Ojennukseen

Pakaraosaston lisäksi ajattelin hetkellisesti keskittyä myös ruokavalioon ja yläkropan voimapuoleen (ei suju leuanveto, ei). Huomasin punnerrellessani että ojentaja ja olka yllättäen alkaa kuitenkin jo erottua, vähemmällä rasvan määrällä erottuisi oikein hyvinkin... Mutta edelleen pidetään mielessä, ei ole aikomukseni treenata ja dietata kisakuntoon (yeah right, tällä vatsanahalla:D), kunhan sitä erottuvuutta vielä hiukan saisi enemmän. Suunta näyttää olevan oikea, kuva ei valehtele... Proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota!

Edellisen jalkatreenin jäljiltä olen ollut jalkapuoli käytännössä. Todella arat ovat lihakset joten treeni meni sinne minne piti. Tänään lasten kanssa leikkipuistossa tein kuitenkin kyykkyjä yhdellä jalalla penkin päältä muutamia lyhykäisiä pätkiä, koetin sitä leuanvetoa ja iltasella (armaan mieheni ollessa merellä esikoisen kanssa) tein punnerruksia ja olka/yläselkä -osastoa käsipainoilla. Samalla kun siivosin vauvan kakkaa lattialta... Mutta siis jotain pientä tänäänkin lasten kanssa, huomenna joko sali tai lenkki. Juoksupuoli painaa mieltä: ExtremeRun lähestyy ja pitäisi saada se pitkä lenkki alle jo tällä viikolla, mutta lämpöä kun on +28 se ei oikein houkuttele. Pakkohan se on vain johonkin väliin upottaa. Helle on ihanaa paitsi kun pitää juosta tai kun vauvalla on liian kuuma.

Beibellä on muuten toinen korvatulehduskuuri menossa ja yöt ovat sen mukaiset. Nyt koetetaan häätää pöpö kovemmalla tropilla, todella toivon että se nyt lähtee niin kuin kuppa Töölöstä. Tää päivä oli nyt tällainen, huomenna sitten toisenlainen.

Mun ysikuinen ja päivän treenit

Vauva on vaivihkaa livahtanut yhdeksän kuukuden ikään! Mielenkiintoinen vaihe on se, vauva oppii paljon uutta ja sehän tarkoittaa myös levottomia öitä ja väliinsä turhautumistakin, vauvalla ynnä äidillä. Minun pieni tyttäreni osaa seuraavia asioita:

• Jokeltelee vaihtelevalla nuotilla, välillä iloisesti ja välillä paheksuen
• Sanoo äiti tai äijä, päivästä riippuen. En ole ainoa jonka mielestä vauva sanoo äiti...
• Pinsettiotteella kauniisti poimii namipaloja suuhunsa: leipää, pehmeitä vihanneksia, hedelmää jne.
• Kierii huimaa vauhtia paikasta toiseen ja tarvittaessa ryömii eteenkin päin
• Tavoittelee tv-tasolta tavaroita jne, pian alkanee hakeutua puuta vasten
• Opettelee istumaan, kutsumme Hupsistakeikkaa-vauvaksi, vielä kun istuminen on huteraa
• On ihana, hymyilee, ottaa kontaktia, hupattelee, leikkii, omaa loistavan huumorintajun ja on ihana, joko sanoin sen? On kuitenkin, ihana.
• On hampaaton edelleen, hyvä imettäjälle... On siis edelleen rinnalla mutta yritämme opettaa nokkamukista jo hörppäämään muutakin, syksyn tullen kun osaksi viikkoa meille tuleekin hoitaja kotiin ja tissi menee toimistolle. (Päivän aikana kuppikoko kasvaa kirjaimella, parilla...)
• Käyttää 68-74 kokoisia vaatteita

No sitten ne treenit:

Tänään oli salipäivä, eilen oli se lenkki joka typistyi kahdeksaan kilometriin vatsaoireiden vuoksi, öhöm. Päätettiin treenikamun kanssa, että 15km menee sitten sunnuntaina ja minä varon syömästä mitään vaarallista, mitä nyt tänään vedin katkarapusalaattia... Mutta lenkki oli mukava ja vain muutaman minuutin ajan vettä tuli kuin saavista kaataen, ei ehtinyt kuitenkaan palella.

Salilla tänään oli sitten rinta-olka-ojentaja -päivä:

• Crossailua ja kepillä jumppaa hartioille
• Penkkipunnerrus 12/20kg, 3x8/30kg
• Vinopenkki 3x12/10kg
• Supersarja pystypunnerrus+pystysoutu 16kg tangolla 3x12+12
• Takaolka taljassa 3x15/30kg
• Ojentaja push down 3x15/35kg

Ja siinäpä se. Huomenna on vuorossa mukava futispäivä kun meidän 07-poika pelaa turnauksessa, sinne mennään koko perheellä hyvin eväin varustettuna. Junnufutis on niin huippukivaa katseltavaa ja säännöt ovat tällaiselle tollollekin selvät. Yhtään pirun paitsiota en erottanut edelleenkään MM-kisoissa vaikka joka päivä piti pelejä katsoa! Kannatin muuten Saksaa.

Puolivuotias

Vauva-armas täytti tänään puolikkaan vuoden. Aika on menny niin järkyttävän nopeasti, että kärryillä ei meinaa äitiparka enää pysyä.
Mitäs meidän puolivuotiaalle kuuluu:

• Vauva juttelee jokeltelemalla.
• Käännös onnistuu etenkin mahaltaan selälle.
• Soseruoat maistuvat ja äidin oma maito, tuttipullo vellitäytteellä erittäin hyvänä hetkenä, tähtien ollessa oikeassa linjassa ja kun oikeanlainen feng-shui vallitsee tilassa.
• Leluihin tartutaan innolla ja ihan kaikkea pitää maistaa, varmuuden vuoksi.
• Isosisarukset ovat ihastuttavia hymyjen määrästä päätellen!

Vauva voi siis hyvin, lentsut näyttävät olevan taaksejäänyttä aikaa ja kevättä kohti porskuttaa koko joukko uudella innolla. Tässä on muuten viimeinen blogikuva pikkuakasta, pian hän alkaa näyttää enemmän "itseltään" ja ei ole reilua minun häntä sitten enää täällä esitellä vaikka mieli tekisikin. Jokainen äiti toki miettii tämän omalla kohdallaan ja oman perheensä lähtökohdista. 

Vauvasta ja lapsista kirjoittelen jatkossakin, samalla suodattimella kuin tähänkin asti. Kun lapset ja perhe ovat se tärkein ja ihanin asia elämässä ja liikunta ynnä muu hupatus tulee sitten niiden perässä. Kuitenkin niin, että liikunta auttaa ylläpitämään terveyttä ja jaksamista - neljä pientä lasta voivat olla melkoinen joukko käsiteltäväksi vaikka rakkaita ovatkin. On hyvä purkaa ajoittaista turhautumista salilla! Eli sekin, liikunta, on tärkeää. Tärkeistä asioista kirjoittelen, ilokseni ja pohtiakseni, päätä järjestelläkseni. Vastedeskin.

Siinäpä oiva aasinsilta!

Eli vuorossa on salipäivitys! Lauantaina kävin tekemässä rinta, olka, ojentaja -päivän hauiksillä ryyditettynä.  Penkkipunnerrus 3x6 30kg, Pecdec, 3x20 20kg, pystysoutu+pystypunnerrus superina 16 kilon tangolla, 3x10+10, takaolka taljassa 3+12 35kg, ojentajat taljassa 3x12 35kg ja hauksia tangolla sekä vasaraotteella käsipainoilla. Kivaa oli, nyt sattuu.

Tänään juostiin treenikamun kanssa sitten hyvä lenkki keväisessä sateessa, ilmassa runsaasti happea ja meno oli mukavaa. Kilometrejä kertyi n. 8 kokonaista. Huomenna salille ja nyt toivotaan, että pitkään vaivanneet sairastelut ovat historiaa (etenkin kun vatsa hieman velloo...).

