Kevättä rinnassa ja liikuntaa lasten kanssa osa 2.

Meillä on ollut todella keväinen viikonloppu, lauantaina aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöasteita oli jopa +6! Oulussa hiihdettiin vuotuinen Tervahiihto eilen, ja keli oli kuulema ollut mielenkiintoinen: vesiesteitä, lumetonta suopohjaa ja jne. Mieleen tuli Extreme Ski, vähän kuin se Extreme Run jolle tähtäillään syksymmällä.

KEVÄT!

Mutta asiaan:  lasten kanssa liikkumisesta piti kirjoittaa (poimi lihavoidut ideat:)). Kevät on tietenkin ihanaa aikaa liikkua ulkona, kun räntää ei tule vaakasuoraan vasten kasvoja tai pakkasta on vain sopivasti, tässä vaiheessa kevättä ei meillä päin ollenkaan. Siksi olisi kohtuullisen hömelöä linnoittautua sisälle jumppaamaan pikkuapurien kanssa, mieluummin koko joukolla ulos! Tapoja on monia, ison lapsen kanssa on hyvä juosta jos lapsi pyöräilee sujuvasti, pienemmän kanssa rataslenkit kävellen tai hölkäten ovat tehokasta menoa. Liikunnan harrastamiseen ei aina siis tarvita ihmeellisiä viritelmiä ja salia, peruslajit kunniaan!

Retkelle, mars!

Eilen tehtiin meidän perheen eka kevätretki. Meillä on tapana liki joka viikonloppu säiden salliessa keväästä syksyyn raahautua jonnekin retkeilemään. Mukaan otetaan vähän evästä ja ideana on kehitellä jotain virkistävää koko porukalle arjen vastapainoksi. Yleensä ulkoilu ja yhdessäolo riittävät. Armas Hra R. ja vanhempi tytär arvostavat makkaranpaistomahdollisuutta.

Meillä on siis neljä lasta, iältään 4,5kk - 6,5v. Vauvaa lukuunottamatta kaikki jaksavat jo omin jaloin taapertaa jonkinlaisia matkoja, vauva pääsi isän kyytiin BabyBjörn-repussaan.  Kävimme läheisellä lintutornilla katsomassa merta ja ihmettelemässä kevään tuloa. Kävelymatkaa kertyy vain muutama sata metriä suuntaansa, mutta taaperoille ihan tarpeeksi kiipeilyineen. Aikuisilla olikin viikon ainoa lepopäivä. 

Nasujen nostelusta ja reppuselässä kantamisesta saa äkkiä hyvän lisävastuksen jos haluaa retkeilyn ottaa treenin kannalta, ja samalla homma säilyy lapsille hauskana. Pihaleikit lasten kanssa käyvät myös liikunnasta, aikuiselle on kovasti hyötyä nopeista juoksupyrähdyksistä, hypähdyksistä ja suunnan muutoksista  - luut ja nivelet kiittävät. Ollakseen treeniksi laskettavan tehokasta liikuntaa ei liikunnan tarvitse olla ryppyotsaisia salitoistoja ja pakkotahtista aerobista, monipuolisuus ja leikillisyys ovat aikuiselle todella tarpeen!

Iltasella piipahdettiin vielä leikkipuistossa, kolme nuorimmasta rattaissa ja esikoinen pyöräillen. Tänään vaihdetaan taas reippaampaan liikuntaan, illalla on ajatuksena juosta 10km treenikaverin kanssa. Välillä otetaan rennosti jotta sitten taas jaksetaan treenata tosissaan!

Sitä ennen käydään taas armaan äidin lihapatojen ääressä! Tosin tänään tarjolla taisi olla lohta.

Viikonlopun vinkeitä

Eilen vietettiin Kansainvälistä lasten syövän päivää ja sen merkeissä olin keräyslippaan kanssa ns. tuolitapahtumassa läheisessä ostoskeskuksessa kera monien muiden toipuneiden ja toipumassa olevien syöpälasten vanhempien kanssa. Tuolitapahtuman idea on havainnollistaa syöpään sairastuneiden lasten lukumäärää, päätapahtuma on Helsingissä Narinkkatorilla ja tänä vuonna siellä oli yhteensä liki 180 vaaleanpunaista ja sinistä tuolia. Enemmän kuin tavallisesi, surullista. Meillä oli 37. Ne muistuttivat niistä lapsista, jotka täällä pohjoisessa sairastuivat syöpään vuoden 2013 aikana. Ihmiset olivat anteliaita, asia kosketti monia ja monet tulivat kertomaan omiaan tai läheisen selviytymistarinoita. Kannatti olla mukana!

Eilinen meni kyllä niin nopsaan, että aamun crossailun lisäksi muuta liikuntaa ei sitten varsinaisesti ehtinytkään. Tänään on touhuttu senkin edestä!

Raahasin kolme nuorimmaista mummolaan, ihan oikeasti siis raahasin. Ainakin kaksi. Istuivat rattikelkassa jota oli yllättävän rankka kiskoa auraamattomilla teillä...Pienimmäinen nukkui rattaissa. Kotiin tullessa jäimme vielä pihalle leikkimään ja naapurin pojan kanssa rakennettiin lumilinnaa. Minusta maassa ryömiminen ja lumipallojen pyörittely on kyllä hyötyliikuntaa. Unohtamatta lumen kolaamista pihalta. Sisään tullessa piti vaihtaa kuiva paita päälle, tankata ja nyt seuraavaksi orientoidun illan salitreeniin. Jalkapäivä lempipäivä!

