Neljän kuukauden neuvola ja päivän treenit

Rakas söpöläisneitokainen kävi tänään neljän kuukauden neuvolassa ja sehän on lääkärineuvola. Misun mitat olivat 62cm ja 6700g, kasvu kohtuullisen tasaista, omalla käyrällään. Isoksi ei meidän prinsessaa voi nimittää (tai kumpaakaan prinsessaa...). Kaikki näytti hyvältä, aarre tukee vastallaan kyynärvarsien varaan itseään, jutustelee ja varhaisheijasteet ovat hävinneet. Diagnoosi kuului: entinen vastasyntynyt, nykyinen vauva.

Rintaruokinnassa meidän vauveli on vielä pääasiassa, mutta neuvolassa luvattiin jo soseet aloittaa ja omaa tahtia lisäämään määrää ja lajeja. Pikkaisen jo ollaan maisteltukin soseita ja tyttö on ollut selvästi tyytyväisempi, kasvaminen on kovaa työtä ja tukevaa masuntäytettä tarvitaan. Koska niitä sitten tarvitaan, niin se on kovin yksilöllistä, lapsen kasvukin määrittelee ajankohtaa ja muu terveys. Esimerkiksi refluksioireiselle vauvalle kiinteät voivat olla suuri helpotus, ne kun sitovat mahahappoja maitoa paremmin eikä närästyksen tunnetta tai kipua synny.

Osa selviää puhtaasti rintaruokinnalla vielä pitkään,  meillä soseet tulevat mukaan tässä vaiheessa. Korvikemaitoa ei kuitenkaan tarvitse antaa ja pikkuhiljaa uuden ruoan myötä äitikin saa hyvin treeniaikaa, kun tietää että toinen pärjää vähän aikaa tissittäkin. Nyt on ollut aina vähän kiirus kotiin, vaikka todella hyvin täällä on pärjätty salireissut ja lenkkeilyt.

Imettäminen on minusta mukavaa ja mahdottoman helppo tapa ruokkia lapsi, sehän on kuitenkin se luonnonmukainen menetelmä eikä vaadi pulloja ja niiden keittämisiä. Aion siis jatkaa imettämistäkin niin pitkään kuin mahdollista ja ainakin tuonne vuoden huiteville.

No sitten ne treenit

Eilen kävin vajaan tunnin hölkkälenkillä treenikaverin kanssa pitkästä aikaa. Juoksu tuntui tosi kevyeltä ja mukavalta ja vauhti pysyi kälättäessäkin ihan reippaana. Tänään oli sitten salipäivä ja ohjelma näytti tältä:

• Reipasta crossailua 10 minuuttia
• Kahvakuulalla swingiä, 16 kilon kuula, kunnon kyykyn kautta, 3x20
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg/käsi, 3x10
• PecDec, 25kg, 3x10. Kuinka tämä onkin niin vääntämistä?
• Supersarja pystypunnerrus tangolla + kulmasoutu, 16kg tanko, 3x10+12
• Vipunosto sivulle, 3x10, 6kg käsipainoilla
• Ojentaja taljassa, 3x12, 40kg
• Vastalihaksia

Eilen koetin opetella sitä leuanvetoa. Onneksi on vasta helmikuu. Sain käsiä koukisteuksi säälittävän vähän... Sitten päätin kokeilla myös etunojapunnerrusta miesten tyylillä, sitä meni muutama. Ajattelin ottaa punnertamisen osaksi kotitreenejä, jos kesään mennessä niitäkin menisi hyvin se 20kpl...Onko liian tiukka aikataulu? Enpä tiedä, jää nähtäväksi!

Vauvan plussat ja äidin miinukset

No niin, nyt on taas viikko vierähtänyt edellisestä mittauspäivästä ja voin kertoa että kiloja on viikossa lähtenyt toiset 1,5kg. Eli sokerittoman tammikuun alusta yhteensä 3 kiloa, ihan hyvin! Näin nopeaa pudotusta tuskin kauan jatkuu, eikä se itsetarkoitus olekaan. Tärkeintä on löytää tasapaino energian saannin, sen kulutuksen ja elämisen mielekkyyden välille. Mielekkyydellä tarkoitan sitä, että ihan kaikkina päivinä ei ehkä halua ihan niin terveellisesti, esim. juhlissa pitää voida ja saakin syödä arkiruokalistan ulkopuolelta.

