Kasasinpa ilokseni ao. kuvasarjan: siinä on mamma pari päivää ennen synnytystä, jokunen kuukausi synnytyksen jälkeen ja viimeinen kuva on tältä päivältä. Synnytyksen jälkeisestä painosta on pudonnut 30 kiloa. Äkkiseltään se näyttäisi tippuneen kintuista ja käsivarsista, hieman solakammalta ne nyt jo näyttävät. Mutta kyllä oli komea tuo vauvamasukin, toimi oikein hyvänä painona kun askelkyykkyjä tein. Toinen erottuvampi muutos on tuo mahan seutu joka on uusimmassa kuvassa jo paremmin palautunut muotoonsa. Vauva 7,5kk ja äitikin alkaa näyttää, noh... Sopusuhtaiselta? Se on näköjään näin että paino vaihtuu mutta "kampaus" säilyy samana.
Jos joku nyt sattuu ekaa kertaa tänne eksymään niin kerrataanpa lyhyesti:
Vauva syntyi lokakuussa, raskauden ajan liikuin aktiivisesti minkä voi käydä toteamassa syksyn arkistosta. Viimeisen treenin tein perjantaina kun rakas tyttäreni sitten sunnuntaina syntyikin. Synnytyksen jälkeen pystyin melkein heti aloittamaan kevyen liikkumisen ja salijäsenyyden uudelle salilleni otin vauvan ollessa n. 1,5kk. Siitä lähtien on sitten treenattu vauvan ja lasten ehdoilla useampana päivänä viikossa ja nyt kun beibe pärjää jo parikin tuntia ilman äitiään, treenimäärät ovat lisääntyneet. Paino on pudonnut hallitusti ja jaksaminen on ollut kohdillaan vaikka välillä öitä valvotaankin. Vauva on ihana. Mutta niinhän nämä kaikki muutkin mussukat ovat!
Seuraavissa vertailukuvissa toivottavasti näkyy vähän selväpiirteisempiä lihaksia!
Hahaa. Mutta kyllä sotanorsutkin tehokkaasti etenevät!
Uskaltauduin kokeilemaan HYVIN rauhallista hölkkälenkkiä eilen ja kappas, siinähän se reipas puolikas tuntia hurahti vallan kivuttomasti! Vauhti oli hidas, mutta en pysty sanomaan tarkemminkuinka hidas. Sports Tracker päätti jättää kellottamatta lenkin, vaikka ihan takuuvarmasti käynnistin sen ennen liikkeelle lähtöä. Ehkä se ajatteli, että on parempi olla masentamatta tuota mammaa ja näyttää juoksuvauhdin vasta sitten kun se on vähän parempaa. Ettei motivaatio latistu.
Synntyksestä tuli eilen siis kaksi viikkoa ja kaksi päivää päälle. Ajettelisin, että kohtuullisen ahkera treenaaminen raskauden aikana ja loppuraskaudessakin ovat ylläpitäneet kuntoa siten, että eilinen lenkki tuntui itseasiassa todella helpolta: happi kulki ihan loistavasti ja vasta lopun pitkässä ylämäessä alkoi hapotella jaloissa. Ei se mahan kanssa rehkiminen siis hukkaan ole mennyt, aikaisemmin juoksun aloittaminen on ollut paljon vaikeampaa. Lihaskunto on nyt taatusti ihan toista luokkaa kuin aikaisempien raskauksien aikana ja tottahan sekin vaikuttaa. Edelleen suosittelen kaikille liikkumista koko raskauden ajan, sellaisilla tehoilla jotka ovat järkevässä suhteessa raskautta edeltävään liikunnan määrään. Ja raskaus on hyvä syy aloittaa kevyt liikuntaharrastus jos aikaisemmin ei olekaan liikkunut!
Nyt synnytyksen jälkeisen liikunnan kanssa olen päässyt kokolailla sellaiseen rytmiin, että puntteja ja crosstraineria heilutellaan kolmisen kertaa viikossa, kävelyä muina päivinä ja nyt aion pari kävelylenkkiä muuttaa hölkkäämiseksi. Juoksemisesta on turha puhua...Ja odotan Kovasti lunta, että pääsee ladulle!
Entäpä beibe?
Vauvelimme kärsii edelleen tukkoisesta nenästä ja yöunet ovat olleet vähän huonoja sen vuoksi. Muuten ihana pikkuinen on oikein reipas vauva, jaksaa katsella ihanan tummilla silmillään pitkään ja on ihan sen näköinen että kohta irtoaa ensimmäinen hymy. Pienten vauvojen ilmeet ovat muuten jotain maailman ihaninta!
Viime yönä pikkuinen söi neljä kertaa, aika monesti. On selvästikin menossa sellainen tiheämmän syönnin kausi, jolla vauva toimittaa äitiään tekemään enemmän maitoa kasvavan vauvan tarpeisiin. Edelleen oma maito on riittänyt ja aion parhaani mukaan pitää huolen siitä, että riittää jatkossakin. Runsas veden juominen on tärkeää pitää mielessä.
Tänään oli tavallista kiireisempi päivä ja loistavasta auringonpaisteesta huolimatta en ehtinyt hyötyliikkumaan mussukoiden kanssa tänään. Onneksi Mummilan tiimi pääsi kyläilemään ja sai nasut purkamaan ylimääräistä virtaa takapihan puolella. Nyt kun mietin, niin kiire ei tainnut johtua mistään järkevästä, mutta johonkin se päivä taas hupeni...Kirpparille, kokkaamiseen, luutuamiseen ja yllättäen lukemiseen.
Eilen päätin, että tänään on punttijumppa päivä ja sain jopa pysyttyä päätöksessäni! Alkuun lämmittelin hetkisen vanhalla crosstrainerillani, sitten tein vähän edelliskertaa pidemmät kyykkysarjat (20 toistoa/puoli, 3 sarjaa) ja ajattelin, että tässä mahassa on ihan riittävästi painoja. Yläkropalle tuli seuraavanlainen pläjäys:
Kulmasoutu+pystypunnerrus, 20 toistoa, 3 sarjaa, 6kg käsipaino/puoli, tauko kun kumpikin liike on tehty
Hauiskääntö+ojentaja, 20 toistoa, 3 sarjaa, samat painot ja tauko kun kumpikin liike on tehty
Vipunosto sivulle, 3 sarjaa ja 15 toistoa/sarja
Jos hikoilun määrä olisi jotenkin suhteessa liikunnan rasittavuuteen niin nyt olisi todella kova treeni takana. Mutta hikoiluhan kertoo vain sen, että ainakin jonkin verran on liikuttu. Hikoilu on kovin yksilöllistä ja yksilöllisesti olen nyt kai hikoillut tauotta kolmisen kuukautta. Liikkuessa ja ilman. Suihkua oli kuitenkin raskas pidellä, joten uskon treenin vähän vaikuttaneenkin siellä missä pitää. Treenin jälkeen söin kuuliaisesti rahkaa (vauvan päärynäsoseella) ja toivon, että jahka-jos-ja-kun-ikinä tämä lapsi syntyy ja pääsen takaisin tehokkaan treenin pariin, on jokunen lihassäie vielä jäljellä...
