Teinimeitsie ja painonpudotus

RV 39

Nämä kuvat ovat jotenkin aina niin noloja, mutta kun puhe on painonpudotuksesta, ulkomuotoakin pitää välillä esitellä. Pyydän kiinnittämään huomion koon 40 shortseihin sekä vertaamaan RV39:lla otettua kuvaa tämän aamuiseen, jonkin verran on massaa sulanut käsivarrestakin. Juu ja lihaksia en aio ihan heti alkaa pullistelemaan kuvissa, jotain rajaa... Mutta on siellä olkapäässä ja hauiksessa jo mukavasti voimaa.  Pertsasta näyttää sulaneen enemmänkin ja munkeista myös, vanhat liivit ovat kaikki jääneet isoiksi, mutta se sopii minulle. Juokseminen on mukavampaa kun on vähemmän hytkyvää massaa rintamuksessa kiinni. Shock Absorbereista en siltikään luovu!

No sitten niitä viikon mittoja ja vähän koottuakin:

• Viikossa -1,1 kiloa, iloinen ylläri jumin jälkeen!
• Minuus vajaa 1 cm vyötäröltä
• Neljässä kuukaudessa ja parissa viikossa hieman reilut -22kg samalla kun olen treenannut tehokkaasti koko ajan, nousujohteisesti. *Taputtaa itseään olkapäälle.

Vielä muutama kiloa laardia vähemmäksi ja sen jälkeen saakin keskittyä painon ylläpitoon ja salitreeniin sekä hölkkäämiseen. Eli ei hirveästi tule muuttumaan nykymenosta: samaa teen nytkin ja ruokaa en tarkkaile fanaattisesti tälläkään hetkellä. Syön kutakuinkin näin:

• Aamulla: mustaa kahvia ja pari ruisleipää (kuivaksi paahdettuina, nam) juustolla, avokadolla tms. Rahkaa mehukeitolla. Joskus kananmuna.
• Välipalaa syön jos tulee nälkä ennen päivällistä: omppua, appelsiinia, protskupatukka, muutama paahtamaton ja suolaamaton pähkinä tai jotain muuta pientä
• Päivälliseksi normikotiruokaa, ruoalaitossa käytetään pitkälti oliiviöljyä meillä. Myös perunaa, pastaa, couscousta ja muuta, paljon kuitenkin kasviksia.
• Treenin jälkeen rahkaa ja mehukeittoa, leipää tai omppua tms. treenistä riippuen
• Jos iltapalalle jää tilaa niin sitten mussutan mielelläni hunajapomeloa, mangoa, appelsiineja tai muuta sellaista. Turvottavia, sokerisia ja suolaisia en syö illalla.
• Paljon vettä, maitoa yritän opetella...

Joku sanoisi että syön liian harvoin, menee aineenvaihdunta häneksi. No eipä ole vielä mennyt. Meitä on niin moneksi, joillekin sopii säännöllinen syöminen useammin päivässä ja toinen tarvitsee ruokaa vähän harvemmin ja voi olla ihan tyytyväinen. Kukin taaplaa taas tyylillään. Pääasia, että syö monipuolisesti ja riittävästi, suhteessa omiin tarpeisiin.

Entäpä imetys?

Vauvani täyttää tällä viikolla 5 kuukautta ja on luonnollisesti rintamaidolla, kun sitä riittää ja tuttipullolle vauva vain nauraa (yritin maissivelliä...). Maito on riittänyt hyvin vauvan tarpeisiin, mutta kovan pulauttelun (refluksityypistä)vuoksi hänelle aloitettiin soseet hieman aikaisemmin ja niitä hän saa nykyään lisäksi kolmisen kertaa päivässä.  Minulle siis painonpudotuksen ja imettämisen yhdistäminen on toiminut, ensimmäinen on varmasti hyötynyt jälkimmäisestä. Tämäkin lienee yksilöllistä.

Ennen äitejä varoiteltiin rintamaitoon erittyvistä toksiineista, jos painoa pudottaa imetysaikana. Nykyisin tiedetään, ettei tämä ole varsinaisesti ongelma. Jos äidillä on paljon rasvaa ja ei ole altistunut esim. suurille määrille DDT:tä (hyvin epätodennäköistä meillä päin...), kohtuullinen painonpudotus on ihan ok. Kyllähän Juttakin tämän tiesi, Superdieteissä! Häijympi sanoisi, että taas yksi tekosyy vähempänä.

Treenit vielä!