Lumiukkoja ja hyötyliikuntaa

Huh, mihin nämä viikonloput aina sujahtavat? Aika kuluu ihan liian nopeasti, tuntuu ettei ehdi oikeastaan tekemään kuin välttämättömät. Eiliset välttämättömät olivat kolme kokonaista ja kokoliasta lumiukkoa porkkananenineen jotka väänsimme keskimmäisten mussukoiden kanssa pihalla. Vanhin oli pelaamassa futista, voittivat 3-1. Nuorin nukkui rattaissa. Sitten piti käydä salilla, aamulla tein 30 minuutin aamulenkin. Tänään taas pitää lehtiä lenkille, pojat pääsevät uimahalliinn ja me tytöt keksimme sitten jotain muuta...Ulkoleikkiolosuhteet ovat heikentyneet oleellisesti, nyt siellä on +3° ja sehän tarkoittaa vaan lähinnä märkiä kintaita.

Perjantaina olin todella väsynyt, mietin että olenko tulossa kipeäksi. Näin ollen pidin ylimääräisen lepopäivän. Eilen tein sen perinteisen aamuaerobisen hölkäten, vaikka tiedänkin, ettei sillä kovin kummoista vaikutusta painonhallintaan ole todistettu olevan. Kyse on enemmänkin selkärangasta, minun tapauksessani. On ihan hyvä  raahata itsensä lumituiskuun hölkkäämään heti aamusta, vaatia itseltään vähän epämukavuuden sietoa. Tuiskussa ravattua aamulenkkiä ei sitten tee mieli "tuhlata" syömällä mitä sattuu. Ja liikkumattoman päivän jälkeen hikoilu oli todella, todella tervetullutta!

Eilen kävin illalla salilla tekemässä kyykkyä vapaalla tangolla (20kg, 40kg ja 50kgx2, 12 toistoa/sarja), yhden jalan prässin, pohkeet, hackin ja siinäpä se. Kotona testasin sumokyykkyä vauvan ja auton kuljetuskopan kanssa, sehän onnistuu varsin hyvin!

Tänään hiihtosuunnitelmat muuttuivat lenkkisuunnitelmaksi tuon lämpötilan vuoksi, en usko että suksia saa hiihdettävään kuntoon. Helpompaa käydä hölkkäämässä. Nyt taidan kuitenkin ihan ensimmäiseksi raahata tyttöset ulos rattaissa ja käydään kurkkaamassa voisiko leikkipuistossa touhuta kastumatta.

Armas aviopuolisko osti perjantaina helmikuun Meidän perheen. Siinä oli palautesivuilla pari kaunista palautetta meidän jutustamme tammikuun lehdessä. Syöpää sairastavan pienen lapsen äiti kertoi saaneensa taas hieman toivoa jaksaa eteenpäin. Olin iloinen,  meidän juttumme oli tehnyt tehtävänsä!

Tuumasta toimeen!

Lähi-Prismasta tarttui mukaan tällainen leuanvetotanko oven karmien väliin asennettavaksi. Yksi tavoitteistani tälle vuodelle oli se kolmen leuanvedon oikeaoppinen suorittaminen, vuoden loppuun mennessä. Treenata pitää kovasti, voimaa ja tekniikkaa mutta nyt on ainakin varustelu kunnossa! Armas aviomieheni asennustoimesta jo vastasikin, pitänee huomenissa testailla kestävyyttä.Tuleeko akka ja tanko alas rytinällä.

Tänään on ollut aika reipas päivä, hiihtolenkkejä on tehty kaksi: ensimmäinen esikoismussukan kanssa (3km) ja toinen ihan tehokkaasti hiihdellen nyt iltasella (9km).  Muutenkin olen ulkoillut ihmenelosten kanssa, menee ehdottomasti hyötyliikunnan piikkiin. Saanko siis anteeksi sen McDonaldsin burgerin ja ranskikset (joita kaikkia en syönyt vaan lapseni söi...Vielä pahempi!)? Huomenna hiihtoa ja/tai salille, riippuen päivän tuntien riittävyydestä.

Sunnuntaipuuhia ja koottuja kolotuksia

 Tänään oli ihana, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä täällä meidän perukoilla, kuten kuvista näkyy! Aamupalan jälkeen raahauduimme koko tiimi päiväkävelylle, eskarilainen pyöräillen. Puistoilua yhdistettynä metsäretkeilyyn, menee mielestäni hyötyliikunnan piikkiin vallan mainiosti. On kyllä todella mukava asua näin "metsän reunassa", lähin ostoskeskus on  reilun kilometrin päässä... Ei tarvitse lähteä auton kanssa varsinaisesti etsimään metsää, sinne kun pääsee käytännössä takapihalta. Jopa siinä määrin, että esim. mustikat ja puolukat  saa poimituksi ihan kilometrin säteellä kotoa. Intohimoinen marjastaja tai säilöjä en kyllä ole, vähän mielialan ja fiilisten mukaan mennään tässä asiassa...

"Päivän asu" (vitsi!!!)  on jo jonkin aikaa koostunut siitä mikä päälle mahtuu ja jos tämä lapsiparka ei kohta ala syntyä, saan taatusti vaihtaa ulkotakkiin vetskarin. Sen verran kovasti kiristelee jo takin saumoja. Päiväkävelyllä innostuin taas ottamaan muutamia hölkkäpyrähdyksiä ylämäkiin, hyvin pieniin sellaisiin, antaakseni lihaksille vähän enemmän töitä ja pikkaisen potkua aineenvaihdunnalle.  Ei tuntunut pahalta ja siksi mietin, että tosiaanko pääsen synnytyksen ja toipumisen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa jatkamaan treenejä. Tässä illan mittaan ajattelin tehdä kevyen punttijumpan yläkropalle ja mahdollisesti askelkyykyt, mutta liitoskipuja kuulostellen. Välillä en pääse kivun vuoksi pystyssä kävelemään ja välillä ne taas eivät vaivaa ollenkaan, joten: tuntemuksien mukaan hyvä tulee.

