Joko riittäis?

Sunnuntaista asti olen potenut tätä flunssaa, maanantai oli ihan kamala, nyt jo vähän helpottaa. Tuntui että keho kaipaa jo liikuntaa ja päätin salille suoria, en juoksemaan ennen kuin nuhaoireet on kokonaan poissa. Ihan hyvin sujui salihommat, nyt kyllä hapottaa ja tässä on tunnin kerennyt palautumaankin. Saattoi olla huono veto, mutta sen näkee tässä parin päivän sisään.

Joka tapauksessa, treeni näytti tältä:

• Soutulaitteella 1km
• Takakyykky vapaalla tangolla, 1 koordinaatiosarja pelkällä tangolla (20kg) ja 2x10 sarjat 40kg
• Maastaveto käsipainoilla, 2x15, 40kg
• Kulmasoutu rintatuella, 17,5kg levypainot, 3x10
• Ylätalja, 3x12, 35kg
• Hauis tangolla, 20kg, 3x10

Aikaa treeni vei vajaan 45min. 

Ja sitten piti kiiruhtaa kotiin. Treeni oli selkeästi kevyempi kuin mitä olen tavannut tehdä ja aikaisemin tein ihan erityyppisellä jaolla. Nyt kun juoksu tulee viemään enemmän aikaa, pitänee saliohjelma jakaa jatkossa jotenkin tähän malliin ja toiseen päivään sitten rintaa, olkaa ja ojentajia joidenkin yleisliikkeiden lisäksi. 

Saunan kautta unille, huomenna on luvattu sadepäivää  joten varmaan sitten siivotaan ja luetaan. Ja lepäillään.

Äidin vartalo

Kaikki varmaan muistavat vielä Mami GoGo -blogista liikkeelle lähteneen beautiful body - haasteen, monet intoutuivat postaamaan omia masujaan ja niitä osiaan, joista eivät välttämättä muuten meteliä pitäisi. Minusta ajatus oli hyvä! Ensinnäkin, monella äitiys muuttaa vartaloa ja toisekseen, se on ihan ok. Jos taas kroppa on vatsanahankin osalta yhtä timmi kuin ennen lapsia, en voi kuin onnitella.

Törmäsin tänään Bored Pandassa samantapaiseen kuvasarjaan, käykää kurkkaamassa! Äitejä on kaikenkokosia ja näköisiä ja koosta huolimatta raskaudet ovat jättäneet näihin kuvien mammoihin omat jälkensä. Eivät raskausarvet minusta erityisen kauniita ole, mutta ei niitä hävetäkään tarvitse. Ne ovat seurausta siitä, että minua kohtasi suuri onni saada oma vauva, peräti neljä kertaa.

Toinen tänään aamulla kuuden aikaan päässä virinnyt ajatus oli sitten se, että siinä vaiheessa kun lasten peppuja ei tarvitse enää vessakäynnin jälkeen pyyhkiä, on elämässään jo päässyt aika pitkälle.

Poden tämän talven kymmenettä flunssaa, eilen kävin taas verikokeissa. Treeneistä ei ole sitten mitään sanottavaa.

Pöpöt ja olemisen siedettävä keveys, eli painopäivitys!

Nyt tuntuu, että lentsupöpö on lähtenyt katselemaan uutta asuinsijaa meidän kotimme ulkopuolelta. Lapset ovat jo ihan reippaina ja äitikin jaksoi pistää naamansa kuosiin tänä aamuna, selvä toipumisen merkki! Illalla ajattelin mennä salille ja tehdä kevyen treenin. Jos tuntuu huonolta niin jätän sitten kesken. Kokemukseni mukaan olo salilla kuitenkin aina kohenee, jos ei treenin (liian "mukavaa" ei saa treenin aikana olla, Pitää Tehdä Töitä) aikana niin viimeistään sen jälkeen, kiitos endorfiinien!

Nyt siis on pari täysin liikunnatonta päivää takana. Kauppareissua ei lasketa liikunnaksi, ei vaikka joutuisi etsimään useammasta kaupasta lapsen kaverille synttärilahjaa.  Eli rötväilty on, mutta kuitenkin hyvästä syystä. Ruokahuoltoon olen koettanut kiinnittää tarkkaa huomiota liikunnan vähäisyyden vuoksi ja lopputulema on:

• Vaaka -500g
• Vyötärö -1cm

Hirveästi ei ole tippunut, mutta toisaalta: 500g/vko on ihan ok, kun ylipainoa ei enää paljon ole. Koetan nyt kuitenkin vielä kiriä vähän parempiin lukemiin, likemmäs kiloon/vko. Pääasia on kuitenkin se - tämä pitää muistaa - että oikeanlainen kehonkoostumus on tärkein! Kun lihasmassa kasvaa (hitaasti, hitaasti) ei paino välttämättä putoakaan niin nopeasti. Kehonkoostumus kuitenkin paranee koko ajan: rasva palaa oikealla ruoalla ja treenillä vähemmäksi ja lihakset kehittyvät. Pahinta on pudottaa nopeasti painoa liikkumatta, siinä riskeeraa lihasmassan säilymisen ja tavoitepainon ylläpito käy hankalaksi. Vanhuusiässä sitä lihasmassaa vasta tarvitaankin, ellei halua olla pitkään vuodepotilaana muiden käänneltävänä. Meidän sukupolvellamme kun on aikaa itsestämme huolehtia.