Sunnuntaina kipaistiin 10 lenkki treenikamun kanssa ja eilen oli salilla jalkapäivä-lempipäivä: 

• Takakyykky 12/20kg, 3x12/50kg
• Hack laitteella, 80kg levypainot, 3x10
• Yhdenjalan prässi 3x10 80kg:lla, molemmilla jaloilla
• Reiden ojennus, 3x12/35
• Vaakaprässissä pohje 3x15, nimellinen 117kg painoa.
• Alkuun crossailua

Hui, tulipa piitkä jaaritus. Paljon asiaa...

Paino laskee kun niitä nostaa

Eli taas on viikko vierähtänyt ja sokeriton tammikuukin vetelee viimeisiään. Sokerittomuutta on kyllä kestänyt hyvin, joulua lukuunottamatta olen ollut vähillä sokeriherkuille muutenkin. Tänään viimeksi taidettiin uutisoida sokerin addiktoivasta vaikutuksesta ja omasta kokemuksesta uskallan kyllä sanoa, että makeat mieliteot häviävät aikanaan kun makeaa ei syö. Sokeririippuvuudessa on paljon samankaltaista kuin huumeriippuvuudessa, vieroitusoireita myöten (klik!).

Edelleenkin jätän sen takaportin että hyvällä syyllä, hyvässä seurassa ja järkevällä tavalla saatan karkkiakin syödä, joskus. Kunhan ei tavaksi ota. Maailma on pullollaan hyviä ja terveellisempiä herkkuja, pomelo maistuu edelleen kunhan sattuu superyksilö kohdalle ja porkkanat ranch-dipillä ovat sikahyviä. Eikä iske morkkiskaan kun noita syö. Kesä ja mansikat... Maalaisjärjellä pärjää pitkälle ja syömisen tulee olla myös iloinen asia, ei pelkästään tankkaamista. Hyvälle ruualle ja herkuille on tilaa järkevässä ja terveellisessäkin ruokavaliossa. Kaikkea,  kohtuudella.

Ja ne viikon lukemat sitten:

• Vaaka näytti tänään aamulla tasa kilon vähemmän kuin viikko sitten, hyvähyvä.
• Vyötärönympärys on kutistunut yhdellä vaivaisella sentillä, mutta ruumiinrakenteeni ajatellen sekin on ok. Vyötärö kun on se kapein kohta muutenkin, hartiat ja lantio kutakuinkin samalla leveydellä.

Väittäisin, että iso osa painonpudotuksesta johtuu vilkastuneesta aineenvaihdunnasta ja siitä minimaalisesta lihaskasvusta jota salitreeni on aiheuttanut. Imetystäkään en voi sulkea pois, mutta aikaisemmat imetykset eivät ole painoon vaikuttaneet. Se mikä nyt on toisin on tavoitteellinen liikkuminen ja järjen käyttö ruoan suhteen. Ei siinä ihmedieteillä ja kaalisopilla ole tilaa. 

No niin, tällä tsempillä taas viikko eteenpäin. Voisin ottaa projektisi hieman kuvailla aterioita ja laskeskella ravintoainepitoisuuksia, jos jotakuta kiinnostaa!

Pinkki merimuumi, prinsessa ja painonhallinta

Oli pakko räpsäistä kuva nukkuvasta pikkuneidistä (3,5kk) kun tuttia myöten kaikki oli niin kovin pinkkiä. Ruususen alla on Merimuumi-pussilakanasetti, sen Joulupukki toi ja söpöltä tuo ainakin äidistä näyttää.

Pikkuisella on edelleen hieman masuvaivaa, hän pulauttelee ja pieree. Neuvolalääkäri on pian ja siellä otan asian puheeksi. Ei vaiva kuitenkaan yöunia häiritse tai lannista oloa, meidän vauveli on huikean hyvä hymyilemään!

Painonhallinnan tavoitteista

RV39

3kk synnytyksestä (TEINIKUVA!)

Synnytyksen jälkeen laitoin itselleni tavoitteeksi tiputtaa nyt ainakin 15 kiloa. Kappas, sen verran onkin jo lähtenyt ja ilman suurempaa tuskaa: syön normaalisti mutta järkevästi ja liikun aika paljon, kuutena päivänä viikossa hyvällä teholla. Ihan hirveästi en ole tehnyt painonpudotuksen eteen muuta kuin tarkastanut lautasen sisällön ja liikkunut, ymmärrettävästi imetysaikana pitää tämänkin asian kanssa olla järkevä. Jostain syystä hoikistumista on nyt kuitenkin tapahtunut. Olisiko niin että ensimmäistä kertaa imetys todellakin auttaa minua pudottamaan painoa? Ennen en ole moista havainnut. Urbaani legenda.

