Punttijumppaa ja hikoilua

Tänään oli tavallista kiireisempi päivä ja loistavasta auringonpaisteesta huolimatta en ehtinyt hyötyliikkumaan mussukoiden kanssa tänään. Onneksi Mummilan tiimi pääsi kyläilemään ja sai nasut purkamaan ylimääräistä virtaa takapihan puolella. Nyt kun mietin, niin kiire ei tainnut johtua mistään järkevästä, mutta johonkin se päivä taas hupeni...Kirpparille, kokkaamiseen, luutuamiseen ja yllättäen lukemiseen.

Eilen päätin, että tänään on punttijumppa päivä ja sain jopa pysyttyä päätöksessäni! Alkuun lämmittelin hetkisen vanhalla crosstrainerillani, sitten tein vähän edelliskertaa pidemmät kyykkysarjat (20 toistoa/puoli, 3 sarjaa) ja ajattelin, että tässä mahassa on ihan riittävästi painoja. Yläkropalle tuli seuraavanlainen pläjäys:

• Kulmasoutu+pystypunnerrus, 20 toistoa, 3 sarjaa, 6kg käsipaino/puoli, tauko kun kumpikin liike on tehty
• Hauiskääntö+ojentaja, 20 toistoa, 3 sarjaa, samat painot ja tauko kun kumpikin liike on tehty
• Vipunosto sivulle, 3 sarjaa ja 15 toistoa/sarja

Jos hikoilun määrä olisi jotenkin suhteessa liikunnan rasittavuuteen niin nyt olisi todella kova treeni takana. Mutta hikoiluhan kertoo vain sen, että ainakin jonkin verran on liikuttu. Hikoilu on kovin yksilöllistä ja yksilöllisesti olen nyt kai hikoillut tauotta kolmisen kuukautta. Liikkuessa ja ilman. Suihkua oli kuitenkin raskas pidellä, joten uskon treenin vähän vaikuttaneenkin siellä missä pitää. Treenin jälkeen söin kuuliaisesti rahkaa (vauvan päärynäsoseella) ja toivon, että jahka-jos-ja-kun-ikinä tämä lapsi syntyy ja pääsen takaisin tehokkaan treenin pariin, on jokunen lihassäie vielä jäljellä...

Hikoilusta vielä: siinä ei ole mitään rajaa eikä tolkkua! Aamulla kosteusvoiteen tai meikin levittäminen on käytännössä mahdotonta, kun otsa, leuka ja silmienympärykset (kyllä, silmienympärykset) helmeilevät heti minuutti pesun jälkeen. Edellisiltana pessyt hiukset roikkuvat otsalla ihanan nahkeina. Kainalot sitävastoin ovat kuivat. Hyvin siis esteettisiin näkökohtiin pureutuu tämä hikoilupulma. Mutta kukapa sitä välittäisi näyttää hyvältä ja huolitellulta tässä vaiheessa raskautta? (No, minä välittäisin, mutta minkäs teet...)

Nyt vain odottelemaan, saanko lisää valittamisen aihetta kyykkykipeistä lonkista huomenna vai jo kenties yön aikana! Huomenna ulkoillaan sitten enemmän ja istutaan sisällä vähemmän.

Hikinen biisi perjantain ratoksi vielä, ei kuulu omiin suosikkeihin mutta istuu hikiseen ja nahkeaan tunnelmaan...

Päiväkävelyä ja pitkäksi käyvää odottajan aikaa

Kyllä melkein uskallan tässä vaiheessa todeta, että synnytyspelkoon toimii lääkkeeksi aika. Nimittäin pitkäksi käyvä aika. Kun lantionluut paukkuu, venyy, kipuilee ja selkääkin jomottaa. Sitä alkaa odottaa synnytystä toisella tavalla kun on osa-aika liikuntavammainen ja liikkua tekisi mieli.  Jos vaan lapsi syntyisi nopsaan ja saisin suunnitellut puudutukset ajoissa, niin voisin lähteä punnertamaan vaikka heti!

Tänään lähinnä häpesin taaperrustani, kun haimme eskarilaisen lenkin kautta kotiin, epäilemättä kävelyni näytti siltä, että lapsen pää on jo jossain "ulkopuolella"... No kaksi tuntia lykkäsin mieleenpainuvalla tyylilläni höökivaunuja pitkin pyöräteitä, ja vaunuthan lasteineen painavat jotain 40 kg, joten tässä vaiheessa raskautta tuo mennee ihan oikean liikunnan piikkiin.

Kotona pieni päivälepo vaihtui oikeiksi päiväuniksi ja herätessäni huomasin keskimmäisen mussukan lyöttäytyneen kylkeen unille. Voikin olla vaikea saada illalla nukkumaan. Tämä oli kyllä ihan työtapaturma meille molemmille, yleensä poika ei enää päiväunia nuku mutta uskon, että tirsat olivat hänellekin tarpeeseen. Nuorimmainen kävi aina välillä kiehnäämässä kyljessä, mutta ei malttanut jäädä uninalleksi tällä kertaa vaan katsoi isoveljen kanssa lastenohjelmia.

Nyt sitten pitäisi vielä päästä hereille ja orientoitua muutamaksi tunniksi johonkin järkevään. Vauvan rattaat pitäisi pistää iskuun, koota koppa ja muuta. Olisiko siinä tämän illan puuhat? Aamulla pitää joutua taas neuvolaan...

Se kassialma kylillä saatoin olla minä ja tärkeä Roosa Nauha -päivä

Aamulla muistin 20 minuuuttia ennen varattua aikaa, että neuvolaankin pitäisi joutua. Matka vie arviolta 10 minuuuttia. Heräsin siis 20 minuutta ennen aikaa. Tuli kiire, taas kerran. Ennen olin aina ajoissa ja nykyään taas en juuri koskaan, en tiedä miksi. Ehkä arvioin valaan liikkumanopeuden kuivalla maalla jotenkin yläkanttiin? Voin taata, että tyylikysymyksiin juuttumisesta myöhästyminen ei johtunut. Ripsarin ja bb-voiteen pysähdyin kyllä laittamaan ennen lähtöä...Jotain sentään!

Jos harrastaisin päivän asu -postauksia niin tämänpäiväinen nousisi hirveydessään johonkin todella korkealle: harmaat mammaleggarit, beige-mustaraidallinen tunika kiristettynä mahan ja pertsan päälle sekä paripuolet villasukat ja miehen crocsit (lenkkarit sun muuta "työtä" vaativat kengät laitetaan tällä viikolla jalkaan assistentin avustuksella...).  Tällaisessa outfitissä sitten rynnistelin (hahaa, lähinnä ryömin) ruokakaupassa ja eskarilaisen hakureissulla. Säälivistä katseista päätellen tyylivirheitä saa anteeksi, jos mukana on iso vauvamaha ja kahdesta kolmeen pikkulasta!

