Punttijumppaa ja hikoilua

Tänään oli tavallista kiireisempi päivä ja loistavasta auringonpaisteesta huolimatta en ehtinyt hyötyliikkumaan mussukoiden kanssa tänään. Onneksi Mummilan tiimi pääsi kyläilemään ja sai nasut purkamaan ylimääräistä virtaa takapihan puolella. Nyt kun mietin, niin kiire ei tainnut johtua mistään järkevästä, mutta johonkin se päivä taas hupeni...Kirpparille, kokkaamiseen, luutuamiseen ja yllättäen lukemiseen.

Eilen päätin, että tänään on punttijumppa päivä ja sain jopa pysyttyä päätöksessäni! Alkuun lämmittelin hetkisen vanhalla crosstrainerillani, sitten tein vähän edelliskertaa pidemmät kyykkysarjat (20 toistoa/puoli, 3 sarjaa) ja ajattelin, että tässä mahassa on ihan riittävästi painoja. Yläkropalle tuli seuraavanlainen pläjäys:

• Kulmasoutu+pystypunnerrus, 20 toistoa, 3 sarjaa, 6kg käsipaino/puoli, tauko kun kumpikin liike on tehty
• Hauiskääntö+ojentaja, 20 toistoa, 3 sarjaa, samat painot ja tauko kun kumpikin liike on tehty
• Vipunosto sivulle, 3 sarjaa ja 15 toistoa/sarja

Jos hikoilun määrä olisi jotenkin suhteessa liikunnan rasittavuuteen niin nyt olisi todella kova treeni takana. Mutta hikoiluhan kertoo vain sen, että ainakin jonkin verran on liikuttu. Hikoilu on kovin yksilöllistä ja yksilöllisesti olen nyt kai hikoillut tauotta kolmisen kuukautta. Liikkuessa ja ilman. Suihkua oli kuitenkin raskas pidellä, joten uskon treenin vähän vaikuttaneenkin siellä missä pitää. Treenin jälkeen söin kuuliaisesti rahkaa (vauvan päärynäsoseella) ja toivon, että jahka-jos-ja-kun-ikinä tämä lapsi syntyy ja pääsen takaisin tehokkaan treenin pariin, on jokunen lihassäie vielä jäljellä...

Hikoilusta vielä: siinä ei ole mitään rajaa eikä tolkkua! Aamulla kosteusvoiteen tai meikin levittäminen on käytännössä mahdotonta, kun otsa, leuka ja silmienympärykset (kyllä, silmienympärykset) helmeilevät heti minuutti pesun jälkeen. Edellisiltana pessyt hiukset roikkuvat otsalla ihanan nahkeina. Kainalot sitävastoin ovat kuivat. Hyvin siis esteettisiin näkökohtiin pureutuu tämä hikoilupulma. Mutta kukapa sitä välittäisi näyttää hyvältä ja huolitellulta tässä vaiheessa raskautta? (No, minä välittäisin, mutta minkäs teet...)

Nyt vain odottelemaan, saanko lisää valittamisen aihetta kyykkykipeistä lonkista huomenna vai jo kenties yön aikana! Huomenna ulkoillaan sitten enemmän ja istutaan sisällä vähemmän.

Hikinen biisi perjantain ratoksi vielä, ei kuulu omiin suosikkeihin mutta istuu hikiseen ja nahkeaan tunnelmaan...

Unettomuus jatkuu...ja uusi viikko alkaa!

Hohhoijaa....Eivät ole unet parantuneet viime viikkojen aikana ja nyt on taas todella väsynyt olo. Eilen aamulla heräsin viideltä, tänään neljältä ja tavallisimmin heräilen siinä kolmen maissa pyörimään, kiskomaan happea ja istumaan sohvalle. Makuuasennossa nukkuminen on kovin haastavaa, vauva painanee jotain sellaista kohtaa että hyvää asentoa ei löydy. Nokka on tukossa ja kurkkua kuivaa - ihan sama kuin esikoista odottaessa! Voihan valituksen määrä mutta nyt on tällainen vähemmän energinen fiilis.

Kohta pitää alkaa pukea itsensä ja porukka ja raahata nasut hoitoon siksi aikaa, kun käyn siellä synnärillä kätilön kanssa juttelemassa. Illalla pitää kurvailla sitten vielä kokoarvioitavaksi erikseen ja jossain välissä pitäisi ehtiä kävelyllekin.

Olenko muuten maininnut hikoilusta? Se on edelleen ihan hillitöntä! Otsa helmeilee ihan koko ajan ja mieluummin olisin ulkona terassilla vaikka pyyhe päällä kuin edes suunnittelisin pukeutumista.

Tänään starttaa viikko 36, kylläpä ne juoksevat nopsaan. Toisaalta hirvittää kun synnytys on väistämättä lähellä ja toisaalta sitä jo odottaakin, olo varmasti helpottuu kovasti kunhan mylläävä masuasukas syntyy. Yleisesti ottaen tämä raskausaika on kyllä mennyt mukavasti, mutta viimeisillä viikoilla on kai luonnollista tuntea kisaväsymystä.

