Päiväkävelyä ja pitkäksi käyvää odottajan aikaa

Kyllä melkein uskallan tässä vaiheessa todeta, että synnytyspelkoon toimii lääkkeeksi aika. Nimittäin pitkäksi käyvä aika. Kun lantionluut paukkuu, venyy, kipuilee ja selkääkin jomottaa. Sitä alkaa odottaa synnytystä toisella tavalla kun on osa-aika liikuntavammainen ja liikkua tekisi mieli.  Jos vaan lapsi syntyisi nopsaan ja saisin suunnitellut puudutukset ajoissa, niin voisin lähteä punnertamaan vaikka heti!

Tänään lähinnä häpesin taaperrustani, kun haimme eskarilaisen lenkin kautta kotiin, epäilemättä kävelyni näytti siltä, että lapsen pää on jo jossain "ulkopuolella"... No kaksi tuntia lykkäsin mieleenpainuvalla tyylilläni höökivaunuja pitkin pyöräteitä, ja vaunuthan lasteineen painavat jotain 40 kg, joten tässä vaiheessa raskautta tuo mennee ihan oikean liikunnan piikkiin.

Kotona pieni päivälepo vaihtui oikeiksi päiväuniksi ja herätessäni huomasin keskimmäisen mussukan lyöttäytyneen kylkeen unille. Voikin olla vaikea saada illalla nukkumaan. Tämä oli kyllä ihan työtapaturma meille molemmille, yleensä poika ei enää päiväunia nuku mutta uskon, että tirsat olivat hänellekin tarpeeseen. Nuorimmainen kävi aina välillä kiehnäämässä kyljessä, mutta ei malttanut jäädä uninalleksi tällä kertaa vaan katsoi isoveljen kanssa lastenohjelmia.

Nyt sitten pitäisi vielä päästä hereille ja orientoitua muutamaksi tunniksi johonkin järkevään. Vauvan rattaat pitäisi pistää iskuun, koota koppa ja muuta. Olisiko siinä tämän illan puuhat? Aamulla pitää joutua taas neuvolaan...

Neuvolasta lepomääräys ja ohjeet milloin hakeutua synnärille

Tänään oli heti aamusta siis neuvolan vuoro. Katsottiin kaikki hemoglobiinista alkaen ja päänsäryn, kohollaan olevan verenpaineen ja turvotuksen vuoksi sain ohjeet testailla pissatikuilla proteiinit kotona ja tarkkailla verenpainetta. Lisäksi sain ohjeen levätä hieman enemmän ja miettiä vielä liikunnan määrää, että teenhän varmasti sillä alueella mikä tuntuu hyvältä.  Tuohon on vaikea ottaa rehellisesti itsekään kantaa; liikkuessa olo on suhteellisen mukava jos ei ota huomioon lantion luiden väliin kairautuvaa vauvan päätä. Toisaalta kyllähän nyt hengästyy vähemmästä ja treenin jälkeen kipuilee huomattavasti enemmän kuin ennen.  Eli nyt palautellaan päähän perussääntö loppuraskauden liikunnasta: tee sen verran kuin tuntuu hyvältä ja kivuttomalta!

Jos proteiinit nousevat viikonlopun aikana ja verenpaine pysyy ylhäällä, on mentävä synnyttäjien vastaanotolle tutkittavaksi. Enpä usko, että tarvetta tulee, nyt vain otetaan vähän rennommin pari päivää. Muuten sain ne perusohjeet (joita eilen lenkillä muistelin...) siihen,  koska pitää lähteä synnyttämään:

• Lapsiveden mentyä ei kovin kiire ole paitsi jos vesi vihertää tai on veristä, silloin ei viivytellä.
• Säännöllisienkin supistusten kanssa voi odotella, oman sietokyvyn mukaan, mutta uusiosynnyttäjän kannattaa varautua synnytyksen nopeaan etenemiseen ja siksi ei kannata kotiin jäädä kellottelemaan parin minuutin supistusvälejä. Ei pelkoa - tuossa vaiheessa aion olla tukevassa ilokaasukännissä!
• Voimakkaat vuodot sun muut ovat luonnollisestikin syy mennä synnärille ja kiireellä!
• Ei ole häpeä käydä tutkituttamassa tilanne jos itsestä tuntuu, että kyllä lapsi nyt syntyy. Jos tilanne ei ole akuutti, kätilöt käskevät joko osastolle, kotiin tai kanttiiniin odottelemaan - vauvan ja äidin voinnin perusteella. 

Esikoisen kohdalla meillä oli elokuvallinen lapsivedenmenokohtaus katsastusaseman pihassa ja armas Hra R. olisi tietenkin kaahannut suorinta tietä synnärille. Vaadin päästä kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet päälleni sekä hakemaan sairaalakassin, joka oli ihme kyllä pakattuna! (Ja tuli tarpeeseen, koskapa Hra R. tuli kamalan nälkäiseksi kun vaimon piti ponnistaa. Siinä punnertaessani hän sitten söi kiikkustuolissa banaania kaikessa rauhassa.) Synnärillä ajoivat supistuskäppyrää aikansa ja määräsivät todellakin kanttiiniin kahville ja välipalalle, jotta saliin mentäisiin sitten vähän valmiimpana syntymään ja synnyttämään. Ensikertalaisia tuo "hieman" hirvitti!

Jostain luin hiljattain, että synnytyksen aikana nainen kuluttuaa noin 500 kaloria/tunti. Jos synnytys kestää vaikkapa sen 6 tuntia niin aika hyvälle miinussaldolle siinä pääsee! Vitsi, vitsi. Keksisin monta paljon kivempaa tapaa kuluttaa saman määrän tunnissa, hölkkä ja hiihto vaikkapa. Uskoakseni noilla lajella pääsee tehosta riippuen jopa isompaan kulutukseen, hiihtokin on todella kokonaisvaltaista ja aktivoi paljon lihasryhmiä samalla kun nostaa sykkeen. Mutta, jos arvioi synnytystä kulutuksen näkökulmasta, kyse on todella rankasta fyyisestä suorituksesta ja sellaiseen kannattaa yleensä lähteä vähän treenanneena.

Neuvolasta sain mukaani myös Pampersin ja Liberon lahjapakkaukset joita kai kaikkialla jaetaan odottajille. Liberon paketissa oli klassiset vaipat, pyllypyyhkeet ja vauvaöljyt, ihan kiva. Pampersin vastaavassa oli taas Duracell-paristoja (??), mini hammastahna ja shampoo (hyvät synnärille!), Lindexin body-lahjakortti sekä sukat, Vistaprint kuvamuki-lahjakortti sekä yksi vaippa ja kosteuspyyhe. Lahjakortit tulevat varmasti käytetyiksi ja eiköhän paristoillekin käyttöä löydy näiden ah niin kovin ihmeellisten nykylelujen virran tarpeen muodossa.

Tänään aion löhötä pääasiassa paikallani loppuillan ja armahainen aikoi viedä lapset leikkipuistoon. Huomenna voisin kuitenkin vähän kävellä ilman kiirettä ja tehdä vaikka pihatöitä.