Hikoilusta vielä: siinä ei ole mitään rajaa eikä tolkkua! Aamulla kosteusvoiteen tai meikin levittäminen on käytännössä mahdotonta, kun otsa, leuka ja silmienympärykset (kyllä, silmienympärykset) helmeilevät heti minuutti pesun jälkeen. Edellisiltana pessyt hiukset roikkuvat otsalla ihanan nahkeina. Kainalot sitävastoin ovat kuivat. Hyvin siis esteettisiin näkökohtiin pureutuu tämä hikoilupulma. Mutta kukapa sitä välittäisi näyttää hyvältä ja huolitellulta tässä vaiheessa raskautta? (No, minä välittäisin, mutta minkäs teet...)
Nyt vain odottelemaan, saanko lisää valittamisen aihetta kyykkykipeistä lonkista huomenna vai jo kenties yön aikana! Huomenna ulkoillaan sitten enemmän ja istutaan sisällä vähemmän.
Hikinen biisi perjantain ratoksi vielä, ei kuulu omiin suosikkeihin mutta istuu hikiseen ja nahkeaan tunnelmaan...
Eli mahakuva raskausviikon 39 alkuun. Onhan tuo kokolias...Armas Hra R. huuteli kuvatessaan mm. "on se valtava!". Jep, I know. En näe varpaitani.
Varpaat??
Päivän liikunta-annos rajoittui tänään siihen aiottuun ulkoiluun ja kävelylenkkiin tuplarattaiden kanssa. Kävelimme taas reippaasti tunnin ja sitten eskarilaisen haaveellista vauhtia toisen mokoman. Jälkimmäisellä tunnilla piti myös tutkia nokkosia tarkemmin, etsiä kävyistä siemeniä ja keskustella vakavasti tupakoinnin vaaroista suhteessa sukeltamiseen ja uintiin. Auringonpaiste oli todella mahtava ja liikkuminen piristi olotilaa. Supistuksia ei ole tuntunut kylläkään...Ehkäpä taas yöllä, ettei liian virkeäksi mene meininki. Huomenna tavoitteena on punttijumppa ja kyykkäykset.
Ilta-Sanomat kertoi tänään muuten tärkeästä asiasta: kipeästi tarvittavasta uudesta lastensairaalasta, jotta äärimmäisen vakavasti sairaiden lasten turvallinen hoito voidaan varmistaa. Uutta lastensairaalaa varten kerätään lahjoituksia, koska julkisin varoin rakennettuna hanke siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Nykyiset tilat kosteusvaurioineen ovat omiaan heikentämään äärimmäisen herkkien pienten potilaiden oloa, mm. infektioriski kohoaa. Lisäksi tilanahtaus ja pahasti vanhentunut tilajako ei edesauta kodinomaisuutta osastoilla, ja kodinomaisuus juuri olisi tärkeää niin potilaille kuin vahemmillekin. Uudessa lastensairaalassa hoidettaisiin potilaita kaikkialta Suomesta, aivan kuten nykyisissäkin tiloissa.
Jos tuntuu, että tässä on asia jota haluaa omalla toiminnallaan tukea, niin lahjoittaminen on mahdollista näin:
Rahalahjoitus. Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry, tilinumero FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola), viite: 201 70169
Tekstiviestilahjoitus 10 €. Tekstaa sana SAIRAALA numeroon 16499 (viestin hinta 10 €).
Ja taas - taas!!- on viikko vierähtänyt. Alkaa uusi, jo 39. raskausviikko. Tuntuu raskaalta. Satunnaisia supisteluja, kipeitäkin, mutta itse asiaan ei päästä. Lähestyvä synnytys on herätellyt taas paniikinomaista tunnetta, mutta kyllä kovin mielelläni ryhtyisin jo jakautumaan kahteen kappaleeseen. Tämä vauva nimittäin myllertää ja riehuu ihan hurjana välillä ja sehän jo sattuu aika kovasti kun osuu kohdalleen. Olisi niin ihana jo hoitaa ja haistella tuoretta, pientä ihmisenalkua!
Vau.fi kertoo, että vauvelit tapaavat tässä vaiheessa painaa kutakuinkin 3200g ja ovat keskimäärin 48 cm pitkiä pyöreitä pötkäleitä. Osa on kiinnittynyt jo lähtöasemiin, tämä minun tapaukseni on ollut lähtökuopissa jo pitkään, ja osa alkaa suunnitella hakeutumista oikeaan asentoon. Äitiä voi vaivata vena cava -syndrooma, jonka vuoksi makuuasennossa voi huimata ja olo olla muutenkin kehno. Syndroomaan liittyvä huonovointisuus on vaaratonta ja johtuu siitä, että painava kohtu hidastaa veren virtaamista sydämeen takaisin. Omakohtaisesti voin todeta, että vasemmalla kyljellä röllöttely auttaa ja on liki ainoa uniasento tällä hetkellä. Selälläni ollessa tuntuu, että henkeä ei saa vedetyksi ja lievää kuvotusta on pitkin päivää. Ympyrä sulkeutuu!
Toissaöiset supistelut säikäyttivät todella. Ajatus siitä, että viikkoja voi olla edessä vielä paljonkin on kuitenkin vielä hirvittävämpi. Käytännössähän lapsi voi syntyä nyt missä tahansa välissä ja häädettäneen viikkoon 42 mennessä. Neljä viikkoa pahimmillaan... Kärsivällisyys ei kuulu perushyveisiini ja odottavan aika on nyt jo hirveän pitkä. Valivali ja kitisemiset päälle!
Ulkona on mitä upein auringonpaiste ja seuraavaksi nappaamme höökivaunut kahden nuorimman kanssa ja lähdemme ulosulosulos. Siinäpä se aika kuluu ja liikunnalla on mielialaan aina niin hyvä vaikutus, suosittelen kaikille!
Illalla kuvaa mahasta ja Mamigogo-blogin innoittamana koetan kaivella muutaman mennäkesän huippuhetken tai lempiasian kuvien muodossa tänne esille.
Kyllä melkein uskallan tässä vaiheessa todeta, että synnytyspelkoon toimii lääkkeeksi aika. Nimittäin pitkäksi käyvä aika. Kun lantionluut paukkuu, venyy, kipuilee ja selkääkin jomottaa. Sitä alkaa odottaa synnytystä toisella tavalla kun on osa-aika liikuntavammainen ja liikkua tekisi mieli. Jos vaan lapsi syntyisi nopsaan ja saisin suunnitellut puudutukset ajoissa, niin voisin lähteä punnertamaan vaikka heti!