Ensimmäisen tavoitteen täyttyessä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ajattelin, että vielä 10 kiloa saisin keventyä ja siinä samalla kehittää kehonkoostumusta hyvään suuntaan. Sitten olisi keveää juosta ExtremeRun loppukesällä.  Jo nyt uskallan sanoa, että kehonkoostumukseni tuskin on ollut näin hyvä koskaan, lihasmassaa on selvästi kasvanut. Sen huomaa reisien ja takamuksen muodossa, lisäksi käsivarsissa on jossain määrin (hyvässä katselukulmassa...) erottuvaa lihasta. Se tuntuu aika palkitsevalta huomata! En todellakaan leijaile vaalenapunaisissa hattaroissa, työtä on tehtävä vielä paljon. Asia ja kilo kerrallaan, siksi koska itse haluan olla kunnossa!

Seuraavaksi voitelemaan sukset ja sitten hiihtämään! Eilen meni 9km, tänään toivoisin ehtiväni vähän enemmän. Kappas, upeat paripuolivillasukat tuossa uudessa kuvassa...

Treenipäivitykset vuoden vaihteessa

Kuten sanottua, muien asioiden lisäksi kirjaan tänne blogiin ylös omia treenejäni päiväkirjamisesti. Että muistaisin esim. millä painoilla olen tehnyt jotakin liikettä ja voisin seurata edistymistä. Kertaallenhan jo kävi niin, että muistihäiriön vuoksi paukautin tankoon maastavetoa varten 20kg enemmän kuin oli ajatus ja muistin aikaisemmat painot vasta kun sain Todella Kiskoa tankoa ylös...En tietenkään kehdannut vaihtaa pienenpiin painoihin joten totesin, että tehdäänpä sitten lyhyempää sarjaa.

Uuden vuoden aattona oli takakyykky (3x12, 50kg), hack-kyykky (3x12, 50kg), jalkaprässi (3x20, 120kg), vaakaprässi etureidelle (pudotussarja, taljalaitteella, n120->107->100), pohje (3x15, 50kg) ja vatsat.

Eilinen päivä sitten oi toisenlainen, enemmän yläkroppaa:

• Maastaveto, 50kg, 3x12 crossilla lämmittelyn jälkeen (iso lihasmassa liikkeelle treenin alkuun, tehokkaampaa)
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg 3x12
• Lady Butterfly 15kg, 3x20
• Pystypunnerrus laitteella, 20kg, 3x15
• Vipuyhdistelmä: etuvipunosto 6kg +sivukääntö kyynärpäät kyljissä 8kg, 10+12, 3 sarjaa
• Ojentajat pudotussarjana taljalla, 20kg 12 lämpimiksi ja asiaan: 40kg 6 krt->35kg 8krt ->30kg 8 krt
• Vastalihaksia, perusrutistuksia ja lankkua

Eilen lueskelin Lihastorhtorin blogista proteiiniasiaa ja hieman muutakin. Siellä kirjoitettiin tavoitteellisestä syömisestä, ei niinkään tarpeenmukaisesta. Eroa on siinä, että tarpeen mukaan syödessä ei välttämättä saa niitä ravintoaineita joita esim. tavoitteellinen lihaskasvu edellyttää (protsku!). Pysyy kyllä hengissä, mutta...Tavoitteellista lihaskasvua ajatellen 1,5-2g/(rasvaton)painokilo olisi suositeltavaa. Fineliin vain ynnäilemään omia päivittäisiä proteiinimääriään ja pohtimaan ovatko ne oikeassa suhteessa omiin tavoitteisiin. Minulla ainakin jää hieman alakanttiin ilman proteiinijuomia. Ja kun ne ovat niin pahoja! 

Kannattaa huomioida, että myös imettäminen vaikuttaa proteiinin tarpeeseen. Lue lisää Lihastohtorin blogista!

Imettäjän flunssarohdot

Tänään on lentsu vieläkin jatkunut, mm. kuumeen merkeissä ja ääni on ihan kadoksissa (ilahduttaa sekä lapsia että Hra R:ä...). Salille ei ole asiaa huomenna, juoksemisesta puhumattakaan. Mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin! Sain tehtyä kaneliässä- ja piparitaikinat tekeytymään huomista varten jääkaappiin ja kuivakakkuja varten kaikki tarvittava taitaa löytyä myös. Jos ei lenkkeillä niin leivotaan sitten, penteles! Kunhan ei syödä. Ainakaan äiti. Kovin paljon. Ainakaan lahjasuklaisiin ei sitten kosketa.

