Kävelyä ja punttijumppaa

Tänään oli oikein kaunis syyspäivä ja päätin yhdistää kävelylenkin eskarilaisen hakemiseen. Haimme siis pojan kävellen kotiin, suomennettuna. Lähdimme liikkeelle sillä tavalla hyvissä ajoin, että ennen noutoa sain reilun tunnin reipasta kävelyä alle, höökivaunuja lykäten. Eskarilaisen kanssa käveleminen menee sitten enemmän raittiin ilman nauttimisen puolelle, eikä siinäkään ole mitään vikaa! Kävimme myös puistoilemassa kotimatkalla ja yhteensä olimme melkein kolme tuntia ulkopuuhissa.

Sain neuvolasta viime viikolla ohjeen ottaa rauhallisemmin ja muutama päivä menikin ihan hyvin, varmasti ihan oikeaa väsymystä oli ilmassa. Tänään kuitenkin tuntui jo siltä, että lihaksillekin pitäisi edes jotain aktiviteettia järjestää. Osasyy saattaa olla Mari Kasvin haastattelu Iltalehden webissä, jossa Mari kertoo treenanneensa läpi raskauden aktiivisesti, mutta keventäneensä maksimipainoista loppua kohden sekä pidentäneensä palauttavia taukoja. Mari suorastaan määrää kohtuullista liikuntaa kaikille perusterveille odottajille ja tuohon määräykseen on helppo yhtyä. Vahvalla kropalla on parempi ponnistaa!

Koskapa yhdeksän euron salimaksu tuntuu hieman kalliilta ja toisaalta kevyt lihastreeni oli ajatuksissa, neuvolan ja järjen ääntä kuunnellen, tyydyin heiluttelemaan omia käsipainojani (6kg/kpl) sekä kyykkäämään. Askelkyykythän onnistuvan ihan hyvin ilman saliakin, tukea otin sängynpäädystä ja painoa on mahassa omasta edestä, lisäksi toiselle olalle nostin yhden käsipainon. Askelkyykyissä on tässä vaiheessa - ja aina -  syytä tarkkailla asentoa: nivelsiteet voivat olla höllemmässä raskaushormonien ja lähestyvän synnytyksen vuoksi, joten on hyvä seurata vaikka peilistä, että polvi ei kyykkyasennossa mene varpaiden yli ja että kyykyn kulma on kutakuinkin 90 astetta. Tuo 90 astetta voi olla hankalaa mahan sijainnin vuoksi ja jos kipua tuntuu missään kohtaa, niin SILLOIN PITÄÄ JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ.

Käsipainoilla tein kulmasoutua, pystypunnerrusta ja hauiksia, pitkiä sarjoja koska painot ovat kevyet täällä kotona. Hartioille ja yläselälle tuollainen kevytkin aktivointi on hyväksi ja vaivalla hankituista hauiksista haluaisin pitää huolen, etteivät ne vallan kokonaan häviä tauon aikana. Ja jos häviävät, niin sitten alusta taas!

Aamulla mennään eskarilaisen kanssa neuvolaan ja muita suunnitemia ei päivälle olekaan. Meillä vietetään Docventuresin Lihatonta lokakuuta ja kaupasta pitänee hakea tarpeet hyvää ja proteiinipitoista kasvisruokaa ajatellen. Kikhernepihvit, couscous, tsatsiki-tyyppinen kastike ja vaikka salaatti sinimailasen iduilla voisi olla hyvä!

Päivän liikkunnat ja syystunnelmat

Aamupäivällä sain käydyksi siellä uimassa ja oli kyllä mukavaa! Ainakin siihen saakka kunnes joku huippu-uimari ei ymmärtänyt eroa Kuntorata ja Kuntorata - nopea välillä...Lisäksi nopealla radalla oli vain yksi uimari, joten tämä vauhtihirmu olisi voinut mennä perhostelemaan aallokkoaan sille. Mutta kyllähän sopu sijaa antaa ja aika hiljaista uimahallissa aamusella olikin, vauvauimareita lukuunottamatta. Ihanaa puuhaa, vauvauinti! Esikoisen kanssa kävimme sitä harrastamassa kunnes meidät heitettiin vauvaryhmästä pihalle ja alkukammon jälkeen sitä aika rohkeasti lähetti beiben sukelluksiin. Esikoinen on nyt tekniikkauimakoulussa ja hirveä vesipeto, liekö varhainen totuttaminen veteen tehnyt tehtävänsä?

