Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mara. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. marraskuuta 2015

Hupsis, tavoitteita

Oletteko koskaan kokeilleet näitä kaupasta saatavia yhden käyttökerran kasvinaamioita? En minäkään, tai naamioita yleensäkään. No nyt kokeillaan! Ohjeessa lukee että istu tai lepäile vartin verran naamio kasvoilla ja kuori se sitten pois varovasti ja pitäisi näyttää heti heleämmältä. Kohta nähdään, istutaan tarvittava aika tässä koneella.

Kuivaessaan naamaan tämä tuntuu todella omituiselta. Taustatietoina vielä, minulla on t-alueen näppyläongelma ja toisaalta atoopiset silmänympärykset, jotka rakastavat pakkasen ja valuvan hien yhdistelmää. Norminaama suomalaisittain, kaiketi. Palataan tuloksiin tuolla lopussa.

Tavoitteista

Olenkin tainnut jo kuuluttaa, että ensi vuonna olisi kokonainen maraton tavoitteena, hyvän puolikkaan lisäksi. Yhden hyvän saadakseen tarttee luultavasti epäonnistua ensin toisessa.

Maran valinta on haastavaa puuhaa:

  • Reitti saisi olla tasainen, ainakin suurimmaksi osaksi
  • Tapahtuma saisi olla isohko, mutta ei tarvitse olla mikään jättimassajuoksu
  • Tapahtuma saisi olla syssymmällä, pikkusade ei haittaa mutta helle hyydyttää meikäläisen
  • Tämän vuoden tuloksissa saisi olla vitosellakin alkavia maaliintulijoita enemmän kuin yksi, luultavasti meitä hitaampia on siellä sitten ensi vuonnakin. (Minulla ei ole aikatavoitetta, kunhan maaliin taaperran.)
Nokkelampi juoksutapahtumia keräilevä varmaan jo hoksaakin, että taitaa Vantaa kutsua Pohjoisen tyttöä ensi syksynä. Sinne on myös velipoikani suuntaamassa puolisonsa kanssa, joten on vain loogista että mennään yhdellä autolla koko kööri. Sanottakoon, ne tyypit ovat maalissa todennäköisesti puolitoista tuntia minua ennen, riittäneekökään. Mutta siis Vantaalla koko matka, hui!

Ja puolikkaat sitten, Terwa Oulussa toukokuussa saa olla se ensimmäinen. HCR-reissu ei nyt houkuttele, reitti oli viimeksi alkuun tosi raskas ja keksivälillä pettymys ((Pikku)-Huopalahti?! Talot ovat niin kuin keksipaketteja, juu-u), maaliintulo oli toki juhlallinen. Mutta ei kiitos, sitä paitsi vannoin etten yhteenkään kevätjuoksuun enää lähde. No lähden kuitenkin, mutta täällä tutuissa maisemissa. 

Viime talvena harjoittelua häiritsi jatkuva sairastelu ja olin jo silloin todella uupunut työpaikan ristiriitaiseen tilanteeseen ja muihin ongelmiin, jotka kulminoituivat yt-neuvotteluihin. Nyt kun toivun vakavasta uupumisesta, on tullut selväksi että minun on huolehdittava itsestäni ja palautumisesta, tällä reseptillä jaksan varmasti talven, jahka se joskus alkaa. Ja Terwan. 

Toinen puolikas on vielä auki, mutta voisihan sitä perinteen vuoksi Kiimingissä sen kipittää, vaiheeksi hyvällä ajalla. Jos ei muuta keksitä, sinne. Jos taas elokuussa Zeppelinin maran aikaan ei ole helleaaltoa, voisin mennäkin sinne kaverin kanssa. Onneksi on jälki-ilmoittautuminen!

Mutta näillä mennään. Nyt kun vielä joku kertoisi, miten tässä näin kävi? Inhosin juoksua sydämestäni ensimmäiset 30 vuotta, siinä välillä sitten olinkin aika paljon raskaana, ja nyt 36 vuoden iässä iskee hulluus. Liekö tämä ikäkriisin oire?

Palataan naamaan

Kiristelee tämä naamio ainakin, katsotaan miten se irtoaa ja kuinka monta vuotta tipahti.