Pääsiäistä odotellessa: mämmi ja pitkä vapaa aamu-unineen tulevat tarpeeseen. Tai eihän se mämmi tarpeeseen tule, onpahan vaan hyvää.

Teinimeitsie ja painonpudotus

RV 39

Nämä kuvat ovat jotenkin aina niin noloja, mutta kun puhe on painonpudotuksesta, ulkomuotoakin pitää välillä esitellä. Pyydän kiinnittämään huomion koon 40 shortseihin sekä vertaamaan RV39:lla otettua kuvaa tämän aamuiseen, jonkin verran on massaa sulanut käsivarrestakin. Juu ja lihaksia en aio ihan heti alkaa pullistelemaan kuvissa, jotain rajaa... Mutta on siellä olkapäässä ja hauiksessa jo mukavasti voimaa.  Pertsasta näyttää sulaneen enemmänkin ja munkeista myös, vanhat liivit ovat kaikki jääneet isoiksi, mutta se sopii minulle. Juokseminen on mukavampaa kun on vähemmän hytkyvää massaa rintamuksessa kiinni. Shock Absorbereista en siltikään luovu!

No sitten niitä viikon mittoja ja vähän koottuakin:

• Viikossa -1,1 kiloa, iloinen ylläri jumin jälkeen!
• Minuus vajaa 1 cm vyötäröltä
• Neljässä kuukaudessa ja parissa viikossa hieman reilut -22kg samalla kun olen treenannut tehokkaasti koko ajan, nousujohteisesti. *Taputtaa itseään olkapäälle.

Vielä muutama kiloa laardia vähemmäksi ja sen jälkeen saakin keskittyä painon ylläpitoon ja salitreeniin sekä hölkkäämiseen. Eli ei hirveästi tule muuttumaan nykymenosta: samaa teen nytkin ja ruokaa en tarkkaile fanaattisesti tälläkään hetkellä. Syön kutakuinkin näin:

• Aamulla: mustaa kahvia ja pari ruisleipää (kuivaksi paahdettuina, nam) juustolla, avokadolla tms. Rahkaa mehukeitolla. Joskus kananmuna.
• Välipalaa syön jos tulee nälkä ennen päivällistä: omppua, appelsiinia, protskupatukka, muutama paahtamaton ja suolaamaton pähkinä tai jotain muuta pientä
• Päivälliseksi normikotiruokaa, ruoalaitossa käytetään pitkälti oliiviöljyä meillä. Myös perunaa, pastaa, couscousta ja muuta, paljon kuitenkin kasviksia.
• Treenin jälkeen rahkaa ja mehukeittoa, leipää tai omppua tms. treenistä riippuen
• Jos iltapalalle jää tilaa niin sitten mussutan mielelläni hunajapomeloa, mangoa, appelsiineja tai muuta sellaista. Turvottavia, sokerisia ja suolaisia en syö illalla.
• Paljon vettä, maitoa yritän opetella...

Joku sanoisi että syön liian harvoin, menee aineenvaihdunta häneksi. No eipä ole vielä mennyt. Meitä on niin moneksi, joillekin sopii säännöllinen syöminen useammin päivässä ja toinen tarvitsee ruokaa vähän harvemmin ja voi olla ihan tyytyväinen. Kukin taaplaa taas tyylillään. Pääasia, että syö monipuolisesti ja riittävästi, suhteessa omiin tarpeisiin.

Entäpä imetys?

Vauvani täyttää tällä viikolla 5 kuukautta ja on luonnollisesti rintamaidolla, kun sitä riittää ja tuttipullolle vauva vain nauraa (yritin maissivelliä...). Maito on riittänyt hyvin vauvan tarpeisiin, mutta kovan pulauttelun (refluksityypistä)vuoksi hänelle aloitettiin soseet hieman aikaisemmin ja niitä hän saa nykyään lisäksi kolmisen kertaa päivässä.  Minulle siis painonpudotuksen ja imettämisen yhdistäminen on toiminut, ensimmäinen on varmasti hyötynyt jälkimmäisestä. Tämäkin lienee yksilöllistä.

Ennen äitejä varoiteltiin rintamaitoon erittyvistä toksiineista, jos painoa pudottaa imetysaikana. Nykyisin tiedetään, ettei tämä ole varsinaisesti ongelma. Jos äidillä on paljon rasvaa ja ei ole altistunut esim. suurille määrille DDT:tä (hyvin epätodennäköistä meillä päin...), kohtuullinen painonpudotus on ihan ok. Kyllähän Juttakin tämän tiesi, Superdieteissä! Häijympi sanoisi, että taas yksi tekosyy vähempänä.

Treenit vielä!

Sunnuntaina kipaistiin 10 lenkki treenikamun kanssa ja eilen oli salilla jalkapäivä-lempipäivä: 

• Takakyykky 12/20kg, 3x12/50kg
• Hack laitteella, 80kg levypainot, 3x10
• Yhdenjalan prässi 3x10 80kg:lla, molemmilla jaloilla
• Reiden ojennus, 3x12/35
• Vaakaprässissä pohje 3x15, nimellinen 117kg painoa.
• Alkuun crossailua

Hui, tulipa piitkä jaaritus. Paljon asiaa...

Neljän kuukauden neuvola ja päivän treenit

Rakas söpöläisneitokainen kävi tänään neljän kuukauden neuvolassa ja sehän on lääkärineuvola. Misun mitat olivat 62cm ja 6700g, kasvu kohtuullisen tasaista, omalla käyrällään. Isoksi ei meidän prinsessaa voi nimittää (tai kumpaakaan prinsessaa...). Kaikki näytti hyvältä, aarre tukee vastallaan kyynärvarsien varaan itseään, jutustelee ja varhaisheijasteet ovat hävinneet. Diagnoosi kuului: entinen vastasyntynyt, nykyinen vauva.

Rintaruokinnassa meidän vauveli on vielä pääasiassa, mutta neuvolassa luvattiin jo soseet aloittaa ja omaa tahtia lisäämään määrää ja lajeja. Pikkaisen jo ollaan maisteltukin soseita ja tyttö on ollut selvästi tyytyväisempi, kasvaminen on kovaa työtä ja tukevaa masuntäytettä tarvitaan. Koska niitä sitten tarvitaan, niin se on kovin yksilöllistä, lapsen kasvukin määrittelee ajankohtaa ja muu terveys. Esimerkiksi refluksioireiselle vauvalle kiinteät voivat olla suuri helpotus, ne kun sitovat mahahappoja maitoa paremmin eikä närästyksen tunnetta tai kipua synny.

Osa selviää puhtaasti rintaruokinnalla vielä pitkään,  meillä soseet tulevat mukaan tässä vaiheessa. Korvikemaitoa ei kuitenkaan tarvitse antaa ja pikkuhiljaa uuden ruoan myötä äitikin saa hyvin treeniaikaa, kun tietää että toinen pärjää vähän aikaa tissittäkin. Nyt on ollut aina vähän kiirus kotiin, vaikka todella hyvin täällä on pärjätty salireissut ja lenkkeilyt.

Imettäminen on minusta mukavaa ja mahdottoman helppo tapa ruokkia lapsi, sehän on kuitenkin se luonnonmukainen menetelmä eikä vaadi pulloja ja niiden keittämisiä. Aion siis jatkaa imettämistäkin niin pitkään kuin mahdollista ja ainakin tuonne vuoden huiteville.