Pari päivää on nyt tullut ja mennyt sellaisia oikeantuntuisia supistuksia: kouristaa alavastaa, tuntuu selässä ja yläreisissä. Hyvin satunnaisia ovat olleet, joskin eilen meinasi jo hirvittää että nytkö tuli lähtö synnärille. Olin melkoisen kipeä pidemmän ajan, mutta armaan Hra R:n kevyt selkähieronta auttoi ja tilanne meni sillä erää ohi.  Suppareista inspiroituneena ostimme kuitenkin tänään hätävaraksi jo uuden pinkin tuttipullon, jonka pitäisi olla hyvin muotoiltu vauvaa ajatellen.  Aion toki imettää pientä mahdollisimman paljon ja ainakin vuoden ikään, jos vain kaikki hyvin menee. Mutta tuttipullo ja pari korviketta kaapissa tuntuvat järkevältä hätävaralta. Jos noita ei olisi, imetys menisi kumminkin mönkään ja nyt kun pulloruokintapuolta on ajateltu, niin käytännössä näitä välineitä tuskin tarvitaan. Sumeaa logiikkaa, myönnän. Olen nainen.

NUK-pullo on uusi tuttavuus, mutta vaikutti hyvältä paketin perusteella. Yleensä varalla on ollut Aventin pullo. Toivottavasti on hyvä beibelle!

Tässä vielä sunnuntain iloksi jollain ihanalla tavalla leppoisa tsemppibiisi, mamma tykkää!

Masuasukas ja mamma, RV38

Maha näyttää pienemmältä kuin tuntuu!

Viikko  38 alussa! Mamman vointi on hieman vaihteleva: välillä supistelee, liitoskivut vaivaavat varsinkin jos liikkuu tai on pitkään paikallaan. Että siinä kun koettaa keksiä hyvän välimallin!

Tänään aion pakata vielä sairaalakassin, tohvelien ja kosmetiikan kanssa mukaan lähtevät beiben bodyt ja omat potkarit. Sairaalan vastasyntyneiden vaatteet ovat niin isoja ja vanuttuneita - ainakin ennen olivat - että mieluummin prinsessalle ihan omat mukaan.

Kosmetiikka voi kalskahtaa jonkun korvaan kummalliselta, mutta se pitää sisällään saippuat, sampoot ja muut tykötarpeet, kuitenkaan ripsaria ja bb-voidetta unohtamatta. Oma olo kohenee heti kun vähän pakkeloituu, totesin jo edellisellä reissulla. Meikkasin jopa aamulla synnytyssaliin lähtiessäni, mikä kuulostaa varmaan todella turhamaiselta. Ja onkin sitä. Minkäs teet. Olen nainen, meikkaan ilokseni. Kestäkää.

Tänään oli ihan mahtavan kaunis syyspäivä ja hyötyliikunnan nimissä haimme taas eskarilaisen kotiin höökivaunujen avulla, osittain "metsäreittiä" pitkin. Metsäreitti muodostuu käytännössä lähistöllä olevan hiihtoalueen latupohjasta, mutta on oikein hyvä kärryjen kanssa kuljettavaksi.  Ulkoilun lisäksi, siinä meni reippaasti kävellessä tunteroinen ja toinen haaveillessa, leivoin karjalanpiirakoita sekä ohrarieskoja, joista jälkimmäisistä tuli vähän enemmän ohranäkkäreitä. No, aina ei voi onnistua. Näkkärikin on hyvää! 

Hyötyliikuntaa lepopäivän ratoksi

Viime yö meni siinä määrin kipeän lantionseudun kanssa kärvistellessä, että päätin pitää rehellisen lepoäpäivän. Etenkin vasemmalla puolella lantion luut ja "joku määrittelemätön kohta" kipuili niin, että sain kerätä sisua voidakseni kääntää kylkeä. Että hyvillä mielin kohti synnytystä, jossa oikeasti sitten ollaan kipeinä...No, väsyneenä ei kannata näitä pohtia, kaikki näyttää synkemmältä.

Hyötyliikuntaa päivään mahtui kuitenkin: pesin kylppärin lattiasta kattoon ja siivosin muutenkin hieman huolellisemmin. Kyllä siinä hiki tuli! Lisäksi  kuvasin ja keräsin kasan myytäviä lasten vaatteita ja muuta ihan kelvollista tavaraa joka meillä on nurkkien turhana täytteenä. Tilaa ei ole koskaan liikaa, etenkään säilytystilaa.

Seuraavaksi Docventuresin pariin!

Päivän lenkkeilyt ja mahapäivitys

Ja onhan se pötsi taas kasvanut...RV 35 siis menossa ja alkaa masun paino tuntua erilaisissa touhuissa. Pihalla kökkiminen rikkaruohojen kimpussa käy työstä ja yllättäen pullien vääntäminen kevyessä etunojassa on todella tuskaa...Päiväunet sen sijaan ovat mukavia! Samoin mansikkajogurtti, joka auttaa närästykseen.