Tänään lähinnä häpesin taaperrustani, kun haimme eskarilaisen lenkin kautta kotiin, epäilemättä kävelyni näytti siltä, että lapsen pää on jo jossain "ulkopuolella"... No kaksi tuntia lykkäsin mieleenpainuvalla tyylilläni höökivaunuja pitkin pyöräteitä, ja vaunuthan lasteineen painavat jotain 40 kg, joten tässä vaiheessa raskautta tuo mennee ihan oikean liikunnan piikkiin.
Kotona pieni päivälepo vaihtui oikeiksi päiväuniksi ja herätessäni huomasin keskimmäisen mussukan lyöttäytyneen kylkeen unille. Voikin olla vaikea saada illalla nukkumaan. Tämä oli kyllä ihan työtapaturma meille molemmille, yleensä poika ei enää päiväunia nuku mutta uskon, että tirsat olivat hänellekin tarpeeseen. Nuorimmainen kävi aina välillä kiehnäämässä kyljessä, mutta ei malttanut jäädä uninalleksi tällä kertaa vaan katsoi isoveljen kanssa lastenohjelmia.
Nyt sitten pitäisi vielä päästä hereille ja orientoitua muutamaksi tunniksi johonkin järkevään. Vauvan rattaat pitäisi pistää iskuun, koota koppa ja muuta. Olisiko siinä tämän illan puuhat? Aamulla pitää joutua taas neuvolaan...
Elikkäs, päiväkävelyn lisäksi sain jumpatuksi näin kotioloissa. Ei treeniin välttämättä siis salia tarvitse, käsipainot tai sopivan raskas kahvakuula riittää kyllä. Niihin jumppakumppareihin en oikein usko, mutta jumppapallosta voi olla paljonkin hyötyä, esim. vatsa- ja pakaralihaksia treenatessa. Oma punttijumppani näytti tältä (painoina oli 2 kpl 6kg käsipainoja kun isompia en omista):
Askelkyykky, käytännössä siis askelkyykky-asennossa ensin vasen ja sitten oikea puoli. Lisäpainona käsipaino hartian päällä. Keyesti tukea sängynpäästä jos meinasi tasapaino heittää - tässä vaiheessa en halua kaatuilla! 3x15/puoli
Kulmasoutu (20 toistoa) -sivuvipu (15 toistoa) -etuvipu (10 toistoa) -yhdistelmäsarja, tauko kun kaikki kolme liikettä tehtynä. Molemmat puolet yhtäaikaa, kolme sarjaa.
Hauiskääntö-pystypunnerrus- yhdistelmäsarja, 15+15x3, tauko kun molemmat liikkeet tehtyinä.
Näyttää lyhykäiseltä, mutta pitää sisällään monta lihasryhmää ja liikettä. Ajattelin, että yhdistelmäsarjat lisäävät tehoja hieman, painot kun ovat ehkä vähän alakanttiin. En tiedä osuuko ajatukseni oikeaan, mutta hyvin tyhjältä tuntuu lihaksissa ja hiki virtaa!
Tänään oli ihana, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä täällä meidän perukoilla, kuten kuvista näkyy! Aamupalan jälkeen raahauduimme koko tiimi päiväkävelylle, eskarilainen pyöräillen. Puistoilua yhdistettynä metsäretkeilyyn, menee mielestäni hyötyliikunnan piikkiin vallan mainiosti. On kyllä todella mukava asua näin "metsän reunassa", lähin ostoskeskus on reilun kilometrin päässä... Ei tarvitse lähteä auton kanssa varsinaisesti etsimään metsää, sinne kun pääsee käytännössä takapihalta. Jopa siinä määrin, että esim. mustikat ja puolukat saa poimituksi ihan kilometrin säteellä kotoa. Intohimoinen marjastaja tai säilöjä en kyllä ole, vähän mielialan ja fiilisten mukaan mennään tässä asiassa...
"Päivän asu" (vitsi!!!) on jo jonkin aikaa koostunut siitä mikä päälle mahtuu ja jos tämä lapsiparka ei kohta ala syntyä, saan taatusti vaihtaa ulkotakkiin vetskarin. Sen verran kovasti kiristelee jo takin saumoja. Päiväkävelyllä innostuin taas ottamaan muutamia hölkkäpyrähdyksiä ylämäkiin, hyvin pieniin sellaisiin, antaakseni lihaksille vähän enemmän töitä ja pikkaisen potkua aineenvaihdunnalle. Ei tuntunut pahalta ja siksi mietin, että tosiaanko pääsen synnytyksen ja toipumisen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa jatkamaan treenejä. Tässä illan mittaan ajattelin tehdä kevyen punttijumpan yläkropalle ja mahdollisesti askelkyykyt, mutta liitoskipuja kuulostellen. Välillä en pääse kivun vuoksi pystyssä kävelemään ja välillä ne taas eivät vaivaa ollenkaan, joten: tuntemuksien mukaan hyvä tulee.
Pari päivää on nyt tullut ja mennyt sellaisia oikeantuntuisia supistuksia: kouristaa alavastaa, tuntuu selässä ja yläreisissä. Hyvin satunnaisia ovat olleet, joskin eilen meinasi jo hirvittää että nytkö tuli lähtö synnärille. Olin melkoisen kipeä pidemmän ajan, mutta armaan Hra R:n kevyt selkähieronta auttoi ja tilanne meni sillä erää ohi. Suppareista inspiroituneena ostimme kuitenkin tänään hätävaraksi jo uuden pinkin tuttipullon, jonka pitäisi olla hyvin muotoiltu vauvaa ajatellen. Aion toki imettää pientä mahdollisimman paljon ja ainakin vuoden ikään, jos vain kaikki hyvin menee. Mutta tuttipullo ja pari korviketta kaapissa tuntuvat järkevältä hätävaralta. Jos noita ei olisi, imetys menisi kumminkin mönkään ja nyt kun pulloruokintapuolta on ajateltu, niin käytännössä näitä välineitä tuskin tarvitaan. Sumeaa logiikkaa, myönnän. Olen nainen.
NUK-pullo on uusi tuttavuus, mutta vaikutti hyvältä paketin perusteella. Yleensä varalla on ollut Aventin pullo. Toivottavasti on hyvä beibelle!
Tässä vielä sunnuntain iloksi jollain ihanalla tavalla leppoisa tsemppibiisi, mamma tykkää!