Tänään on Roosa nauha -päivä, jonka kunniaksi kävin hakemassa Kultajousen liikkeestä metallisen, vaaleanpunaisen blingbling-pinssin tukeakseni työtä rintasyöpätutkimuksen edistämiseksi. Suosittelen kaikkia tekemään samoin, lahjoittaa voi myös verkkopankista ja puhelimen avulla. Tästä lahjoittamaan! 

Rintasyöpä koskettaa vuosittain niin monia eri-ikäisiä naisia ( sekä perheitä!) ja vaikka varhain havaittu tauti usein pystytäänkin parantamaan, myös huonoennusteisia tapauksia on ja edelleen naisia tähänkin menehtyy. Rintojen tutkimiseen ei patistella turhaan!

Olen joskus laskenut että tilastollisesti, jos katsotaan montako suomalaista sairastuu syöpään elämänsä aikana, joku meidän "suurperheessämme" vielä sairastuisi. Huolimatta siitä, että yksi syöpä on jo selätetty. Sen verran hullu ja häiriintynyt olen lapsen sairauden jäljiltä, että joskus itse mielessäni esitän toiveen siitä, että sairastuja olisin minä. Kenekään ei tarvitsisi sairastua, mutta jos joku, niin minä. Vanhana. Kuten joskus olen kirjoittanut, lapsemme on toipunut mutta vanhemmat jatkavat paranemista päidensä sisällä vielä pitkään ja uskoakseni tällaiset hieman paranoidit ja omituiset ajatukset ovat osa sitä paransemisprosessia.

No menipä vakavaksi! Kenties päivän asu -kuva pelastaisi postauksen mutta siltikään en aio sitä jakaa...Sen sijaan aion valittaa vielä lisää. Liitoskivut ja lonkat, AUTSAUTSAUTS.

Kävelyä ja punttijumppaa

Tänään oli oikein kaunis syyspäivä ja päätin yhdistää kävelylenkin eskarilaisen hakemiseen. Haimme siis pojan kävellen kotiin, suomennettuna. Lähdimme liikkeelle sillä tavalla hyvissä ajoin, että ennen noutoa sain reilun tunnin reipasta kävelyä alle, höökivaunuja lykäten. Eskarilaisen kanssa käveleminen menee sitten enemmän raittiin ilman nauttimisen puolelle, eikä siinäkään ole mitään vikaa! Kävimme myös puistoilemassa kotimatkalla ja yhteensä olimme melkein kolme tuntia ulkopuuhissa.

Sain neuvolasta viime viikolla ohjeen ottaa rauhallisemmin ja muutama päivä menikin ihan hyvin, varmasti ihan oikeaa väsymystä oli ilmassa. Tänään kuitenkin tuntui jo siltä, että lihaksillekin pitäisi edes jotain aktiviteettia järjestää. Osasyy saattaa olla Mari Kasvin haastattelu Iltalehden webissä, jossa Mari kertoo treenanneensa läpi raskauden aktiivisesti, mutta keventäneensä maksimipainoista loppua kohden sekä pidentäneensä palauttavia taukoja. Mari suorastaan määrää kohtuullista liikuntaa kaikille perusterveille odottajille ja tuohon määräykseen on helppo yhtyä. Vahvalla kropalla on parempi ponnistaa!

Koskapa yhdeksän euron salimaksu tuntuu hieman kalliilta ja toisaalta kevyt lihastreeni oli ajatuksissa, neuvolan ja järjen ääntä kuunnellen, tyydyin heiluttelemaan omia käsipainojani (6kg/kpl) sekä kyykkäämään. Askelkyykythän onnistuvan ihan hyvin ilman saliakin, tukea otin sängynpäädystä ja painoa on mahassa omasta edestä, lisäksi toiselle olalle nostin yhden käsipainon. Askelkyykyissä on tässä vaiheessa - ja aina -  syytä tarkkailla asentoa: nivelsiteet voivat olla höllemmässä raskaushormonien ja lähestyvän synnytyksen vuoksi, joten on hyvä seurata vaikka peilistä, että polvi ei kyykkyasennossa mene varpaiden yli ja että kyykyn kulma on kutakuinkin 90 astetta. Tuo 90 astetta voi olla hankalaa mahan sijainnin vuoksi ja jos kipua tuntuu missään kohtaa, niin SILLOIN PITÄÄ JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ.

Käsipainoilla tein kulmasoutua, pystypunnerrusta ja hauiksia, pitkiä sarjoja koska painot ovat kevyet täällä kotona. Hartioille ja yläselälle tuollainen kevytkin aktivointi on hyväksi ja vaivalla hankituista hauiksista haluaisin pitää huolen, etteivät ne vallan kokonaan häviä tauon aikana. Ja jos häviävät, niin sitten alusta taas!

Aamulla mennään eskarilaisen kanssa neuvolaan ja muita suunnitemia ei päivälle olekaan. Meillä vietetään Docventuresin Lihatonta lokakuuta ja kaupasta pitänee hakea tarpeet hyvää ja proteiinipitoista kasvisruokaa ajatellen. Kikhernepihvit, couscous, tsatsiki-tyyppinen kastike ja vaikka salaatti sinimailasen iduilla voisi olla hyvä!

Synnärillä tarkastettavana ja mitäs siellä tapahtuikaan?

Ihan ensimmäiseksi, itselleni ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Vain verikokeita, ultrausta, pissanäytteitä ja vauvan sydänkäyrän ajelemista joiden jälkeen pääsin kotiin. Syy synnärille lähtöön oli se, että verenpaineet nousivat liian ylös, proteiinit menivät +2:lle ja kova päänsärky sekä kutina alkoivat vaivata. Soitin synnärille ja sanoivat, että kyllä on tarkastettava tilanne ja käskivät tulla paikalle.

Synnärille täällä päästään ovikelloa soittamalla ja jos on jonoa, kuten eilen oli, ohjataan odottajat ja synnyttämäänkin tulleet päivähuoneeseen odottelemaan vuoroaan. Siinä istuskellessani paikalle saapui pariskunta joista rouva totesi heti ovella että "tulisin nyt synnyttämään, kiitos!". Kovin rauhallisen oloisena tämä nainen odotteli siinä päivähuoneessa ja puhalteli kevyesti supistusten aikana. Pian kätilö tuli pyytämään hänet tutkittavaksi ja siinähän se eka tutkimus tehdään päivähuoneen oven takana. Voin kertoa, ettei äänieristys ole huippuluokkaa...Kuului yksi iso karjaisu ja ajattelin että nyt alkaa avautua tosissaan. Kuului isompi karjaisu ja isä käskettiin odotustilasta huoneeseen. Ajattelin, että tuonne se syntyy, ei ehdi saliin tämä äiti. Ja sitten, kolmas karjaisu, toinen kätilö juoksee avuksi ja pian kuuluu vauvan itkua. Valehtelisin, jos väittäisin ettei se olisi ollut hyvinkin liikuttavaa!