Lentsu on imettäjälle vähän tylsempi juttu, varsinkin jos kurkku on kovin kipeä ja kuume nousee huippulukemiin: käytettäviä lääkkeitä kun on aika rajallisesti. Yskään olen kuullut hunajan auttavan ja apteekista möivät tämän Pharysolin (pikälti hunajaa ja muita kasvikunnan tuotteita), jonka pitäisi auttaa kipeään kurkkuun. Tuota suihkautetaan nieluun ja kyllä se ainakin voiteluaineesta käy. Lupasivat imettävän tuota käyttää, mutta esim. Strepsilsiä taas ei saa. Tietenkin jos jollekulle lääkäri Strepsilsiä tai vastaavaa määrää niin asia on sitten eri. Hunajan käyttöä pitäisi vähän selvitellä: alle vuoden ikäisille lapsillehan sitä ei ainakaan suositella, mutta saako äiti sitä syödä?

Lähtökohtaisesti imettäjän kannattanee kuitenkin välttää turhia kemiallisia aineita: viinakset ja nikotiini nyt kuuluvat pannaan itsestään selvästi. Niitä tuskin lääkärikään määräisi... Alkoholin käytöstä, esim. lasi viiniä (12cl, ei 36cl...) imettämisen yhteydessä puhutaan nyt kovasti. Vaikka pienellä annoksella tavallinen  - päihdeongelmaton -  äiti tuskin suurta tuhoa aikaan saisikaan, niin ajattelisin, että ehtii sitä sittenkin siemailla kun imetysvelvollisuudet ovat ohitse. Mutta kukin tavallaan, lapsen paras ja turvallisuus huomioiden. Rentoutumiseen en suosittele viinilasillista tai vastaavaa kenellekään, lenkki tai salitreeni hoitaa asian paljon tehokkaammin! Jos oikein kyrsii, niin tumma suklaa tehostaa hoitoa.

Yhden kuukauden mittauspiste

Saimme armaan beiben kanssa käytyä neuvolassa ja hyvältä näyttivät pienen kasvukäyrät!

• Syntymäpaino 3800g, nyt 5010g
• Syntymäpituus 49cm, nyt 53cm

Ja päänympäryskin kasvaa sopuisasti käyrillä. Vauva on ollut koko kuukauden pelkällä rintamaidolla, jota hörppii ahkerasti pitkin päivää ja yöllä pari kolme kertaa, jos tuuri käy. Vaikka olen liikkunut paljon ja saanut omaa painoani tippumaan ( ja sitä tiputtamista tuntuu riittävän!), on maitoa riittänyt vauvalle hyvin. Pitää juoda paljon vettä ja muistaa monipuolinen ruokailu, hyviä rasvoja unohtamatta. 

Vauvalla on siis ollut hieman masuvaivaa: röyhtäyttää, kipristelee ja pierettää ankarasti. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hänkin suositteli Gefilus D-tippoja ja ehdotti, että jättäisin vähäksi aikaa sellaiset ruuat vähemmälle, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ilmavaivoja. Näitä ovat esm. ruisleipä, kaali, omput ja perinteinen ärtsoppa. Niinpä aion nyt sitten vaihtaa aamuruisleivän johonkin muuhun ja kaalia nyt ei ole tapana muutenkaan mussuttaa ja  sitrukset maistuvat omppujen sijaan tähän aikaan vuodesta mainiosti. Ravintoainevajausta ei tällä pääse syntymään! Huolellista röyhtäyttämistä pitää jatkaa edelleen, siis vauvan. Ja voi kai äitikin joskus röyhtäistä.

Muuten kannattaa käyttää järkeä ennen kuin alkaa rajoittamaan ruokavaliotaan tolkuttomasti, imetettäessä siis. Monet vauvan masuvaivat johtuvat ruoansulatuselimistön "keskeneräisyydestä" ja aika hoitaa ongelmat. Jos taas oikeasti on syytä epäillä allergioita ja esim. vauvan paino ei nouse, kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Ja otetaanhan huono painonnousu sielläkin puheeksi ihan varmasti!

Täällä on kaunis pakkaspäivä ja aurinko paistaa, mutta valitettavasti päivällä emme ulos pääse: toiseksi vanhimmalla mussukalla oli illalla kuumetta, joten sisäpäivää pukkaa. Nyt poika on jo ihan reipas ja kuumeeton, mutta varmuuden vuoksi levähdellään ( ja kuunnellaan joululauluja,  mutta älä kerro kenellekään!). Ajattelin itseni raahata iltakävelylle jossain välissä kuitenkin!

Salilla pitkästä aikaa!

Eilen pääsin pitkästä aikaa vallan salille ja tänään tuo tauko tuntuu kovasti kankuissa, huomenna ei sitten varmaan päästä liikkelle. Vauveli täytti sunnuntaina neljä viikkoa, pari viikkoa olen käynyt hölkkäilemässä ja kotijumpan puntteineen aloitin kun vauva oli viikon iässä. Nyt oli jo korkea aika raahautua ihan kunnolla lihastreenin pariin!