Jostain syystä olen kerännyt nyt nestettä kamalasti sormiin, kyllä sitä varmaan ainakin puolen kilon edestä on ja toivottavasti se lähtee liikkeelle liikunnan myötä. Että oikeestihan mää olisin laihtunut niinku paljon enemmän mutta ku tää neste... No ei sentään! 500g tässä tilanteessa on ok, eipä ainakaan ole noussut, eli oikealla tiellä ollaan. Ja kerrataanpa vielä, laihuus ei ole tavoitteeni vaan hoikka ja sporttinen olemus, jossa lihakset saavat vähän erottuakin. Vaatii tietenkin ylipainottomuutta. Tietyin varauksin: strong is the new skinny. Pinnallisten seikkojen lisäksi, ennen niitä, tärkeintä on kuitenkin terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Mutta joo, 500g/vko jätti vähän hampaankoloon. Tässä on vielä se vähän vajaa 8 kiloa pois heitettävää, joten riuskoin ottein kohti uutta, toivottavasti pöpövapaata, viikkoa.

Voihan kökkö!

Ensin kuume nousi toiseksi vanhimmalle, sitten toiseksi nuorimmalle, sitten nuorimmalle ja ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, omakin olo on ihan surkea. Lapsilla kuume meni hyvin ohi muutamissa tunneissa, mutta meitä vanhempia tämä pöpö tuntuu jäytävän vähän eri tavalla: on väsynyt olo, dokka dukossa ja lihakset kipeinä.  Esikoismussukka on pysynyt vielä terveiden kirjoissa, toivottavasti hän onnistuukin välttelemään pöpöä!

Vauvan kuume nousi liki 39° ja se tietenkin huolestutti, itkuinen ja tosi väsynyt oli pieni tyttöparka. Annettiin nuppuselle lääkärin aiemmin määräämää kipulääkettä kuumetta alentamaan ja tuossa yön aikana se kuume sitten onneksi laskikin. Maito on maistunut hyvin, joten suurempaa aihetta huoleen ei näyttäisi olevan. Pikkuneiti kun on vasta nelikuinen, niin todella toivon, että tämä oli tämän kevään viimeinen pöpö hänellä! Vauvan sairastaminen aiheuttaa välittömästi hyvin ikäviä  tuntemuksia selkäytimessä, vaikka kyllähän normilentsut tavallaan jopa kuuluvat asiaan. Tällä kertaa en kellottanut hengitystaajuutta kuitenkaan...

Sitten omahyväiseen valitusvirteen: ulkona on monta astetta lämmintä. Mihin menivät hiihtokelit? Kysynpä vaan! Asfaltti näkyy! Helmikuussa! Ja  on tämä nyt että kun treenata pitäisi niin lentsu iskee! Montakohan  päivää tässä nyt menee ihan hukkaan sairastaessa. Ei kyllä ole reilua, niin! Kyllä mua nyt oikeastaan ihan todella keljuttaa. Onneksi sain lauantaina tehdyksi kunnon treenin vielä.

Imettäjän flunssarohdot

Tänään on lentsu vieläkin jatkunut, mm. kuumeen merkeissä ja ääni on ihan kadoksissa (ilahduttaa sekä lapsia että Hra R:ä...). Salille ei ole asiaa huomenna, juoksemisesta puhumattakaan. Mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin! Sain tehtyä kaneliässä- ja piparitaikinat tekeytymään huomista varten jääkaappiin ja kuivakakkuja varten kaikki tarvittava taitaa löytyä myös. Jos ei lenkkeillä niin leivotaan sitten, penteles! Kunhan ei syödä. Ainakaan äiti. Kovin paljon. Ainakaan lahjasuklaisiin ei sitten kosketa.

Lentsu on imettäjälle vähän tylsempi juttu, varsinkin jos kurkku on kovin kipeä ja kuume nousee huippulukemiin: käytettäviä lääkkeitä kun on aika rajallisesti. Yskään olen kuullut hunajan auttavan ja apteekista möivät tämän Pharysolin (pikälti hunajaa ja muita kasvikunnan tuotteita), jonka pitäisi auttaa kipeään kurkkuun. Tuota suihkautetaan nieluun ja kyllä se ainakin voiteluaineesta käy. Lupasivat imettävän tuota käyttää, mutta esim. Strepsilsiä taas ei saa. Tietenkin jos jollekulle lääkäri Strepsilsiä tai vastaavaa määrää niin asia on sitten eri. Hunajan käyttöä pitäisi vähän selvitellä: alle vuoden ikäisille lapsillehan sitä ei ainakaan suositella, mutta saako äiti sitä syödä?

