Hupsis, tavoitteita

Oletteko koskaan kokeilleet näitä kaupasta saatavia yhden käyttökerran kasvinaamioita? En minäkään, tai naamioita yleensäkään. No nyt kokeillaan! Ohjeessa lukee että istu tai lepäile vartin verran naamio kasvoilla ja kuori se sitten pois varovasti ja pitäisi näyttää heti heleämmältä. Kohta nähdään, istutaan tarvittava aika tässä koneella.

Kuivaessaan naamaan tämä tuntuu todella omituiselta. Taustatietoina vielä, minulla on t-alueen näppyläongelma ja toisaalta atoopiset silmänympärykset, jotka rakastavat pakkasen ja valuvan hien yhdistelmää. Norminaama suomalaisittain, kaiketi. Palataan tuloksiin tuolla lopussa.

Tavoitteista

Olenkin tainnut jo kuuluttaa, että ensi vuonna olisi kokonainen maraton tavoitteena, hyvän puolikkaan lisäksi. Yhden hyvän saadakseen tarttee luultavasti epäonnistua ensin toisessa.

Maran valinta on haastavaa puuhaa:

• Reitti saisi olla tasainen, ainakin suurimmaksi osaksi
• Tapahtuma saisi olla isohko, mutta ei tarvitse olla mikään jättimassajuoksu
• Tapahtuma saisi olla syssymmällä, pikkusade ei haittaa mutta helle hyydyttää meikäläisen
• Tämän vuoden tuloksissa saisi olla vitosellakin alkavia maaliintulijoita enemmän kuin yksi, luultavasti meitä hitaampia on siellä sitten ensi vuonnakin. (Minulla ei ole aikatavoitetta, kunhan maaliin taaperran.)

Nokkelampi juoksutapahtumia keräilevä varmaan jo hoksaakin, että taitaa Vantaa kutsua Pohjoisen tyttöä ensi syksynä. Sinne on myös velipoikani suuntaamassa puolisonsa kanssa, joten on vain loogista että mennään yhdellä autolla koko kööri. Sanottakoon, ne tyypit ovat maalissa todennäköisesti puolitoista tuntia minua ennen, riittäneekökään. Mutta siis Vantaalla koko matka, hui!

Ja puolikkaat sitten, Terwa Oulussa toukokuussa saa olla se ensimmäinen. HCR-reissu ei nyt houkuttele, reitti oli viimeksi alkuun tosi raskas ja keksivälillä pettymys ((Pikku)-Huopalahti?! Talot ovat niin kuin keksipaketteja, juu-u), maaliintulo oli toki juhlallinen. Mutta ei kiitos, sitä paitsi vannoin etten yhteenkään kevätjuoksuun enää lähde. No lähden kuitenkin, mutta täällä tutuissa maisemissa. 

Viime talvena harjoittelua häiritsi jatkuva sairastelu ja olin jo silloin todella uupunut työpaikan ristiriitaiseen tilanteeseen ja muihin ongelmiin, jotka kulminoituivat yt-neuvotteluihin. Nyt kun toivun vakavasta uupumisesta, on tullut selväksi että minun on huolehdittava itsestäni ja palautumisesta, tällä reseptillä jaksan varmasti talven, jahka se joskus alkaa. Ja Terwan. 

Toinen puolikas on vielä auki, mutta voisihan sitä perinteen vuoksi Kiimingissä sen kipittää, vaiheeksi hyvällä ajalla. Jos ei muuta keksitä, sinne. Jos taas elokuussa Zeppelinin maran aikaan ei ole helleaaltoa, voisin mennäkin sinne kaverin kanssa. Onneksi on jälki-ilmoittautuminen!

Mutta näillä mennään. Nyt kun vielä joku kertoisi, miten tässä näin kävi? Inhosin juoksua sydämestäni ensimmäiset 30 vuotta, siinä välillä sitten olinkin aika paljon raskaana, ja nyt 36 vuoden iässä iskee hulluus. Liekö tämä ikäkriisin oire?

Palataan naamaan

Kiristelee tämä naamio ainakin, katsotaan miten se irtoaa ja kuinka monta vuotta tipahti.