No sitten ne treenit

Eilen kävin vajaan tunnin hölkkälenkillä treenikaverin kanssa pitkästä aikaa. Juoksu tuntui tosi kevyeltä ja mukavalta ja vauhti pysyi kälättäessäkin ihan reippaana. Tänään oli sitten salipäivä ja ohjelma näytti tältä:

• Reipasta crossailua 10 minuuttia
• Kahvakuulalla swingiä, 16 kilon kuula, kunnon kyykyn kautta, 3x20
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg/käsi, 3x10
• PecDec, 25kg, 3x10. Kuinka tämä onkin niin vääntämistä?
• Supersarja pystypunnerrus tangolla + kulmasoutu, 16kg tanko, 3x10+12
• Vipunosto sivulle, 3x10, 6kg käsipainoilla
• Ojentaja taljassa, 3x12, 40kg
• Vastalihaksia

Eilen koetin opetella sitä leuanvetoa. Onneksi on vasta helmikuu. Sain käsiä koukisteuksi säälittävän vähän... Sitten päätin kokeilla myös etunojapunnerrusta miesten tyylillä, sitä meni muutama. Ajattelin ottaa punnertamisen osaksi kotitreenejä, jos kesään mennessä niitäkin menisi hyvin se 20kpl...Onko liian tiukka aikataulu? Enpä tiedä, jää nähtäväksi!

Tapaninpäivän treenit ja joulutunnelmaa

Tässäpä soma tonttuvauva aattona! Vauva ei tietenkään mitään lahjoista ymmärtänyt, mutta siitä huolimatta sai ison pinon paketteja, pääasiassa ihania vaatteita. Äiti kiittää!

Oi Kuusipuu!

Muita lapsia lahjottiin myös avokätisesti ja siinäpä se aatto sitten hurahtikin uusia tavaroita ihmetellessä. Tänään on ajatuksena hakea kolme kokoliasta laatikkoa kaupasta. Kukin isommista lapsista saa laittaa tärkeimmät lelunsa omaan laatikkoonsa ja muut lelut sitten kannetaankin autotalliin... Liekö muilla vastaavaa ongelmaa, mutta nämä nasut hukkaavat ja hajottavat leluja ihan hirveää vauhtia ja sekös mammaa keljuttaa. Koetetaan tavaravuoren rajoittamista, josko se auttaisi. Hirveä, hirveä äiti.
Esikoisella on tänään superspesiaali päivä: hän pääsee kummitätinsä (sattumoisin myös mamman treenikaveri!) kanssa leffaan, katsomaan Frozenin. Ihanaa, kun täti vie! Esikoinen varmasti muistaa reissun piiitkään.

Sittenpä seuraavaksi painellaan päättäväisesti kohti uutta vuotta ja sen juhlintaa. Meidän perheessä joulu tosin katsotaan loppuneeksi vasta loppiaisena, jolloin kuusi kannetaan pihalle. Loput koristeet lähtevät vasta Pahan Nuutin myötä.  Jouluaatosta Tapaniin juhlinnan voisi tiivistää seuraavalla tavalla: sopivasti - ei liikaa!- herkkuja, aviomies avannossa, ihania vieraita ja pyjamarötväilyä sekä muutama elokuva. Rentoa meininkiä. 
Aaton aattona kävin salilla ja eilen Tapanina taas.


Tapanin tehotreenit

Aamulla heräsin tunteeseen, että nyt pitää päästä hikoilemaan. Siispä vauvan syöttämisen jälkeen (edelleen täysin rintamaidolla ja pullosta ei mielellään hörppää...) herättelin Armaan Aviopuolison vauvaa hoitamaan ja lähdin lenkille. Hölkkäsin  reippaalla vauhdilla muutaman kilometrin peilijäisillä teillä. Osaksi tiet olivat jo varsin keväisesti kyllä ihan sulia. Mieleen nousikin huoli, josko hiihtokausi tänä vuonna jää kokonaan väliin...?! Vesihiihtokausi?

Iltasella, viimeisten lanttulaatikoiden jälkeen, läksin salille. Vuorossa oli rinta-hartia-ojentaja -päivä, mutta alkuun tein takakyykkyä 50 kilolla (1 koordinaatiosarja tangolla, 3x12 varsinaista). Paljon puhutaan luontaisesta hormonivasteesta, joka saadaan aikaan isoilla, mahdollisimman monta lihasryhmää/ suurta lihasmassaa aktivoivilla liikkeillä. Tämä hormonivaste vaikuttaisi treeniin ja lihasmassan kasvuun positiivisesti sitten muitakin lihasryhmiä treenatessa. Menee kuulema hifistelyksi ja en minäkän tuota ihan niin vakavasti ota. Lähinnä ajattelen niin, että aktivoimalla isoja lihasryhmiä saan siitä ainakin aineenvaihdunnallista hyötyä ja kiinteämmän persauksen. Bodari en ole eikä minusta sellaista tule, joten hifistelyyn ei tarvitse ryhtyä.

Muu treeni näytti tältä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 3x10, 12,5kg
• PecDec, 3x15, 20 kg
• Pystypunnerrus laitteella, 25kiloa, 3x12
• Vipu eteen ja kyynärpäät kyljissä sivukääntö (siis onhan tälle joku nimikin....), vipu 6kg, sivukääntö 8kg, 10+12 ja tauko, yhdistelmäsarjasta kyse
• Ojentajat taljassa, 35 kiloa, 3x12

Alkuun crossailua lämpimiksi. Ja siinäpä  se sitten olikin, huomenna on maastavetopäivä sikäli ettei lentsu tee paluuta...

Ihanaista joulunjatkoa ihanaiset!

Tyttövauvat

vm-11

vm-13

Kamerakännyt ja digikamerat ovat itse vihtahousun keksintö, tiesittekö? Ongelmahan on siinä, ettei kuvia koskaan saa teetetyksi. Sitten eräänä päivänä, kun kuvat ovat tallentamatta viidelle ulkoiselle kovalevylle ja muistitikuille ja vaikka korpuille - jos jostain vielä löytyy - niin joko puhelimesi joutuu pyykkiin tai läppäri lentää imuroidessa lattialle. Ja yhdessä hujauksessa kaikki ihanat kuvat lapsista ovat sitten hukassa kuin pieru keskellä Saharan hiekkadyynejä. Poks vaan. Ja puhelimia voi tulla pyykänneeksi useamman ennen kuin ottaa opiksi. Vessanpönttöön ne tippuvat myös, jos ei ole tarkkana. Lopputulos on sama.

Eilen sain pelastettua vanhempieni koneelta vanhemman tyttäremme vauvakuvia. Niin, siis näissähän kuvissa on tyttövauvat vm-11 ja vm-13. Kovin ovat samannäköisiä! Saapa nähdä miten isona, säilyykö samanlainen ulkomuoto. Söpöjä ovat kumpikin, suorastaan ihanaisia. Nyt sitten vain äidin pitää käydä läpi n. 2578 digimuodossa olevaa kuvaa ja päättää, mistä teetetään ihan perinteinen paperikuva. Niitä tullee n. 1564. Sitten isä saa täytellä albumit. Meneehän se flunssa näinkin. Illalla lisää digitaalista kuvamateriaalia yöunia pilaamaan (huutavat yöllä teettämistään), kun mennään eskarin joulujuhlaan!

vm-13

vm-11

Lumitöitä ja lenkkeilyä

Yön aikana oli yllättäen satanut 10cm lunta ja aamulla oli oikein kauniin jouluista, kuten kuvasta näkyy! Autojen putsaaminen lumen alta ei sitten niin ihanaa puuhaa ollutkaan... Lumityöt tein nasujen touhutessa naapurin lasten kanssa pihalla ja lumen kolaaminenhan on hyötyliikuntaa mitä jaloimmassa muodossa, suosittelen kaikille.

Viikonloppuna olen ehtinyt tömistelemään kaksi juoksulenkkiä, n. 6km kumpikin. Lisäksi eilen aamulla heräiltyäni crossailin n. 25 minuuttia. Aamuaerobisesta tyhjällä mahalla ollaan monta mieltä, osa suosittelee laihduttajille ja osa pitää höpönlöpönä. Varsin kattavasti asiaa käsitellään täällä Lihastohtorin puolella, klik!