Luoja! Älkää hyvät ihmiset ainakaan tätä naamiota kokeilko. Vanhenin eittämättä pari vuotta nyppisessäni tuota kalvoksi muuttunutta naamiota naamaltani, koska näin kuuluu kai toimia? Tuskaa. Osa lähti lopuksi pesemällä kun ei vaan jaksanut enää. Ehkä olisi ohjeen mukaan pitänyt selailla muotilehteä sohvalla eikä suunnitella uunikalan laittamista.

Joo eikä tullut kirkkaampaa tai freesimpää nasua. Varmemmin sen kyllä saakin lenkillä. Sinne iltasella! Ei tuu minusta kauneusbloggaajaa, ei.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

I'm a fine-tuned supersonic speed machine

No en.

Lenkin jälkeen kokeilin googlata mitä saa vastaukseksi hakusanoilla "nopea lenkki vituttaa".
(anteeksi rahvaanomaisuus.)

Tämä sieltä tuli: Vauhtikestävyydellä tuloksiin.

Nopeista lenkeistä ei siis tingitä, joka viikkoon yksi vaikka hieman, noh, kismittää.

Lainaus tuolta artikkelista:

Maratonin ja puolimaratonin kilpailuvauhti sopii ohjeeksi VK-harjoituksiin. 10 kilometrin vauhti kehittää hapenottokykyä eli maksimaalista kestävyyttä, joka on anaerobista kynnystä kovempi teho. 
    
Muita hapenottoa rakentavia harjoitteita ovat riittävä määrällinen harjoittelu peruskestävyystasolla ja kovatehoinen täsmäharjoittelu 5–10 km:n kilpailuvauhdeilla.

Eli koetetaan pysyä siellä 5.30/km vauhdissa, vai nopeudessa. Miten se menikään, you get the point. 



Tuo otsikko oli sitten lainaus täältä.


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

#urheilupäissään ja isosti

No nyt promillerajat paukkuisivat jos urheilupäissään oleminen niitä nostaisi. Nimittäin nyt on vinksahtanut päässä jokin ja pahasti - mutta ainakin sain hyvin syyn kirjoitella tiiviisti jatkossakin. Tällä kertaa kyseessä ei ole vauva, huh, vaan kyseessä on Kokonainen Mara eli virallisemmin maraton. Sellaiselle pyritään vuoden päästä syksyllä. Enpä ois ikinä itsestäni uskonut, mutta miksikä ei, onko mitään syytä miksi ei pitäisi edes yrittää? Ei minusta.

Nyt stepit on seuraavat:

  • Kiimingin puolikkaalla pitää selvitä aikaan 1:59:59
  • Talvi treeniä, tarvittaessa juostaan vaikka matolla, ylläpidetään kuntoa
  • Maalis-huhtikuulla tavoitteellinen juoksutreeni
  • Puolikas toukokuussa Helsingissä tai Oulussa Terwassa
  • Syyskuussa 2016 kokonainen Kiimingissä

No mitä se sitten muuten meinaa?


Salitreeniä on tosiaan muutettava, pakarankasvatuskyykyt ja muut pitää vaihtaa selkeästi juoksua tukeviin harjoituksiin (askelkyykkyjä, penkille nousuja, pohkeet, korsetti) ja tietenkin istumatyöläiselle on tärkeää ylävartalon lihaskunnon treenaaminen. Minusta on myös esteettisempää, että vähän on erottuvaa lihasmassaa olkapäissä ja hauiksissa. Sen eteen pitää pikkaisen jumpata. Ja pitää rasvat sopivina. 

Löysin vasta Sykesportin ja siellä oli ennen HCR:ä ihan valtavasti kaikkia hyviä juoksijan treenejä! Me Naisten Fitness Führer on myös hyvä blogi näiden haaveitteni kanssa, siellä kirjoittaa melkoisen, noh, tavisnainen. Joka juoksee ihan pirusti! 

Flunssa on antamassa periksi, josko sitä jo viikonloppuna pääsisi hölkyttelemään!

Ihan pakko jakaa vielä tämä hillitön nostalgiapläjäys, joka jotenkin kierosti sopii maratontreenien sound trackiksi.