Noususta laskuun ja lomamaha

Helteinen ja hikinen viikko Rodoksella on takana! Eilen kotiuduimme illalla 23.00 aikaan, aamulla lähdettiin hotellilta 8.30 lentokentälle ja Helsingistä matka jatkui iltapäivällä autolla kohti kotia. Lapset jaksoivat hienosti, paria "pikkuhepulia" lukuunottamatta, koko pitkän matkan!

Viikko sitten tiistaina lähdimme liikkeelle ja yövyimme ensimmäisen yön mummolassa, keskiviikkona iltapäivällä koneemme lähti Helsingistä kohti Rodosta, mukana olivat myös toinen mummi ja pappa (jotka onnekseen istuivat koneen takana, kun me olimme edessä - menolento oli aikamoinen....)

Hotelli oli hyvätasoinen huoneistohotelli ja ilmastointi todella tarpeen. Hotellilla kylläkin vietettiin vain pakolliset tunnit, muuten kuljimme kaupungilla ja rannoilla ja pari autoretkeä tehtiin myös. Päivittäin sain sellaisen 3-4 tunnin hyötyliikunta- ja kävelyannoksen n. 30 asteen helteessä joten kauniit suunnitelmani kuntosalitreenistä loman aikana sulivat hien mukana olemattomiin. Sitä paitsi, hotellin Chuck Norris
yleislaite oli kohtuullisen jähmeässä kunnossa käyttämättömyyttään, joten en kanna asiasta huonoa omatuntoa...

Uin jonkin verran ja asiasta tehden pelkkää yläkroppaa käyttäen aina välillä, joten kaiketi siinä lihaksetkin vähän töitä saivat. Ja minusta tuon kuvassa näkyvän pötsin raahaaminen raunioilta toisille pitkin portaita ja erilaisia polkuja, välillä lasta sylissa kannatellen sekä kärryjen ( hyvät matkarattaat olivat ne ihan perussateenvarjorattaat Carenoiden lisäksi - pienin nukkui päikkärit Carenoissa joka päivä!) pukkaaminen mukulakivillä voidaan laskea ihan teholiikkunnaksi. Seli, seli. Tänään salille.

Loma lasten kanssa voi olla välillä melkoista hermopeliä, etenkin hotellin uima-allas ja sen ympärillä juoksentelu aiheuttivat ylimääräistä sydämen tykytystä. Toisaalta, melkeinpä hauskinta on lillua rantavedessä aaltojen keinuteltavana lasten kanssa ja etsiä kiviaarteita. Rodos on lapsiperheille mukava paikka, itse kaupunki on pieni ja etsimänsä löytää helposti. Lisäksi toimintaa löytyy joka lähtöön, mutta esim. venereissut olisivat yhtä painajaista tämän lauman kanssa. Rantalomailija viihtyy kaupungissakin ja taas rannalla viihtymättömälle - kuten minä tavallisesti - paikka tarjoaa sopivassa mittakaavassa muutakin näkemistä ja paljon historiaa, kun on omatoiminen.

Laumani herätti hieman kummastusta parissakin paikassa: hain hunajaa sun muuta perikreikkalaista eräästä kaupasta kun myyjä äityi kyselemään vauvamahastani ja nuorimmasta murmelista joka oli mukanani, että toistako lasta odotan. Korjasin, että neljättä.  Myyjä ilmoitti kohteliaasti, että Kreikassa moista pidettäisiin hulluutena ja tiedusteli, että ihanko ovat suunniteltuja vai jotain mikä "just happened". Kerroin että kyllä näitä suunniteltu on. Sitten alkoi päivittely synnytystavan suhteen....Vielä lentokentän myymälässä miesmyyjä tiedusteli lasteni lukumäärää ja naureskeli ja toivotti hyvää onnea. Haluan korostaa, että näissä mainituissa tilanteissa nasut käyttäytyivät vieläpä kauniisti! 

Viikko hurahti todella nopeasti, vähän liiankin. Toisaalta, eilen kun kannoimme nasut omiin sänkyihinsä nukkumaan, porukka näytti varsin onnelliselta. Reissaaminen on rankkaa lapsillekin. Lasten kanssa matkatessa lahjonta ja riittävä määrä jäätelöä sekä slusheja ovat menestyksen resepti, luulisin. Punaviinilasillinen voisi auttaa mammaa, mutta vain jos mukana ei ole "salamatkustajaa". Päivällisellä eteeni kyllä kannettiin punkkulasillinen jos toinenkin, mutta ne kuuluivat seurueen muille aikuisille, mitä tarjoilija ei tietenkään tullut ajatelleeksi...

