Identiteettikriisi

Mietin tässä, että miksiköhän jännitän ihan oikeasti aina juoksulenkille lähtöä? Lenkillä sitten kuulostelen koko ajan kroppaa: pissattaako, möyryääkö maha, kestääkö polvi, hyllyykö tissit, tuliko se jano sittenkin? Tuleeko se nälkä viiden kilsan päästä vai loppuuko se juokseminen siihen että tulee vessahätä vaikka kuinka on koettanut ennakoida?

Likkojen lenkin kuvagalleriasta

Kaikki tämä stressi johtuu identiteettikriisistä: minulla ei ole juoksijaidentiteettiä, en pidä itseäni juoksijana. Aina olen enemmän ajatellut että juokseminen on pöljän hommaa, vaikka eihän se ole. Ja että ei kukaan tavallinen mamma sillä lailla jaksa ryntäillä. Ja vaikka olen moneen kertaan osoittanut ennakkoluuloni vääriksi, jokin selkäytimessä sanoo, että mitäs siinä feikkaat - loppuu se tuo ilo kohta kumminkin, ei sinusta juoksijaa tule. Näissä fiiliksissä on mahtavaa valmistautua puolikkaalle. Onneksi mies tsemppaa ja uskoo minuun paljon enemmän kuin minä itse. Tosiasiassa syytä epäillä omaa jaksamistani ei oikeastaan ole, kymppihän ei paljon tunnu missään jos jaksaa pitää vauhdin tasaisena. Tällä viikolla pitää testata 20km lenkki, ekaa kertaa elämässäni. Sekin jännittää, mies lupasi lähteä jänekseksi. Uhrautuvainen muru mulla!

Kun puolikas on syyskuussa juostu, aion tehdä taas vähän enemmän salitreenia. Samalla aion kuitenkin ylläpitää juoksua, HCR keväällä houkuttelee kovasti ja on aina helpompaa rakentaa puolimaratonkunto hyvälle juoksupohjalle kuin pelkän salitreenin jälkeen.

Kyllä minusta vielä juoksija tulee, omastakin mielestäni!

"What is your excuse?"

Viisas ei provosoidu kun provosoidaan. Mutta minähän en tunnetusti ole järki-ihmisiä.

Kaikki me vähänkään treenaavat äiti-ihmiset varmaan muistamme Timmin Äidin Kaliforniasta. Jonkin sortin kuntosaliyrittäjä, luin jostakin että varsin varakkaista lähtökohdista. Kolmen pienen lapsen äiti. Rasvaprosentti ilmeisen matala, koskapa vastalihakset erottuvat kuvissa. Treenatulla ja hoikallakaan naisella lihakset eivät välttämättä erotu ilman diettiä, jolla rasvaprosentti tiputetaan hyvin alas. Osalla voi näkyäkin, en tiedä. On hienoa, että Timmi Äiti on niinkin timmi, onhan hän firmansa käyntikortti ja kävelevä mainostaulu. Maria Kang Googleen ja johan löytyy paljon kuohuntaa herättänyt kuva tästä äidistä, josta meidän kaikkien tulee ottaa itsellemme esikuva. Vai tuleeko?

Nythän on niin, että neljän lapsen jälkeen ihmisen vatsanahka väistämättä venyy eikä se korjaannu kuin leikkaamalla ylijäämä pois. Tissit ovat tarjonneet melkoisen monta ravitsevaa ja terveellistä ateriaa jälkikasvulle, puhumattakaan turvallisuuden ja läheisyyden tunteesta jota imettäminen lapselle tarjoaa. Kyllä rinnoistakin näkee, että niitä on käytetty tarkoitukseensa. Sen sijaan Timmillä äidillä ei näytä olevan yhtään tursuavaa kohtaa tai löysää ihoa missään! Täytyy sanoa, että onhan se kadehdittavaa... Ellei sitten ole lääkärin aikaansaamaa. Tietääkseni ei, kai niin tärkeä asia mainittaisiin? Olenko epäonnistunut nainen ja äiti,  kun on venynyttä ihoakin. Ruma kai nyt ainakin, tai laiska. Keksin niin paljon tekosyitä.

Taryn Brumfitt sai  tarpeeseen tästä mikä sinun tekosyysi on -asenteesta, ja postasi itsestään nakukuvia nettiin nähtäväksi. Taustalla oli ajatus siitä, että Timmin Äidin kuvat yhdistettynä syyttävään asenteeseen loukkaavat tavallisia äitejä. Tarynin kuvissa vartalo näyttää paljon enemmän normaalilta synnyttäneen naisen vartalolta, iho hieman roikkuu ja kaikki ei ole siinä kohtaa, missä ennen raskauksia.