Ja sitten, noin tunnissa huoneeseen menosta, tämä äiti kävelee omin jaloin sairaalavaatteissa pois huoneesta. Kätilö naureskelee ja kantaa vauvaa ja toteaa minulle että " näin tämä joillakin käy". Pieni oli nyytti kapaloissaan, tyttö kuulema.

Kokemus oli kumman motivoiva. Jos itsekin selviäisi noin nopeasti. Mutta etenikö synnytys tosiaan noin nopeasti vai oliko tämä äiti pystynyt olemaan kotona supistusten kanssa noinkin pitkään? En tiedä, enkä saakaan tietää, sivullisenakin oli huima seurata tilanne lähietäisyydeltä. Miltä se mahtaakaan isästä tuntua? Äidin osan jotenkin osaan kuvitella.

Sports Tracker kävelykaveriksi ja masupäivitys viikon 37 alkuun!

Aamusella selailin hirvittävän päänsäryn vallassa, totaalisena ameebana, motivoivia appseja puhelimeeni ja päädyin tuohon varsin tuttuun Sports Trackeriin. Tykkään siitä etten tarvitse sitten erikseen sykemittariin mitään ylihintaista GPS-hässäkkää, tämä kun mittaa matkan minulle riittävällä tarkkuudella ja nopeudet myös. Nyt vain pitäisi löytää se sykemittari vielä jostain kaapin perältä...Tosin, osaan kyllä aika hyvin arvioida millä sykealueella liikun ja tasoittaa menoa sen mukaan. Muutenkin tämä on ajankohtaisempaa synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen.

Kuntosali oli siis omissa suunnitelmissani tänään vuorossa, mutta aamuyöllä alkanut kunnon päänsärky ei ottanut taittuakseen ja totesin, että raitis ilma olisi sittenkin kenties viisain vaihtoehto. Niinpä läksin kävelylle ja Sports Tracker kellotti seuraavanlaista dataa lenkistä:

• Aika 55,32 min
• Matka 5,56km
• Keskinopeus 6,0km/h ja huippunopeus 9,0km/h ja en kyllä käsitä missä olen noin pyrähtänyt...

Pituudellaan kävelylenkki ei päätä huimaa, mutta vauhti oli hyvä mielestäni etenkin pötsin koko huomioiden, ja hiki tuli ihan mukavasti. Viikonloppuna sitten salille ja vaikka uimaan. Nyt hieman hirvittää kuinka lonkat ja lantion luut maksavat potut pottuina tulevan yön aikana...Auts!

Ja kuinkas ollakaan, taas on uusi viikko hurahtanut käyntiin! Jo RV 37! Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat...

Pelottava ISO-S on siis lähempänä mutta koetan pitää ajatukset kurissa sen suhteen ja luottaa, että asiat hoituvat. Viime viikkoa leimasivat aikalailla erilaiset vaivat ja säryt ja mieleen tuli että olenko minä jo liian vanha tähän hommaan...No en ole! Ja tästä viikosta tulee parempi! Otetaan vauvan liikkeista ja kaikesta muusta ilo irti nyt kun se vielä on mahdollista. Aamulla neuvolaan heti 8.00!

Kappas, Sarasvuossa Jenni Vartiainen kertoo synnytyslaulusta kivunlievityksenä synnytyksessä! Varmaan ihana asia, mutta taidan luottaa järeämpiin aineisiin. Yleensä suustani on tavannut purkautua muutenkin hysteeristä naurua ja ankaraa kiroilua ja kaikkea siltä väliltä, joten ei se laulu nytkään luonnistune...

Keskosuudesta Kalevassa ja kotitalousassistentti iskee

Yöllä kuntosalitreeni tuntui aika voimakkaana kipuna lantion seudulla, ei supistuksina, enemmänkin liitoskipuina. Tänään siis liikutaan rennommin ja mikäpä sen parempi kuin painella ulos tuulettumaan ja puistoilemaan nasujen kanssa.

Hoidin sihteerintöitä mielestäni ansiokkaasti tänä aamuna: varasin hammaslääkäri- ja neuvola-ajat, hoidin eskarilaisen muskariin ja selvittelin Elisa Viihde -palvelun ominaisuuksia. Eilen tein vähän ihan oikeita töitäkin...

Nyt sitten kotitalouasstistentin pitäisi vielä tyhjentää tiskikone ja täyttää se, sitten pääsisi ottamaan raikasta ilmaa. Eilen oli todella tukkoinen pää ja väsynyt olo, mutta tunnin ulkoilu lasten kanssa kyllä piristi ihan valtavasti (kunnes uusi väsy ennen salitreeniä otti vallan). Ulkoilmasta saa sellaisen hyvän boostin ainakin muutamaksi tunniksi ja mikä parasta, ulos lähteäkseen ei tarvitse maksaa mitään jotta pääsee liikkumaan. Kävely ja ulkoriehunta sopii siis kaikille ja kaikkien kukkarolle, sikäli ettei raskauden tilassa ole mitään sellaista minkä vuoksi lepo olisi pakollista.

Kalevassa oli tänään muuten mielenkiintoinen juttu keskosuudesta ja siitä, kuinka keskosraskauksien määrä on pysynyt kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Keskimäärin 5% suomalaislapsista syntyy maailmaan ennen raskausviikkoa 37 ja määrä on ollut sama vuosikymmenet. Ennenaikaisuuksista 25-40% johtuu kohdunsisäisestä infektiosta ja puolelle tapauksista ei mitään syytä löydy. Keskosuuden riskiä lisäävät:

• Kohdunsisäinen infektio 
• Monisikiöraskaus
• Äidin krooninen sairaus
• Heikko kohdunkaula ja epämuodostumat
• Tupakointi ja alkoholi, huumeet

Tupakointi nostaa sikiökuoleman riskin loppuraskaudessa 1,5-kertaiseksi, lisäksi se heikentää sikiön ravinnon saantia ja altistaa sikiön hapenpuutteelle. Kun tämä kaikki tiedetään, on kumma ettei tupakointi raskauden aikana Suomessa tunnu lukujen valossa vähenevän! Lisäksi on hyvä muistaa, että terve odottaja, jolla ei ole mitään poikkeavaa esim. kohdunkaulan alueella, voi harrastaa huoletta liikuntaa, sillä se ei ennenaikaista synnytystä aiheuta. Omalla tasolla, raskautta edeltävät tehot huomioon ottaen.