Myös aamuaerobisen kestosta voi olla monta mieltä, tuollainen 25 minuutin crossailu on hyvin kevyestä päästä.  Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos meno maistuu tyhjällä mahalla aamutuimaan niin antaa mennä vain!  Kunhan nyt jossain välissä muistaa syödä terveellisesti ja oma olo on hyvä.

Lenkkeily tuntuu nyt taas lonkissa ja huomenna on lepopäivä ainakin hölkän osalta, pitänee keksiä jotain muuta.

Iltahöpöttelyä

Entäpä ne mitat tällä viikolla?

Vaaka näyttää taas 1,5 kiloa vähemmän. Hitaasti mutta varmasti.... Ja pitkällä aikavälillä tuohan on ihan hyvä vaihti 1kg-1,5kg/vko.

Mittanauha taas näyttää 3 cm vähemmän. Ties minkä ampiaisvyötärön tässä vielä kehittää (etenkin jos pertsa ei kapene, on tiimalasin mallia juu...)!

Vauvan mitoista sen verran että posket sen kuin pyöristyvät! Mutta ovat oikein, oikein ihanat.

Haastava motivaatio (ja viikon mitat)

Ensinnäkin, eikö osaa olla suloinen tuo pikkuneito? Hurmaavat kiehkurat ja muhkeat huulet, ihan täydellinen kuukauden ikäinen, jos minulta kysytään!

Toiseksi, vähän juttua motivaatiosta. Mikä motivoi liikkumaan ja miten motivaation saa pidettyä yllä?  Nyt etenkin kun syksy on synkimmillään ja joulua jo odotellaan niin sohva, glögi ja mahdollisesti kirja ynnä suklaa houkuttelisivat kovasti sisätiloihin.

Motivaatio liikkua ja hallita painoa on lähtökohtaisesti haastava juttu, etenkin jos on mukavuudenhaluinen lukemisen ystävä kuten minä.  Alussa kaikki lähteekin mielestäni liikkeelle itsekurista. Itsekurin avulla pitää käskyttää itsensä lenkille, salille tai johonkin vain hikoilemaan ensimmäiset pari viikkoa ja kappas, sittenhän liikkumiseen jääkin jo koukkuun! Liekö kyse endorfiineistä vaiko äidin omasta rauhallisesta hetkestä kiireisen päivän ja lapsilauman keskellä, mutta se mikä alkuun potuttaa (ylös, ulos ja lenkille) alkaakin houkutella ja motivoi itsessään. Varsin myönteinen noidankehä!

Selkeiden tavoitteiden asettaminen auttaa myös. Tavoite voi olla jokin tietty liikuntasuoritus, johon haluaa kyetä tai vaikka -5kg painoa. Jos vielä julkistaa tavoitteensa vaikkapa lähipiirilleen on siitä lipsuminen huomattavasti hankalampaa. Tai sitten voi aloittaa blogin aiheen tiimoilta, kuten eräs...Painonhallinnassa on kaksi motivoivaa työkalua ylitse muiden, vaaka ja mittanauha. Vaaka näyttää paljonko on tippunut ja mittanauhaa on hyvä käyttää apuna, tietääpähän ainakin onko esim. vyötärö terveellisisssä mitoissa vai tarttisko tehdä jotain.

Välitavoitteet ja pieni palkinto voivat kannustaa myös. Kun jaksaa lenkillä esimerkiksi viisi kilometriä kävelemättä tai on saanut ekat kilot tippumaan, on jalkahoito tai  uudet treenivaatteet kovasti paikallaan. Ja sitten kaikki ne uudet ihanat vaatteet joissa näyttää vähintään Tyralta tai Doutzenilta, kunhan projekti on paketoitu ekan vaiheen osalta. Uuden elämäntavan ja painon ylläpito on sitten se toinen vaihe.

Itsensä liiallinen piiskaaminen on omiaan syömään motivaatiota. Tavoitteita ei saa asettaa liian haastaviksi ja liikunta pitää aloittaa itselle realistiselta tasolta. Jatkuva alisuoriutuminen (omasta mielestään) lähinnä masentaa eikä taastusti kannusta eteenpäin. Mutta kun kunto kasvaa, pitää tavoitteidenkin muuttua haastavammiksi. Itselle pitää olla rehellinen, ei liian tiukka eikä liian lepsu. Ja jos jouluna tai muulloin vain suuhun livahtaa jotain sinne "kuulumatonta", voi asian korjata pienellä lenkillä tai katsomalla seuraavana päivänä ateriat hieman tarkemmin. Yksi herkku ei ketään lihota, ellei herkuttelu jää päälle päiviksi. Järki käteen siis tässäkin, kaalikeittodietit on tuomittu epäonnistumaan.

Lyhyesti siis, maalaisjärjellä pärjää näissäkin asioissa. Ainakin perusterve ihminen. Jos vielä saa kaverin innostumaan lenkille tai salille mukaan voi toinen tsempata toista ja lenkit sujuvat mukavammin vähän jouruillessa (juostessakin on hyvä pystyä puhumaan!). Itse  tykkään käyttää Endomondoa lenkillä, on hauska tietää kilometrit tarkalleen sekä käytetty aika. Taskusta huuteleva Endomondo-nainen myös kannustaa jatkamaan lenkkiä aina vielä vähän: jos nyt on täynnä viisi kilomteriä niin mihinköhän ehtisin että tuleekin kuusi?

Entäpä ne treenit?

Eilen ja perjantaina crossailin kotioloissa aikatauluista johtuen. Eilen meni crossatessa 45 minuuttia ja siihen päälle heiluttelin käsipainoja:

• Hauiskääntö+pystypunnerrus 12 kumpaakin, 3 sarjaa
• Vipunosto sivulle, 3x15
• "Vipukääntö" (kai tälle oikeakin nimi on?), kädet 90 asteen kulmassa, kyynärpäät kyljissä. Kädet yhdessä navan kohdalla ja siitä käännetään olkapäistä alkaen sivuille, liikerata n. 90° sekin. Vaikuttaapi olkapäissä ja minulla myös lapaluiden välissä.
• Ojentaja 3x15, molemmat kädet erikseen

Ja siinäpä se. Tänään jos ehtisi lenkille. Eino meni meillä ohi jo aamupäivällä ja hieman kolisteli kattopeltejä mennessään, mutta muuten säästyimme myräkältä. EDIT: Käytiin lenkillä treenikaverin kanssa, hölkkää rennolla asenteella n. 6,4km ja maitokaupan kautta kävellen kotiin. Oli kivaa!

EDIT: No ne mitat meinas unohtua! Eli vyötäröltä pois -2cm ja vaakalla näyttää 1,5kg vähemmän. Vaaka meni vaihtoon rikkoutumisen vuoksi, mutta en usko lukemissa sen näkyvän. Rikkoutuminen ei johtunut punnittavan huomattavasta massasta. Luulisin.

Yhden kuukauden mittauspiste

Saimme armaan beiben kanssa käytyä neuvolassa ja hyvältä näyttivät pienen kasvukäyrät!

• Syntymäpaino 3800g, nyt 5010g
• Syntymäpituus 49cm, nyt 53cm

Ja päänympäryskin kasvaa sopuisasti käyrillä. Vauva on ollut koko kuukauden pelkällä rintamaidolla, jota hörppii ahkerasti pitkin päivää ja yöllä pari kolme kertaa, jos tuuri käy. Vaikka olen liikkunut paljon ja saanut omaa painoani tippumaan ( ja sitä tiputtamista tuntuu riittävän!), on maitoa riittänyt vauvalle hyvin. Pitää juoda paljon vettä ja muistaa monipuolinen ruokailu, hyviä rasvoja unohtamatta. 