Arkiruokalista on aika hyvä sana mielestäni, vastakohta on sitten juhlaruokalista. Ne herkut joita ennen syötiin vain erityistilanteessa ja juhlissa, esim. viinit ja juustot, ovat ujuttautuneet monen arki-iltoja ilostuttamaan, yltäkylläisesti kun ovat saatavilla. Tuikitavallinen ja terveellinen kotiruoka on tylsää ja aikaa kokkailuun tuntuu riittävän iltaisin, joten miksipä sitä söisi jotain tylsää? No vaikka siksi, että monet juhlaherkut (juustot, suklaat, konjakit sun muut, paksut pihvit, roskaruoka kuten sipsit, popparit ja karkit) sisältävät hirveästi turhaa energiaa joka kertyy äkkiä uimarenkaaksi vyötärölle. Lisäksi katoaa idea, jos niitä syö päivittäin. Ravintolaruoka, myös muualla kuin mäkkärillä, on usein runsasenergistä ja ulkona syödessään pitää olla tarkkana. Kanafile voi olla hyvä, mutta parmesankuorrutettuna asia muuttuu jo kovasti. Leivityksistä nyt puhumattakaan...tai liian isot pasta-annokset!

Linjauksena itselleni on siis se, että erityistilanteissa (joihin ei kuulu väsymys, ketutus ja viikonloppu muuten vain) voi herkkuja syödä hyvällä omalla tunnolla, mutta muulloin pitää keskittyä hyviin, tavallisiin ja monipuolisiin arkiruokiin. Myös kukkaro kiittää!

Ja sen päätähden mittoja!

Ihana tupsutukkainen vauvelini kävi eilen kolmen kuukauden neuvolassa. Pituutta neidille saatiin vähän vajaat 63cm ja painoa 6180g. Painon ja pituuden suhde on tasoittunut, kasvu lähenee keskikäppyröitä, mutta vielä äidinmaito tuntuu riittävän. Olin siitä hieman huolissani, vauva nimittäin pulauttelee todella paljon. Ryhdyin tietenkin seuraamaan pissavaippoja ja kun niitä riittää vaihdettavaksi ihan tiuhaan niin totesin, että vauva ainakin saa riittävästi nestettä ja poskethan ovat ihanan pyöreät edelleen, reisimakkarat paikoillaan.

Vauva seuraa lelua katseellaan jonkin matkaa ja kannattelee komeasti niskojaan, hymyilee ja jokeltelee. Kaikki kunnossa siltäkin osin. Eilen saimme myös ensimmäisen perusrokotesetin, ensimmäinen rota-pläjäys tuli kyllä jo kahden kuukauden iässä normaalin ohjelman mukaan. Pistettävistä rokotteista tuli tietenkin hirmuinen itku joka laantui pian maitotokan äärellä. Pientä lämpöä nousi illalla, mutta sehän kuuluu asiaan ja on yksinkertaistettuna osa rokotteen antaman suojan rakennusmekanismia. Voimakkaat reaktiot rokotteisiin ovat mahdolliisia, mutta hyvin harvinaisia ja ainahan vauvelin vointia pitää muutenkin seurailla. Yön meidän mussukka nukkui rauhallisesti ja isompia pahkoja rokotuskohtiin ei noussut. Kaikki hyvin silläkin saralla!

Meidän kolmikuinen:

• Pisimmät yhtenäiset yöunet n. 7h
• Jokeltaa ja nauraa ääneen
• Hymyilee ja ottaa kontaktia
• Seuraa lelua jonkin matkaa, ei välttämättä käännä päätä
• Kannattelee niskojaan mahallaan
• Varhaisheijasteet liki sammuneet
• On hirveän ihana, suloinen, söpö ja hauska

Hiljaa, hiljaa hiivitään...

Tai tömistellään, mutta hiljaa kumminkin. Tai hitaasti. Tiet ovat osittain sulia mutta siellä täällä arvaamattomissa mutkissa jäätä vielä täälläkin löytyy. Siinä lentää hanurilleen helposti, kun -3 näöllä pimeässä seikkailee. Piilarit hankintaan? Ja siis: siellä täällä jäätä vielä löytyy. Hiihtokauden pitäisi jo olla luistavimmillaan ja täällä odotellaan, lunta. Lumetetutkin pätkät ovat jo sulaneet. Säätiedotuksissa näkyy vain vesisadetta. Kyllä se niin kyrsii, vaan minkäs teet? No hölkkäät sitten.

