Eilen vietettiin Kansainvälistä lasten syövän päivää ja sen merkeissä olin keräyslippaan kanssa ns. tuolitapahtumassa läheisessä ostoskeskuksessa kera monien muiden toipuneiden ja toipumassa olevien syöpälasten vanhempien kanssa. Tuolitapahtuman idea on havainnollistaa syöpään sairastuneiden lasten lukumäärää, päätapahtuma on Helsingissä Narinkkatorilla ja tänä vuonna siellä oli yhteensä liki 180 vaaleanpunaista ja sinistä tuolia. Enemmän kuin tavallisesi, surullista. Meillä oli 37. Ne muistuttivat niistä lapsista, jotka täällä pohjoisessa sairastuivat syöpään vuoden 2013 aikana. Ihmiset olivat anteliaita, asia kosketti monia ja monet tulivat kertomaan omiaan tai läheisen selviytymistarinoita. Kannatti olla mukana!
Eilinen meni kyllä niin nopsaan, että aamun crossailun lisäksi muuta liikuntaa ei sitten varsinaisesti ehtinytkään. Tänään on touhuttu senkin edestä!
Raahasin kolme nuorimmaista mummolaan, ihan oikeasti siis raahasin. Ainakin kaksi. Istuivat rattikelkassa jota oli yllättävän rankka kiskoa auraamattomilla teillä...Pienimmäinen nukkui rattaissa. Kotiin tullessa jäimme vielä pihalle leikkimään ja naapurin pojan kanssa rakennettiin lumilinnaa. Minusta maassa ryömiminen ja lumipallojen pyörittely on kyllä hyötyliikuntaa. Unohtamatta lumen kolaamista pihalta. Sisään tullessa piti vaihtaa kuiva paita päälle, tankata ja nyt seuraavaksi orientoidun illan salitreeniin. Jalkapäivä lempipäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!