Eilinen reissu näytti tältä:

• Crosstrainerilla 20 minuuttia alkuun kaveria odotellessa, hyvin ehti lämmitellä!
• Askelkyykky smithissä, yksi lämmittelysarja pelkällä tangolla, kumpikin jalka tottakai, kahdeksan toistoa. Varsinainen treeniosio meni n. 40 kg yhteispainolla (tanko+10kg levypainot molemmissa päissä), 3 sarjaa, 10 toistoa/puoli. Ja pitipä ihmetellä minne on voima jaloista kadonnut! Synnärillekö? Saako sen sieltä takaisin?
• Reiden ojennus, levypainoja 12,5kg, kolme sarjaa 12 toistoa/sarja
• Pohjelihas, levypainoja 45kg, 3 sarjaa 15 toistoa
• Vinopenkkikone, kolme sarjaa, 12 toistoa/sarja, 7,5kg levypainot kummallakin puolella. Toissapäiväisten punnerrusten jälkeen lihakset olivat vähän kipeinä, olisin voinut tehdä jonkin muun liikkeen tähän tilalle vaan enpä ajatellut...
• Pystypunnerrus, 10kg levypainot/puoli, kolme sarjaa, kussakin 10 toistoa
• Hauiskääntö, 3x10, 8kg
• Ojentaja taljalla, 35 kg, 3x10

Kolme viimeistä liikettä menivät helpoimmin.  Reiden ojennuksessa salilla olevalla koneella alavatsa jännittyy ikävästi, mutta helpotin asiaa laittamalla kyynärvarret ristiselän alle tueksi. Näin pian synnytyksestä ei vielä ihan hirveänä niitä vastalihaksia tarvitse rääkätä. Kohdunlaskeumaa en edelleenkään halua.

Pitkästä aikaa kun pääsin käymään, tein mahdollisimman monta lihasryhmää, mutta vain yhden liikkeen (jalkaosastoa lukuunottamatta) lihasryhmää kohti, muuten olisin varmaan vieläkin salilla vääntämässä. Mutta eikös se olekin että salil eka salil vika... Ja piti ehtiä kotiin syömään rahkaa sopalla, mielellään tunnin sisään treenistä proteiinia ja rahka on minun suosikkini. Ne juomat ihan oikeasti ovat karseita, ei voi mitään!

Yrjö kylässä, röyh ja rups

Isänpäivän kunniaksi meille iski yhtäkkinen ja monimuotoinen pöpöepidemia: yksi oksensi, toisella oli kuumetta ja kolmas panttasi pissalla käyntiä. Lapset ovat jo toipuneet mutta aikuisväestollä tuntuu tulevan sama pöpö hieman kevyemmässä muodossa, vauveli on saanut olla terveenä. Tänään on ollut väsynyt olo ja palelee, villasukkaa ja fleeceä piti kiskoa päälle heti aamusta. Jos olo kohenee (ja saan pienet päikkärit alle) voisin iltasella käydä hyvin lyhykäisen ja rauhallisen palauttavan lenkin, mutta katsotaan miten käy.

Tällä viikolla pienellä ihanuudella on 1kk neuvola, onpa jännä nähdä paljonko painoa ja pituutta on kertynyt! Painosta valtaosa näyttää menneen ihanan pulleisiin poskiin. Mussukalla on edelleen hieman masuvaivaa. Syynä voi olla se, että maitoa tulee syötön alkuun aina aika kovalla vauhdilla ja vauva nielee ilmaa. Röyhtäyttelen toki häntä ja nostan pystyasentoon välillä, mutta ilmaa riittää rupsauteltavaksi asti. Cuplaton voisi auttaa ilmavaivaan ja Gefilus D-vitamiinit, pitänee noita kokeilla seuraavaksi. Vauvan rupsauttelu muuten aiheuttaa muille lapsille suuresti iloa:

"Äiti, vauvalla pääsi taas peeru!"

Tyttö R. 2 vuotta

Kirmaili kuin gaselli!

Hahaa. Mutta kyllä sotanorsutkin tehokkaasti etenevät!

Uskaltauduin kokeilemaan HYVIN rauhallista hölkkälenkkiä eilen ja kappas, siinähän se reipas puolikas tuntia hurahti vallan kivuttomasti! Vauhti oli hidas, mutta en pysty sanomaan tarkemminkuinka hidas. Sports Tracker päätti jättää kellottamatta lenkin, vaikka ihan takuuvarmasti käynnistin sen ennen liikkeelle lähtöä. Ehkä se ajatteli, että on parempi olla masentamatta tuota mammaa ja näyttää juoksuvauhdin vasta sitten kun se on vähän parempaa. Ettei motivaatio latistu.