Kootuista valituksista huolimatta ei jäänyt tämäkään päivä vaille kevyttä liikuntaa: lykkäsin hyökkäysvaunuja (tuplat sisältäen kaksi nasua, n. 45kg) tunnin reippaasti kävellen ja hikoillen jonka jälkeen siivosin pihaa 1,5 tuntia kyykkien, nyppien ja ampiaisia pakoon pyrähdellen (yllättävän ketterästi, jopa gasellimaisuutta hipoen...niinpä niin). Kokonaisvaltainen palauttava treeni, sanoisin!  Eilisestä kyykkäämisestä sain kinkut sen verran jumiin, että tuossa kävelyn ja hyötyliikunnan yhdistelmässä oli varsin tarpeeksi...Sain lapset ruokituiksi ja pikaiseen leffan ääreen, että pääsin itse päiväunille ja uni tuli ihan samantien. Loppuilta onkin sitten mennyt heräillessä.

Tässä vaiheessa kannattaa tosiaan kuunnella kroppaa ja jos on kipuja tai supistuksia niin ihan suosiolla jää ottamaan rennosti. Itselläni ei ole mitään pahempaa tuntunut, lähinnä olen onnellinen etten synnyttänyt jo Rodoksella. Tai, oikeastaan mieluummin synnyttäisin vasta 19.9. jälkeen, jolloin minulla on käynti synnärillä vähän anestesia-asioista juttelemassa. Synnytyspelosta tulossa lisää juttua myöhemmin.

Huomenna on sitten luvassa täytekakun vääntämistä ja voisin testata jonkin kivan juustokakun reseptinkin. Sunnuntaina vietetään esikoisnasun synttäreitä suvun kesken ja tiistaina vuorossa ovat kaverijuhlat. Kerrottakoon, että vastusin ankarasti kaverilahjoja aikaisemin, mutta koin valaistuksen ja ymmärrän nyt niiden olevan likipitäen välttämättömiä. Toinen luku on sitten nerokkaiden juhlaleikkien keksiminen...Kehittelin yhden idean ja muuten saavat lapset leikkiä ihan vapaasti keskenään, yleensä täällä silloin ryntäilee lauma jedi-ritareita ja klooneja ja ties mitä. Pääasia että on kivaa!

Noususta laskuun ja lomamaha

Helteinen ja hikinen viikko Rodoksella on takana! Eilen kotiuduimme illalla 23.00 aikaan, aamulla lähdettiin hotellilta 8.30 lentokentälle ja Helsingistä matka jatkui iltapäivällä autolla kohti kotia. Lapset jaksoivat hienosti, paria "pikkuhepulia" lukuunottamatta, koko pitkän matkan!

Viikko sitten tiistaina lähdimme liikkeelle ja yövyimme ensimmäisen yön mummolassa, keskiviikkona iltapäivällä koneemme lähti Helsingistä kohti Rodosta, mukana olivat myös toinen mummi ja pappa (jotka onnekseen istuivat koneen takana, kun me olimme edessä - menolento oli aikamoinen....)

Hotelli oli hyvätasoinen huoneistohotelli ja ilmastointi todella tarpeen. Hotellilla kylläkin vietettiin vain pakolliset tunnit, muuten kuljimme kaupungilla ja rannoilla ja pari autoretkeä tehtiin myös. Päivittäin sain sellaisen 3-4 tunnin hyötyliikunta- ja kävelyannoksen n. 30 asteen helteessä joten kauniit suunnitelmani kuntosalitreenistä loman aikana sulivat hien mukana olemattomiin. Sitä paitsi, hotellin Chuck Norris
yleislaite oli kohtuullisen jähmeässä kunnossa käyttämättömyyttään, joten en kanna asiasta huonoa omatuntoa...

Uin jonkin verran ja asiasta tehden pelkkää yläkroppaa käyttäen aina välillä, joten kaiketi siinä lihaksetkin vähän töitä saivat. Ja minusta tuon kuvassa näkyvän pötsin raahaaminen raunioilta toisille pitkin portaita ja erilaisia polkuja, välillä lasta sylissa kannatellen sekä kärryjen ( hyvät matkarattaat olivat ne ihan perussateenvarjorattaat Carenoiden lisäksi - pienin nukkui päikkärit Carenoissa joka päivä!) pukkaaminen mukulakivillä voidaan laskea ihan teholiikkunnaksi. Seli, seli. Tänään salille.

Loma lasten kanssa voi olla välillä melkoista hermopeliä, etenkin hotellin uima-allas ja sen ympärillä juoksentelu aiheuttivat ylimääräistä sydämen tykytystä. Toisaalta, melkeinpä hauskinta on lillua rantavedessä aaltojen keinuteltavana lasten kanssa ja etsiä kiviaarteita. Rodos on lapsiperheille mukava paikka, itse kaupunki on pieni ja etsimänsä löytää helposti. Lisäksi toimintaa löytyy joka lähtöön, mutta esim. venereissut olisivat yhtä painajaista tämän lauman kanssa. Rantalomailija viihtyy kaupungissakin ja taas rannalla viihtymättömälle - kuten minä tavallisesti - paikka tarjoaa sopivassa mittakaavassa muutakin näkemistä ja paljon historiaa, kun on omatoiminen.

Laumani herätti hieman kummastusta parissakin paikassa: hain hunajaa sun muuta perikreikkalaista eräästä kaupasta kun myyjä äityi kyselemään vauvamahastani ja nuorimmasta murmelista joka oli mukanani, että toistako lasta odotan. Korjasin, että neljättä.  Myyjä ilmoitti kohteliaasti, että Kreikassa moista pidettäisiin hulluutena ja tiedusteli, että ihanko ovat suunniteltuja vai jotain mikä "just happened". Kerroin että kyllä näitä suunniteltu on. Sitten alkoi päivittely synnytystavan suhteen....Vielä lentokentän myymälässä miesmyyjä tiedusteli lasteni lukumäärää ja naureskeli ja toivotti hyvää onnea. Haluan korostaa, että näissä mainituissa tilanteissa nasut käyttäytyivät vieläpä kauniisti! 