Eli tänään oli hölkkäpäivä, kuusi kilometriä taittui rauhalliseen reilun 7 minuutin km-aikaan ja enempään ei tänään olisi pystynyt. Kaksi reipasta jalkatreeniä takana ja lentsun vuoksikin palautuminen on vielä vähän hitaampaa. Viiden kilometrin kohdalla tuntui, että pohkeet poksahtavat. Huomenna on ilmiselvästi lepopäivä. Mutta, olen tyytyväinen että sain lenkin tehtyä ja olen tyytyväinen, että tehdyt treenit TUNTUVAT lihaksissa. Uskon tehneeni jotain oikein. Barbadoslainen pikajuoksijan pakarapatteristo on vain ajan kysymys...

Karstan karkoitus ja velmu vauveli

Ihanalla vauvelillamme kertyi päähän yllättäen oikein kunnon karstakerrostuma. Näyttää häijyltä ja saattaa kuulema haiskahtaakin...Neuvolan täti kehotti Ceridal-öljyllä pehmittämään ja harjailemaan - ei mitään apua. Sama tavisvauvaöljyllä.

Jouluaaton aattona jouduin käyttämään pienen lääkärissä yskän vuoksi ja erittäin lupsakka, juuri isäksi tullut nuori lääkäri ehti jaaritella kaikesta maan ja taivaan välillä (meillä on loistokunta - lääkärille pääsee heti ja lääkärillä on aikaa!). Kaksi asiaa jäi mieleen:

• Karstan poistoon Aqualan L
• NenäFridalla imetään posket lommolla limaa aina kun on tarpeen (päin vastoin kuin äitiysneuvolan täti ohjeisti...Uskon lääkäriä!)

Ja kappas Aqualanilla karsta tosiaan irtosi, nyt kun vielä saisi lapsirukan hiukset rasvattomaksi! 

Muuten rakkaan vauvelimme kuulumisia: syö runsaasti yötä päivää, hymyilee ja kikattaakin välillä - mikä ihana ääni! Jokeltelee tai ainakin kovasti yrittää. Erilaisia äänteitä, joista loppuosa usein kiekaistaan "sisäänpäin". Masullaan kannattelee päätään hienosti ja seuraa leluja katseellaan.Vaatteista käytämme nyt jo koon 62 bodyjä ja housuja! Mihin se pikkuvauva-aika juoksee, miksi sillä on niin kiire? 

Tässä joku päivä ajattelin kirjoitella lasten kanssa liikkumisesta, omien kokemusten pohjalta. Sehän ei enää olekaan niin helppoa mennä ja tulla tiettyjen aikataulujen mukaan, mutta paikoilleen ei tarvitse jäädä. Aiheesta vaikkapa ensi vuonna sitten!

Neuvolaa ja joulustressiä(kö)

Siivoa talo, luutua, pese sauna ja kylppäri, tarkista kaapit, kerää hyväntekeväisyyteen käyttämättömät vaatteet ja lelut. Pese jääkaappi ja aloita leivontaurakka. Niin, jouluksihan pitää leipoa: kirsikkakoristeisia pikkupullia, ainakin yksi kuivakakku, piparkakkuja (taikina itse tehty!), kaneliässiä, jotain suolaista ja jos oikein viitseliääksi heittäytyy, niin vielä karjalanpiirakoitakin. Sitten laatikot: heitä vuoden vanhat pois pakkasesta ja paista uudet. Tee vähemmän kuin viimeksi. Soseet voi ostaa valmiina, muu pitää tehdä itse. Luomukinkku perheen lihansyöjille on pitänyt varata ajat sitten, nyt sille pitää löytää tilaa pakastimesta. Kohta on joulu, onko nyt varmasti otettu kaikki irti joulunalusajasta: syöty riittävästi joululimppua ja juotu glögiä, kuunneltu joululauluja? Kun joulun jälkeen ei enää oikein viitsi.  Ja lahjat, niistähän voisi repiä stressin, pitää ainakin suunnitella tarkkaan ennakkoon. Onko kortit jo postitettu? Ettei vain mistään jää paitsi?