Taryn postasi kuvia myös ajalta, jolloin oli kilpaileva fitness-urheilija. Tuskinpa hänen äidin vartalonsa on siis syytä laiskottelusta, ylensyönnistä tai tekosyiden keksimisestä. Yksinkertaisesti, ilman tekosyitä: kaikki emme enää voi olla sellaisia, mitä jotkut täydellisellä tarkoittavat raskauksiemme jälkeen. Pientä "kauneusvirhettä" voi esiintyä ja se on OK!

Joillakin raskaus muuttaa vartaloa enemmän kuin toisilla. On hyvä, että lapsi kasvaa kunnolla ollessaan kohdussa ja saa olla siellä riittävän pitkään, vaikka se raskausarpia tarkoittaisikin. On hyvä, että maitoa nousee ja sen myötä lisää raskausarpia, rintoihin. On sitten jokaisen oma valinta, haluaako havitella täydellistä Timmin Äidin vartaloa ja turvautua kirurgin apuun asiassa, vai riittäisikö hyväkuntoinen ja terve keho.  Jos nyt sixpackia ei enää esiin saa, niin voihan sitä treenata ihan hillittömät habat. Ja pakarat. Ei pidä tyytyä vähään, mutta ei tarvitse tuntea huonommuuttakaan tavoittamattoman edessä. Tärkeintä on olla terve, onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Rakastaa itseään ja perhettä.

Ja kaikkihan eivät halua eivätkä ehdi treenata ollenkaan. Sekin on ihan ok!

Masuasukas ja mamma, RV38

Maha näyttää pienemmältä kuin tuntuu!

Viikko  38 alussa! Mamman vointi on hieman vaihteleva: välillä supistelee, liitoskivut vaivaavat varsinkin jos liikkuu tai on pitkään paikallaan. Että siinä kun koettaa keksiä hyvän välimallin!

Tänään aion pakata vielä sairaalakassin, tohvelien ja kosmetiikan kanssa mukaan lähtevät beiben bodyt ja omat potkarit. Sairaalan vastasyntyneiden vaatteet ovat niin isoja ja vanuttuneita - ainakin ennen olivat - että mieluummin prinsessalle ihan omat mukaan.

Kosmetiikka voi kalskahtaa jonkun korvaan kummalliselta, mutta se pitää sisällään saippuat, sampoot ja muut tykötarpeet, kuitenkaan ripsaria ja bb-voidetta unohtamatta. Oma olo kohenee heti kun vähän pakkeloituu, totesin jo edellisellä reissulla. Meikkasin jopa aamulla synnytyssaliin lähtiessäni, mikä kuulostaa varmaan todella turhamaiselta. Ja onkin sitä. Minkäs teet. Olen nainen, meikkaan ilokseni. Kestäkää.

Tänään oli ihan mahtavan kaunis syyspäivä ja hyötyliikunnan nimissä haimme taas eskarilaisen kotiin höökivaunujen avulla, osittain "metsäreittiä" pitkin. Metsäreitti muodostuu käytännössä lähistöllä olevan hiihtoalueen latupohjasta, mutta on oikein hyvä kärryjen kanssa kuljettavaksi.  Ulkoilun lisäksi, siinä meni reippaasti kävellessä tunteroinen ja toinen haaveillessa, leivoin karjalanpiirakoita sekä ohrarieskoja, joista jälkimmäisistä tuli vähän enemmän ohranäkkäreitä. No, aina ei voi onnistua. Näkkärikin on hyvää! 

Unettomuus jatkuu...ja uusi viikko alkaa!

Hohhoijaa....Eivät ole unet parantuneet viime viikkojen aikana ja nyt on taas todella väsynyt olo. Eilen aamulla heräsin viideltä, tänään neljältä ja tavallisimmin heräilen siinä kolmen maissa pyörimään, kiskomaan happea ja istumaan sohvalle. Makuuasennossa nukkuminen on kovin haastavaa, vauva painanee jotain sellaista kohtaa että hyvää asentoa ei löydy. Nokka on tukossa ja kurkkua kuivaa - ihan sama kuin esikoista odottaessa! Voihan valituksen määrä mutta nyt on tällainen vähemmän energinen fiilis.