Esikoisenasulla irtosi eilen eka hammas! Jalkapalloharkoissa se oli lähtenyt, mutta ei sentään treenien vuoksi vaan oli kyllä jo ihan irrallaan ennen harkkojakin. Taas yksi askel isommaksi pojaksi!

No niin, huteralla ja hikisellä päällä kohti uutta päivää, illalla masukuva!

Hikinen aamupäivä ja matkarattaat haussa

Nuorimmaiset nasut olivat sen verran riidanhaluisia heti aamusta, että katsoin parhaaksi painella heidän kanssaan kävelylle ja puistoon. Saisivat purkaa energiaa muuhun kuin toistensa nyppimiseen...Kävimme reilun tunnin kävelyllä ja puistossakin vierähti hyvä tovi. Täällä on hieman vajaa 20 asetta lämmintä, mutta tämä hikoileminen ylittää jo kaikki ennätykset: silmälasit suorastaan huurtuu kävellessä. Ei enää naurata. Toisaalta, sormia on alkant turvottelemaan aamuisin, joten josko ne nesteet hikoilemalla lähtisivät kiertoon, kun muistaa  vielä juodakin paljon vettä.

Kotiin päästyä riidanhaluisuus nosti taas päätään, on  se käsittämätöntä miten kumpikin tahtovat aina juuri saman lelun.  Kummallakin mukulalla oli kyllä myös poikkeuksellisen huono yö, joten väsymystään taitavat kiukutella. Pitänee keksiä noille jotain järkevää touhua päiväksi niin rauha säilyy, ja kuulo.

Rauhallinen suvantovaihe kesti sen verran että ehdin perehtyä matkaratastarjontaan, yhdet pitänee vielä hankkia. Carenan matkarattaat meillä onkin ja ajattelin hankkia lisäksi sellaiset kevyet sateenvarjorattaat, muuten loppuu autosta tila kesken.  Pärjäisiköhän näillä viikon?

Hyötyliikunnan lisäksi pitänee illalla suoria vielä salille, huomenna on sitten lepopäiväntapainen.

Allit ja ällömössöt

Taas yksi hikinen päivä takana! Ulkona sataa nyt kuin saavista kaataen ja toivon, että se tarkoittaisi vähemmän tukahduttavaa päivää huomenna. Yleensä pidän helteestä ja auringosta, mutta tämä jatkuva hikoileminen nyt vaan on jo noloa. Teen töitä kotoa käsin ja videopalavereissa tunnen saavani sääliviä katseita ja varovaisia tiedusteluja jaksamisestani...Jaksaahan sitä masuasukin kanssakin, mutta se hikoilu, jotain järkyttävää. Jostain syystä se on keskittynyt otsalle ja päähän muutenkin. Kainalot eivät palavereissa näkyisi.

Tänään oli siis salipäivä ja ohjelmisto oli seuraavanlainen:

• Vinopenkki irtopainoilla,  3x12, 12,5 kg/käpälä. Olen huomannut että jalkojen nostaminen maasta pienen tuen päälle on pötsin kannalta mukavampi asento ja tuskin haittaa itse liikkeen tekemistä.
• Penkkipunnerrus istuen koneessa (makoilla ei paljon pystyisikään) 15 kg/puoli, 3x12
• Pystypunnerrus sellaisella laitteella, levypainot 10 kg/puoli, 3x12
• Ojentaja-allit taljalla ja hieman vino "kapula" kädensijana, 40 kg painoa, 3x12
• Vipunosto sivulle ja eteen, tuplasarjana. Sivulle 8kg ja ja eteen 6kg per käpälä, kumpaakin 3x12. Tauko tulee siis sitten kun ensin on tehty sivuvipu+etuvipu

Kummasti olen juuttunut tuohon 12 toistoon! Paitsi etten oikeasti ole juuttunut, siirryin aika hiljattain tähän ohjelmaan ja vaihtelua tulee painojen määrissä ja sitä kautta toistojen määrissä. Mutta tänään oli tällainen täysi tusina -päivä. Alkuun taas lämmittelin (juu hikoilin kyllä valmiiksi, mutta ei se ihan aja asiaa) sillä kivalla crosstrainerilla reilun vartin.

Ja salilta tultua välipalaksi tällainen Hra R:n mielestä arveluttava mössö:

Kyseessä on jalo sekoitus rasvatonta rahkaa, raejuustoa ja marjakeittoa. Ei ehkä kaikkien makuun...

Vauveli ei tunnu salihommista häiriintyvän, lepäilee rauhassa niiden ajan ja sitten kotona alkaakin riehuminen. Tämä pikkuihminen on yhtä vilkasta sorttia kuin sisaruksensakin ja jumppa erityisesti yöaikaan on mieleen. Vai tulisiko tästäkin jalkapalloilija kun niin potkii? Esikoinen aloitti tänään virallisesti futisharrastuksen, joten ehkä veri vetää siihen suuntaan.

Huomenna on taas salipäivä ja toivottavasti vähemmän kuuma kuin tänään. Ikävää olla ilonpilaaja, mutta eikö nyt ole jo ollut riittävästi hellettä? Ai ei vai...