Kyllähän siinä joulunalustouhuissa on monta paikkaa, joissa hermonsa voi menettää. Jotenkin toistaiseksi olen onnistunut olemaan menettämättä. Johtunee siitä, että aidosti tykkään tästä kaikesta puuhastelusta. Puuhastelu ei siis stressaa. Pientä huolta on siitä, jääkö imetysdementian vuoksi jokin tärkeä adventinajan tapa väliin tänä vuonna. Siitähän katastrofi syntyisi! Traumatisoituja lapsia ja aikuisia! Vuosi pilalla!

Tänään leivottiin nasujen kanssa valtaisa läjä pullia ja kaksi kuivakakkua, joista toisen armas Hra R. vie huomenna työpaikalleen. Piparit (koska tuota sanaa voi käyttää taas neutraalisti?), leivottiin eilen, samoin kaneliässät. Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt ässän muotoisia kaneliässiä? Esikoiseni keksi kaneli-oo:n ja se on ehdottomasti kätevämpi muoto! Huomisia jouluvalmisteluja en ole päättänyt, mennään fiiliksen mukaan, mutta pyykkäämistä näyttää ainakin riittävän.

Vauva ihanainen kaksi kuukautta

Pieni neiti kävi tänään neuvolassa mitattavana, analysoitavana ja rota-rokotettavana. Painoa oli 5,7 kiloa, pituutta hieman päälle 57 senttiä ja kaikki ihan niin kuin kahden kuukauden ikäisellä vauvalla
pitää: hakee kontaktia, hymyilee, pissaa, kakkaa, vaatii maitoa ja osaa olla luvattoman söpö. Varhaisheijasteet olivat jo aikalailla hävinneet. Alaleuassa on kaksi keskimmäisen hampaan alkua näkyvillä, todella aikaisin!

Päässä pikkuisella on karstaa, sitä tuossa kuvassa hoidetaan vauvaöljyllä. Myssy on suojaamassa ympäristöä töhnältä. Jos vauvaöljy ei auta, on saatavilla kuulema jotain tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltua ainetta, apteekissa.  Katsotaan, en usko että tarvitaan.

Rota-rokotteen pikkuinen sai nyt, sehän annetaan tippoina suun kautta. Hyvin upposi ja maitoa vauva sitten hörppäsi vielä päälle. Kuukauden kuluttua saamme rota-rokotteen toisen annoksen sekä liudan pistettäviä rokotteita. Noin 1,5 viikon päästä rota-viruksen tarttumisen mahdollisuus vauvan kakasta on suurimmillaan, mutta käsihygieniaanhan pitää aina kiinnittää huomiota, joten varsinaisesti uusia toimenpiteitä ei rokotteen myötä tarvitse ajatella. Ainakaan meidän vauvaa ei näytä rokote kiusaavan, olen kuullut melkoisia rota-kauhutarinoita... Niitähän tietenkin aina riittää. Parempi rokote kuin rota.

Viikon mitat!

Viime viikolla en pystynyt treenaamaan ihan siten, kuin olisin halunnut. En laiskotellut, vaan olin sairaana. Kuumetta oli vielä lauantai-iltana 38,3. Selittelyn makua, kun vyötärö on pysynyt samoissa mitoissa ja paino tippunut 0,5 kiloa. Tyhjää parempi tulos, totta kai, mutta treenin kanssa tulos olisi varmasti parempi. Huomenna toivon pääseväni jo salille ja keskiviikkona tai torstaina lenkille!

Yhden kuukauden mittauspiste

Saimme armaan beiben kanssa käytyä neuvolassa ja hyvältä näyttivät pienen kasvukäyrät!

• Syntymäpaino 3800g, nyt 5010g
• Syntymäpituus 49cm, nyt 53cm

Ja päänympäryskin kasvaa sopuisasti käyrillä. Vauva on ollut koko kuukauden pelkällä rintamaidolla, jota hörppii ahkerasti pitkin päivää ja yöllä pari kolme kertaa, jos tuuri käy. Vaikka olen liikkunut paljon ja saanut omaa painoani tippumaan ( ja sitä tiputtamista tuntuu riittävän!), on maitoa riittänyt vauvalle hyvin. Pitää juoda paljon vettä ja muistaa monipuolinen ruokailu, hyviä rasvoja unohtamatta. 

