Tänään oli ihana, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä täällä meidän perukoilla, kuten kuvista näkyy! Aamupalan jälkeen raahauduimme koko tiimi päiväkävelylle, eskarilainen pyöräillen. Puistoilua yhdistettynä metsäretkeilyyn, menee mielestäni hyötyliikunnan piikkiin vallan mainiosti. On kyllä todella mukava asua näin "metsän reunassa", lähin ostoskeskus on reilun kilometrin päässä... Ei tarvitse lähteä auton kanssa varsinaisesti etsimään metsää, sinne kun pääsee käytännössä takapihalta. Jopa siinä määrin, että esim. mustikat ja puolukat saa poimituksi ihan kilometrin säteellä kotoa. Intohimoinen marjastaja tai säilöjä en kyllä ole, vähän mielialan ja fiilisten mukaan mennään tässä asiassa...
"Päivän asu" (vitsi!!!) on jo jonkin aikaa koostunut siitä mikä päälle mahtuu ja jos tämä lapsiparka ei kohta ala syntyä, saan taatusti vaihtaa ulkotakkiin vetskarin. Sen verran kovasti kiristelee jo takin saumoja. Päiväkävelyllä innostuin taas ottamaan muutamia hölkkäpyrähdyksiä ylämäkiin, hyvin pieniin sellaisiin, antaakseni lihaksille vähän enemmän töitä ja pikkaisen potkua aineenvaihdunnalle. Ei tuntunut pahalta ja siksi mietin, että tosiaanko pääsen synnytyksen ja toipumisen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa jatkamaan treenejä. Tässä illan mittaan ajattelin tehdä kevyen punttijumpan yläkropalle ja mahdollisesti askelkyykyt, mutta liitoskipuja kuulostellen. Välillä en pääse kivun vuoksi pystyssä kävelemään ja välillä ne taas eivät vaivaa ollenkaan, joten: tuntemuksien mukaan hyvä tulee.
Pari päivää on nyt tullut ja mennyt sellaisia oikeantuntuisia supistuksia: kouristaa alavastaa, tuntuu selässä ja yläreisissä. Hyvin satunnaisia ovat olleet, joskin eilen meinasi jo hirvittää että nytkö tuli lähtö synnärille. Olin melkoisen kipeä pidemmän ajan, mutta armaan Hra R:n kevyt selkähieronta auttoi ja tilanne meni sillä erää ohi. Suppareista inspiroituneena ostimme kuitenkin tänään hätävaraksi jo uuden pinkin tuttipullon, jonka pitäisi olla hyvin muotoiltu vauvaa ajatellen. Aion toki imettää pientä mahdollisimman paljon ja ainakin vuoden ikään, jos vain kaikki hyvin menee. Mutta tuttipullo ja pari korviketta kaapissa tuntuvat järkevältä hätävaralta. Jos noita ei olisi, imetys menisi kumminkin mönkään ja nyt kun pulloruokintapuolta on ajateltu, niin käytännössä näitä välineitä tuskin tarvitaan. Sumeaa logiikkaa, myönnän. Olen nainen.
NUK-pullo on uusi tuttavuus, mutta vaikutti hyvältä paketin perusteella. Yleensä varalla on ollut Aventin pullo. Toivottavasti on hyvä beibelle!
Tässä vielä sunnuntain iloksi jollain ihanalla tavalla leppoisa tsemppibiisi, mamma tykkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!