Viikko hurahti todella nopeasti, vähän liiankin. Toisaalta, eilen kun kannoimme nasut omiin sänkyihinsä nukkumaan, porukka näytti varsin onnelliselta. Reissaaminen on rankkaa lapsillekin. Lasten kanssa matkatessa lahjonta ja riittävä määrä jäätelöä sekä slusheja ovat menestyksen resepti, luulisin. Punaviinilasillinen voisi auttaa mammaa, mutta vain jos mukana ei ole "salamatkustajaa". Päivällisellä eteeni kyllä kannettiin punkkulasillinen jos toinenkin, mutta ne kuuluivat seurueen muille aikuisille, mitä tarjoilija ei tietenkään tullut ajatelleeksi...

Pistin kaikki lääkärin määräämät Klexane-piikit kiltisti (ei sattunut, ei tullut mustelmia) ja menomatkalla käytin myös tukisukkia. Paluumatkalla sukat kuitenkin jäivät matkalaukkuun, mennessäkään jalkani eivät juuri turpoilleet ja liikkeelle pääsi koneessakin ihan mukavasti, joten  päätin panostaa mukavuuteen. Tyyny selän takana ja välillä auton kojelaudalle nostetut jalat ja tiiviit pissatauot ovat ehdottomasti tärkeimmät osat näillä viikoilla autossa reissaamista. Täytyy kyllä sanoa, että jos pikkuihminen ei ala kohta olla kiinnittynyt kanavaan niin jo on kumma! Sen verran hyvin on viikko ravisteltu liikkeessä ja toisaalta painetta luissa tuntuu melkoisesti.

Raskaana reissaamisesta vielä: lentoluvan takaava lääkärintodistus pitää siis toimittaa sähköisesti lentoyhtiölle ennen matkaa, mutta pitää myös ottaa paperilla mukaan: Rodoksen kentällä ei yhtäkkiä oltukaan tietoisia Finskin medadeskiin toimitetusta todistuksesta (virkailija oli Finskin ja suomalainen, joten kielimuurista tuskin oli kyse). Murrr.

Auringon, touhuamisen, syömisen ja autoilemisen lisäksi reissuun kuului vähän shoppailua. Alla mamman ja nuorimmaisen aarteita. Muuten mukaan tarttui vähän viiniä ja joitain leluja, laukut ja vaatteet saivat jäädä kauppoihin. Rodoksen keskustassa on kyllä paljon hyviä merkkiliikkeitäkin, vanhan kaupungin turistikojut kopiotuotteineen eivät kata koko tarjontaa, onneksi. Reissu on tehty, nyt voi keskittyä odottamaan beiben ponnahtamista maailmaan! (Ponnahtaa, niinpä niin...)

Äidin ja nuorimmaisen aarteita sekä uuden vauvan helistin.

Ruusuja, ruusuja ja pakkaamista

Tänään oli sellainen enemmän hyötyliikuntapäivä, niin kuin pitikin. Kässehdimme koko joukolla kaupungilla parisen tuntia vailla sen kummempaa päämäärää, kunnes muistimme että lähdimme itseasiassa matkarattaiden ostoon. Nekin onneksi ehdittiin hakea ennen kuin kauppa meni kiinni. Meillä aika moni vauvatarvike on BabyStylestä, kiva kauppa.

Kultuuripuolta päivää toi tämä Oulussa Pakkahuoneen kadulla oleva ruusutaideteos, joka kylläkin huomenna sunnuntaina jo puretaan. Ruusut jaetaan ilmaiseksi kaikille halukkaille, ja niitähän riittää, teoksessa on n. 34 000 pensasta! Teoksen takana on taiteilija Kaisa Salmi ja teos on osa Oulun juhlaviikkoa.  Kaupungilla oli muuten myös kirppispöytiä siellä täällä, torilla ja puistoissa,  mukava ilmapiiri kaikkineen! Unohtamatta ihanan lämmintä auringonpaistetta.

Ja ruusuteemaan sopien kipaisimme kahville Kahvila Kiikkuun jossa on nämä ihanaiset kupposet käytössä. Kuppihan on pieni, joten jos kahvihammasta enemmänkin kolottaa, saa tuohon hakea täydennyksen maksutta.

Kotiuduttuamme selätin silitettävien vuoren ja erottelin sekä auto- että lentomatkalla tarvittavat vaatteet. Tukisukat testatin eilen ja ne taitavat olla ihan inhimilliset käytössä. Lisäksi hain ne veritulppaa ehkäisevät lääkkeet, joita lääkäri kirjoitti loppuraskauden vuoksi, ja niissä on kyllä aika pitkä neula! Maanantaina menen terkkarin luo opettelemaan piikin tökkäämistä vastanahkaan...Muuten reissuvalmistelut ovat hyvässä vauhdissa ja aika ennen reissua kulunee joutuisasti kaiken säätämisen kanssa.

Illan elokuvaksi armas aviomies on valinnut Oblivionin, jossa Cruisen Tomppa seikkailee. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Tomppa paranee vanhetessaan! Masuasukas odottelee kaiketi leffaa riemuissaan, sen verran nasakasti tässä kirjoitellessa hän tuonne oikeaan kylkeen mojauttelee!

Puolukkapiirakka ja nerokas hiuspanta!