Lähtökohtaisesti imettäjän kannattanee kuitenkin välttää turhia kemiallisia aineita: viinakset ja nikotiini nyt kuuluvat pannaan itsestään selvästi. Niitä tuskin lääkärikään määräisi... Alkoholin käytöstä, esim. lasi viiniä (12cl, ei 36cl...) imettämisen yhteydessä puhutaan nyt kovasti. Vaikka pienellä annoksella tavallinen  - päihdeongelmaton -  äiti tuskin suurta tuhoa aikaan saisikaan, niin ajattelisin, että ehtii sitä sittenkin siemailla kun imetysvelvollisuudet ovat ohitse. Mutta kukin tavallaan, lapsen paras ja turvallisuus huomioiden. Rentoutumiseen en suosittele viinilasillista tai vastaavaa kenellekään, lenkki tai salitreeni hoitaa asian paljon tehokkaammin! Jos oikein kyrsii, niin tumma suklaa tehostaa hoitoa.

Voihan räkä ja haastavat uniasennot

Perhettämme on vaivannut sitkeä syysflunssa jo jonkin aikaa ja arvata saattaa, että tarttuuhan se vauvaankin. Viime yönä pikkuneiti alkoi röhistä ja nenä oli tosi tukkoinen. Neuvolan ohjeen mukaan tiputin keittosuolatippoja pienen nenään, jotta töfnä olisi helpommin aivastettavissa. Aamulla passitin miehen NenäFrida ostoksille, vaikka friidan liian innokasta käyttöä pitääkin varoa. Kun limaa on todella paljon ja vauva ei saa sitä aivastetuksi, on mielestäni ihan perusteltua auttaa pientä puhdistamalla nenää. Jos friidan kanssa toheloi liian innokkaasti, onnistuu todennäköisesti vain kuivattamaan lapsen nenän limakalvot ja aiheuttamaan siten enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on valttia tässäkin asiassa!

Kuumetta pienellä ei toistaiseksi ole ollut ja ruoka maistuu hyvin. Neuvoalan täti kävi tänään tekemässä kotikäynnin ja vauvalla oli kaikki kunnossa: painoa kertyy, napanuora on irtoamaisillaan, iho on hyvässä kunnossa, heijasteet toimivat ja pieni on jäntevä käsitellä.

Vauvan nukuttaminen voi olla hämmentävä asia ja siitä on kahdenlaista ohjeistusta olemassa tällä hetkellä. Osa neuvoo nukuttamaan vauvaa kyljellään ja esimerkiksi synnytyssairaaloissa saattaa nähdä, että kylkiasentoa tuetaan lakanarullalla joka asetetaan pienen selän taakse (esikoisemme kanssa oli juuri näin). Osuessaan vauvan takaraivoon lakanarulla aiheuttaa sen, että vauvan automaattinen refleksi käskee kallistamaan päätä taaksepäin ja sehän ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista. Viimeisin ohjeistus vauvan nukuttamisesta kuuluukin niin, että vauvaa nukutetaan selällään. On tutkittu, että puklaustilanteessa pieni osaa kääntää päätään siten, ettei pukli tuki hengitystä. Mahallaan nukuttamista ei suositella! Lyhyitä pätkiä lasta voi nukutella kyljelläänkin jolloin pää muotoutuu tasaisemmin, näin minulle kerrottiin. Jotenkin tuntuisi, että iltasyötön jälkeen, ennen unia pukliherkän vauvan annetaan pulautella ja tuskin ihan hirveää vahinkoa aiheutuisi jos lapsi turvallisuussyistä olisi kyljelläänkin tovin...Mutta en ole ammattilainen enkä siten tiedä, saati neuvo!

Vastasyntyneiden hoito-ohjeet ovat vaihdelleet vuosien mittaan roimasti. Ymmärtääkseni omia vanhempiani on suositeltu antamaan vettä vauvalle pullosta aina välillä kun taas nykyvauveleille sitä ei tarjoilla. Nukuttamisasennot vaihtelevat ja aikaisemmalta neuvolantädiltäni kuulin, että hänen omaa äitiään oli neuvolassa kehotettu antamaan appelsiinimehua vauvalle - ei tosiaan kehotettaisi nykyään! Uskon kuitenkin, että uusi tieto on parasta tietoa vaikka hengissä olemme mekin vauvoina selvinneet. Voihan olla, että muutaman vuoden kuluttua nykyohjeet taas heitetään romukoppaan...