Luoja! Älkää hyvät ihmiset ainakaan tätä naamiota kokeilko. Vanhenin eittämättä pari vuotta nyppisessäni tuota kalvoksi muuttunutta naamiota naamaltani, koska näin kuuluu kai toimia? Tuskaa. Osa lähti lopuksi pesemällä kun ei vaan jaksanut enää. Ehkä olisi ohjeen mukaan pitänyt selailla muotilehteä sohvalla eikä suunnitella uunikalan laittamista.

Joo eikä tullut kirkkaampaa tai freesimpää nasua. Varmemmin sen kyllä saakin lenkillä. Sinne iltasella! Ei tuu minusta kauneusbloggaajaa, ei.

Salituttavuus

Kävimme työporukan kera tutustumassa uuteen saliin täällä Oulussa. Tutustumiseen ei sisältynyt treeniä (kun ei me laiskimukset siihen varauduttu ja lähdettiin vaan ex tempore vilkaisemaan uutta naapuria) mutta sitäkin kattavampi esittely sekä salin toiminnallisuuksista että laitteista!

Voitto on siis uusi, Oulun Limingantulliin avattu kuntosali, jossa toimintaa löytyy ihan joka lähtöön: Technogym-laitteet, vapaat painot, toiminnallinen sali kelkkoineen ja häkkeineen, ryhmäliikuntaa virtuaalisesti ja livenä, samoin spinningä. Spinningsali oli todella upea ja porrastettu siten, että kaikki spinnaajat näkevät ohjaajan esteettä. Ohjaajiksi on löytynyt huippuja persoonallisuuksia ja kaikin puolin uskallan suositella paikkaa vaativallekin treenaajalle. Erityisesti vaikutuksen teki upean violetti miesten kylppäri jota päästiin vilkaisemaan: väriä oli todellakin lattiasta kattoon.

Hyvän lisän Voittoon tuo sen sijainti: sali on osana uutta Superparkia ja samasta rakennuksesta löytyvät lasten (ja lapsellisten aikuisten) aktiviteettipuisto (testattu, mahtis!), tanssikoulu, pilateskoulu, kamppailuklubi häkkeineen, areena erikokoisille tapahtumille ja ravintola Robson's jonka salaattilounasta olen pari kertaa testannut - on muuten hyvää. Lasten listaa mulkoilin myös, siellä oli mm. paistettua lohta ja muusia sekä täyslihapihviä ja pulled porkia salaatteineen. Hyvää ruokaa nasuillekin ainaisten nakkien sijaan!

Omista treeneistä sen verran, että tiistaina kävin tekemässä mave-selkä-hauis -treenin. Mavet 70Kg:lla, lisäksi tein askelkyykkykävelyt 30 askellustax3 ja sitten olikin henki lähteä. Ylätalja, rintatuettu kulmasoutu ja hauikset tangolla ja penkissä. Siinäpä se. Tänään pieni hölkkä, sunnuntaina tärkeä 10km lenkki jolla ryhdytään valmistautumaan puolikkaalle maratonille.

Olen muuten päässyt käymään töissä toimistolla tällä viikolla, kuten ihmiset ainakin. On ollut mukavaa vaikka vähän raskastakin, kyllä tähän taas tottuu. Eri asia on, tottuvatko työkaverit etätöitä tehneeseen yksinpuhelijaan (avokonttori...). Vauva on ollut isovanhempien hellässä huomassa ja oikein onnellisena. Huomenna on ISO päivä: esikoiseni aloittaa koulutaipaleen. Meidän elämässä moni asia on loksahtamassa uudella tavalla sijoilleen: eivät asiat ennenkään paikoiltaan ole olleet, mutta nyt tapahtuva muutos on tervetullutta. Haikeaa, mutta tervetullutta. Sitähän se on kun lapset kasvavat, aina vähän liian nopeasti vaikka moni asia samalla helpottuu.

Puolukkapiirakka ja nerokas hiuspanta!