Vähän kiristelee takki...

Uin siis 1200 metriä aamusella ja altaasta noustua jalkoja sai taas vähän hakea. Silmälasien käyttäjänä oli lisäksi haastava kulkea suorin jaloin, hoipertelmatta, takaisin naisten suihkuun ja pukuhuoneeseen. Uidessa laseja ei ollut ja piilareita en ole oppinut yrityksesta huolimatta pitämään. Mitkähän olisivat sellaiset helposti huollettavat ja etenkin asetettavat? No suihku löytyi kuten omat vaatteetkin ja siinä samalla hyvin virtaa koko päiväksi.

Iltasella kävimme koko joukko kävelyllä, reilu tunteroinen sinä meni, ja olen ihan tyytyväinen päivän saldoon. Innostuin ottamaan muutaman juoksuaskelenkin vaikkei siinä mitään järkeä olekaan...Ja siis ihan vain muutamia! Mutta onhan se mukava sitten masuasukkaan synnyttyä alkaa miettiä hölkkäämistäkin. Täällä oli tällainen aika harmaa syyspäivä, toivottavasti saadaan vielä paistettakin!

Masukuva viikon 36 alkuun!

Voi hitsi kuinka tämä beibe osaakin potkia lujaa ja kaikkialle yhtäaikaa! Pitäisi kai olla vain iloinen, tietääpä että toisella on kaikki hyvin. Mutta kun alkaa jo todella käydä kipeästi varsinkin alaspäin suuntautuvat osumat ja pään "ruuvaaminen" lähtöasetelmiin. Ja en tiedä paljonko reilun tunnin todella reipas kävelylenkki auttoi asiaa. Lenkillä ei sattunut, kotiin päästyä kyllä. Mutta siis, eilinen salitreeni tuntuu mahtavasti käsivarsissa ja kävelylenkki oli hyvää liikuntaa tälle päivälle, huomenna taas jotain muuta. Tai samaa. Katsotaan!

Yksityisen neuvolan hoitaja kertoi muuten tänään, että vauvan kokoa tosiaankin määrittelee ja indikoi eniten äidin syntymäpaino. Itse voi vaikuttaa asiaan jonkin verran: painonnousun hallinnalla ja liikkumisella lasta voi "estää" kasvamasta liian suureksi n. 500 gramman verran. Tämä silloin kun EI puhuta esim. raskausdiabeteksen aiheuttamasta makrosomiasta, vaan ihan terveestä odottajasta ja vauvasta. Plus, synnytyksen jälkeen ei tarvitse alkaa rakentamaan kuntoa uudestaan kun sitä on ylläpitänyt koko raskauden ajan, aina kulloisenkin päivän sallimilla tehoilla.

Alla mamma ja masu ja rv36 alussaan. Kokoarvion mukaan pikkutyyppi on nyt n. 2800 grammaa ja keräilee painoa vielä noin kilon. Syntymäpainoksi arvioitiin siis 3800 - 4000 grammaa. Yleensä tämä henkilö on ollut aika tarkka arvioissaa, joten päätin luottaa tuohon koko haarukkaan ja olla stressaamatta asiaa sen enempää.

Seuraavaksi kohti eittämättä vähäunista yötä ja toivottavasti parempaa päivää huomenna, karmea valitusvirsi onkin tänään ollut päällä...

Montako matkalaukkua, t-paitaa ja mekkoa tarvitaan reissuun?

Tänään oli siis lepopäivä kuntosalitreeneistä ja tyydyin reippaaseen kävelylenkkiin pienimpien nasujen kanssa. Muutama kilometri tuplarattaiden lykkäämistä, reilu tunti siinä meni ja tuli todella hiki. Mutta olenhan hikoillut tässä jo useamman kuukauden ihan istuessanikin, joten hiki ei välttämättä kerro lenkin rasittavuudesta mitään...Maha ei painanut mennessä juurikaan, paluumatka menikin sitten matalalla askeleella ja hissukseen.