Vauvalla on siis ollut hieman masuvaivaa: röyhtäyttää, kipristelee ja pierettää ankarasti. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hänkin suositteli Gefilus D-tippoja ja ehdotti, että jättäisin vähäksi aikaa sellaiset ruuat vähemmälle, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ilmavaivoja. Näitä ovat esm. ruisleipä, kaali, omput ja perinteinen ärtsoppa. Niinpä aion nyt sitten vaihtaa aamuruisleivän johonkin muuhun ja kaalia nyt ei ole tapana muutenkaan mussuttaa ja  sitrukset maistuvat omppujen sijaan tähän aikaan vuodesta mainiosti. Ravintoainevajausta ei tällä pääse syntymään! Huolellista röyhtäyttämistä pitää jatkaa edelleen, siis vauvan. Ja voi kai äitikin joskus röyhtäistä.

Muuten kannattaa käyttää järkeä ennen kuin alkaa rajoittamaan ruokavaliotaan tolkuttomasti, imetettäessä siis. Monet vauvan masuvaivat johtuvat ruoansulatuselimistön "keskeneräisyydestä" ja aika hoitaa ongelmat. Jos taas oikeasti on syytä epäillä allergioita ja esim. vauvan paino ei nouse, kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Ja otetaanhan huono painonnousu sielläkin puheeksi ihan varmasti!

Täällä on kaunis pakkaspäivä ja aurinko paistaa, mutta valitettavasti päivällä emme ulos pääse: toiseksi vanhimmalla mussukalla oli illalla kuumetta, joten sisäpäivää pukkaa. Nyt poika on jo ihan reipas ja kuumeeton, mutta varmuuden vuoksi levähdellään ( ja kuunnellaan joululauluja,  mutta älä kerro kenellekään!). Ajattelin itseni raahata iltakävelylle jossain välissä kuitenkin!

Pikkuneidin ensimmäinen kuukausi

Tänään tuli pikkubeiben ensimmäinen kuukausi täyteen, sitä juhlittiin asiaankuuluvasti pidemmällä reissulla maitobaarin puolelle...Reissu alkoi jo aamuyöllä ja on jatkunut kiitettävästi koko päivän!
Mitä vauvan ensimmäiseen kuukauteen onkaan mahtunut?

• Paljon uusia tuttavuuksia, mummit ja pappa, kummit ja muut tädit sekä sedät - oman perheen lisäksi!
• Ainakin yksi kunnon hymy ja paljon tarkkailua
• Nuha ja paljon keittosuolatippoja
• Masuvaivoja ja lukematon määrä kakkavaippoja
• Ulkoilua rattaiden lämmössä, autuaan tietämättömänä ympäristön tapahtumista
• Paljon, paljon maitoa ja sylissä oloa
• Kylvyssä käyntiä 
• Vähän shoppailua äidin mukana

Ihana!

Hurjan nopeasti on ensimmäinen kuukausi hurahtanut. Ei kai tämä pikkuvauva-aika kohta jo lopu? Kun vauva nostaa päätään masullaan ollessaan, on hän kuulema virallisesti vauva ja entinen vastasyntynyt, kertoi neuvolalääkärimme. Kai meidän pieni on vielä edes vähän vastasyntynyt, vaikka koettaakiin kovasti niskojaan kannatella, eihän sillä ressulla ole nimeäkään vielä! Nimiasia hoituu muuten Itsenäisyyspäivänä. Huomenna menemme aamulla neuvolaan ja saamme pikkuneidin viimeisismmät mitat, ne on tosiaan haska kuulla.

Sisarukset ovat kuukauden aikana ottaneet vauvan hyvin vastaan, ihan niin kuin alussa näyttikin. Hoitavat mielellään, silittelevät varovasti tai vain katselevat, kun vauva koettaa tiirailla tuoreilla silmillään isosisaruksia. Kovasti odottavat, että vauva oppii tarttumaan leluihin. Me vanhemmat taas olemme tehneet tuttavuutta uuden rakkaan pikkuihmisen kanssa ja ihan omanlaisensa tämäkin on. Vaikka pesueemme onkin suhteellisen iso, ei löydy kahta samanlaista. Hienoa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän pienen neidin kanssa. Isommat sisarukset ovat varsin.. hmm...Virikkeellisiä? Reippaita? Oma-aloitteisia? Touhukkaita? Impulsiivisia?  Energisiä? Itsepäisiä?Tai kaikkea noita ja paljon muuta!

Jottei totuus unohtuisi

Eli ne päivän liikkumisethan pitää toki muistaa kirjailla! Eilen kävin lykkäämässä rengasvikaisia rattaita hieman reilut  viisi kilometriä, kävellen. Vauva nukkui matkan tyytyväisenä välittämättä rengasrikosta...Kävi hyvin palauttavasta lenkistä.  

Tänään väänsin ruuvia hiukan kireämälle ja kävin hölkkäämässä 6,2 km taas hyvin, hyvin hitaasti. Johtuneeko vielä raskaudesta, mutta lonkissa tuntuu hieman jäykkyyttä ja kipua lenkin jälkeen ja aikanakin. Voi johtua salitreenistäkin...Mutta pari päivää aion nyt vain kävellä ja kenties crosstraineroida. Ei ole mitään järkeä rikkoa paikkoja tässä vaiheessa, jää kyllä tavoitteet saavuttamatta ihan taatusti jos joutuu pidempään lepoon. Järki käteen liikkunnan kanssakin!

Salilla pitkästä aikaa!

Eilen pääsin pitkästä aikaa vallan salille ja tänään tuo tauko tuntuu kovasti kankuissa, huomenna ei sitten varmaan päästä liikkelle. Vauveli täytti sunnuntaina neljä viikkoa, pari viikkoa olen käynyt hölkkäilemässä ja kotijumpan puntteineen aloitin kun vauva oli viikon iässä. Nyt oli jo korkea aika raahautua ihan kunnolla lihastreenin pariin!

Eilinen reissu näytti tältä:

• Crosstrainerilla 20 minuuttia alkuun kaveria odotellessa, hyvin ehti lämmitellä!
• Askelkyykky smithissä, yksi lämmittelysarja pelkällä tangolla, kumpikin jalka tottakai, kahdeksan toistoa. Varsinainen treeniosio meni n. 40 kg yhteispainolla (tanko+10kg levypainot molemmissa päissä), 3 sarjaa, 10 toistoa/puoli. Ja pitipä ihmetellä minne on voima jaloista kadonnut! Synnärillekö? Saako sen sieltä takaisin?
• Reiden ojennus, levypainoja 12,5kg, kolme sarjaa 12 toistoa/sarja
• Pohjelihas, levypainoja 45kg, 3 sarjaa 15 toistoa
• Vinopenkkikone, kolme sarjaa, 12 toistoa/sarja, 7,5kg levypainot kummallakin puolella. Toissapäiväisten punnerrusten jälkeen lihakset olivat vähän kipeinä, olisin voinut tehdä jonkin muun liikkeen tähän tilalle vaan enpä ajatellut...
• Pystypunnerrus, 10kg levypainot/puoli, kolme sarjaa, kussakin 10 toistoa
• Hauiskääntö, 3x10, 8kg
• Ojentaja taljalla, 35 kg, 3x10

Kolme viimeistä liikettä menivät helpoimmin.  Reiden ojennuksessa salilla olevalla koneella alavatsa jännittyy ikävästi, mutta helpotin asiaa laittamalla kyynärvarret ristiselän alle tueksi. Näin pian synnytyksestä ei vielä ihan hirveänä niitä vastalihaksia tarvitse rääkätä. Kohdunlaskeumaa en edelleenkään halua.

Pitkästä aikaa kun pääsin käymään, tein mahdollisimman monta lihasryhmää, mutta vain yhden liikkeen (jalkaosastoa lukuunottamatta) lihasryhmää kohti, muuten olisin varmaan vieläkin salilla vääntämässä. Mutta eikös se olekin että salil eka salil vika... Ja piti ehtiä kotiin syömään rahkaa sopalla, mielellään tunnin sisään treenistä proteiinia ja rahka on minun suosikkini. Ne juomat ihan oikeasti ovat karseita, ei voi mitään!