Tästä eteenpäin lapsonen voisi syntyä ihan koska vain puolestani! Nyt raskausviikon 38 alettua lasta ei enää pidetä ennenaikaisena syntyneenä ja valmishan hän onkin, mitä nyt pientä hienosäätöä vielä tapahtuu. Mutta, hienosäätöähän tapahtuu kauan vielä syntymän jälkeen, mm. ruoansulatus ja suolisto kehittyvät tuonne 3-4 ikävuoteen saakka. Kokemukseni perusteella mieshenkilön kasvu ja kehityksen hienosäätö jatkuvat tuonne 30 ikävuoden tuntumaan.
Vau.fi kertoo, että raskausviikolla 38 vauva painaa kutakuinkin kolme kiloa ja on n 46 cm pitkä. Tässä vaiheessa vauvelin kasvu hidastuu - onneksi - mutta pojat kasvavat vielä vähän nopeammin kuin tyttöset. Äidillä taas - omakohtaisesti - alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Syntyisi jo! Toisaalta, lähestyvä synnytys hirvittää edelleen ja sitä voisi vielä lykätäkin, järkeily asiassa ei auta.
Synnytys on hyvin primitiivinen kokemus ja mielestäni myös siihen liittyvä pelko tulee jostain syvemmältä. Vaikka pelottaa, tiedän että synnytyksen aikana "alkunainen" ottaa vallan. Synnyttäjä siirtyy tietynlaiseen mielentilaan, jossa keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen ja siinä toimimiseen: supistuksiin ja hengittämiseen, ajoittain kiroilemiseen. Puudutusten kannalta ansa piilee juuri tuossa, tämä taas vain omiin kokemuksiini perustuen: hetkessä elävä ei osaa ennakoida tai ajatella, että kohta tarvitsen jotain ilokaasua parempaa apua ja kätilöt valitettavasti ovat lähinnä kannustaneet kaasutteluun... Eli nyt valmennetaan Hra R. pitämään rouvan puolia salissa ja pyytämään jotain piikkiä aina varmuuden vuoksi kun kätilö edes kurkkaa huoneeseen!
Asiasta toiseen!
Vau.fi:n sivuilla löytyi myös juttua raskauden aikaisesta liikunnasta, klik! Jutussa crossfitiä treenaava odottaja oli saanut "kannustavaa palautetta" mm. siitä, että voimaharjoittelullaan hän tulee menettämään vauvansa ja että odottajan tulee keskittyä jonkinlaiseen äidilliseen pumpulimaiseen hellyyteen, on häpeällistä, että nainen treenaa kovaa. Uskomatonta kuraa.
Kun odottaja on harrastanut reipasta liikuntaa ennen raskautta, voi hän sitä turvallisesti (ellei raskaudentila tms. anna muulle syytä) jatkaa. Kevennellä voi loppua kohti ja esim. kuntosaliharjoittelussa pitää olla tarkkana asennoissa, ettei tule litistelleeksi mahaa. Lajia voi vaihtaa kumparelaskusta tai taitoluistelusta vaikkapa uintiin. Raskaudenaikainen liikunta vahvistaa äitiä ja vauvaa, vähentää sokeriaineenvaihdunnan ongelmia ja auttaa hallitsemaan painonnousua. Äidin lihominen vaikuttaa myös lapsen rasvakerrokseen ja useimmat meistä kai synnyttävät mieluummin normaalikokoisen kuin jättivauvan? Liiallinen pienuus on myös vauvalle haitaksi, ja vauvan normaalia kasvua seurataan toki senkin vuoksi. Katso vaikkapa THL:n sivut aiheesta, klik!
Potilaan lääkärilehdessä puolestaan viitataan Lääkärilehdessä tänä vuonna julkaistuun juttuun raskaudenaikaisesta liikunnasta, mahdollisista syistä pidättytyä siitä ja etenkin liikunnan myönteisistä vaikutuksista ensisynnyttäjän kokemiin masennusoireisiin vauvan synnyttyä, klik!Terveyskirjasto puolestaan sanoo näin raskaudenaikaisesta liikunnasta, klik!
Johtopäätöksenä voitaisiin kai todeta, että liikunta on hyväksi olet raskaana tai synnyttänyt tai ihan vaan ihminen. Liikunnalla on moninaisia hyviä terveysvaikutuksia ja äidille se on monesti ihana oman rauhoittumisen hetki, joka tukee henkistä jaksamista. Jälleen kerran, raskaus on mitä ihanin tekosyy keskittyä omaan hyvinvointiin!
Tänään oli oikein kaunis syyspäivä ja päätin yhdistää kävelylenkin eskarilaisen hakemiseen. Haimme siis pojan kävellen kotiin, suomennettuna. Lähdimme liikkeelle sillä tavalla hyvissä ajoin, että ennen noutoa sain reilun tunnin reipasta kävelyä alle, höökivaunuja lykäten. Eskarilaisen kanssa käveleminen menee sitten enemmän raittiin ilman nauttimisen puolelle, eikä siinäkään ole mitään vikaa! Kävimme myös puistoilemassa kotimatkalla ja yhteensä olimme melkein kolme tuntia ulkopuuhissa.
Sain neuvolasta viime viikolla ohjeen ottaa rauhallisemmin ja muutama päivä menikin ihan hyvin, varmasti ihan oikeaa väsymystä oli ilmassa. Tänään kuitenkin tuntui jo siltä, että lihaksillekin pitäisi edes jotain aktiviteettia järjestää. Osasyy saattaa olla Mari Kasvin haastattelu Iltalehden webissä, jossa Mari kertoo treenanneensa läpi raskauden aktiivisesti, mutta keventäneensä maksimipainoista loppua kohden sekä pidentäneensä palauttavia taukoja. Mari suorastaan määrää kohtuullista liikuntaa kaikille perusterveille odottajille ja tuohon määräykseen on helppo yhtyä. Vahvalla kropalla on parempi ponnistaa!
Koskapa yhdeksän euron salimaksu tuntuu hieman kalliilta ja toisaalta kevyt lihastreeni oli ajatuksissa, neuvolan ja järjen ääntä kuunnellen, tyydyin heiluttelemaan omia käsipainojani (6kg/kpl) sekä kyykkäämään. Askelkyykythän onnistuvan ihan hyvin ilman saliakin, tukea otin sängynpäädystä ja painoa on mahassa omasta edestä, lisäksi toiselle olalle nostin yhden käsipainon. Askelkyykyissä on tässä vaiheessa - ja aina - syytä tarkkailla asentoa: nivelsiteet voivat olla höllemmässä raskaushormonien ja lähestyvän synnytyksen vuoksi, joten on hyvä seurata vaikka peilistä, että polvi ei kyykkyasennossa mene varpaiden yli ja että kyykyn kulma on kutakuinkin 90 astetta. Tuo 90 astetta voi olla hankalaa mahan sijainnin vuoksi ja jos kipua tuntuu missään kohtaa, niin SILLOIN PITÄÄ JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ.