Synntyksestä tuli eilen siis kaksi viikkoa ja kaksi päivää päälle. Ajettelisin, että kohtuullisen ahkera treenaaminen raskauden aikana ja loppuraskaudessakin ovat ylläpitäneet kuntoa siten, että eilinen lenkki tuntui itseasiassa todella helpolta: happi kulki ihan loistavasti ja vasta lopun pitkässä ylämäessä alkoi hapotella jaloissa. Ei se mahan kanssa rehkiminen siis hukkaan ole mennyt, aikaisemmin juoksun aloittaminen on ollut paljon vaikeampaa. Lihaskunto on nyt taatusti ihan toista luokkaa kuin aikaisempien raskauksien aikana ja tottahan sekin vaikuttaa. Edelleen suosittelen kaikille liikkumista koko raskauden ajan, sellaisilla tehoilla jotka ovat järkevässä suhteessa raskautta edeltävään liikunnan määrään. Ja raskaus on hyvä syy aloittaa kevyt liikuntaharrastus jos aikaisemmin ei olekaan liikkunut!

Nyt synnytyksen jälkeisen liikunnan kanssa olen päässyt kokolailla sellaiseen rytmiin, että puntteja ja crosstraineria heilutellaan kolmisen kertaa viikossa, kävelyä muina päivinä ja nyt aion pari kävelylenkkiä muuttaa hölkkäämiseksi. Juoksemisesta on turha puhua...Ja odotan Kovasti lunta, että pääsee ladulle!

Entäpä beibe?

Vauvelimme kärsii edelleen tukkoisesta nenästä ja yöunet ovat olleet vähän huonoja sen vuoksi. Muuten ihana pikkuinen on oikein reipas vauva, jaksaa katsella ihanan tummilla silmillään pitkään ja on ihan sen näköinen että kohta irtoaa ensimmäinen hymy. Pienten vauvojen ilmeet ovat muuten jotain maailman ihaninta!

Viime yönä pikkuinen söi neljä kertaa, aika monesti. On selvästikin menossa sellainen tiheämmän syönnin kausi, jolla vauva toimittaa äitiään tekemään enemmän maitoa kasvavan vauvan tarpeisiin. Edelleen oma maito on riittänyt ja aion parhaani mukaan pitää huolen siitä, että riittää jatkossakin. Runsas veden juominen on tärkeää pitää mielessä.

Meijerivuoro kutsuu!

Sunnuntaipuuhia ja koottuja kolotuksia

 Tänään oli ihana, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä täällä meidän perukoilla, kuten kuvista näkyy! Aamupalan jälkeen raahauduimme koko tiimi päiväkävelylle, eskarilainen pyöräillen. Puistoilua yhdistettynä metsäretkeilyyn, menee mielestäni hyötyliikunnan piikkiin vallan mainiosti. On kyllä todella mukava asua näin "metsän reunassa", lähin ostoskeskus on  reilun kilometrin päässä... Ei tarvitse lähteä auton kanssa varsinaisesti etsimään metsää, sinne kun pääsee käytännössä takapihalta. Jopa siinä määrin, että esim. mustikat ja puolukat  saa poimituksi ihan kilometrin säteellä kotoa. Intohimoinen marjastaja tai säilöjä en kyllä ole, vähän mielialan ja fiilisten mukaan mennään tässä asiassa...

"Päivän asu" (vitsi!!!)  on jo jonkin aikaa koostunut siitä mikä päälle mahtuu ja jos tämä lapsiparka ei kohta ala syntyä, saan taatusti vaihtaa ulkotakkiin vetskarin. Sen verran kovasti kiristelee jo takin saumoja. Päiväkävelyllä innostuin taas ottamaan muutamia hölkkäpyrähdyksiä ylämäkiin, hyvin pieniin sellaisiin, antaakseni lihaksille vähän enemmän töitä ja pikkaisen potkua aineenvaihdunnalle.  Ei tuntunut pahalta ja siksi mietin, että tosiaanko pääsen synnytyksen ja toipumisen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa jatkamaan treenejä. Tässä illan mittaan ajattelin tehdä kevyen punttijumpan yläkropalle ja mahdollisesti askelkyykyt, mutta liitoskipuja kuulostellen. Välillä en pääse kivun vuoksi pystyssä kävelemään ja välillä ne taas eivät vaivaa ollenkaan, joten: tuntemuksien mukaan hyvä tulee.