Raskaus on mitä oivallisin tekosyy keskittyä omaan hyvinvointiin ja terveyteen, siten suojaa parhaiten myös masuasukasta!

Syksy ja hukkuvat hanskat sekä salipäivitys

Viime yön sain nukutuksi omassa sängyssä, valtavan tyynyvuoren ja keittosuolatippojen avulla. Suosittelen lämpimästi kaikille tukkonokasta kärsiville odottajille joilla on myös närästystä! Otrimer ja Humidose ovat kumpikin ihan turvallisia valmisteita ja näppärimmäthän keittelevät keittosuolaliuoksen ihan itse...Minä en. Vaiva on ilmeisesti kuitenkin aika yleinen ja varaattomuudestaan huolimatta ikävä - nythän unta pitäisi kiskoa varastoon!

Päivällä ulkoiltiin ja kaivettiin syysvetimet laumalle ylle, sää kylmeni kerralla monta astetta! meillä alkaa olla melkoinen varasto kokojen 74cm-120cm välillä olevia syys - ja talvivaatteita, ei siis mitään tekosyitä ostaa uusia. Haasteena ovatkin hanskat: millä systeemillä ne saa pysymään pareittain ja tallessa? Ompelenko kiinni omistajan takkiin (koskee myös aikuisia) vai riittävätkö nipsuttimet...Ideat tervetulleita!

No sitten se sali. Ensinnäkin, ajatus oli niin uuvuttava, että alle piti ottaa puolen tunnin päikkärit. Salille päästyäni huomasin napanneeni molempien autojen avaimet (olin pyytänyt Hra R:ä tankkaamaan soccer mom -biilin...)  ja sekoilin kaiken muunkin kanssa...Ihme että päästivät sisään eivätkä käännyttäneet ovelta. No treenipuoli näytti kuitenkin tältä:

• Askelkyykky smithissä, levypainot 2x10kg+tanko, 3x12/kinkku
• Reiden koukistus koneella, 35 kg levypainot, 2x12 ja 1x15
• Pohjelihas koneella, 60kg levypainot, 3x15. Oli raskas viimeinen sarja!
• Vinopenkki käsipainoilla, 15kg/puoli, 2x12 ja 1x10 kun ei mennyt vaan enempää vaikka yritin...Väsymyksen piikkiin menee.
• Pystypunnerrus koneella, levypainot 12,5kg/puoli, 3x12
• Hauiskääntö tangolla 25kg, 3x12 ja mahaan meinasi tanko ottaa kiinni..
• Ojentajat taljalla, 1x12 30 kg lämppäriksi ja 45kg 3x8

Alkuun koetin kuntopöyöräillä kun corsstrainerit olivat varattuja ja siitähän ei tullut mitään. Onneksi crosseri vapautui ja siinä sitten vartin pääsin hytkymään. Kuntopyörä tässä vaiheessa raskautta vaan ei toimi, maha pomppii reisien päällä ja vauvan pää painaa lantiossa - ei hyvä yhdistelmä. Muilla voi olla erilaisia kokemuksia asiasta! Vähäsen muuttelin määriä ja lisäsin osittain painoja, muuten treeni on sellainen koko vartalon herättelyharjoitus. Ajattelin käydä joko ke tai to salilla toistamiseen tällä viikolla ja uida jossain vaiheessa, joten saliohjelmaa ei kannata jakaa kovin pieniin lihasryhmiin tässä vaiheessa. Väistämättä treenitauko on kumminkin edessä.

Kotona söin läjän rahkaa marjakeitolla ja kyykin leluja lattioilta. Nyt harkitsen, että pitäisikö sitä vallan venytelläkin joskus...Itse uskon siihen, että vasta treenin jälkeen se kannattaa. Ennen treeniä venyttely lähinnä heikentää voimantuottoa (vaikken bodari olekaan, mutta lötköillä lihaksilla on paha punnertaa!) joskin lihakset pitää lämmitellä harjoitusta ennen.  Liikkuvuuttahan se tietenkin lisäisi, eli tuumasta toimeen!

Uimahalliin käy mamman ja mahan tie!

Sen verran kovasti juilii noita lonkkia ja lantion luita, että kävelypuoli saa jäädä tänään puistokässehtimiseksi. Salillekaan en viitsi raahautua ja ajatus uimahallin eukalyptuksen tuoksuisesta höyrysaunasta on alkanut houkuttamaan tässä aamun mittaan siihen malliin, että sinne suuntaan heti jahka saan armaan Hra R:n ylös unosiltaan. Nenä oli tukossa taas koko yön ja nukkuminen oli hankalaa joten höyrystelemään vain! Koetan kuitenkin vaikka sen kilometrin ensin uida.

Olen kohtuullisen onnneton uimari, tekniikkaa en osaa lainkaan, mutta pystyn kyllä taittamaan altaassa kilometrin matkan ilman taukoja vallan hyvin. Uidessa hikoilua ei tajua - minä ainakaan - ja altaasta noustessa lihasväsymys iskee aina yllätyksenä. Uiminen olisi kuitenkin meille masuasukkaan kanssa eläjillekin hyvää liikuntaa ja nivelille erityisen lempeää touhua, joten sitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan harrastaa. Meidän uimahallissa on muuten sellainen lämmin monitoimiallaskin poreineen ja hierovine suihkuineen, ettei vain tulisi kiusaus linnoittautua sinne!

Uintireissun päälle lounasruokakin on kutakuinkin valmiina ja päivä vielä alkutekijöissään, tässähän ehtii tänään vaikka mitä!

Ihanaista lauantaita!

Raskausviikon 36 tapahtumia

Meillä viikko 36 starttasi siis eilen ja neuvolakäynnin jäljiltä on tarkempaa tietoa tämän oman masutyypin koosta. Keskimäärin vauveli on tässä vaiheessa n. 42,5 cm koko pituudeltaan ja sf-mitta on keskimäärin 32cm. Nyt vauveli kasvaa urakalla ja keräilee pehmusteita luiden ympärille jopa 200 gramman viikkovauhdilla. Meillä beibe painoi eilen kutakuinkin 2800g ja sf-mitta alkuviikosta mitattuna oli siis 34,5 cm, mutta ihan eksaktia tiedettähän tämäkään ei ole!