Käsipainoilla tein kulmasoutua, pystypunnerrusta ja hauiksia, pitkiä sarjoja koska painot ovat kevyet täällä kotona. Hartioille ja yläselälle tuollainen kevytkin aktivointi on hyväksi ja vaivalla hankituista hauiksista haluaisin pitää huolen, etteivät ne vallan kokonaan häviä tauon aikana. Ja jos häviävät, niin sitten alusta taas!
Aamulla mennään eskarilaisen kanssa neuvolaan ja muita suunnitemia ei päivälle olekaan. Meillä vietetään Docventuresin Lihatonta lokakuuta ja kaupasta pitänee hakea tarpeet hyvää ja proteiinipitoista kasvisruokaa ajatellen. Kikhernepihvit, couscous, tsatsiki-tyyppinen kastike ja vaikka salaatti sinimailasen iduilla voisi olla hyvä!
Aamusella selailin hirvittävän päänsäryn vallassa, totaalisena ameebana, motivoivia appseja puhelimeeni ja päädyin tuohon varsin tuttuun Sports Trackeriin. Tykkään siitä etten tarvitse sitten erikseen sykemittariin mitään ylihintaista GPS-hässäkkää, tämä kun mittaa matkan minulle riittävällä tarkkuudella ja nopeudet myös. Nyt vain pitäisi löytää se sykemittari vielä jostain kaapin perältä...Tosin, osaan kyllä aika hyvin arvioida millä sykealueella liikun ja tasoittaa menoa sen mukaan. Muutenkin tämä on ajankohtaisempaa synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen.
Kuntosali oli siis omissa suunnitelmissani tänään vuorossa, mutta aamuyöllä alkanut kunnon päänsärky ei ottanut taittuakseen ja totesin, että raitis ilma olisi sittenkin kenties viisain vaihtoehto. Niinpä läksin kävelylle ja Sports Tracker kellotti seuraavanlaista dataa lenkistä:
Aika 55,32 min
Matka 5,56km
Keskinopeus 6,0km/h ja huippunopeus 9,0km/h ja en kyllä käsitä missä olen noin pyrähtänyt...
Pituudellaan kävelylenkki ei päätä huimaa, mutta vauhti oli hyvä mielestäni etenkin pötsin koko huomioiden, ja hiki tuli ihan mukavasti. Viikonloppuna sitten salille ja vaikka uimaan. Nyt hieman hirvittää kuinka lonkat ja lantion luut maksavat potut pottuina tulevan yön aikana...Auts!
Ja kuinkas ollakaan, taas on uusi viikko hurahtanut käyntiin! Jo RV 37! Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat...
Pelottava ISO-S on siis lähempänä mutta koetan pitää ajatukset kurissa sen suhteen ja luottaa, että asiat hoituvat. Viime viikkoa leimasivat aikalailla erilaiset vaivat ja säryt ja mieleen tuli että olenko minä jo liian vanha tähän hommaan...No en ole! Ja tästä viikosta tulee parempi! Otetaan vauvan liikkeista ja kaikesta muusta ilo irti nyt kun se vielä on mahdollista. Aamulla neuvolaan heti 8.00!
Kappas, Sarasvuossa Jenni Vartiainen kertoo synnytyslaulusta kivunlievityksenä synnytyksessä! Varmaan ihana asia, mutta taidan luottaa järeämpiin aineisiin. Yleensä suustani on tavannut purkautua muutenkin hysteeristä naurua ja ankaraa kiroilua ja kaikkea siltä väliltä, joten ei se laulu nytkään luonnistune...
Yöllä kuntosalitreeni tuntui aika voimakkaana kipuna lantion seudulla, ei supistuksina, enemmänkin liitoskipuina. Tänään siis liikutaan rennommin ja mikäpä sen parempi kuin painella ulos tuulettumaan ja puistoilemaan nasujen kanssa.
Hoidin sihteerintöitä mielestäni ansiokkaasti tänä aamuna: varasin hammaslääkäri- ja neuvola-ajat, hoidin eskarilaisen muskariin ja selvittelin Elisa Viihde -palvelun ominaisuuksia. Eilen tein vähän ihan oikeita töitäkin...
Nyt sitten kotitalouasstistentin pitäisi vielä tyhjentää tiskikone ja täyttää se, sitten pääsisi ottamaan raikasta ilmaa. Eilen oli todella tukkoinen pää ja väsynyt olo, mutta tunnin ulkoilu lasten kanssa kyllä piristi ihan valtavasti (kunnes uusi väsy ennen salitreeniä otti vallan). Ulkoilmasta saa sellaisen hyvän boostin ainakin muutamaksi tunniksi ja mikä parasta, ulos lähteäkseen ei tarvitse maksaa mitään jotta pääsee liikkumaan. Kävely ja ulkoriehunta sopii siis kaikille ja kaikkien kukkarolle, sikäli ettei raskauden tilassa ole mitään sellaista minkä vuoksi lepo olisi pakollista.
Kalevassa oli tänään muuten mielenkiintoinen juttu keskosuudesta ja siitä, kuinka keskosraskauksien määrä on pysynyt kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Keskimäärin 5% suomalaislapsista syntyy maailmaan ennen raskausviikkoa 37 ja määrä on ollut sama vuosikymmenet. Ennenaikaisuuksista 25-40% johtuu kohdunsisäisestä infektiosta ja puolelle tapauksista ei mitään syytä löydy. Keskosuuden riskiä lisäävät:
Kohdunsisäinen infektio
Monisikiöraskaus
Äidin krooninen sairaus
Heikko kohdunkaula ja epämuodostumat
Tupakointi ja alkoholi, huumeet
Tupakointi nostaa sikiökuoleman riskin loppuraskaudessa 1,5-kertaiseksi, lisäksi se heikentää sikiön ravinnon saantia ja altistaa sikiön hapenpuutteelle. Kun tämä kaikki tiedetään, on kumma ettei tupakointi raskauden aikana Suomessa tunnu lukujen valossa vähenevän! Lisäksi on hyvä muistaa, että terve odottaja, jolla ei ole mitään poikkeavaa esim. kohdunkaulan alueella, voi harrastaa huoletta liikuntaa, sillä se ei ennenaikaista synnytystä aiheuta. Omalla tasolla, raskautta edeltävät tehot huomioon ottaen.
Raskaus on mitä oivallisin tekosyy keskittyä omaan hyvinvointiin ja terveyteen, siten suojaa parhaiten myös masuasukasta!