Kohta pitää alkaa pukea itsensä ja porukka ja raahata nasut hoitoon siksi aikaa, kun käyn siellä synnärillä kätilön kanssa juttelemassa. Illalla pitää kurvailla sitten vielä kokoarvioitavaksi erikseen ja jossain välissä pitäisi ehtiä kävelyllekin.

Olenko muuten maininnut hikoilusta? Se on edelleen ihan hillitöntä! Otsa helmeilee ihan koko ajan ja mieluummin olisin ulkona terassilla vaikka pyyhe päällä kuin edes suunnittelisin pukeutumista.

Tänään starttaa viikko 36, kylläpä ne juoksevat nopsaan. Toisaalta hirvittää kun synnytys on väistämättä lähellä ja toisaalta sitä jo odottaakin, olo varmasti helpottuu kovasti kunhan mylläävä masuasukas syntyy. Yleisesti ottaen tämä raskausaika on kyllä mennyt mukavasti, mutta viimeisillä viikoilla on kai luonnollista tuntea kisaväsymystä.

Esikoisenasulla irtosi eilen eka hammas! Jalkapalloharkoissa se oli lähtenyt, mutta ei sentään treenien vuoksi vaan oli kyllä jo ihan irrallaan ennen harkkojakin. Taas yksi askel isommaksi pojaksi!

No niin, huteralla ja hikisellä päällä kohti uutta päivää, illalla masukuva!

Illan salitreenit lepopäiviä odotellessa

Tänään kummasti väsytti, vaikka pitkästä aikaa sain melkein koko yön nukutuksi. Ainoastaan pari kertaa heräsin pyörimään ja hengästymisen tunne vaivasi. Pissalle ei viitsi ihan vähästä lähteä...Salille raahauduin kuitenkin, koska ensi viikolla taukoa tulee väistämättä ja kesäkortti umpeutui tänään. Suosittelen kyllä tuollaista salikorttia, jonka kanssa saa treenata niin usein kuin tahtoo, motivaatio pysyy hyvänä, ja tuntee että rahalle saa paremmin vastinetta kun käy mahdollisimman usein.

Nyt tuskin kuukausikorttia hankin ennen kuin pukkaan beiben maailmalle. Ensinnäkin, reissuineen päivineen viikot kirivät niin, että sitten kotiin tullessa tahtia on pakko jo hidastaa ja toisekseen oma vointikin sen sanoo. Kuukausikortille jäisi siis vähemmän käyttöä, joten pitää miettiä mikä ratkaisu tähän olisi hyvä... Kotiin voisi hankkia riittävän isot käsipainot tai sitten käyn salilla pari kertaa viikossa, aloitan taas tehokkaammin kun saa lääkäriltä luvan. Ja toivon, ettei synnytyksessä mene mikään niin vikaan, että joutuisi pidempään toipumaan. Sektio olisi kyllä todella ikävä.

Mutta maallisempiin asioihin ja illan treeneihin, se näytti tältä (eittämättä hupaisalta, treenikaveri sanoi että näytän siltä kuin valmistautuisin mahd. nopeaan synnytykseen kun hieman puhisin):

• Askelkyykky smithissä, 3 sarjaa, kussakin sarjassa 12 toistoa/jalka, levytangolla. Lisäsin siis 2 toistoa per kinkku ja siinä oli kyllä ihan tarpeeksi tälle päivälle.
• Reiden ojennus, levypainot 17,5kg/puoli, 3x12
• Koukistus, 35kg levypainot, 3x12
• Pohjelihas, 50kg levypainot, 2x20 ja 1x18 kun ei vikassa sarjassa enempää enää heilahtanut
• Kulmasoutu, 12,5kg käsipaino, 3x12 puolta vuorotellen, jolloin mielestäni taukoa ei sarjojen välillä tarvita. Joku muu voi olla eri mieltä. Nämä ovat omia tuntemuksiani eivätkä asiantuntijaohjeita!
• Chuck Norris -talja, 3x12, 27,5kg
• Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x10
• Hauiskääntö myötäotteella, 8kg käsipainoilla, 3x12. Tässä taisi tulla kilo lisää per käsi.

Alkuun crosstraineria ja välissä vessakäynti. Beibehän oli pää alaspäin ja asemissa joten ei ihme, että vessassa on laukattava.  Ja välillä pitää vähän puhallella ja tasoitella hengitystä tavallista enemmän.

