Tänään suuntasimme nasujen kanssa metsään heti eskarin loputtua poimimaan puolukoita. Sehän on tosi kivaa puuhaa: tulosta tulee nopsaan, lapset saavat riehua kerrankin ihan rauhassa ja itikat eivät vaivaa, toisin kuin mustikka-aikana. Nopsan reissumme päätteeksi sain pakastimeen pari puolukkapussia vispipuuroa varten ja yhden piirakan paistumaan, mutta voisi puolukoita käydä lisääkin vielä poimimassa. Aikaisemmin naureskelin niille mummeileille jotka painelevat hullun kiilto silmissä metsässä marjojen perässä, vaikka arkkupakastimessa on vielä edellisvuotisetkin, mutta kukas siellä nyt sitten painelee mahoineen päivineen, silmät kiiluen...Epäilen, etä jokaisessa naisessa asuu sisäinen marttakerholainen, joka aktivoituu tietyssä iässä ja ilmenee mm. marjastamisena ja sienestämisenä.
Puolukkapiirakkaan käytin samaa pohjaa kuin melkein kaikkiin muihinkin, se on hyvin yleistoimiva ja nopea tehdä. Päällä on sellainen kerma-kanis -seos, jonka vuoksi piirakka ei mielestäni kaipaa jäätelöä taikka kermavaahtoa kaverikseen, vaan on hyvää just näin, kunhan jäähtyy. Nuo kuvan palaset rakas tyttäreni näpisti ja kiskoi suuhunsa ennätysvauhdilla. Sen päälle hän kiskoi kaksi lautasellista keittoa. Tyttö täytti kaksi vuotta toukokuussa.
No sitten se nerokas hiuspanta! Nerokas se on ainakin näin silmälasien käyttäjän näkökulmasta: sangat on taivutettu siten, etteivät ne osu rillien sankoihin ja sitä inhottavaa korvat höröllään -efektiä ei synny, saati tylnää natinaa kun muovisangat hankaavat hiuspantaan. Glitteristä löysin tällaset myyjän avustuksella, hinta ei päätä huimannut ja hyvin pysyy päässä. Mamma tykkää! Illalla salille, sitä ennen nasujen ruokintaa ja pyykkäämistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!