Viime yön sain nukutuksi omassa sängyssä, valtavan tyynyvuoren ja keittosuolatippojen avulla. Suosittelen lämpimästi kaikille tukkonokasta kärsiville odottajille joilla on myös närästystä! Otrimer ja Humidose ovat kumpikin ihan turvallisia valmisteita ja näppärimmäthän keittelevät keittosuolaliuoksen ihan itse...Minä en. Vaiva on ilmeisesti kuitenkin aika yleinen ja varaattomuudestaan huolimatta ikävä - nythän unta pitäisi kiskoa varastoon!
Päivällä ulkoiltiin ja kaivettiin syysvetimet laumalle ylle, sää kylmeni kerralla monta astetta! meillä alkaa olla melkoinen varasto kokojen 74cm-120cm välillä olevia syys - ja talvivaatteita, ei siis mitään tekosyitä ostaa uusia. Haasteena ovatkin hanskat: millä systeemillä ne saa pysymään pareittain ja tallessa? Ompelenko kiinni omistajan takkiin (koskee myös aikuisia) vai riittävätkö nipsuttimet...Ideat tervetulleita!
No sitten se sali. Ensinnäkin, ajatus oli niin uuvuttava, että alle piti ottaa puolen tunnin päikkärit. Salille päästyäni huomasin napanneeni molempien autojen avaimet (olin pyytänyt Hra R:ä tankkaamaan soccer mom -biilin...) ja sekoilin kaiken muunkin kanssa...Ihme että päästivät sisään eivätkä käännyttäneet ovelta. No treenipuoli näytti kuitenkin tältä:
Hauiskääntö tangolla 25kg, 3x12 ja mahaan meinasi tanko ottaa kiinni..
Ojentajat taljalla, 1x12 30 kg lämppäriksi ja 45kg 3x8
Alkuun koetin kuntopöyöräillä kun corsstrainerit olivat varattuja ja siitähän ei tullut mitään. Onneksi crosseri vapautui ja siinä sitten vartin pääsin hytkymään. Kuntopyörä tässä vaiheessa raskautta vaan ei toimi, maha pomppii reisien päällä ja vauvan pää painaa lantiossa - ei hyvä yhdistelmä. Muilla voi olla erilaisia kokemuksia asiasta! Vähäsen muuttelin määriä ja lisäsin osittain painoja, muuten treeni on sellainen koko vartalon herättelyharjoitus. Ajattelin käydä joko ke tai to salilla toistamiseen tällä viikolla ja uida jossain vaiheessa, joten saliohjelmaa ei kannata jakaa kovin pieniin lihasryhmiin tässä vaiheessa. Väistämättä treenitauko on kumminkin edessä.
Kotona söin läjän rahkaa marjakeitolla ja kyykin leluja lattioilta. Nyt harkitsen, että pitäisikö sitä vallan venytelläkin joskus...Itse uskon siihen, että vasta treenin jälkeen se kannattaa. Ennen treeniä venyttely lähinnä heikentää voimantuottoa (vaikken bodari olekaan, mutta lötköillä lihaksilla on paha punnertaa!) joskin lihakset pitää lämmitellä harjoitusta ennen. Liikkuvuuttahan se tietenkin lisäisi, eli tuumasta toimeen!
Aamupäivällä sain käydyksi siellä uimassa ja oli kyllä mukavaa! Ainakin siihen saakka kunnes joku huippu-uimari ei ymmärtänyt eroa Kuntorata ja Kuntorata - nopea välillä...Lisäksi nopealla radalla oli vain yksi uimari, joten tämä vauhtihirmu olisi voinut mennä perhostelemaan aallokkoaan sille. Mutta kyllähän sopu sijaa antaa ja aika hiljaista uimahallissa aamusella olikin, vauvauimareita lukuunottamatta. Ihanaa puuhaa, vauvauinti! Esikoisen kanssa kävimme sitä harrastamassa kunnes meidät heitettiin vauvaryhmästä pihalle ja alkukammon jälkeen sitä aika rohkeasti lähetti beiben sukelluksiin. Esikoinen on nyt tekniikkauimakoulussa ja hirveä vesipeto, liekö varhainen totuttaminen veteen tehnyt tehtävänsä?
Vähän kiristelee takki...
Uin siis 1200 metriä aamusella ja altaasta noustua jalkoja sai taas vähän hakea. Silmälasien käyttäjänä oli lisäksi haastava kulkea suorin jaloin, hoipertelmatta, takaisin naisten suihkuun ja pukuhuoneeseen. Uidessa laseja ei ollut ja piilareita en ole oppinut yrityksesta huolimatta pitämään. Mitkähän olisivat sellaiset helposti huollettavat ja etenkin asetettavat? No suihku löytyi kuten omat vaatteetkin ja siinä samalla hyvin virtaa koko päiväksi.
Iltasella kävimme koko joukko kävelyllä, reilu tunteroinen sinä meni, ja olen ihan tyytyväinen päivän saldoon. Innostuin ottamaan muutaman juoksuaskelenkin vaikkei siinä mitään järkeä olekaan...Ja siis ihan vain muutamia! Mutta onhan se mukava sitten masuasukkaan synnyttyä alkaa miettiä hölkkäämistäkin. Täällä oli tällainen aika harmaa syyspäivä, toivottavasti saadaan vielä paistettakin!
Sen verran kovasti juilii noita lonkkia ja lantion luita, että kävelypuoli saa jäädä tänään puistokässehtimiseksi. Salillekaan en viitsi raahautua ja ajatus uimahallin eukalyptuksen tuoksuisesta höyrysaunasta on alkanut houkuttamaan tässä aamun mittaan siihen malliin, että sinne suuntaan heti jahka saan armaan Hra R:n ylös unosiltaan. Nenä oli tukossa taas koko yön ja nukkuminen oli hankalaa joten höyrystelemään vain! Koetan kuitenkin vaikka sen kilometrin ensin uida.
Olen kohtuullisen onnneton uimari, tekniikkaa en osaa lainkaan, mutta pystyn kyllä taittamaan altaassa kilometrin matkan ilman taukoja vallan hyvin. Uidessa hikoilua ei tajua - minä ainakaan - ja altaasta noustessa lihasväsymys iskee aina yllätyksenä. Uiminen olisi kuitenkin meille masuasukkaan kanssa eläjillekin hyvää liikuntaa ja nivelille erityisen lempeää touhua, joten sitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan harrastaa. Meidän uimahallissa on muuten sellainen lämmin monitoimiallaskin poreineen ja hierovine suihkuineen, ettei vain tulisi kiusaus linnoittautua sinne!
Uintireissun päälle lounasruokakin on kutakuinkin valmiina ja päivä vielä alkutekijöissään, tässähän ehtii tänään vaikka mitä!