Pari päivää on nyt tullut ja mennyt sellaisia oikeantuntuisia supistuksia: kouristaa alavastaa, tuntuu selässä ja yläreisissä. Hyvin satunnaisia ovat olleet, joskin eilen meinasi jo hirvittää että nytkö tuli lähtö synnärille. Olin melkoisen kipeä pidemmän ajan, mutta armaan Hra R:n kevyt selkähieronta auttoi ja tilanne meni sillä erää ohi.  Suppareista inspiroituneena ostimme kuitenkin tänään hätävaraksi jo uuden pinkin tuttipullon, jonka pitäisi olla hyvin muotoiltu vauvaa ajatellen.  Aion toki imettää pientä mahdollisimman paljon ja ainakin vuoden ikään, jos vain kaikki hyvin menee. Mutta tuttipullo ja pari korviketta kaapissa tuntuvat järkevältä hätävaralta. Jos noita ei olisi, imetys menisi kumminkin mönkään ja nyt kun pulloruokintapuolta on ajateltu, niin käytännössä näitä välineitä tuskin tarvitaan. Sumeaa logiikkaa, myönnän. Olen nainen.

NUK-pullo on uusi tuttavuus, mutta vaikutti hyvältä paketin perusteella. Yleensä varalla on ollut Aventin pullo. Toivottavasti on hyvä beibelle!

Tässä vielä sunnuntain iloksi jollain ihanalla tavalla leppoisa tsemppibiisi, mamma tykkää!

Vau.fi: Totuus lasten saamisesta

Törmäsin Vau.fi:n sivuilla  tähän juttuun ja tulin hieman surulliseksi. Nykyään tuntuu olevan muodikasta esittää vauvan syntyminen jotenkin elämän ja kropan romuttavana asiana ja niinhän se ei ole...Juttu kopsattuna alla ja mamman kommentit lihavalla kursiivilla! Kyseessä on siis kahden kirjailijan näkemys aiheesta, luultavasti tarkoitettu huumorin sävyttämäksi:

Kaverille ei pääsääntöisesti paljasteta, millaista äitinä olo oikeasti on, väittävät Tania Kindersley ja Sarah Vine kirjassaan Backwards in High Heels: The Impossible Art of Being Female. Ja millaista äitinä olo sitten oikeasti on? Kirjailijat paljastavat.

• 45

• 

Tulostettava versioKirjailijat listaavat viisi kaunisteltua totuutta (tai emävaletta), jotka ystävä saa raskausaikanaankuulla:

Näin sanotaan: Ei haittaa vaikkaraskausaikana vähän kertyisikin kiloja. Paino kyllä putoaa synnytyksen jälkeen, etenkin imetyksen ansiosta.

Tätä tarkoitetaan:Vatsasta ei enää koskaan tule yhtä litteä kuin ennen raskautta. Ei, vaikka kävisi treenaamassa salilla joka päivä (mikä ei ylipäätään ole mahdollista, koska ei ole aikaa), imettäisi lasta täysi-ikäiseksi ja noudattaisi tiukkaa vegaaniruokavaliota.

Mamma sanoo: Mitä sitten? Sinusta tuli äiti, synnytit uuden ihmisen! Eikö se ole tärkeämpää? Oikeilla alusvaatteilla isommankin rellukan saa siloitelluksi ja painohan lähtee ruoan ja liikunnan oikealla suhteella.

Näin sanotaan: Itse synnytys ei ole niin hirveä kuin voisi kuvitella. Sitä paitsi naisen keho on ikään kuin ohjelmoitu unohtamaan synnytyskivut.

Tätä tarkoitetaan: Synnytys on pelottava tapahtuma, ilokaasusta ei ole niin paljon hyötyä kuin väitetään, ommelluksi joutuminen on hirveää, kätilötkin voivat erehtyä, verta ja muita ruumiineritteitä joutuu näkemään enemmän kuin pahimmassa sairaalasarjassa ja alkukantainen ääntely samaan aikaan, kun puoli sairaalaa tuijottaa jalkoväliäsi ei ole millään mittapuulla voimaannuttava tai ylevä kokemus.

Mamma sanoo: Totta hitossa se sattuu ja nyt myös pelottaa, kun tietää mitä on edessä. Tiedän kuitenkin myös sen,  että kroppa tietää mitä tehdä ja kropan pettäessä osaava henkilökunta salissa auttaa. Ilokaasu toimii mammalla, vähän liiankin hyvin ja onhan noita troppeja! Omelluksi joutuminen on lähinnä turhauttavaa. Jos ruumiineritteet ovat pahin asia, ovat asiat lopulta aika hyvin! Ja kyllä, se kipu unohtuu sillä hetkellä kun lapsi on syntynyt.

Näin sanotaan: Imetys saattaa olla hankalaa aluksi, mutta harjoitus tekee mestarin.