Kotimatkalla hörppäsin proteiinijuomaa ja kotona vielä rahkaa päärynä-Piltillä, se on oikein hyvä yhdistelmä sekin! Tässä vielä Iron Maidenia huomattavasti toimivampaa treenimusiikkia. Eri mieltä saa olla tässäkin, mutta jätän moiset mielipiteet noteeraamatta.

Viikonlopuksi olisi luvassa paljon silittämistä - joo, olen lintsannut siitä niin paljon kuin mahdollista - ja muuta pakkausstressiä. Lisäksi keski-mussukan veriarvot kontrolloidaan ylimääräisen kerran maanantaina, kun polikäynnillä tällä viikolla ilmeni, että infektioilta suojaavat leukosyytit ovat matalalla. Eka kerta kuukausiin. Ikävää ja inhottavaa, mutta uskon että ne ovat jo maanantaina palautuneet hyvälle tasolle ja että tämä pieni notkahdus johtuu pojan sairastamasta nuhasta. Mutta pientä stressintynkää tuostakin saa aikaan...Lapsi itse ei kyllä stressaa tai osoita mitään huolestuttavaa ja siitähän jo voi päätellä, että lapsella on kaikki hyvin!

Montako matkalaukkua, t-paitaa ja mekkoa tarvitaan reissuun?

Tänään oli siis lepopäivä kuntosalitreeneistä ja tyydyin reippaaseen kävelylenkkiin pienimpien nasujen kanssa. Muutama kilometri tuplarattaiden lykkäämistä, reilu tunti siinä meni ja tuli todella hiki. Mutta olenhan hikoillut tässä jo useamman kuukauden ihan istuessanikin, joten hiki ei välttämättä kerro lenkin rasittavuudesta mitään...Maha ei painanut mennessä juurikaan, paluumatka menikin sitten matalalla askeleella ja hissukseen.

Lenkin varrella piipahdimme katsomassa Prismassa tarjolla olevia matkarattaita ja lääkärin suosittelemia lentosukkia ja nälkähän siinä tietenkin tuli. Urheasti vastustin kaikkia houkutuksia ja marssin jogurttihyllyille, evääksi tarttui tämä:

Valitsin tämän, koska siinä oli paljon proteiinia, mutta sitten tajusin että olisin voinut valita paljon paremminkin: sokeria tuossa sentään ei ollut mutta paljon keinotekoisia makeutusaineita ja makukin oli aika teollisen imelä. Noh, pullakahvi tai suklaa olisivat varmaan olleet vielä huonompia ratkaisuja! Toisaalta maustamaton perusrahkakin olisi olluthyvä, mutta ei sattunut lusikkaa mukaan, tässä Skyr-purkissa se oli sentään valmiina. Ja oikeasti, maustamaton perusrahka ilman marjoja tai marjakeittoa on aika hirveää. Myös ananas auttaa rahkaläjän selättämisessä.

No sitten se päivän varsinainen kysymys: jos matkaan lähtee kolme lasta ja kaksi aikuista, jotka kumminkin sotkevat kaikki vaatteensa hetkessä, niin paljonko sitä vaatetta pitää ottaa mukaan? Ja montako matkalaukkua? Entäpä monetko kengät rouva tarvitsee, ainakin kävely-, sandaali-,  ja jonkinlaiset salipopot (hotellissa pitäisi jonkinlainen sali olla), ja korkkaritkin siltä varalta että pääsee armaansa kanssa kahdestaankin illalliselle (korkkarit kaunistaa ja parantaa ryhtiä, uskon vakaasti!). Eli siis kengille yksi laukku ja muille vaatteille kaksi?

Jos pienellä tytöllä on mukanaan neljä nopeasti kuivuvaa mekkoa, valikoima paitoja ja housuja niin pärjäisiköhän tuo? Sitten poikien shortsit ja paidat ynnä kaikkien uikkarit.  Lääkkeet, myös minun saamani verenohennupiikit ja muut tarpeelliset, lista taitaa olla aika loputon. Viimeksi meitä oli reissussa yksi vähemmän ja keskimmäinen oli puolivuotias pikkuvauva...No nyt emme tarvitse ainakaan vaippoja!

Jospa ei stressaisi tästä lainkaan ja pakkaisi vaan jotain...Silitettyinä vaattet voisivat viedä vähemmän tilaa? Niin kuin mankeloidut lakanat? En tosiaan omista mankelia...Onneksi on vielä monta päivää aikaa pähkäillä ja pyykätä.

Huomenna salille, siellä voisi päässään laatia listan ja alkaa sitten toteuttamaan sitä.