Lenkin varrella piipahdimme katsomassa Prismassa tarjolla olevia matkarattaita ja lääkärin suosittelemia lentosukkia ja nälkähän siinä tietenkin tuli. Urheasti vastustin kaikkia houkutuksia ja marssin jogurttihyllyille, evääksi tarttui tämä:

Valitsin tämän, koska siinä oli paljon proteiinia, mutta sitten tajusin että olisin voinut valita paljon paremminkin: sokeria tuossa sentään ei ollut mutta paljon keinotekoisia makeutusaineita ja makukin oli aika teollisen imelä. Noh, pullakahvi tai suklaa olisivat varmaan olleet vielä huonompia ratkaisuja! Toisaalta maustamaton perusrahkakin olisi olluthyvä, mutta ei sattunut lusikkaa mukaan, tässä Skyr-purkissa se oli sentään valmiina. Ja oikeasti, maustamaton perusrahka ilman marjoja tai marjakeittoa on aika hirveää. Myös ananas auttaa rahkaläjän selättämisessä.

No sitten se päivän varsinainen kysymys: jos matkaan lähtee kolme lasta ja kaksi aikuista, jotka kumminkin sotkevat kaikki vaatteensa hetkessä, niin paljonko sitä vaatetta pitää ottaa mukaan? Ja montako matkalaukkua? Entäpä monetko kengät rouva tarvitsee, ainakin kävely-, sandaali-,  ja jonkinlaiset salipopot (hotellissa pitäisi jonkinlainen sali olla), ja korkkaritkin siltä varalta että pääsee armaansa kanssa kahdestaankin illalliselle (korkkarit kaunistaa ja parantaa ryhtiä, uskon vakaasti!). Eli siis kengille yksi laukku ja muille vaatteille kaksi?

Jos pienellä tytöllä on mukanaan neljä nopeasti kuivuvaa mekkoa, valikoima paitoja ja housuja niin pärjäisiköhän tuo? Sitten poikien shortsit ja paidat ynnä kaikkien uikkarit.  Lääkkeet, myös minun saamani verenohennupiikit ja muut tarpeelliset, lista taitaa olla aika loputon. Viimeksi meitä oli reissussa yksi vähemmän ja keskimmäinen oli puolivuotias pikkuvauva...No nyt emme tarvitse ainakaan vaippoja!

Jospa ei stressaisi tästä lainkaan ja pakkaisi vaan jotain...Silitettyinä vaattet voisivat viedä vähemmän tilaa? Niin kuin mankeloidut lakanat? En tosiaan omista mankelia...Onneksi on vielä monta päivää aikaa pähkäillä ja pyykätä.

Huomenna salille, siellä voisi päässään laatia listan ja alkaa sitten toteuttamaan sitä.

Crazy woman ja kadonnut vauvanukke

Synnytys lähenee, raskautta on jäljellä ehkä 10 viikkoa, ja siksipä päähän tulee välillä hyvinkin omituisia ideoita. Kuten esimerkiksi mitata 50cm kokoisilla vauvanvaatteilla pienen tyttäreni vauvanuken koko suhteessa ihan oikeaan vastasyntyneeseen. Muistella, että minkäs verran sitä pitikään maailmaan puskea itse toimituksessa. No, nukke nyt kuitenkin loisti poissaolollaan - luultavasti hyvä niin - mutta tässä nämä testikappaleiksi suunnittelemani ihanuudet, kaikki omia jo kertaalleen käytettyjä:

Nyt kun raskautta on jäljellä enää ihan lyhyt pätkä, mielentila on aika kaksijakoinen. Toisaalta on ihana kun pääsee hoitamaan pientä vauvaa ja liikkumaan vapaammin. Toisaalta on haikea olo siksi, että tämä lienee minun osaltani sitten paketissa. Kyllä neljä lasta on ihan tarpeeksi yhdelle äidille, mutta pääasiassa olen tykännyt raskausajoista ja stressaavien ekojen kuukausien jälkeen masuasukkaan kasvun seuraaminen on ihanaa.  Jopa niitä potkuja kylkiluihin jää kaipaamaan.

Liikuntapuolella tänään ei ole tapahtunut kummoisia, tunnin lykkäsin kahta nuorimmaista rattaissa pitkin pyöräteitä, leikkipuistossa ehdittiin piipahtaa juuri ennen kaatosadetta. Yllättävän hikinen reissu kuitenkin, mahaa kiristeli paluumatkalla mutta rauhoittui se kun kotiin päästiin. Täytyy sanoa, että keskimmäisellämme on niin huiput tarinat rattaissa, että niiden kera menisi paljon pidempikin lenkki!