Yrjö kylässä, röyh ja rups

Isänpäivän kunniaksi meille iski yhtäkkinen ja monimuotoinen pöpöepidemia: yksi oksensi, toisella oli kuumetta ja kolmas panttasi pissalla käyntiä. Lapset ovat jo toipuneet mutta aikuisväestollä tuntuu tulevan sama pöpö hieman kevyemmässä muodossa, vauveli on saanut olla terveenä. Tänään on ollut väsynyt olo ja palelee, villasukkaa ja fleeceä piti kiskoa päälle heti aamusta. Jos olo kohenee (ja saan pienet päikkärit alle) voisin iltasella käydä hyvin lyhykäisen ja rauhallisen palauttavan lenkin, mutta katsotaan miten käy.

Tällä viikolla pienellä ihanuudella on 1kk neuvola, onpa jännä nähdä paljonko painoa ja pituutta on kertynyt! Painosta valtaosa näyttää menneen ihanan pulleisiin poskiin. Mussukalla on edelleen hieman masuvaivaa. Syynä voi olla se, että maitoa tulee syötön alkuun aina aika kovalla vauhdilla ja vauva nielee ilmaa. Röyhtäyttelen toki häntä ja nostan pystyasentoon välillä, mutta ilmaa riittää rupsauteltavaksi asti. Cuplaton voisi auttaa ilmavaivaan ja Gefilus D-vitamiinit, pitänee noita kokeilla seuraavaksi. Vauvan rupsauttelu muuten aiheuttaa muille lapsille suuresti iloa:

"Äiti, vauvalla pääsi taas peeru!"

Tyttö R. 2 vuotta

Maailman ihanimmat varpaat ja Endomondo

Tänään oli se hölkkäpäivä kuten suunnitelmaan kuului. Sports Trackerin kanssa luovutin ja latasin kännyyn Endomondon ilmaisversion ja kappas, sehän toimi! Jopa niinkin hyvin, että meinasin saada halvauksen lenkin alussa, kun ensimmäisen kilometrin täytyttyä Endomondon naisääni huuteli taskusta väliaikaa englanniksi. En siis ollut varautunut tuohon...Matkaa lenkille kertyi 5,3km ja keskimääräinen kilometriaika oli hidashidashidas n.7min 20 sek, mutta en anna sen lannista. Onhan sekin jo ihan hyvin, että näin pian synnytyksestä pystyy hölkyttelemään!

Lonkissa tuntuu tämän viikon reippailut aika kovasti, samoin vatsalihasten seudulla. Viikonlopuksi tilaankin kaunista säätä, jotta pääsemme rattaiden kanssa ulkoilemaan. Viikkoon olisi hyvä mahduttaa peruskestävyyden vuoksi pitkä ja rauhallinen lenkki vaikka kävellen tai parikin, jos aikaa riittää.

Ja sitten ne maailman ihanimmat varpaat. Vai onko joku kenties eri mieltä? Ihana pötkyläinen ihanassa kietaisubodyssään, vielä menee 50cm. Girandola-merkkinen taitaa tuo olla, valkoinen ja ihania kullanhohtoisia tähtiä...Ja supersuloinen pieni mussukka joka taitaa taas kaivata maitotonkkaa!

Vauvan tuoksua ja hieman hienkin

Viime viikkoina Guccit ja D&G:t ovat saaneet jäädä kaappiin pölyyntymään. Tavallisesti suihkautan jokaikinen aamu suhauksen päivään (ja vuodenaikaan!) sopivaa tuoksua, mutta nyt olen vältellyt tuota tapaa kahdesta syystä: en halua tuoksua vauvan nenään muulle kuin äidille ja toisaalta itse haluan keksittyä ihanaan vauvan tuoksuun. Voi kuulostaa omituiselta. Mutta vauvan tuoksua parempaa ei yksinkertaisesti vain ole, ihana hieman makea tuoreen ihmisen aromi! Johon välillä sekoittuu maitokakan hapan vivahde.Vauva-parka ihmettelee miksi äiti nuuskuttaa korvan juuressa. Ja ei meillä sentään hiki oikesti lemua, vaikka se urheillessa kiitettävästi lentääkin, kiitos hormonien. Suihkussa käydään säännöllisesti, ei ihan au naturel kumminkaan...

Kas siinäpä näpsä aasinsilta päivän treenien kirjaamiseen! Tänään olisi virallisesti ollut lenkkipäivä, mutta sumun ja sateen hyytävä yhdistelmä ei houkutellut ulos. Päädyin taas crossailemaan ja lihaskuntotreenaamaan, kuten eilenkin. Huomenna hölkätään vaikka sataisi äkäisiä ämmiä. Eilen crossasin 35 minuuttia, jonka jälkeen tein pitkät kyykkysarjat kolmeen kertaan, sitten ehdin etunojapunnerruksia tyttöjen tavalla 3x15 ennen kuin vauva vaati palvelua. Tänään taas ohjelma näytti tältä:

• 30 minuuttia crossailua ja Greyn anatomiaa ruutu.fi:stä
• Vipunosto sivulle 3x20
• Vipunosto eteen 3x10
• Hauiskääntö 3x20
• Ojentaja 3x10, vuorokäsin ilman taukoa

Kaverina ne vanhat 6kg käsipainot kummassakin käpälässä. Loppuverkan nimisä pesin kylppärin, hyötyliikuntaa jaloimmassa muodossa, sanoisin. 

Pikkuinen kolme viikkoa ja mamman mitat

Tämä tuuhealla tukalla varustettu ihana pikkuihminen täytti tänään jo kokonaiset kolme viikkoa. Aika menee todella nopeasti, täytyy taas kerran todeta! Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon vaipattelua, syöpöttelyä, röyhtäilyä ja unia, etenkin vauvan osalta... Nuha on jo hieman helpottamassa, mutta D-vitamiinit ovat aiheuttaneet uutta masuvaivaa vauvelille, siinä aika auttanee.

Tänään pikkuinen on jaksanut tuijotella tummilla silmillään ja ihmetellä maailmaa ihan erityisen reippaasti. Päivällä kävimme koko lauma pienellä kävelyllä, vauva omisssa rattaissaan ja isommat lapset omin jaloin. Ulkona on todella marraskuista, kuten tuossa alla olevassa kuvassa näkyy: kosteaa, kylmää ja valitettavan lumetonta.

Illalla kävin sitten omalla lenkillä, kirmailemassa taas... Toisin sanoen siis hölkkäsin hitaasti mutta varmasti viiden kilometrin lenkin ja olen suoritukseen tyytyväinen. Happi kulki hyvin edelleen ja jaloista alkaa löytyä hyvä rytmi, jota on helppo pitää yllä. Ainoa, joka vastustaa on Sports Tracker, se vain ihan totaalisesti kieltäytyy toimimasta muutamaa minuuttia pidempään. Pitää miettiä jokin korvaava ratkaisu tuohon ajan ja vauhdin mittaamiseen, niin ja matkan tietenkin.

Eilen oli lepopäivä, kävimme vain pienellä iltakävelyllä nasulauman ja armaan Hra R:n kanssa. Mutta lepoakin tarvitaan!

Perjantaina hytkyin crosstrainerilla hieman reilun puolikkaan tunnin ja sen jälkeen ehdin tehdä hyvin lyhyen punttijumpan ennen kuin vauveli vaati maitotonkkaa lähelleen.  Aloitin askelkyykyillä, 20/puoli ja kolme sarjaa. Sen jälkeen tein hauiskääntö-pystypunnerrus -yhdistelmäsarjan (3 sarjaa, 20 toistoa) ja kulmasoudun ehdin aloitella, sitten pitikin rientää meijerivuoroon.

Entäpä sitten ne tämän viikon tulokset? Vyötäröltä on senttejä tippunut kolme kokonaista tämän viikon aikana ja vaaka näyttää puolestaan 2,5kg vähemmän kuin viime sunnuntaina. Ihan ok, tästä on hyvä aloittaa taas uusi viikko!