Tänään suuntasimme nasujen kanssa metsään heti eskarin loputtua poimimaan puolukoita. Sehän on tosi kivaa puuhaa: tulosta tulee nopsaan, lapset saavat riehua kerrankin ihan rauhassa ja itikat eivät vaivaa, toisin kuin mustikka-aikana. Nopsan reissumme päätteeksi sain pakastimeen pari puolukkapussia vispipuuroa varten ja yhden piirakan paistumaan, mutta voisi puolukoita käydä lisääkin vielä poimimassa.  Aikaisemmin naureskelin niille mummeileille jotka painelevat hullun kiilto silmissä metsässä marjojen perässä, vaikka arkkupakastimessa on vielä edellisvuotisetkin, mutta kukas siellä nyt sitten painelee mahoineen päivineen, silmät kiiluen...Epäilen, etä jokaisessa naisessa asuu sisäinen marttakerholainen, joka aktivoituu tietyssä iässä ja ilmenee mm. marjastamisena ja sienestämisenä.

Puolukkapiirakkaan käytin samaa pohjaa kuin melkein kaikkiin muihinkin, se on hyvin yleistoimiva ja nopea tehdä.  Päällä on sellainen kerma-kanis -seos, jonka vuoksi piirakka ei mielestäni kaipaa jäätelöä taikka kermavaahtoa kaverikseen, vaan on hyvää just näin, kunhan jäähtyy. Nuo kuvan palaset rakas tyttäreni näpisti ja kiskoi suuhunsa ennätysvauhdilla. Sen päälle hän kiskoi kaksi lautasellista keittoa. Tyttö täytti kaksi vuotta toukokuussa.


No sitten se nerokas hiuspanta! Nerokas se on ainakin näin silmälasien käyttäjän näkökulmasta: sangat on taivutettu siten, etteivät ne osu rillien sankoihin ja sitä inhottavaa korvat höröllään -efektiä ei synny, saati tylnää natinaa kun muovisangat hankaavat hiuspantaan. Glitteristä löysin tällaset myyjän avustuksella, hinta ei päätä huimannut ja hyvin pysyy päässä. Mamma tykkää! Illalla salille, sitä ennen nasujen ruokintaa ja pyykkäämistä!

Montako matkalaukkua, t-paitaa ja mekkoa tarvitaan reissuun?

Tänään oli siis lepopäivä kuntosalitreeneistä ja tyydyin reippaaseen kävelylenkkiin pienimpien nasujen kanssa. Muutama kilometri tuplarattaiden lykkäämistä, reilu tunti siinä meni ja tuli todella hiki. Mutta olenhan hikoillut tässä jo useamman kuukauden ihan istuessanikin, joten hiki ei välttämättä kerro lenkin rasittavuudesta mitään...Maha ei painanut mennessä juurikaan, paluumatka menikin sitten matalalla askeleella ja hissukseen.

Lenkin varrella piipahdimme katsomassa Prismassa tarjolla olevia matkarattaita ja lääkärin suosittelemia lentosukkia ja nälkähän siinä tietenkin tuli. Urheasti vastustin kaikkia houkutuksia ja marssin jogurttihyllyille, evääksi tarttui tämä:

Valitsin tämän, koska siinä oli paljon proteiinia, mutta sitten tajusin että olisin voinut valita paljon paremminkin: sokeria tuossa sentään ei ollut mutta paljon keinotekoisia makeutusaineita ja makukin oli aika teollisen imelä. Noh, pullakahvi tai suklaa olisivat varmaan olleet vielä huonompia ratkaisuja! Toisaalta maustamaton perusrahkakin olisi olluthyvä, mutta ei sattunut lusikkaa mukaan, tässä Skyr-purkissa se oli sentään valmiina. Ja oikeasti, maustamaton perusrahka ilman marjoja tai marjakeittoa on aika hirveää. Myös ananas auttaa rahkaläjän selättämisessä.

No sitten se päivän varsinainen kysymys: jos matkaan lähtee kolme lasta ja kaksi aikuista, jotka kumminkin sotkevat kaikki vaatteensa hetkessä, niin paljonko sitä vaatetta pitää ottaa mukaan? Ja montako matkalaukkua? Entäpä monetko kengät rouva tarvitsee, ainakin kävely-, sandaali-,  ja jonkinlaiset salipopot (hotellissa pitäisi jonkinlainen sali olla), ja korkkaritkin siltä varalta että pääsee armaansa kanssa kahdestaankin illalliselle (korkkarit kaunistaa ja parantaa ryhtiä, uskon vakaasti!). Eli siis kengille yksi laukku ja muille vaatteille kaksi?

Jos pienellä tytöllä on mukanaan neljä nopeasti kuivuvaa mekkoa, valikoima paitoja ja housuja niin pärjäisiköhän tuo? Sitten poikien shortsit ja paidat ynnä kaikkien uikkarit.  Lääkkeet, myös minun saamani verenohennupiikit ja muut tarpeelliset, lista taitaa olla aika loputon. Viimeksi meitä oli reissussa yksi vähemmän ja keskimmäinen oli puolivuotias pikkuvauva...No nyt emme tarvitse ainakaan vaippoja!

Jospa ei stressaisi tästä lainkaan ja pakkaisi vaan jotain...Silitettyinä vaattet voisivat viedä vähemmän tilaa? Niin kuin mankeloidut lakanat? En tosiaan omista mankelia...Onneksi on vielä monta päivää aikaa pähkäillä ja pyykätä.

Huomenna salille, siellä voisi päässään laatia listan ja alkaa sitten toteuttamaan sitä.

Hikinen aamupäivä ja matkarattaat haussa

Nuorimmaiset nasut olivat sen verran riidanhaluisia heti aamusta, että katsoin parhaaksi painella heidän kanssaan kävelylle ja puistoon. Saisivat purkaa energiaa muuhun kuin toistensa nyppimiseen...Kävimme reilun tunnin kävelyllä ja puistossakin vierähti hyvä tovi. Täällä on hieman vajaa 20 asetta lämmintä, mutta tämä hikoileminen ylittää jo kaikki ennätykset: silmälasit suorastaan huurtuu kävellessä. Ei enää naurata. Toisaalta, sormia on alkant turvottelemaan aamuisin, joten josko ne nesteet hikoilemalla lähtisivät kiertoon, kun muistaa  vielä juodakin paljon vettä.