Vauvalla on siis ollut hieman masuvaivaa: röyhtäyttää, kipristelee ja pierettää ankarasti. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hänkin suositteli Gefilus D-tippoja ja ehdotti, että jättäisin vähäksi aikaa sellaiset ruuat vähemmälle, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ilmavaivoja. Näitä ovat esm. ruisleipä, kaali, omput ja perinteinen ärtsoppa. Niinpä aion nyt sitten vaihtaa aamuruisleivän johonkin muuhun ja kaalia nyt ei ole tapana muutenkaan mussuttaa ja  sitrukset maistuvat omppujen sijaan tähän aikaan vuodesta mainiosti. Ravintoainevajausta ei tällä pääse syntymään! Huolellista röyhtäyttämistä pitää jatkaa edelleen, siis vauvan. Ja voi kai äitikin joskus röyhtäistä.

Muuten kannattaa käyttää järkeä ennen kuin alkaa rajoittamaan ruokavaliotaan tolkuttomasti, imetettäessä siis. Monet vauvan masuvaivat johtuvat ruoansulatuselimistön "keskeneräisyydestä" ja aika hoitaa ongelmat. Jos taas oikeasti on syytä epäillä allergioita ja esim. vauvan paino ei nouse, kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Ja otetaanhan huono painonnousu sielläkin puheeksi ihan varmasti!

Täällä on kaunis pakkaspäivä ja aurinko paistaa, mutta valitettavasti päivällä emme ulos pääse: toiseksi vanhimmalla mussukalla oli illalla kuumetta, joten sisäpäivää pukkaa. Nyt poika on jo ihan reipas ja kuumeeton, mutta varmuuden vuoksi levähdellään ( ja kuunnellaan joululauluja,  mutta älä kerro kenellekään!). Ajattelin itseni raahata iltakävelylle jossain välissä kuitenkin!

Salilla pitkästä aikaa!

Eilen pääsin pitkästä aikaa vallan salille ja tänään tuo tauko tuntuu kovasti kankuissa, huomenna ei sitten varmaan päästä liikkelle. Vauveli täytti sunnuntaina neljä viikkoa, pari viikkoa olen käynyt hölkkäilemässä ja kotijumpan puntteineen aloitin kun vauva oli viikon iässä. Nyt oli jo korkea aika raahautua ihan kunnolla lihastreenin pariin!

Eilinen reissu näytti tältä:

• Crosstrainerilla 20 minuuttia alkuun kaveria odotellessa, hyvin ehti lämmitellä!
• Askelkyykky smithissä, yksi lämmittelysarja pelkällä tangolla, kumpikin jalka tottakai, kahdeksan toistoa. Varsinainen treeniosio meni n. 40 kg yhteispainolla (tanko+10kg levypainot molemmissa päissä), 3 sarjaa, 10 toistoa/puoli. Ja pitipä ihmetellä minne on voima jaloista kadonnut! Synnärillekö? Saako sen sieltä takaisin?
• Reiden ojennus, levypainoja 12,5kg, kolme sarjaa 12 toistoa/sarja
• Pohjelihas, levypainoja 45kg, 3 sarjaa 15 toistoa
• Vinopenkkikone, kolme sarjaa, 12 toistoa/sarja, 7,5kg levypainot kummallakin puolella. Toissapäiväisten punnerrusten jälkeen lihakset olivat vähän kipeinä, olisin voinut tehdä jonkin muun liikkeen tähän tilalle vaan enpä ajatellut...
• Pystypunnerrus, 10kg levypainot/puoli, kolme sarjaa, kussakin 10 toistoa
• Hauiskääntö, 3x10, 8kg
• Ojentaja taljalla, 35 kg, 3x10

Kolme viimeistä liikettä menivät helpoimmin.  Reiden ojennuksessa salilla olevalla koneella alavatsa jännittyy ikävästi, mutta helpotin asiaa laittamalla kyynärvarret ristiselän alle tueksi. Näin pian synnytyksestä ei vielä ihan hirveänä niitä vastalihaksia tarvitse rääkätä. Kohdunlaskeumaa en edelleenkään halua.