Tätä tarkoitetaan: Imetys voi olla erittäin vaikeaa, ja saatat helposti alkaa tuntea itsesi toivottomaksi luuseriksi, jos homma ei heti suju. Todennäköisesti sairastut rintatulehdukseen, joka on kuin pahin mahdollinen hammassärky, tississä. Nännit kastelevat puserosi julkisella paikalla. Ja rintasi, aivan kuten vatsasi, eivät koskaan palaa entiselleen.

Mamma sanoo: Rintatulehdukseen sairastuu aika harva ja munkeistaan voi pitää huolta. Tyhjennä itse  vaikka käsin jos vauva ei tarvitse kaikkea maitoa, hiero jos tuntuu maitopaukkuja ja pidä lämpimänä. Toisaalta vilpoiset kaalinlehdet liiveissä voivat olla mukavat! Imetys ei ole helppoa eikä äidin hyvyyttä sillä mitata, mutta luovuttaa ei kannata jos vähän sattuukin. Tissit on tehty lasta ruokkimaan ja jos ne nyt vähän pruutaavatkin sopimattomissa paikoissa (kuten esim. esikoisen kastajaisissa joissa kaikissa kuvissa mammalla on maitoläiskät) niin so what? Eikö se kuulu vähän asiaan? Muista joko kesto- tai kertakäyttöliivisuojat!

Näin sanotaan: Unenpuutteeseen tottuu.

Tätä tarkoitetaan: Unenpuute tekee hulluksi. Jopa kaikkein koulituimmat ja kovimmat sotilaat murenevat henkisesti kolmen yön unettomuuden jälkeen, ja heitä sentään oli koulutettu kestämään unenpuutetta. Tulee päiviä, jolloin vaatteiden päälle pukeminen tuntuu todelliselta saavutukselta.

Mamma sanoo: Jotkut, itsekin olen tottunut,  varmaan tottuvat ja jotkut ei. On tyhmää odottaa edes jaksavansa samalla tavalla heti vauvan synnyttyä kuin ennen on jaksanut. Lapsivuodeaika rötväillään ja vauvan unien pidentyessä äitikin saa enemmän lepoa. Mikä pakko on joka päivä pukea, jos se tuntuu liian rankalta. Vastasyntyneen äiti saa olla sen näköinen kuin on, pääasia on että vauva saa tarvitsemansa huolenpidon ja läheisyyden. Edustaa ehtii sitten myöhemminkin!

Näin sanotaan: Pienestä nyytistä huolehtiminen on puolisoita lähentävä kokemus.

Tätä tarkoitetaan: Alkuaikojen euforian väistyttyä sinusta ja puolisostasi tulee vuorotyöläisiä ettekä juuri koskaan ole valveilla samaan aikaan. Tulet kateelliseksi siipallesi, joka pystyy jättämään kodin joka aamu ja menemään töihin rentoutumaan. Mieleesi hiipii epäilys, että kumppanisi työpäivät venyvät ja venyvät siksi, että hänen ei tarvitsisi palata väsyneen ja räjähtäneen äidin ja rääkyvän lapsen luo kotiin. Seksiä ei ole, eivätkä syynä ole niinkään synnytyksen ja raskauden aiheuttamat fyysiset muutokset kuin väsymys. Ketä huvittaa seksi väsyneenä? Ja vauvan oksennuksen hajuisena?

Mamma sanoo: Työpaikkakateus menee ohi, joskin päivän kaoottisimilla hetkillä sitä voi tuntea. Saahan toinen syödäkin rauhassa!! Täysin epäreilua!! No ei ole oikeasti. Biologia toimii siten, että äiti tavallisesti imettää ja on siten ensisijainen hoitaja kotona, puoliso auttaa parhaansa mukaan. Eikö sekin ole surullista, että töiden vuoksi toiselta saattaa jäädä vauvan ensimmäinen hymy näkemättä tai muut uudet hassutukset? Meillä läheisyys on toiminut ainakin siten, että pikkuvauvan kanssa höpötellessämme mieleen on yleensä varsin yhtäaikaa - suorastaan telepaattisesti - hiipinyt ajatus, että olisihan se vielä ihana yhtä tällaista pientä hoitaa. Ja kappas, number 4 is on the way! Vauva ei pelasta huonoa parisuhdetta mutta ei myöskään pilaa toimivaa, aikuiset itse sen tekevät. Pikkuvauva-aika on lyhyt, on tyhmää pilata se kaikenlaisilla turhilla odotuksilla ja vaatimuksilla. Vanhemmat eivät ole eri puolilla vaan samalla, kasvattamassa uutta ihmistä  ja tukemassa toisiaan, se asetelma ratkaisee.

Ja jos nyt kovin ketuttaa, niin ottaa asian puheeksi ja käy vaikka lenkillä. Kokemukseen nojaten voin sanoa, että tunti raikkaassa ilmassa tekee ihmeitä!