Tänään suuntasimme nasujen kanssa metsään heti eskarin loputtua poimimaan puolukoita. Sehän on tosi kivaa puuhaa: tulosta tulee nopsaan, lapset saavat riehua kerrankin ihan rauhassa ja itikat eivät vaivaa, toisin kuin mustikka-aikana. Nopsan reissumme päätteeksi sain pakastimeen pari puolukkapussia vispipuuroa varten ja yhden piirakan paistumaan, mutta voisi puolukoita käydä lisääkin vielä poimimassa.  Aikaisemmin naureskelin niille mummeileille jotka painelevat hullun kiilto silmissä metsässä marjojen perässä, vaikka arkkupakastimessa on vielä edellisvuotisetkin, mutta kukas siellä nyt sitten painelee mahoineen päivineen, silmät kiiluen...Epäilen, etä jokaisessa naisessa asuu sisäinen marttakerholainen, joka aktivoituu tietyssä iässä ja ilmenee mm. marjastamisena ja sienestämisenä.

Puolukkapiirakkaan käytin samaa pohjaa kuin melkein kaikkiin muihinkin, se on hyvin yleistoimiva ja nopea tehdä.  Päällä on sellainen kerma-kanis -seos, jonka vuoksi piirakka ei mielestäni kaipaa jäätelöä taikka kermavaahtoa kaverikseen, vaan on hyvää just näin, kunhan jäähtyy. Nuo kuvan palaset rakas tyttäreni näpisti ja kiskoi suuhunsa ennätysvauhdilla. Sen päälle hän kiskoi kaksi lautasellista keittoa. Tyttö täytti kaksi vuotta toukokuussa.


No sitten se nerokas hiuspanta! Nerokas se on ainakin näin silmälasien käyttäjän näkökulmasta: sangat on taivutettu siten, etteivät ne osu rillien sankoihin ja sitä inhottavaa korvat höröllään -efektiä ei synny, saati tylnää natinaa kun muovisangat hankaavat hiuspantaan. Glitteristä löysin tällaset myyjän avustuksella, hinta ei päätä huimannut ja hyvin pysyy päässä. Mamma tykkää! Illalla salille, sitä ennen nasujen ruokintaa ja pyykkäämistä!

Kestävä ja edullinen kynsilakka?

Vaikka kynsilakka yleensä on päivän jälkeen ihan kuvottavassa kunnossa kaikenlaisen rapsuttelemisen ja siivoilemisen jälkeen, niin siltikin sinnikkäästi koetan kynsiä pitää laitettuina. Geelikynnet ratkaisisivat varmasti monta ongelmaa, mutta toistaiseksi en ole tuntenut tarvetta kohtuullisen kalliille ratkaisulle. Optimisisesti sitten kokeilen erilaisia lakkoja joihin satun milloin missäkin törmäämään. Eilen törmäsin kuvassa näkyvään, joka lupaa jopa 10 päivää kestävän värin. Uskoo ken tahtoo, mutta kokeillaan empiirisesti haastavissa olosuhteissa! 

Mietin tämän luumunsävyisen ja kirkkaan punaisen välillä pitkään kunnes totesin, ettei ihminen tarvitse neljää kirkkaan punaista kynsilakkaa. Paitsi jos tämä oikeasti pysyy edes pari päivää, niin sitten haen sen ihanan punaisenkin! Rimmelin tuote kun on, niin hinta ei tainnut olla kummoinen, n. 7 euroa.

Rimmel, Salon Pro sävy Urban Purple (402)

Kynnet ovat tavallisesti todella liuskoittuvat ja tällaiset lyhyet, eipä sitä tulevaa vauveliakaan viitsisi kovin pitkissä kynsissä hoitaa...Mutta ilman lakkaa ja muita tykötarpeita nämä ovat ihan hirvittävän näköiset, suurin piirtein piilottelen nyrkkien sisällä jos hoitoväli pääsee venymään. Nyt huolta on aiheuttanut sitten se Kreikan reissu: onhan se ikävä lomailla jos kynnet ovat parin päivän päästä ihan kurpallaan, mistä ratkaisu? Ajattelin nyt sitten napata tämän  lakan mukaani ja parhaani mukaan korjailla kynsien kärjet niiden lohkeillessa. Isompaa arsenaalia hoitotarvikkeita kun en viitsisi kuljetella mukanani. Voitaneen puhua jo kynsitraumasta?