Kootuista valituksista huolimatta ei jäänyt tämäkään päivä vaille kevyttä liikuntaa: lykkäsin hyökkäysvaunuja (tuplat sisältäen kaksi nasua, n. 45kg) tunnin reippaasti kävellen ja hikoillen jonka jälkeen siivosin pihaa 1,5 tuntia kyykkien, nyppien ja ampiaisia pakoon pyrähdellen (yllättävän ketterästi, jopa gasellimaisuutta hipoen...niinpä niin). Kokonaisvaltainen palauttava treeni, sanoisin! Eilisestä kyykkäämisestä sain kinkut sen verran jumiin, että tuossa kävelyn ja hyötyliikunnan yhdistelmässä oli varsin tarpeeksi...Sain lapset ruokituiksi ja pikaiseen leffan ääreen, että pääsin itse päiväunille ja uni tuli ihan samantien. Loppuilta onkin sitten mennyt heräillessä.
Tässä vaiheessa kannattaa tosiaan kuunnella kroppaa ja jos on kipuja tai supistuksia niin ihan suosiolla jää ottamaan rennosti. Itselläni ei ole mitään pahempaa tuntunut, lähinnä olen onnellinen etten synnyttänyt jo Rodoksella. Tai, oikeastaan mieluummin synnyttäisin vasta 19.9. jälkeen, jolloin minulla on käynti synnärillä vähän anestesia-asioista juttelemassa. Synnytyspelosta tulossa lisää juttua myöhemmin.
Huomenna on sitten luvassa täytekakun vääntämistä ja voisin testata jonkin kivan juustokakun reseptinkin. Sunnuntaina vietetään esikoisnasun synttäreitä suvun kesken ja tiistaina vuorossa ovat kaverijuhlat. Kerrottakoon, että vastusin ankarasti kaverilahjoja aikaisemin, mutta koin valaistuksen ja ymmärrän nyt niiden olevan likipitäen välttämättömiä. Toinen luku on sitten nerokkaiden juhlaleikkien keksiminen...Kehittelin yhden idean ja muuten saavat lapset leikkiä ihan vapaasti keskenään, yleensä täällä silloin ryntäilee lauma jedi-ritareita ja klooneja ja ties mitä. Pääasia että on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!