Kotiin päästyä riidanhaluisuus nosti taas päätään, on  se käsittämätöntä miten kumpikin tahtovat aina juuri saman lelun.  Kummallakin mukulalla oli kyllä myös poikkeuksellisen huono yö, joten väsymystään taitavat kiukutella. Pitänee keksiä noille jotain järkevää touhua päiväksi niin rauha säilyy, ja kuulo.

Rauhallinen suvantovaihe kesti sen verran että ehdin perehtyä matkaratastarjontaan, yhdet pitänee vielä hankkia. Carenan matkarattaat meillä onkin ja ajattelin hankkia lisäksi sellaiset kevyet sateenvarjorattaat, muuten loppuu autosta tila kesken.  Pärjäisiköhän näillä viikon?

Hyötyliikunnan lisäksi pitänee illalla suoria vielä salille, huomenna on sitten lepopäiväntapainen.

Päiväkävely ja reipas salitreeni, hyvä sunnuntai!

Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on ollut jo jonkin aikaa, että eikö täällä tosiaan SAA nukkua!!?? Vastaus on, että ei saa. Eikä yölläkään, kaikelta siltä hikoilemiselta ja kääntyilemiseltä...Mutta niinkin pärjää kun hidastaa aamupäivän tahtia entisestään. Joko kerroin, että olen lomalla?

Armas Hra R. keksi aamulla poikien kanssa puuhasteltavaa pariksi tunniksi, joten tyttären kanssa pääsimme kevyelle päiväkävelylle (ja hermolepoon) kahdestaan. Tallustin tunnin tyttö rattaissa ja kävimme vielä leikkipuistossakin. Mennee hyötyliikunnan piikkiin enemmän kuin aktiivisen liikkumisen, mutta aina parempi kuin olla vain paikallaan. Tai tuo paikallaan oleminen voi tietenkin joillekin odottajille olla pakollista ja lääkärin määräämää, joten eipä yleistetä...

Onnistuin myös torkahtamaan päiväunet sohvalla, ne tulivat pyytämättä ja yllätyksenä, mutta olivat tervetulleet. Päikkäreiden jälkeen jaksoin salilla siten, että olen ihan tyytyväinen harjoitukseen. Päivän treeni näytti tältä:

• Askelkyykky smithissä, pelkällä levytangolla koska kokeilin, että pystynkö ollenkaan sitä tekemään tämän pötsin kanssa. Yllättävän hyvin pystyin, mutta varovaisesti tein vain 3 sarjaa, 10 toistoa /puoli. Ts. eka vasenjalka edessä 10 kyykkäystä ja vaihto ja 10 kyykkäystä ja sitten pienen pieni tauko. Tämä oli uusi lisä treeniohjelmaan, koska tuntui että kaipaan vähän haastetta ja vaihteluakin.
• Reiden ojennus, levypainot koneessa, 17,5kg/puoli, 3x12
• Koukistus 35kg yht. levypainot, 3x15 (viimeiset olivat aika tiukassa)
• Pohjelihas koneessa, levypainot, 45kg, 3x20
• Ylätaljantapainen laite (treenikaveri kutsuu niitä  Chuck Norris-laitteiksi:)), 30kg/puoli, 3x10
• Kulmasoutu, irtopaino 12,5, 3x12, tässä vinopenkki on hyvä apu: tekee puolet vuoronperään ja ottaa tuen penkistä toisella kädellä -> iso maha ei tunnu rasittavan ihan niin paljon selkää
• Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x8, lisäsin siis painoa 2,5kg vrt. aikaisempaan. Hyvä minä!
• Myötäotteella hauiskääntö käsipainoilla, 6kg/puoli. 3x12

 Alkuun crosstraineria vartin verran. Edellenkin on jännää se, että kävely aiheuttaa masun kiristelyä vaikka onkin kovin kevyttä liikuntaa, salitreeni ja crosstrainer eivät puolestaan tunnu pötsin tienoilla mitenkään erityisesti.

Kotiin tullessa oli pakko sortua pieneen annokseen proteiinijuomaa, koska rahka sun muut olivat unohtuneet kauppaan. Oli aikas ällöä...Sitten vain katsomaan Siltaa ja yöunille, huomenna voisikin aloittaa vauvanvaateurakan ja etsiä uudelle tulokkaalle ihanuudet valmiiksi. Samalla voisi käydä muut kaapit läpi kierrätystä varten!

Päivä puistoilessa ja kulttuuripläjäys (sekä pizzaa...)

Hyvä päivä tänään, vaikka varsinaista liikuntaa ei harrastettukaan: olimme n. 4 tuntia ulkona puistoilemassa ja kaupungilla kävelyllä ja tuosta saadun hyödyn nollaamiseksi kävimme pizzalla koko tiimin kanssa.  Lasken sen kävelyn kuitenkin hyötyliikunnaksi, matkaakin varmaan kertyi jokunen kilometri ja tuplarattaiden lykkäämisestä tulee aina lisätehoja. Plus kiukuttelevien pikkutyyppien nostelu takaisin rattaisiin...Huomenna sitten unohdetaan tällainen rötvääminen ja mennään salille reippaasti, voisi vaikka käydä kävelylläkin sitten illan mittaan, jos aika riittää. Miksi ei riittäisi, nyt ollaan LOMALLA!

