Hiljaista, konelakossa

Tietenkin kun bloggaa, olisi asiallista tehdä sitä säännöllisesti.

Mutta olen ollut vieroittumassa tästä työvälineestä, onhan nyt kuitenkin kesäloma. On inhaa blogata kun eka sähköpostiin tulvii kaikenlaista. Jos et käy sitä läpi, menee loma ihan varmasti stressatessa. Jos taas käyt, menee ainakin yksi päivä asioiden hoitamiseen. Oli miten oli, loma siinä kärsii.

 Lomasta muuten, ei ole säät suosineet tänä vuonna. Paitsi juoksijaa! Ei ole ollut liian kuuma hölkätä yhtenäkään päivänä. Jotta saatiin edes hieman aurinkoa ja lämpöä, suuntasimme lauman kanssa Porvoon Emäsaloon armaan anopin hoiviin muutamaksi päiväksi. Helle helli ihanassa maalaismaisemassa ja rantakallioilla oli ihana kiipeillä.

Seuraava aurinkopätkä nähtävästi odottaa elokuun lopulla kun lähdetään Menorcalle viikoksi, sitä odotellessa...

Lenkkeilystä

Olen käynyt suhteellisen ahkerasti lenkillä, eilen viimeksi 14km juosten ja yksi kävellen lopuksi. Pitkiä lenkkejä enemmän kuin lyhyitä, sehän tarkoittaa sitä että mäkitreeni ja vk-lenkki on tällä viikolla melkein pakollisia, jompikumpi. Sitten tasavauhtinen kymppi ja loppuviikkoon pitkää. 

Kesäflunssa on vaivannut meidän perhettä ja tänään aamulla ääni oli minulla taas kuin pullollisen Jack Danielsia kuubalaisen sikarin kera nauttineella kapakkaruusulla, hieman matalahko. Ajattelin kuitenkin iltasella kipaista salille tekemään selkätreenin, fysioterapeutin ohjein. Kevyttä ja palauttelevaa vainen.

Viime viikolla kyykkäsin itseni invalidiksi, siinä meni kolme päivää toipuessa: takakyykky yhden jalan prässi, reiden ojennus ja syväkyykky levypaino sylissä - pitkä tauko jalkatreenissä ja tuloksena pari jalatonta päivää ja yksi hyvin kankea. Mutta takapuoli tuntuu napakammalta! (omasta mielestä ainaki).

 Nyt aion jatkaa taas hiljaiseloa ja lenkkeilyä, saleilua ja lomailua. Kuvien kera palailen asiaan tässä jossain vaiheessa.

 Aurinkoa odotellen!

Uusi viikko starttaa, RV 32!

Taas on yksi viikko takana ja yksi vähemmän edessä, kylläpä tämä aika juoksee...Viime viikko oli osaltaan aika väsyttävä ja uneton edelleen, piti lepäillä enemmän. Toivottavasti tällä viikolla jaksaa jo paremmin!

Beibe viikolla 32, mistäs hänelle kuuluu? Painoa on n. 1750 grammaa ja pituutta kokonaisuutena 37 cm, sanovat Kaksplussan verkkosivut. Seuraavien kahdeksan viikon aikana painoa voi tulla vielä roimasti lisää. Vauva opettelee nielemään ja pissailee lapsiveteen, joka onneksi uusiutuu joka kolmas tunti. Siellä vaikuttaisi kaikki olevan kunnossa, joskaan asennosta en osaa sanoa vielä mitään. Neuvola on luvassa ensi viikolla, kätilö varmaan osaa sanoa tuosta paremmin.

Entäpä äitiliini? Lantion tai lantionliitosten löystymistä, mikä voi aiheuttaa selkäsärkyjä, nivuskipuja ja lonkkakolotusta. Jälkimmäiset eivät ole minulle uusi tuttavuus, lonkkiahan on jomotellut kävellessä jo pidempään. Harjoitussuppareita on myös luvassa, ja noitakin on tuntunut aina silloin tällöin. Jatkamme siis samaan malliin, levätään jos on tarpeen ja koetetaan pysyä liikkeessä ja katsoa tarkemmin sitä mitä syö.