Meillä viikko 36 starttasi siis eilen ja neuvolakäynnin jäljiltä on tarkempaa tietoa tämän oman masutyypin koosta. Keskimäärin vauveli on tässä vaiheessa n. 42,5 cm koko pituudeltaan ja sf-mitta on keskimäärin 32cm. Nyt vauveli kasvaa urakalla ja keräilee pehmusteita luiden ympärille jopa 200 gramman viikkovauhdilla. Meillä beibe painoi eilen kutakuinkin 2800g ja sf-mitta alkuviikosta mitattuna oli siis 34,5 cm, mutta ihan eksaktia tiedettähän tämäkään ei ole!
Omia tuntemuksia: hengästysttää, lantion luissa tuntuu välillä voimakastakin kipua, välillä tuntuu myös supistuksia ja istuminen käy todella tuskalliseksi, pää kun on tuolla lantiossa jo asemissa. Paras asento olisi rönöttää n. 40° kulmassa oikealla kyljellä, tyyny mahan tukena ja toinen polvien välissä. Ideaalitilanteessa joku tarjoilisi kylmää mansikkajogurttia ja löyhyttelisi viuhkaa tai käynnistäisi edes pöytätuulettimen....Ah auvoa! Mutta, jos olo on nyt hyväkuntoisena välillä oikeinkin vetämätön, niin entäpä jos en olisi lainkaan panostanut hyvinvointiini? Luullakseni tilanne olisi aika paljon kehnompi.
Ihanaa kun on perjantai ja vapaa viikonloppu edessä, eri eskarikuljetuksia tai muuta. Aikaa voi siis käyttää pensasaidan leikkaamiseen ja kaikkeen yleishyödyliseen...Armas Hra R. haki pinnasängyn eilen sisälle ja puhdisti sen nuorimmaisen kanssa. Nyt sängylle pitäisi vielä löytää hyvä kolo minun sängynpuoliskoni vierestä, jotta yöimetykset sujuvat vähällä vaivalla. Tuotakin voi vaikka huomenna sovitella. Lisäksi puistoilua ja metsäretkeilyä olisi kiva ehtiä. Leipoakin voisi, vaikkas leipää tai sämpylöitä, teen myös hyvä karjalanpiirakoita. Ja siinäpä se vapaa sitten hurahtikin!
Perjantain iloksi ostin itselleni kukkakimpun ja akkainlehden, johon aion seuraavaksi paneutua.
Laiskottamisesta huolimatta sain kiskotuksi itseni salille tänään ja hyvä että sain! Treeniohjelmassa nyt ei liene sen suurempaa järkeä ja tein perstuntumalla vähän koko kroppaa, syystä että en enää käy neljää kertaa viikkoon salilla vaan vain kaksi maksimissaan. Näin ollen on järkevää tehdä useammat lihasryhmät kerralla sen sijaan, että keskittyisi liian yksityiskohtaiseen treeniin. Hifistely vaatisi useamman treenipäivän viikossa esim. yläkropan ja käsien pienille lihaksille jotka palautuvat nopeastikin harjoituksen jälkeen ja kestävät/vaativat tiuhempaa harjoitusta.
Vipunostoyhdistelmä, vipu sivulle ja eteen, sitten tauko, etuvipu 8kg ja sivu 6kg, kumpaakin 3x12, eli siis vielä kerran: sivuvipu 12+etuvipu12 ja sitten pieni palauttava tauko. Menipä sekavaksi...
Alkuun crossasin 20 minuuttia ja kotiin tullessa siivoilin autosta kamalan määrän roskia ja leluja sekä hoidin pyykkikokonaisratkaisuja. Proteiinia kiskaisin rasvattoman rahkan ja mehukeiton muodossa - ei tehnyt hyvää närästykselle.
Raskausviikot pyörähtävät 36 puolelle huomenna. Siihen nähden olen oikein tyytyväinen omaan jaksamiseeni ja siihen, että painoja ei ole treenissä tarvinnut vähentää - päinvastoin! Toisaalta, olen puolittanut salitreenin määrän aikaisempaan ja koettanut lisätä kävelyä ja yleistä hyötyhäärimistä. Lantion seudulla tuntuu aamuisin melko voimakastakin särkyä ja vasen lonkka tuntuu erityisen lonksahtelevalta. Lonksahtelu johtunee siitä, että hormonit tekevät työtään synnytystä ajatellen ja löysäävät jo sidekudoksia. Näin ollen olen ajatellut, että reipasta treeniä voi tehdä mutta nyt järjen kanssa - itseään ei kannata loukata.
Vauveli taas jystää kantapäillään kyljessä ja puskee peppua toista kylkeä kohti, pää hänellä on hyvin lähtökuopissa ja sen kyllä huomaa. Toivoisin, että se tarkoittaa synnytystä ajatellen sitä, että kapeimmat paikat ovat valmiiksi tässä viikkojen mittään jo hieman myödänneet ja homma olisi siten hieman helpompi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Huomenna on se kokoarviopäivä ja sitten ollaan taas viisaampia. Huomenna on myös uuden masukuvan aika!
Eilen vietettiin niitä synttäreitä ja kakkua sekä lime pietä meni jokunen palanen, puhumattakaan lasten karkeista...Ei haittaa satunnaisesti, mutta tavaksi ei saisi jäädä! Nyt varsinkaan kun beibe kasvaa masussa hirmuvauhtia muutenkin, niin ei kannata ylimääräistä sokeria kovin kiskoa...Tuo perustuu kyllä ihan perstuntumaan, minulla ei ole ollut sokerirasituksessa mitään häikkää, joten en tiedä vaikuttaako syömiset sitten kuinka paljon normitilassa vauvan kokoon. Maalaisjärjellä ajateltuna, kannattaa ottaa varman päälle ja pitää mielessä että iso vauva on kumminkin tuloillaan. Ja onpahan vähemmän pudotettavaa synnytyksen jälkeen!
Olen huomannut, että syömäpuoli on helpompaa pitää kunnossa kun liikkuu ja siksipä painelin tänään salille motivoitumaan. Treeni näytti tänään tältä:
Askelkyykky smithissä, levypainot 20 kg + tanko, 3x12/molemmat puolet. Pari toistoa tuli lisää sarjoihin.
Vinopenkki käsipainoilla, 12,5 kg 1x15 ja 2x12 15 kg/puoli, tämä siksi että joku rötväke omi painoja ekan sarjan aikana.
Pystypunnerrus koneella, 12,5kg levypainoja per puoli, 3x12. Lisäsin 2,5 kg painoa/puoli
Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x12 ja olipahan raskas vääntää
Ojentaja taljalla, pudotussarja, lämppäriksi 1x15 30kg, sitten 1x8 45kg, 1x8 40kg, 1x10 35kg, ilman taukoja.
