sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lumiukkoja ja hyötyliikuntaa

Huh, mihin nämä viikonloput aina sujahtavat? Aika kuluu ihan liian nopeasti, tuntuu ettei ehdi oikeastaan tekemään kuin välttämättömät. Eiliset välttämättömät olivat kolme kokonaista ja kokoliasta lumiukkoa porkkananenineen jotka väänsimme keskimmäisten mussukoiden kanssa pihalla. Vanhin oli pelaamassa futista, voittivat 3-1. Nuorin nukkui rattaissa. Sitten piti käydä salilla, aamulla tein 30 minuutin aamulenkin. Tänään taas pitää lehtiä lenkille, pojat pääsevät uimahalliinn ja me tytöt keksimme sitten jotain muuta...Ulkoleikkiolosuhteet ovat heikentyneet oleellisesti, nyt siellä on +3° ja sehän tarkoittaa vaan lähinnä märkiä kintaita.

Perjantaina olin todella väsynyt, mietin että olenko tulossa kipeäksi. Näin ollen pidin ylimääräisen lepopäivän. Eilen tein sen perinteisen aamuaerobisen hölkäten, vaikka tiedänkin, ettei sillä kovin kummoista vaikutusta painonhallintaan ole todistettu olevan. Kyse on enemmänkin selkärangasta, minun tapauksessani. On ihan hyvä  raahata itsensä lumituiskuun hölkkäämään heti aamusta, vaatia itseltään vähän epämukavuuden sietoa. Tuiskussa ravattua aamulenkkiä ei sitten tee mieli "tuhlata" syömällä mitä sattuu. Ja liikkumattoman päivän jälkeen hikoilu oli todella, todella tervetullutta!

Eilen kävin illalla salilla tekemässä kyykkyä vapaalla tangolla (20kg, 40kg ja 50kgx2, 12 toistoa/sarja), yhden jalan prässin, pohkeet, hackin ja siinäpä se. Kotona testasin sumokyykkyä vauvan ja auton kuljetuskopan kanssa, sehän onnistuu varsin hyvin!

Tänään hiihtosuunnitelmat muuttuivat lenkkisuunnitelmaksi tuon lämpötilan vuoksi, en usko että suksia saa hiihdettävään kuntoon. Helpompaa käydä hölkkäämässä. Nyt taidan kuitenkin ihan ensimmäiseksi raahata tyttöset ulos rattaissa ja käydään kurkkaamassa voisiko leikkipuistossa touhuta kastumatta.

Armas aviopuolisko osti perjantaina helmikuun Meidän perheen. Siinä oli palautesivuilla pari kaunista palautetta meidän jutustamme tammikuun lehdessä. Syöpää sairastavan pienen lapsen äiti kertoi saaneensa taas hieman toivoa jaksaa eteenpäin. Olin iloinen,  meidän juttumme oli tehnyt tehtävänsä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!