Pitkästä aikaa kun pääsin käymään, tein mahdollisimman monta lihasryhmää, mutta vain yhden liikkeen (jalkaosastoa lukuunottamatta) lihasryhmää kohti, muuten olisin varmaan vieläkin salilla vääntämässä. Mutta eikös se olekin että salil eka salil vika... Ja piti ehtiä kotiin syömään rahkaa sopalla, mielellään tunnin sisään treenistä proteiinia ja rahka on minun suosikkini. Ne juomat ihan oikeasti ovat karseita, ei voi mitään!

Yrjö kylässä, röyh ja rups

Isänpäivän kunniaksi meille iski yhtäkkinen ja monimuotoinen pöpöepidemia: yksi oksensi, toisella oli kuumetta ja kolmas panttasi pissalla käyntiä. Lapset ovat jo toipuneet mutta aikuisväestollä tuntuu tulevan sama pöpö hieman kevyemmässä muodossa, vauveli on saanut olla terveenä. Tänään on ollut väsynyt olo ja palelee, villasukkaa ja fleeceä piti kiskoa päälle heti aamusta. Jos olo kohenee (ja saan pienet päikkärit alle) voisin iltasella käydä hyvin lyhykäisen ja rauhallisen palauttavan lenkin, mutta katsotaan miten käy.

Tällä viikolla pienellä ihanuudella on 1kk neuvola, onpa jännä nähdä paljonko painoa ja pituutta on kertynyt! Painosta valtaosa näyttää menneen ihanan pulleisiin poskiin. Mussukalla on edelleen hieman masuvaivaa. Syynä voi olla se, että maitoa tulee syötön alkuun aina aika kovalla vauhdilla ja vauva nielee ilmaa. Röyhtäyttelen toki häntä ja nostan pystyasentoon välillä, mutta ilmaa riittää rupsauteltavaksi asti. Cuplaton voisi auttaa ilmavaivaan ja Gefilus D-vitamiinit, pitänee noita kokeilla seuraavaksi. Vauvan rupsauttelu muuten aiheuttaa muille lapsille suuresti iloa:

"Äiti, vauvalla pääsi taas peeru!"

Tyttö R. 2 vuotta

Kirmaili kuin gaselli!

Hahaa. Mutta kyllä sotanorsutkin tehokkaasti etenevät!

Uskaltauduin kokeilemaan HYVIN rauhallista hölkkälenkkiä eilen ja kappas, siinähän se reipas puolikas tuntia hurahti vallan kivuttomasti! Vauhti oli hidas, mutta en pysty sanomaan tarkemminkuinka hidas. Sports Tracker päätti jättää kellottamatta lenkin, vaikka ihan takuuvarmasti käynnistin sen ennen liikkeelle lähtöä. Ehkä se ajatteli, että on parempi olla masentamatta tuota mammaa ja näyttää juoksuvauhdin vasta sitten kun se on vähän parempaa. Ettei motivaatio latistu.

Synntyksestä tuli eilen siis kaksi viikkoa ja kaksi päivää päälle. Ajettelisin, että kohtuullisen ahkera treenaaminen raskauden aikana ja loppuraskaudessakin ovat ylläpitäneet kuntoa siten, että eilinen lenkki tuntui itseasiassa todella helpolta: happi kulki ihan loistavasti ja vasta lopun pitkässä ylämäessä alkoi hapotella jaloissa. Ei se mahan kanssa rehkiminen siis hukkaan ole mennyt, aikaisemmin juoksun aloittaminen on ollut paljon vaikeampaa. Lihaskunto on nyt taatusti ihan toista luokkaa kuin aikaisempien raskauksien aikana ja tottahan sekin vaikuttaa. Edelleen suosittelen kaikille liikkumista koko raskauden ajan, sellaisilla tehoilla jotka ovat järkevässä suhteessa raskautta edeltävään liikunnan määrään. Ja raskaus on hyvä syy aloittaa kevyt liikuntaharrastus jos aikaisemmin ei olekaan liikkunut!

Nyt synnytyksen jälkeisen liikunnan kanssa olen päässyt kokolailla sellaiseen rytmiin, että puntteja ja crosstraineria heilutellaan kolmisen kertaa viikossa, kävelyä muina päivinä ja nyt aion pari kävelylenkkiä muuttaa hölkkäämiseksi. Juoksemisesta on turha puhua...Ja odotan Kovasti lunta, että pääsee ladulle!