Omia tuntemuksia: hengästysttää, lantion luissa tuntuu välillä voimakastakin kipua, välillä tuntuu myös supistuksia ja istuminen käy todella tuskalliseksi, pää kun on tuolla lantiossa jo asemissa. Paras asento olisi rönöttää n. 40° kulmassa oikealla kyljellä, tyyny mahan tukena ja toinen polvien välissä. Ideaalitilanteessa joku tarjoilisi kylmää mansikkajogurttia ja löyhyttelisi viuhkaa tai käynnistäisi edes pöytätuulettimen....Ah auvoa! Mutta, jos olo on nyt hyväkuntoisena välillä oikeinkin vetämätön, niin entäpä jos en olisi lainkaan panostanut hyvinvointiini? Luullakseni tilanne olisi aika paljon kehnompi.

Ihanaa kun on perjantai ja vapaa viikonloppu edessä, eri eskarikuljetuksia tai muuta. Aikaa voi siis käyttää pensasaidan leikkaamiseen ja kaikkeen yleishyödyliseen...Armas Hra R. haki pinnasängyn eilen sisälle ja puhdisti sen nuorimmaisen kanssa. Nyt sängylle pitäisi vielä löytää hyvä kolo minun sängynpuoliskoni vierestä, jotta yöimetykset sujuvat vähällä vaivalla. Tuotakin voi vaikka huomenna sovitella. Lisäksi puistoilua ja metsäretkeilyä olisi kiva ehtiä.  Leipoakin voisi, vaikkas leipää tai sämpylöitä, teen myös hyvä karjalanpiirakoita. Ja siinäpä se vapaa sitten hurahtikin!

Perjantain iloksi ostin itselleni kukkakimpun ja akkainlehden, johon aion seuraavaksi paneutua. 

Masukuva viikon 36 alkuun!

Voi hitsi kuinka tämä beibe osaakin potkia lujaa ja kaikkialle yhtäaikaa! Pitäisi kai olla vain iloinen, tietääpä että toisella on kaikki hyvin. Mutta kun alkaa jo todella käydä kipeästi varsinkin alaspäin suuntautuvat osumat ja pään "ruuvaaminen" lähtöasetelmiin. Ja en tiedä paljonko reilun tunnin todella reipas kävelylenkki auttoi asiaa. Lenkillä ei sattunut, kotiin päästyä kyllä. Mutta siis, eilinen salitreeni tuntuu mahtavasti käsivarsissa ja kävelylenkki oli hyvää liikuntaa tälle päivälle, huomenna taas jotain muuta. Tai samaa. Katsotaan!

Yksityisen neuvolan hoitaja kertoi muuten tänään, että vauvan kokoa tosiaankin määrittelee ja indikoi eniten äidin syntymäpaino. Itse voi vaikuttaa asiaan jonkin verran: painonnousun hallinnalla ja liikkumisella lasta voi "estää" kasvamasta liian suureksi n. 500 gramman verran. Tämä silloin kun EI puhuta esim. raskausdiabeteksen aiheuttamasta makrosomiasta, vaan ihan terveestä odottajasta ja vauvasta. Plus, synnytyksen jälkeen ei tarvitse alkaa rakentamaan kuntoa uudestaan kun sitä on ylläpitänyt koko raskauden ajan, aina kulloisenkin päivän sallimilla tehoilla.

Alla mamma ja masu ja rv36 alussaan. Kokoarvion mukaan pikkutyyppi on nyt n. 2800 grammaa ja keräilee painoa vielä noin kilon. Syntymäpainoksi arvioitiin siis 3800 - 4000 grammaa. Yleensä tämä henkilö on ollut aika tarkka arvioissaa, joten päätin luottaa tuohon koko haarukkaan ja olla stressaamatta asiaa sen enempää.

Seuraavaksi kohti eittämättä vähäunista yötä ja toivottavasti parempaa päivää huomenna, karmea valitusvirsi onkin tänään ollut päällä...

Unettomuus jatkuu...ja uusi viikko alkaa!

Hohhoijaa....Eivät ole unet parantuneet viime viikkojen aikana ja nyt on taas todella väsynyt olo. Eilen aamulla heräsin viideltä, tänään neljältä ja tavallisimmin heräilen siinä kolmen maissa pyörimään, kiskomaan happea ja istumaan sohvalle. Makuuasennossa nukkuminen on kovin haastavaa, vauva painanee jotain sellaista kohtaa että hyvää asentoa ei löydy. Nokka on tukossa ja kurkkua kuivaa - ihan sama kuin esikoista odottaessa! Voihan valituksen määrä mutta nyt on tällainen vähemmän energinen fiilis.

Kohta pitää alkaa pukea itsensä ja porukka ja raahata nasut hoitoon siksi aikaa, kun käyn siellä synnärillä kätilön kanssa juttelemassa. Illalla pitää kurvailla sitten vielä kokoarvioitavaksi erikseen ja jossain välissä pitäisi ehtiä kävelyllekin.

Olenko muuten maininnut hikoilusta? Se on edelleen ihan hillitöntä! Otsa helmeilee ihan koko ajan ja mieluummin olisin ulkona terassilla vaikka pyyhe päällä kuin edes suunnittelisin pukeutumista.

Tänään starttaa viikko 36, kylläpä ne juoksevat nopsaan. Toisaalta hirvittää kun synnytys on väistämättä lähellä ja toisaalta sitä jo odottaakin, olo varmasti helpottuu kovasti kunhan mylläävä masuasukas syntyy. Yleisesti ottaen tämä raskausaika on kyllä mennyt mukavasti, mutta viimeisillä viikoilla on kai luonnollista tuntea kisaväsymystä.

Esikoisenasulla irtosi eilen eka hammas! Jalkapalloharkoissa se oli lähtenyt, mutta ei sentään treenien vuoksi vaan oli kyllä jo ihan irrallaan ennen harkkojakin. Taas yksi askel isommaksi pojaksi!

No niin, huteralla ja hikisellä päällä kohti uutta päivää, illalla masukuva!

Salitouhut ja pohdinnat

Laiskottamisesta huolimatta sain kiskotuksi itseni salille tänään ja hyvä että sain! Treeniohjelmassa nyt ei liene sen suurempaa järkeä ja tein perstuntumalla vähän koko kroppaa, syystä että en enää käy neljää kertaa viikkoon salilla vaan vain kaksi maksimissaan. Näin ollen on järkevää tehdä useammat lihasryhmät kerralla sen sijaan, että keskittyisi liian yksityiskohtaiseen treeniin. Hifistely vaatisi useamman treenipäivän viikossa  esim. yläkropan ja käsien pienille lihaksille jotka palautuvat nopeastikin harjoituksen jälkeen ja kestävät/vaativat tiuhempaa harjoitusta.