Tänään olisi vähän vielä töitä, varmaan huomennakin ja sitten se odotettu loma voikin alkaa. Uskoakseni en ole koskaan odottanut lomaa ihan näin innolla, aikatauluttomuutta ja sen sallimaa kiireettömyyttä. Voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Pihaa nyt ainakin pitäisi siistiä ja kaapit voisi käydä läpi ja yksi matto on pesemättä jajaja...

Iltakävely ja kesälomasuunnitelmia

Vaikka mieluummin olisin kiskonut päiväunet, niin katsoin parhaaksi lähteä sille suunnitelulle kävelylenkille pikkumussukoiden kanssa. Täällä oli varsin lämmin ja aurinkoinen ilta, tunnin kävely sujui mukavasti ja reipas leikkipuistoriehunta toivottavasti tuo unen nopsaan pikkuisten silmään. Kävellessä mahaa kiristelee edelleen ja on ollut pakko kävellä tooosi rauhallisesti, lonkat vetrisytvät liikkeessä joten uskon liikkumisen olevan vain hyväksi.

Piha on tässä vaiheessa kesää jokseenkin murheellinen, perennat alkavat olla kukkineet ja yksivuotiset kesäkukat näyttävät rähjääntyneiltä. Jostain ihmeestä joku pajunsukuinen sinnikko oli kasvanut huomattaviin mittoihin purppura-angervoaidan sekaan...Hyötyliikunnan nimissä kyykin puskissa sen mitä pystyin ja se ei ollut paljon se, piti tosissaan puhallella että sai olon rennoksi. Näin ollen uskon, että minulle on hyväksi jättää pihatyöt "jonkun muun" vankemmille harteille.

Kesäloma lähestyy hurjaa vauhtia ja alkaa maanantaina. Olen koettanut olla kasaamatta kovasti töitä heti loman alkuun, siis kotitöitä, mutta pahoin pelkään ettei rötväilysuunnitelmista tule mitään. Tässä vaiheessa raskautta iskee kai se pesänrakennusvietti ja sen seurauksena aion ainakin käydä kaikki lasten vaatteet läpi ja lajitella ne koon mukaan. Osa joutaa kiertoon, yleensä olen vienyt SPR:n Konttiin, ja osa pääsee ihan täällä kotona uusiokäyttöön. Lattioiden vahaamista suunnittelin myös. Säärikarvojen en.

Matkakuumekin alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään kun arkiset ajatukset alkavat väistyä. Kreikkaan lennähdetään syyskuun alussa, ja sitä varten pitää kaiketi vielä koettaa löyttää kaikki hyvät kesävaatteet, pestä ja silitellä ne reissua varten. Pitää toivoa, että itsellenikin löytyy sopivia vaatteita...Tai jos vaan hankkii toogatyyliin parivuoteen lakanan ja kulkee sitten siinä?

Kysymys kuuluu: montako laukkua tarvitaan kun viisi henkilöä reissaa? Kolmellako selviäisi? Ja sitten se, että otetaanko tuplarattaat vai hankimmeko Carenan matkarattaiden seuraksi toisen samanmoiset vai riittäisikö sellaiset kevyemmät?  Keskimmäinen mietti tänään, että voiko lentokoneeseen ottaa pipareita evääksi. Lupasin että voi, kun ehdottamani rusinat eivät menneet läpi.   Mielestäni lasten kanssa lentäessä mukaan pitää varata pipareita, rusinoita, karkkia ja mielellään isovanhemmat, jotta matkasta tulee mahdollisimman vähän stressaava.  

Tässä vielä kreikkalaisia tunnelmia, tässä siunatussa tilassa kun ei pääse esim. ouzosta nauttimaan, niin musiikki saa ajaa asian. Aion muuten perillä kiskoa naamaani aikas monta mantelinougatpötköä...