuksia ja äidille se on monesti ihana oman rauhoittumisen hetki, joka tukee henkistä jaksamista. Jälleen kerran, raskaus on mitä ihanin tekosyy keskittyä omaan hyvinvointiin!