Tämän päivän sekatreeni näytti siis tältä:

• Askelkyykky smithissä, 3x12 kummallekin kinkulle, tanko + 20 kg levypaino yht.
• Pohjelihas koneessa, 60 kg levypainot, 2x12 ja 1x15, tähän tuli taas 5 kg lisää painoa
• Reiden koukistus, 30 kg levypainot, 3x15
• Vinopenkkikone, 12,5kg levypainot 3x12, tämä tuntui olkpäässä ja vähän allissakin...varsinaista ojentajaliikettä ei erikseen nyt tullutkaan.
• Hauiskääntö istuen selkä nojassa, 10kg käsipaino/puoli, 3x10/käpälä
• Vipunostoyhdistelmä, vipu sivulle ja eteen, sitten tauko, etuvipu 8kg ja sivu 6kg, kumpaakin 3x12, eli siis vielä kerran: sivuvipu 12+etuvipu12 ja sitten pieni palauttava tauko. Menipä sekavaksi...

Alkuun crossasin 20 minuuttia ja kotiin tullessa siivoilin autosta kamalan määrän roskia ja leluja sekä hoidin pyykkikokonaisratkaisuja. Proteiinia kiskaisin rasvattoman rahkan ja  mehukeiton muodossa - ei tehnyt hyvää närästykselle.

Raskausviikot pyörähtävät 36 puolelle huomenna. Siihen  nähden olen oikein tyytyväinen omaan jaksamiseeni ja siihen, että painoja ei ole treenissä tarvinnut vähentää - päinvastoin! Toisaalta, olen puolittanut salitreenin määrän aikaisempaan ja koettanut lisätä kävelyä ja yleistä hyötyhäärimistä. Lantion seudulla tuntuu aamuisin melko voimakastakin särkyä ja vasen lonkka tuntuu erityisen lonksahtelevalta. Lonksahtelu johtunee siitä, että hormonit tekevät työtään synnytystä ajatellen ja löysäävät jo sidekudoksia. Näin ollen olen ajatellut, että reipasta treeniä voi tehdä mutta nyt järjen kanssa - itseään ei kannata loukata.

Vauveli taas jystää kantapäillään kyljessä ja puskee peppua toista kylkeä kohti, pää hänellä on hyvin lähtökuopissa ja sen kyllä huomaa. Toivoisin, että se tarkoittaa synnytystä ajatellen sitä, että kapeimmat paikat ovat valmiiksi tässä viikkojen mittään jo hieman myödänneet ja homma olisi siten hieman helpompi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Huomenna on se kokoarviopäivä ja sitten ollaan taas viisaampia. Huomenna on myös uuden masukuvan aika!

Pimeät syysillat vaativat kynttilänvaloa!

Päivän lenkkeilyt ja mahapäivitys

Ja onhan se pötsi taas kasvanut...RV 35 siis menossa ja alkaa masun paino tuntua erilaisissa touhuissa. Pihalla kökkiminen rikkaruohojen kimpussa käy työstä ja yllättäen pullien vääntäminen kevyessä etunojassa on todella tuskaa...Päiväunet sen sijaan ovat mukavia! Samoin mansikkajogurtti, joka auttaa närästykseen.

Kootuista valituksista huolimatta ei jäänyt tämäkään päivä vaille kevyttä liikuntaa: lykkäsin hyökkäysvaunuja (tuplat sisältäen kaksi nasua, n. 45kg) tunnin reippaasti kävellen ja hikoillen jonka jälkeen siivosin pihaa 1,5 tuntia kyykkien, nyppien ja ampiaisia pakoon pyrähdellen (yllättävän ketterästi, jopa gasellimaisuutta hipoen...niinpä niin). Kokonaisvaltainen palauttava treeni, sanoisin!  Eilisestä kyykkäämisestä sain kinkut sen verran jumiin, että tuossa kävelyn ja hyötyliikunnan yhdistelmässä oli varsin tarpeeksi...Sain lapset ruokituiksi ja pikaiseen leffan ääreen, että pääsin itse päiväunille ja uni tuli ihan samantien. Loppuilta onkin sitten mennyt heräillessä.

Tässä vaiheessa kannattaa tosiaan kuunnella kroppaa ja jos on kipuja tai supistuksia niin ihan suosiolla jää ottamaan rennosti. Itselläni ei ole mitään pahempaa tuntunut, lähinnä olen onnellinen etten synnyttänyt jo Rodoksella. Tai, oikeastaan mieluummin synnyttäisin vasta 19.9. jälkeen, jolloin minulla on käynti synnärillä vähän anestesia-asioista juttelemassa. Synnytyspelosta tulossa lisää juttua myöhemmin.

Huomenna on sitten luvassa täytekakun vääntämistä ja voisin testata jonkin kivan juustokakun reseptinkin. Sunnuntaina vietetään esikoisnasun synttäreitä suvun kesken ja tiistaina vuorossa ovat kaverijuhlat. Kerrottakoon, että vastusin ankarasti kaverilahjoja aikaisemin, mutta koin valaistuksen ja ymmärrän nyt niiden olevan likipitäen välttämättömiä. Toinen luku on sitten nerokkaiden juhlaleikkien keksiminen...Kehittelin yhden idean ja muuten saavat lapset leikkiä ihan vapaasti keskenään, yleensä täällä silloin ryntäilee lauma jedi-ritareita ja klooneja ja ties mitä. Pääasia että on kivaa!

Tukisukat, check!

No nyt pitäisi olla kaikki lähtövalmistelut tehtyinä, koti siivottuna että tänne on kiva tulla takaisin ja kaikki tarpeellinen mukana. Armas Hra R. käyttänee sitten vielä jääkaapinovi-takaovi-lamppu-liesi-kahvinkeitin ja telkku sekä johto -tarkastukseen parisen tuntia aikaa ja sitten pääsemmekin tien päälle. Jostain syystä oven kahvaa rynkytetään aina kolmesti... Tänään kurvaillaan Porvoon mummilaan yökylään ja huomenna sieltä on sitten näppärä suunnata lentokentälle. 

Eilen tein päivän päätteeksi punttijumpan käsipainoilla, vain 6kg, ja käytin apuna myös jumppapalloa. Hauiskääntöjä pitkiä sarjoja, pystypunnerrus, vipunostot ja ojentajat sekä kulmasoudut tuli tehdyiksi. Kyykkäämään en tohtinut ryhtyä, kun tiesin että tänään istutaan muutama tunti autossa ja liitoskipuja siihen hommaan ei tarvi mausteeksi.  Toisaalta, vauva painaa mahaa nyt juuri siitä kohtaa, että koko ajan pissattaa joten voihan olla, että luonnollinen kyykkäystreeni tulee puskapissiessä!