Ja alkuun crossailua reilu vartti kun unohdin käynnistää laitteen ajanoton (mikä ei sinänsä ole iso vahinko!). Mukavaa on se, että edelleenkin on voinut lisätä painoja ja määriä, ei ole tarvinnut ottaa rennommin. Mutta, taas kerran: jokainen raskaus on omanlaisensa ja odottajan aikaisemmat liikuntatottumukset ratkaisevat. Minun treenit ovat epäilemättä melko latteita verrattuna vähän enemmän pro-treenaajaan! Kotona iltapalaksi meni reilu rahkapläjäys ja marjakeittoa. Rahkasta tuli n. 30 grammaa proteiinia.
Huomenna aamulla on neuvola, mielenkiintoista on nähdä miltä sf-mitta näyttää. Jos menee yläkäppyröillä niin lienee aika ottaa puheeksi vauvan kokoarvio mammapolilla. Esikoisen jälkeen se on tehty kaikille ja on päädytty käynnistämään synnytys hieman ennakkoon. Kaksi nuorinta ovat siis syntyneet viikolla 38+ käynnistettyinä. Keskimmäinen käynnistettiin lääkkein ja nuorimmaista häädettiin pari päivää mm. oksitosiinitipan avulla. Kun beibe riittävästi laskeutui kanavaan, päästiin puhkomaan kalvot. Jälkimmäinen tapa ei sekään ollut mukava, mutta kuitenkin siedettävämpi kuin lääkekäynnistys. Ainoa ikävä puoli oli se, että ekan - tuloksettoman - käynnistyspäivän jälkeen vauvan sydänäänet olivat sen verran huolettavat lääkäristä, että hän määräsi minut ja mahan yöksi osastolle tarkkailuun.
Aika paljon pyörii jo synnytys mielessä ja valitettavasti edellisestä kerrasta tuntuu muistavan mieleen vähän enemämän kuin toivoisi. Lisäksi harmittaa se, että kahden nuorimman lapsen kanssa minulla on ollut aivan mielettömän ihana neuvolantäti, jota toivoin nytkin meitä hoitamaan, mutta valitettavasti hän on vaihtanut toisaalle töihin. Tilalle ei ole löytynyt vakkaria, niinpä huomenna tapaan jo 4. tädin tälle raskaudelle. Se on kurjaa, koska hän ei tiedä paljoakaan meistä ja perheestä ja ei osaa välttämättä ottaa kaikkea huomioon. Tuntuu, että itse pitää olla vaatimassa asioita, jotka aikaisemmin olivat itsestäänselviä. Noh, annetaan tädille mahdollisuus ja toivotaan parasta!
Ja onhan se pötsi taas kasvanut...RV 35 siis menossa ja alkaa masun paino tuntua erilaisissa touhuissa. Pihalla kökkiminen rikkaruohojen kimpussa käy työstä ja yllättäen pullien vääntäminen kevyessä etunojassa on todella tuskaa...Päiväunet sen sijaan ovat mukavia! Samoin mansikkajogurtti, joka auttaa närästykseen.
Kootuista valituksista huolimatta ei jäänyt tämäkään päivä vaille kevyttä liikuntaa: lykkäsin hyökkäysvaunuja (tuplat sisältäen kaksi nasua, n. 45kg) tunnin reippaasti kävellen ja hikoillen jonka jälkeen siivosin pihaa 1,5 tuntia kyykkien, nyppien ja ampiaisia pakoon pyrähdellen (yllättävän ketterästi, jopa gasellimaisuutta hipoen...niinpä niin). Kokonaisvaltainen palauttava treeni, sanoisin! Eilisestä kyykkäämisestä sain kinkut sen verran jumiin, että tuossa kävelyn ja hyötyliikunnan yhdistelmässä oli varsin tarpeeksi...Sain lapset ruokituiksi ja pikaiseen leffan ääreen, että pääsin itse päiväunille ja uni tuli ihan samantien. Loppuilta onkin sitten mennyt heräillessä.
Tässä vaiheessa kannattaa tosiaan kuunnella kroppaa ja jos on kipuja tai supistuksia niin ihan suosiolla jää ottamaan rennosti. Itselläni ei ole mitään pahempaa tuntunut, lähinnä olen onnellinen etten synnyttänyt jo Rodoksella. Tai, oikeastaan mieluummin synnyttäisin vasta 19.9. jälkeen, jolloin minulla on käynti synnärillä vähän anestesia-asioista juttelemassa. Synnytyspelosta tulossa lisää juttua myöhemmin.
Huomenna on sitten luvassa täytekakun vääntämistä ja voisin testata jonkin kivan juustokakun reseptinkin. Sunnuntaina vietetään esikoisnasun synttäreitä suvun kesken ja tiistaina vuorossa ovat kaverijuhlat. Kerrottakoon, että vastusin ankarasti kaverilahjoja aikaisemin, mutta koin valaistuksen ja ymmärrän nyt niiden olevan likipitäen välttämättömiä. Toinen luku on sitten nerokkaiden juhlaleikkien keksiminen...Kehittelin yhden idean ja muuten saavat lapset leikkiä ihan vapaasti keskenään, yleensä täällä silloin ryntäilee lauma jedi-ritareita ja klooneja ja ties mitä. Pääasia että on kivaa!
Taas alkaa uusi viikko, jo 35. Aika menee ihan hurjan nopeasti! Tällä viikolla beiben koko pituus on n. 41cm ja sf-mitta kutakuinkin 31cm, mutta muistelisin että tuo mitta minun tapauksessani ylitettiin jo jokin aika sitten...Olo voi nyt kuulema tuntua raskaalta (älä ihmeessä?!) ja maitoa voi alkaa tihkua. Mikäpä sen mukavampaa!
Lomailun jälkeen piti palauttaa itsensä ruotuun kuntosalilla ja tavallisuudesta poiketen treenin loppua kohden alkoi haukotuttamaan. Laitetaan se raskauden piikkiin. Muuten oli mukavaa ja illan ohjelma näytti tältä:
Askelkyykky smithissä, 10 kg levypainot tangossa, 3x10 (lisäsin siis nuo painot, aiemmin tein pelkällä tangolla)
Pohjelihas, 50 kg levypainot, 4x15
Vinopenkkikone, 3x12, 10kg levypaino/puoli
Pystypunnerrus, 3x12, 10kg levypaino/puoli
Kulmasoutu, 12,5 käsipaino, 3x12/puoli
Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x10
Ojentajat taljalla, 30kg 1x12 ja 3x12 40kg:lla
Ja crossailua vartti alkuun. Kotona rahkaa ja marjakeittoa sekä siivoilua ja pullien pakastamista. Jälkimmäinen ei käy edes hyötyliikunnasta mutta ovatpahan pullat tallessa...
Uuden viikon masukuva pitänee ottaa huomenna, nyt pitää alkaa katsomaan Sillan viimeinen jakso joka jäi reissun vuoksi näkemäti!