Entäpä beibe?

Vauvelimme kärsii edelleen tukkoisesta nenästä ja yöunet ovat olleet vähän huonoja sen vuoksi. Muuten ihana pikkuinen on oikein reipas vauva, jaksaa katsella ihanan tummilla silmillään pitkään ja on ihan sen näköinen että kohta irtoaa ensimmäinen hymy. Pienten vauvojen ilmeet ovat muuten jotain maailman ihaninta!

Viime yönä pikkuinen söi neljä kertaa, aika monesti. On selvästikin menossa sellainen tiheämmän syönnin kausi, jolla vauva toimittaa äitiään tekemään enemmän maitoa kasvavan vauvan tarpeisiin. Edelleen oma maito on riittänyt ja aion parhaani mukaan pitää huolen siitä, että riittää jatkossakin. Runsas veden juominen on tärkeää pitää mielessä.

Meijerivuoro kutsuu!

Kaurakeksejä, kakkavaippoja ja päivän jumpat

Tänään oli sisäpäivä sateesta ja laiskotuksesta johtuen, joten piti keksiä tekemistä sisällä lasten kanssa. Katsottiin yksi elokuva, piirrettiin yhdessä ja leivottiin kaurakeksejä. Sairaan hyviä, valitettavasti. Onneksi nasuillekin maistuivat, niin eivät ehtineet pakkautumaan tuohon reisien seudulle. 

Ihana vauvanen antoi oman osuutensa päivän aktiviteetteihin kakkavaippojen muodossa, niitä riittää vuorokauden kaikkina aikoina ja runsaasti...On muuten mielenkiintoista, miten jotkut vauvat kakkaavat vain muutamana päivänä viikossa ja toiset taas solkenaan. Kumpikin on kuitenkin ihan normaalia, joten ei aihetta huoleen. Pissavaippoja vastasyntyneen tulisi täyttää keskimäärin 6 kappaletta per vuorokausi, sitä kannattaa toki seuratakin, mm. ettei vauva pääse kuivahtamaan.

Kaurakeksien vastapainoksi piti keksiä tietenkin jonkinlaista liikunnallista ohjelmaa ja kun ulkoilu pimeässä ja sateessa ei houkutellut, päädyin crosstrainerin ja punttijumpan yhdistelmään. Kutakuinkin näin se meni:

• Crosstraineria reippaasti 30 minuuttia Once upon a time katsellen. Crosstrainerin hyödyllisyydestä treenilaitteena oli hieman juttua Iltalehden verkkosivuilla, kritiikkiä tuli mm. epäluonnollisesta liikkeestä. Esim. juoksemisen ja hyppelemisen katsottiin muokkaavan kehoa paremmin. No en väitä vastaan, mutta sanonpa vain, että jos lonkat ovat raskaushuurujen jäljiltä löysät ja meijeriosasto pullollaan, niin ei siinä tee mieli kirmailla ja loikkia...Crosstrainer tarjoaa siis mukavan pehmeän liikkeen, ja kaloreitahan kuluttaa enemmän polkemalla enemmän.
• Askelkyykyt, 3x15/puoli. Vatsalihaksissa (niissä olemattomissa) tuntui hieman epämukavuutta ja sen vuoksi säästeliäät sarjat.
• Kulmasoutu käsipainoilla ja vipunosto sivulle, kumpaakin 15 ja sitten tauko, 3 sarjaa
• Ojentajapunnerrus 3x12/käsi
• Hauiskääntö myötäotteella ja pystypunnerrus, 3 sarjaa, 15 toistoa. Paitsi ettei viimeisellä kerralla mennyt kuin 12.

Tauot sarjojen välillä pyrin pitämään lyhykäisinä tehokkuuden nimissä. Liian pitkät tauot ovat saliharjoittelussakin yksi kompastuskivi. Ei kannata juoruilla ja hengailla facebookissa kun on salilla, siellä treenataan. Lisäksi on hyvin ärsyttävää, että taukoja istutaan esim. vinopekin tms. päällä isommalla porukalla. On aina hieman ärsyttävää mennä häätämään taukoilija(t) tarvitsemaltaan laitteelta/penkiltä tai muulta vastaavalta. 

Meijerivelvollisuudet kutsuvat taas vaihteeksi!