Muuten raskaudesta tässä 33 viikon loppupuolella: paino on pysynyt hyvin hallinnassa, muutaman sadan gramman heittoja jotka johtunevat turvotuksesta: sormissa on välillä aika paljonkin nestettä, joten luultavasti sitä on muuallakin. Ilta-aikainen pahoinvointi pisti hieman miettimään, voisiko kyse oll ns. raskausmyrkytyksestä, mutta en kyllä mitenkään usko. Pissanäyte oli puhdas, verenpaine kieppuu 120-130/70-80 välillä, eli ei ole kohollaan. Näin ollen kaikki perustavanlaatuiset oireet puuttuvat, vaikka vähän yökättääkin ja päätä välillä särkee (miksi ei särkisi kun nukkuu huonosti...). 

Raskausmyrkytykseen, tai nykyään kai puhutaan pre-eklampsiasta viitaten eklampsiaa edeltävään tilaan, kuuluvat olenaisesti myös näköhäiriöt ja vähentynyt pissaaminen ja tavallisestihan tuo inha tila iskee ensimmäisessä raskaudessa, lisäten riskiä muissakin raskauksissa, joten nyt kun olen kolme selvinnyt jo puhtain paperein, niin tokkopa tuota tarvii pelätä. Reissuun lähtö vaan pistää miettimään näitäkin neuroottisemmin!

Pakkasin verenpainemittarin  mukaan, eipä se haittaakaan vähän seurantaa tehdä tässä vaiheessa ja varsinkin kun odotan kovasti pääseväni kävelemällä ruuskaamaan paikkoja.  Lisäksi hotellin kuntosalilla näkyy olevan varsin houkutteleva Chuck Norris- monitoimilaite ja sitähän on pakko päästä testaamaan....Mutta eniten odotan kyllä irtiottoa kotioloista näin loman alkupuolelle, että saa ajatukset irti ei-välttämättömistä. Lisäksi odotan hyvää ruokaa ja rentoa oleskelua ihanissa maiseissa oman rakkaan murmelilaumani kanssa. Myös Hra R. lasketaan murmeleihin.

Piikikästä maanantaita!

Kävin tänään opettelemassa neuvolan tädin avustuksella itseni pistämistä ja meinasi jännittää! Homma oli itseasiassa todella helppo ja ei sattunut yhtään, ajatus siitä että pitää tunkea parisenttinen neula ihoon vain on vähän vastenmielinen. Mutta jos sillä ehkäistään veritulppa reissun päällä niin eiköhän tuon kestä...Osa mammoistahan joutuu pistelemään itseään vaikka kuinka pitkään raskauden aikana, joten taas kerran pääsen helpolla.

Tänään piti olla kolmivuotiaamme ensimmäinen kerhoilupäivä ja poika on ollut niin innoissaan ajatuksesta jo pitkään! Ja kuinka ollakaan, kun yritin mussukan jättää ikäistensä seuraan leikkimään hoitotätien valvoessa, niin itkupotkuraivarihan siitä syntyi. Eli ei alkanut mussukan kerhoura vielä. Kokeillaan vaikka reissun jälkeen vielä uudestaan, koska uskoisin että se olisi pojalle oikeasti hyväksi, vähän olla ryhmässä ja opetella siellä toimimista. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä lapsi on sairastanut vakavasti ja ensimmäisiä vuosia ei voi edes verrata terveinä kasvaneisiin ikätovereihin, joten liikoja ei pidä vaatia.

Nyt sitten pakkausta, kokkausta ja vähän lepoa, jostain syystä iltaisin etenkin on alkanut olla hieman yököttävä olo. Lupailee hyvää huomiselle automatkalle...

Illan salitreenit lepopäiviä odotellessa

Tänään kummasti väsytti, vaikka pitkästä aikaa sain melkein koko yön nukutuksi. Ainoastaan pari kertaa heräsin pyörimään ja hengästymisen tunne vaivasi. Pissalle ei viitsi ihan vähästä lähteä...Salille raahauduin kuitenkin, koska ensi viikolla taukoa tulee väistämättä ja kesäkortti umpeutui tänään. Suosittelen kyllä tuollaista salikorttia, jonka kanssa saa treenata niin usein kuin tahtoo, motivaatio pysyy hyvänä, ja tuntee että rahalle saa paremmin vastinetta kun käy mahdollisimman usein.

Nyt tuskin kuukausikorttia hankin ennen kuin pukkaan beiben maailmalle. Ensinnäkin, reissuineen päivineen viikot kirivät niin, että sitten kotiin tullessa tahtia on pakko jo hidastaa ja toisekseen oma vointikin sen sanoo. Kuukausikortille jäisi siis vähemmän käyttöä, joten pitää miettiä mikä ratkaisu tähän olisi hyvä... Kotiin voisi hankkia riittävän isot käsipainot tai sitten käyn salilla pari kertaa viikossa, aloitan taas tehokkaammin kun saa lääkäriltä luvan. Ja toivon, ettei synnytyksessä mene mikään niin vikaan, että joutuisi pidempään toipumaan. Sektio olisi kyllä todella ikävä.

Mutta maallisempiin asioihin ja illan treeneihin, se näytti tältä (eittämättä hupaisalta, treenikaveri sanoi että näytän siltä kuin valmistautuisin mahd. nopeaan synnytykseen kun hieman puhisin):

• Askelkyykky smithissä, 3 sarjaa, kussakin sarjassa 12 toistoa/jalka, levytangolla. Lisäsin siis 2 toistoa per kinkku ja siinä oli kyllä ihan tarpeeksi tälle päivälle.
• Reiden ojennus, levypainot 17,5kg/puoli, 3x12
• Koukistus, 35kg levypainot, 3x12
• Pohjelihas, 50kg levypainot, 2x20 ja 1x18 kun ei vikassa sarjassa enempää enää heilahtanut
• Kulmasoutu, 12,5kg käsipaino, 3x12 puolta vuorotellen, jolloin mielestäni taukoa ei sarjojen välillä tarvita. Joku muu voi olla eri mieltä. Nämä ovat omia tuntemuksiani eivätkä asiantuntijaohjeita!
• Chuck Norris -talja, 3x12, 27,5kg
• Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x10
• Hauiskääntö myötäotteella, 8kg käsipainoilla, 3x12. Tässä taisi tulla kilo lisää per käsi.

Alkuun crosstraineria ja välissä vessakäynti. Beibehän oli pää alaspäin ja asemissa joten ei ihme, että vessassa on laukattava.  Ja välillä pitää vähän puhallella ja tasoitella hengitystä tavallista enemmän.