Kirmaili kuin gaselli!

Hahaa. Mutta kyllä sotanorsutkin tehokkaasti etenevät!

Uskaltauduin kokeilemaan HYVIN rauhallista hölkkälenkkiä eilen ja kappas, siinähän se reipas puolikas tuntia hurahti vallan kivuttomasti! Vauhti oli hidas, mutta en pysty sanomaan tarkemminkuinka hidas. Sports Tracker päätti jättää kellottamatta lenkin, vaikka ihan takuuvarmasti käynnistin sen ennen liikkeelle lähtöä. Ehkä se ajatteli, että on parempi olla masentamatta tuota mammaa ja näyttää juoksuvauhdin vasta sitten kun se on vähän parempaa. Ettei motivaatio latistu.

Synntyksestä tuli eilen siis kaksi viikkoa ja kaksi päivää päälle. Ajettelisin, että kohtuullisen ahkera treenaaminen raskauden aikana ja loppuraskaudessakin ovat ylläpitäneet kuntoa siten, että eilinen lenkki tuntui itseasiassa todella helpolta: happi kulki ihan loistavasti ja vasta lopun pitkässä ylämäessä alkoi hapotella jaloissa. Ei se mahan kanssa rehkiminen siis hukkaan ole mennyt, aikaisemmin juoksun aloittaminen on ollut paljon vaikeampaa. Lihaskunto on nyt taatusti ihan toista luokkaa kuin aikaisempien raskauksien aikana ja tottahan sekin vaikuttaa. Edelleen suosittelen kaikille liikkumista koko raskauden ajan, sellaisilla tehoilla jotka ovat järkevässä suhteessa raskautta edeltävään liikunnan määrään. Ja raskaus on hyvä syy aloittaa kevyt liikuntaharrastus jos aikaisemmin ei olekaan liikkunut!

Nyt synnytyksen jälkeisen liikunnan kanssa olen päässyt kokolailla sellaiseen rytmiin, että puntteja ja crosstraineria heilutellaan kolmisen kertaa viikossa, kävelyä muina päivinä ja nyt aion pari kävelylenkkiä muuttaa hölkkäämiseksi. Juoksemisesta on turha puhua...Ja odotan Kovasti lunta, että pääsee ladulle!

Entäpä beibe?

Vauvelimme kärsii edelleen tukkoisesta nenästä ja yöunet ovat olleet vähän huonoja sen vuoksi. Muuten ihana pikkuinen on oikein reipas vauva, jaksaa katsella ihanan tummilla silmillään pitkään ja on ihan sen näköinen että kohta irtoaa ensimmäinen hymy. Pienten vauvojen ilmeet ovat muuten jotain maailman ihaninta!

Viime yönä pikkuinen söi neljä kertaa, aika monesti. On selvästikin menossa sellainen tiheämmän syönnin kausi, jolla vauva toimittaa äitiään tekemään enemmän maitoa kasvavan vauvan tarpeisiin. Edelleen oma maito on riittänyt ja aion parhaani mukaan pitää huolen siitä, että riittää jatkossakin. Runsas veden juominen on tärkeää pitää mielessä.

Meijerivuoro kutsuu!

Kaurakeksejä, kakkavaippoja ja päivän jumpat

Tänään oli sisäpäivä sateesta ja laiskotuksesta johtuen, joten piti keksiä tekemistä sisällä lasten kanssa. Katsottiin yksi elokuva, piirrettiin yhdessä ja leivottiin kaurakeksejä. Sairaan hyviä, valitettavasti. Onneksi nasuillekin maistuivat, niin eivät ehtineet pakkautumaan tuohon reisien seudulle. 

Ihana vauvanen antoi oman osuutensa päivän aktiviteetteihin kakkavaippojen muodossa, niitä riittää vuorokauden kaikkina aikoina ja runsaasti...On muuten mielenkiintoista, miten jotkut vauvat kakkaavat vain muutamana päivänä viikossa ja toiset taas solkenaan. Kumpikin on kuitenkin ihan normaalia, joten ei aihetta huoleen. Pissavaippoja vastasyntyneen tulisi täyttää keskimäärin 6 kappaletta per vuorokausi, sitä kannattaa toki seuratakin, mm. ettei vauva pääse kuivahtamaan.

Kaurakeksien vastapainoksi piti keksiä tietenkin jonkinlaista liikunnallista ohjelmaa ja kun ulkoilu pimeässä ja sateessa ei houkutellut, päädyin crosstrainerin ja punttijumpan yhdistelmään. Kutakuinkin näin se meni:

• Crosstraineria reippaasti 30 minuuttia Once upon a time katsellen. Crosstrainerin hyödyllisyydestä treenilaitteena oli hieman juttua Iltalehden verkkosivuilla, kritiikkiä tuli mm. epäluonnollisesta liikkeestä. Esim. juoksemisen ja hyppelemisen katsottiin muokkaavan kehoa paremmin. No en väitä vastaan, mutta sanonpa vain, että jos lonkat ovat raskaushuurujen jäljiltä löysät ja meijeriosasto pullollaan, niin ei siinä tee mieli kirmailla ja loikkia...Crosstrainer tarjoaa siis mukavan pehmeän liikkeen, ja kaloreitahan kuluttaa enemmän polkemalla enemmän.
• Askelkyykyt, 3x15/puoli. Vatsalihaksissa (niissä olemattomissa) tuntui hieman epämukavuutta ja sen vuoksi säästeliäät sarjat.
• Kulmasoutu käsipainoilla ja vipunosto sivulle, kumpaakin 15 ja sitten tauko, 3 sarjaa
• Ojentajapunnerrus 3x12/käsi
• Hauiskääntö myötäotteella ja pystypunnerrus, 3 sarjaa, 15 toistoa. Paitsi ettei viimeisellä kerralla mennyt kuin 12.

Tauot sarjojen välillä pyrin pitämään lyhykäisinä tehokkuuden nimissä. Liian pitkät tauot ovat saliharjoittelussakin yksi kompastuskivi. Ei kannata juoruilla ja hengailla facebookissa kun on salilla, siellä treenataan. Lisäksi on hyvin ärsyttävää, että taukoja istutaan esim. vinopekin tms. päällä isommalla porukalla. On aina hieman ärsyttävää mennä häätämään taukoilija(t) tarvitsemaltaan laitteelta/penkiltä tai muulta vastaavalta. 

Meijerivelvollisuudet kutsuvat taas vaihteeksi!

Vauva täyttää kaksi viikkoa!

Suunnilleen tähän kellonaikaan kaksi viikkoa sitten pääsimme synnytysalista lapsivuodeosaston puolelle, miten ihmeessä aika menee näin nopeasti?! Pieni tyttömme on tässä ajassa alkanut jo kovasti hakea katsekontaktia ja ilmaisee itseään hyvin pontevasti jos maitotonkka viipyy esim. 10 sekuntia tilatusta. Ihana, suloinen ja kaikin puolin täydellinen pieni ihmisen alku!

Raskausaikaa, jopa noita hankalia ja pitkäksi käyneitä viimeisiä viikkoja sekä itse synnytystä nostalgia kaunistaa jo kummasti. Tosin synnytyksestä en edelleenkään ihan kauhean paljon muista, mutta pääasia on että kokemus oli lopulta ihan hyvä ja kivunhoidon puute ei missään nimessä jäänyt vaivaamaan. Ja mies ei syönyt kiikkustuolissa banaania, siitä olen ihan varma.

Sitten päivän liikunta -teemaan! Kävimme koko perheen voimin kävelyllä, varusteiksi tarvitaan siis tuplarattaat, vauvalle omat rattaat (vuonna 2007 esikoiselle ostetut Gessleinit ovat edelleen hyvät!) ja esikoiselle pyörä.  Onhan siinä varustusta...Sää oli hieman tihkuinen mutta kohtuullisen lämmin, joten vauvankin kanssa tohti lähteä ulkoilemaan. Pieni nukkui koko matkan tyytyväisenä ja isompikin prinsessa torkahti rattaisiin. Matkaa kertyi Sports Trackerin mukaan 5,3 kilometriä ja keskinopeus oli 5,4km/h, ei tuo päätä huimaa, mutta esikoisemme teikaroi pyörällään siihen malliin,  että matkanteko katkesi muutamaan otteeseen.