Ainolan puistossa on käynnissä TÄÄLLÄ! -ympäristötaidenäyttely ja meidän perheessämme eniten taisi "kolahtaa" tämä Essi Korvan Yhteys. Etenkin surusilmäinen tyttönen herätti nuorimmaisessamme hellimistarpeen ja hän kävikin monta kertaa silittelemässä ja lohduttelemassa tyttöä. Jos nyt sattuu olemaan Oulussa, niin tämä näyttely on tosi mukava ja jatkuu syyskuun 8. päivään saakka.

Lisäksi Ainolan puistossa - tai Hupisaarilla - on ihana kaupunkipuutarha ja huippu leikkipuisto, joka uusittiin tänä kesänä. Unohtamatta Kahvila Kiikkua, jossa on kaikenlaisia herkkuja tarjolla ihanassa ympäristössä ja mielettömän romanttiset kahvikupit!

Puistossa on myös iso kasvihuone, jossa on kaikenlaisia trooppisiakin kasveja. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on yksi Pikku R. naamioituneena kasvillisuuden sekaan.  Päiväretken lopuksi kävimme kylästelemässä isovanhempien luona, ja kännyyni tarttui tuo tunnelmapala...Voi kun raskisi ostaa kunnollisen kameran!

Ai niin se 10 päivän kynsilakka: se kului kärjistä jo tänään joten halvalla ei taida saada kovinkaan kestävää laatua. Jatkamme etsintöjä.

Päivän treeni ja murinat

Jostain syystä sekä emäntä että maha ovat murisseet tänään todella paljon. Maha vielä enemmän kuin emäntä. Emännän nurinat ja murinat ovat johtuneet varmastikin väsymyksestä ja siitä tosiasiasta, ettei kolmen pikkulapsen kanssa juuri päikkäreitä nukuta ellei halua kodistaan sillä välin kolmannen maailmansodan näyttämöä...Mutta juuri niin siinä kävi, eli torkahdin hetkeksi että jaksan salille ja nasut organisoivat sillä välin kaaoksen leikkihuoneeseen ja laajennettuun ympäristöön. Kätevästi karkasin salille ja jätin isännän valvomaan järjestyksen palautumista!

Salilla päivä oli tämän näköinen:

• Reiden ojennus, laitteessa levypainot, 17,5 molemmin puolin, 3x12
• Koukistus, levypainot laitteessa yht. 30 kg, 3x20, vähän kevyemmät painot kuin viimeksi mutta pidempi sarja
• Pohjelihaslaite, 45 kg painoa, 3x20
• Ylätaljahärpäke, 25 kg/puoli, 3x12
• Kulmasoutu käsipainolla, puolet vuorotellen, 12,5 kg, 3x12
• Hausikääntö tangolla, 22,5kg, 3x12
• Hauiskääntö myötäotteella, 7kg, 3x12

Crosstraineria perinteisesti alkuun ja loppuverkaksi pyykkivuoren käsittely kotioloissa. Kai sekin hyötyliikunnaksi lasketaan, onhan se hyödyllistä ja koneesta pyykkejä poimiessa tulee hieman liikuttua..?

Huomenna on sitten kävelylenkkipäivä kun esikoinen menee futistreeneihin Hra R:n kanssa. Otan nuorimmaiset harjoitusvastuksiksi ja reipas tunti pitäisi köpötellä. Paino on edelleen pysynyt samassa, maha kasvaa ja beibe liikkuu topakasti - uskoakseni olen viimein löytänyt järkevän tavan olla raskaana. Better late than never!

Helteinen välipäivä ja lupa lentää

Tänään oli siis lääkärintarkastus ja sain luvan lähteä lentoon muiden Ärrien kanssa syyskuussa. KIVAKIVA! Pitää juoda paljon ja jaloitella, tukisukatkaan eivät haittaa. Löytyisiköhän niitä esim. neonvärisinä, olisivat edes hauskat kun ihan takuulla ovat epämukavat...Ja voin jo kuvitella kuinka törmäilen ahtaalla lentokoneen käytävällä kahvikärryjä lykkääviin lentoemoihin.

Liikuntaa ei tänään tullut lauman paimentamista ja keveitä pihatöitä enempää, mutta eikös se ole sitä hyötyliikuntaa? Rehellinen ollakseni, pitkään jatkuneet helteet vetävät välillä melko veltoksi, joten lepopäivä olikin ihan paikallaan. Huomenna on sitten mukava salipäivä luvassa, palataan siihen myöhemmin!

Yleisesti ottaen liikunta on nimenomaan hyväksi ja sopivalla teholla koko raskauden ajan (ja suhteessa ennen raskautta harrastetun liikunnan määrään! Eikä raskaus estä aloittamasta liikkumista - onhan se hyvä syy huolehtia itsestään!), mutta silloin kun on rehellisesti väsynyt eikä vain tylsistynyt paikallaan oloon, ovat päikkärit ihan luvallisia. Väsyneenä ei treenaaminen kannata. Seliseli. Huomenna sitten.

Kaikissa raskauksissa minulla on ollut näillä viikoilla ja jopa loppuun saakka kiusallinen riesa: yöllä ei enää nukuta! Enkä tietääkseni ole ainoa uneton mamma, meitä on paljon. Paras apu minulle on tarttua sopivan viihdyttävään kirjaan, ennen kuin työkiireet ja muut vastaavat alkavat stressata, ja nukahtaa sitten uudestaan kirja naamalla. Siinä on kyllä tylsä sitten hetken päästä havahtua sammuttelemaan valot.

Tässä teemamusiikkia kaikille meille unettomille merileijonille, vaikkei tuo ehkä tätä meidän vaivaa kuvaakaan...No jospa ensi yönä uni riittäisi aamuun asti!