Kotimatkalla hörppäsin proteiinijuomaa ja kotona vielä rahkaa päärynä-Piltillä, se on oikein hyvä yhdistelmä sekin! Tässä vielä Iron Maidenia huomattavasti toimivampaa treenimusiikkia. Eri mieltä saa olla tässäkin, mutta jätän moiset mielipiteet noteeraamatta.

Viikonlopuksi olisi luvassa paljon silittämistä - joo, olen lintsannut siitä niin paljon kuin mahdollista - ja muuta pakkausstressiä. Lisäksi keski-mussukan veriarvot kontrolloidaan ylimääräisen kerran maanantaina, kun polikäynnillä tällä viikolla ilmeni, että infektioilta suojaavat leukosyytit ovat matalalla. Eka kerta kuukausiin. Ikävää ja inhottavaa, mutta uskon että ne ovat jo maanantaina palautuneet hyvälle tasolle ja että tämä pieni notkahdus johtuu pojan sairastamasta nuhasta. Mutta pientä stressintynkää tuostakin saa aikaan...Lapsi itse ei kyllä stressaa tai osoita mitään huolestuttavaa ja siitähän jo voi päätellä, että lapsella on kaikki hyvin!

Mahapäivitys ja päivän salitreenit ynnä mietteet

Tältä näyttää maha ja mamma viikon 33 alussa, onhan tuossa tietenkin kokoa ja kun ajatellaan että beibe tosiaan nyt aloittaa sen kasvukirin ihan tosissaan...

Raskausviikko 33 aluillaan, tänään mitattu SF-mitta 31 cm

Ja sitten se salipuoli. Ensinnäkin, kuntopyörällä lämmittely on ihan mahdotonta. Yritin kyllä kun crosstrainerit olivat kaikki käytössä, mutta 10 minuutin jälkeen oli pakko paeta pissille ja jatkaa sitten. Kaikeksi onneksi lempparicrossi vapautui. Crossailin vartin sen pyöräilypätkän päälle, ihan niin kauan ei toki tarvitsisi lämmitellä, mutta kun vinopenkki oli äijänköriläillä käytössä, niin sitä odotellessani sitten crossailin. Muuten oli tällainen päivä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 15kg/puoli, 3x12
• Rintaprässi, 17,5 kg/puoli, levypainot, 3x12 (lisäsin vaatimattomat 2,5kg/puoli)
• Pystypunnerrus, 10 kg levypainot/puoli, 3x12, oikea asento alkaa olla hankala löytää
• Ojentajat taljassa, eka 25kg:lla lämppäriksi 20 toistoa, sitten varsinaiset sarjat 40 kg 3x12. Lämmittelysarjan tein erityisesi siksi, että vakiokapula oli taas joillain äijänköriläillä käytössä ja jouduin (hirveää!) ottamaan hieman erilaisen. Lämmittelysarjalla hain siis oikeaa liikerataa, kevyillä painoilla
• Vipunostoyhdistelmä, sivulle ja eteen, sivulle 8kg käsipainoilla ja eteen 7kg vastaavilla. Eka 12 sivulle, 12 eteen ja sitten pieni palautustauko, yhteensä 3 yhdistelmäsarjaa.

Arvaa mitkä ovat minun?

Ja siinäpä se. Vipuja tehdessäni totesin, että salilla on vähän liiankin kotoisaa: näissä nelikymppisissä äijänköriläissä (kyllä, hieman kyllästyin posseen tänään) asuu epäilemättä uhmaikäinen poika, niin suurella innolla he jättävät ylimitoitetut käsipainonsa lattialle lojumaan, telineen eteen! Olisiko oikeasti hankalaa kerätä omansa pois...Vai odottavatko he, että jostain tulee äiti ja kerää sotkut? Kenties. Mahani näyttää epäilemättä äidilliseltä ja se voi aiheuttaa tällaisen primitiivireaktion aikuisissa miehissä...

Nam.

No sitten se proteiinipläjäys, tällä kertaa perinteinen rahka-annos ja marjakeittoa. Maultaan tämä on ehkä miellyttävin rahka, kivan pehmoinen eikä liian hapan. Loistava bukee. Miellyttävä suutuntuma. Niinpä niin...

Huomenna on vielä salipäivä, viides viikon sisään ja sitten otan pari vapaapäivää reissuvalmisteluja varten. Kävelylenkit tietenkin pitää hoitaa. Hotellissa pitäisi olla kuntosali, mutta pahoin pelkään että sieltä löytyy lähinnä joku juoksumatto ja 5 kg käsipainot...Tai kuntopyörä. No se selviää aikanaan! Huomenna on luvassa vielä kyykkyjä, kivakiva!

Päivän treeni ja murinat

Jostain syystä sekä emäntä että maha ovat murisseet tänään todella paljon. Maha vielä enemmän kuin emäntä. Emännän nurinat ja murinat ovat johtuneet varmastikin väsymyksestä ja siitä tosiasiasta, ettei kolmen pikkulapsen kanssa juuri päikkäreitä nukuta ellei halua kodistaan sillä välin kolmannen maailmansodan näyttämöä...Mutta juuri niin siinä kävi, eli torkahdin hetkeksi että jaksan salille ja nasut organisoivat sillä välin kaaoksen leikkihuoneeseen ja laajennettuun ympäristöön. Kätevästi karkasin salille ja jätin isännän valvomaan järjestyksen palautumista!

Salilla päivä oli tämän näköinen:

• Reiden ojennus, laitteessa levypainot, 17,5 molemmin puolin, 3x12
• Koukistus, levypainot laitteessa yht. 30 kg, 3x20, vähän kevyemmät painot kuin viimeksi mutta pidempi sarja
• Pohjelihaslaite, 45 kg painoa, 3x20
• Ylätaljahärpäke, 25 kg/puoli, 3x12
• Kulmasoutu käsipainolla, puolet vuorotellen, 12,5 kg, 3x12
• Hausikääntö tangolla, 22,5kg, 3x12
• Hauiskääntö myötäotteella, 7kg, 3x12

Crosstraineria perinteisesti alkuun ja loppuverkaksi pyykkivuoren käsittely kotioloissa. Kai sekin hyötyliikunnaksi lasketaan, onhan se hyödyllistä ja koneesta pyykkejä poimiessa tulee hieman liikuttua..?

Huomenna on sitten kävelylenkkipäivä kun esikoinen menee futistreeneihin Hra R:n kanssa. Otan nuorimmaiset harjoitusvastuksiksi ja reipas tunti pitäisi köpötellä. Paino on edelleen pysynyt samassa, maha kasvaa ja beibe liikkuu topakasti - uskoakseni olen viimein löytänyt järkevän tavan olla raskaana. Better late than never!