Miten sitten se ns. kesäkuntoon-projekti, tai enemmänkin Kuntoon raskauden jälkeen -hanke? Tällä viikolla vyötäröltä on huvennut 4cm. Tämä selittynee sillä, että kroppa alkaa hakea "normaalia muotoaan" nyt kun iso maha on poissa ja varmaan osaltaan nesteitäkin on irronnut. Vaaka näytti miinusta n.3kg, josta siitäkin osa varmasti on nesteitä. Toiveikkaana ajattelen kuitenkin, että edes vähän laardiakin siinä olisi huvennut...Mutta, tässä hankkeessa pusketaan eteenpäin kuin mummo lumessa, hitaasti ja varmasti. Tilannetietoja tästä taas viikon päästä!

Nuhaneuroosi ja päivän treenit

Sitähän voisi kuvitella, että kun lapsia on jo neljä ja niistä yksi on käynyt läpi erittäin vakavan sairauden, niin äiti osaisi suhtautua pikkunuhaan huolettomasti. Vaan ei. Toissayönä laskin sekuntikellon kanssa vauvan hengitystiehyttä ja mikä pahinta, erehdyin googlaamaan kaikkia mahdollisia pikkuvauvojen sairauksia jotka voisivat olla nuhaoireiden ja vauvan kärttyisyyden taustalla. Kärttyisyyshän ei tietenkään voi johtua tukkoisesta nenästä ja tukkoinen nenä taas siitä samasta viruksesta, joka koko laumaamme on kiusannut... Lisäksi selkäytimestä puski pintaan se hyvin syvä ahdistuksen tunne, jonka kanssa opimme elämään, kun toiseksi vanhimmaisemme sairasti. Menkööt yövalvomisen piikkiin!

Ja lisättäköön vielä, että vauvelimme on ihan ihannetapaus: nukkuu hyvin (kun ei nenu vaivaa), syö hyvin, pissaa ja kakkaa sekä seurustelee. Painoa on myös kerännyt hienosti ja syntymäpainokin ylittyi jo tiistaina. Yleensähän tavoitteena pidetään, että syntymäpaino ylittyisi kahden viikon iässä, eli huomenna sunnuntaina.

Se nuhaneurooseista ja asiaan! Eilen kävin pienellä kävelyllä, 4km SportsTrackerin mukaan. Tuo nyt ei vielä lenkistä käy, mutta pilkkopimeällä ja hienoisessa tihkussa se riitti. Vauhtia toki koetin pitää suhteellisen reippaana. Tänään sitten vuorossa oli taas crosstraineria ja punttijumppaa kotioloissa, ohjelma näytti tältä:

• Crosstrainerilla reippaasti 30 minuuttia
• Hauiskääntö myötäotteella ja siitä suoraan pystypunnerrus, 3x15
• Vipunosto sivulle, 3x15
• Ojentajapunnerrus 3x15/käsi

Kotoisat jumppakaveri, 6kg käsipainot. Tarvitsevat kaverikseen vähän isommat...

Vähän lyhyenlaiseksi jäi tuo lihaspuoli, mutta kun puhutaan nelilapsisesta perheestä ja vauvataloudesta, niin ihan aina ei voi olettaa saavansa tuntitolkulla treenailla. Aikaa pitää löytää aina jostakin, ja yleensä sitä löytyykin. Esimerkiksi telkkarin katseleminen sohvalla on paljon turhempaa ajanhukkaa...Tosin siinäkin voi aina samalla imettää!

Mustiksia sisaruksia?

Monia odottajia varmaan mietityttää se, miten vanhemmat lapset ottavat uuden tulokkaan vastaan. Osa tuntee jopa syyllisyyttä siitä, että uusi vauva vie jotenkin tilaa tai aseman vanhemmalta lapselta. Joskus kuulee sanottavan, että uuden vauvan tulo perheeseen on lapselle sama, kuin jos isä toisikin toisen vaimon kotiin asumaan. Kyllähän siitä jonkinlainen mustasukkaisuusdraama syntyisi... En kuitenkaan varauksetta allekirjoita tuota väittämää. Uskon, että vanhemmat voivat itsekin vaikuttaa siihen, miten uusi perheenjäsen - siis vauva, ei lisävaimo - otetaan vastaan. Omia ajatuksiani aiheesta alla!

Otetaan vauva osaksi perhettää jo masussa

Kun vauveli oli vielä masussa rohkaisin isompia lapsia juttelemaan ja laulamaan pienelle masuasukille. Hieman kainostellen isommat lauleskelivatkin ja tunnustelivat vauvan potkuja. Kolmivuotiaamme oli ehkä malttamattomin odottamaan vauvan syntymää ja tiedusteli monta kertaa viikossa viimeiset pari kuukautta, että joko se vauva tänään syntyy.  Kun vauva sitten syntyi ja tiimi tuli meitä synnäriltä noutamaan, äiti ei ollut suinkaan se kiinnostavin juttu. Yhdessä odotettu vauva sen sijaan herätti ihastuneita kiljahduksia. Siitä olin todella iloinen!

Annetaan huomiota ja omia tehtäviä vauvan kanssa

Kotona meillä on tällä hetkellä vauvalla kolme innokasta hoitajaa: kaikki lapset haluavat silitellä pientä ja osallistua kukin omalla tavallaan vauvan hoitoon. Isoin saa avata vaipat valmiiksi ja osaa tuoda vauvalle tarvittaessa puhdasta vaatetta. Pienin on myös vaippa-assarina ja huolehtii mm. sukista jos ne tippuvat. Keskimmäinen lähinnä kannustaa minua imettämään ja on innoissaan vaipparoskiksesta...Vaipparoskis on siis sellainen hajulukollinen ihmeviritelmä josta riittää iloa...
Mutta kukin tavallaan ja saavat osallistua sen mukaan kuin kykenevät, valvonnassa totta kai. Uskon, että omat pikkutehtävät auttavat isosisaruksia tuntemaan itsensä tärkeiksi ja toisaalta näistä nasuista tuntuu olevan mukavaa auttaa.

Tietenkin isosisaruksia pitää helliä ja antaa paljon huomiota ihan muuten vain, sen nyt sanoo maalaisjärkikin. Vauvaa katsomaan tulevat vieraatkin voivat pohtia asiaa: meillä monet vieraat muistavat tervehtiä isommat lapset ensin ja tiedustella heiltä vauvauutista vaivihkaa. Vasta sitten he ihastelevat vauvaa. Isommille on tärkeää saada itse kertoa vauvasta, olla ylpeä isosisko tai -veli.

Mustasukkaisuus kuuluu asiaan!

Miten mustasukkaisuus sitten meillä on ilmennyt? Vauvaa hoidetaan ja hellitään kauniisti, äidin ja isän valvovan silmän alla.  Äitiä sen sijaan saatetaan käydä hieman rassaamassa, nuorimmainen saattaa jopa potkaista jos en ajoissa ehdi antaa hänelle huomiota. Potkimista ei tietenkään voi hyväksyä, mutta toisaalta kun tietää mistä huono käytös kumpuaa, on vaikea heittäytyä kovin ankaraksi. Tässä koetan sitten tasapainoilla ja löytää parhaan tavan toimia. Kerron, kun sen keksin! Mustasukkaisuus kuuluu asiaan ja laantuu ajan kanssa.

Viikon varrella kuultua:

"Äiti, minä rakastan tästä vauvasta!"

"Äiti, jääkö tämä vauva meille omaksi?"

"On se söpö. Äiti anna sille maitoa!!"

"Äiti, vauva pieree!"

"Ällö tissi!"