Pistin kaikki lääkärin määräämät Klexane-piikit kiltisti (ei sattunut, ei tullut mustelmia) ja menomatkalla käytin myös tukisukkia. Paluumatkalla sukat kuitenkin jäivät matkalaukkuun, mennessäkään jalkani eivät juuri turpoilleet ja liikkeelle pääsi koneessakin ihan mukavasti, joten  päätin panostaa mukavuuteen. Tyyny selän takana ja välillä auton kojelaudalle nostetut jalat ja tiiviit pissatauot ovat ehdottomasti tärkeimmät osat näillä viikoilla autossa reissaamista. Täytyy kyllä sanoa, että jos pikkuihminen ei ala kohta olla kiinnittynyt kanavaan niin jo on kumma! Sen verran hyvin on viikko ravisteltu liikkeessä ja toisaalta painetta luissa tuntuu melkoisesti.

Raskaana reissaamisesta vielä: lentoluvan takaava lääkärintodistus pitää siis toimittaa sähköisesti lentoyhtiölle ennen matkaa, mutta pitää myös ottaa paperilla mukaan: Rodoksen kentällä ei yhtäkkiä oltukaan tietoisia Finskin medadeskiin toimitetusta todistuksesta (virkailija oli Finskin ja suomalainen, joten kielimuurista tuskin oli kyse). Murrr.

Auringon, touhuamisen, syömisen ja autoilemisen lisäksi reissuun kuului vähän shoppailua. Alla mamman ja nuorimmaisen aarteita. Muuten mukaan tarttui vähän viiniä ja joitain leluja, laukut ja vaatteet saivat jäädä kauppoihin. Rodoksen keskustassa on kyllä paljon hyviä merkkiliikkeitäkin, vanhan kaupungin turistikojut kopiotuotteineen eivät kata koko tarjontaa, onneksi. Reissu on tehty, nyt voi keskittyä odottamaan beiben ponnahtamista maailmaan! (Ponnahtaa, niinpä niin...)

Äidin ja nuorimmaisen aarteita sekä uuden vauvan helistin.

Piikikästä maanantaita!

Kävin tänään opettelemassa neuvolan tädin avustuksella itseni pistämistä ja meinasi jännittää! Homma oli itseasiassa todella helppo ja ei sattunut yhtään, ajatus siitä että pitää tunkea parisenttinen neula ihoon vain on vähän vastenmielinen. Mutta jos sillä ehkäistään veritulppa reissun päällä niin eiköhän tuon kestä...Osa mammoistahan joutuu pistelemään itseään vaikka kuinka pitkään raskauden aikana, joten taas kerran pääsen helpolla.

Tänään piti olla kolmivuotiaamme ensimmäinen kerhoilupäivä ja poika on ollut niin innoissaan ajatuksesta jo pitkään! Ja kuinka ollakaan, kun yritin mussukan jättää ikäistensä seuraan leikkimään hoitotätien valvoessa, niin itkupotkuraivarihan siitä syntyi. Eli ei alkanut mussukan kerhoura vielä. Kokeillaan vaikka reissun jälkeen vielä uudestaan, koska uskoisin että se olisi pojalle oikeasti hyväksi, vähän olla ryhmässä ja opetella siellä toimimista. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä lapsi on sairastanut vakavasti ja ensimmäisiä vuosia ei voi edes verrata terveinä kasvaneisiin ikätovereihin, joten liikoja ei pidä vaatia.

Nyt sitten pakkausta, kokkausta ja vähän lepoa, jostain syystä iltaisin etenkin on alkanut olla hieman yököttävä olo. Lupailee hyvää huomiselle automatkalle...

Taas uusi viikko, RV 33 starttaa!

Ja mitäs sinne masuasukkaalle tässä vaiheessa kuuluukaan? Kaksplussan puolella kerrotaan, että lapsi alkaa muuten olla "valmis" mutta kerää nyt kovasti painoa, jopa 250 grammaa viikossa. Aivot ja hermosto kasvavat ja kehittyvät myös kovaa vauhtia. Vauvelin paino on nyt n. 1800 grammaa ja pituutta pienellä on n.38 senttiä.

Meillä oli neuvolakäynti tänään kuten jo kerroinkin ja sf-mitta oli 31cm, siellä yläkäppyrän tuntumassa mennään. Täti lohdutti, ettei se välttämättä viittaa siihen että vauva on iso. No ei kai sitten...Beibe oli ottanut jo oikean asennon ja köllötteli pää alaspäin, joskaan ei ollut kiinnittynyt vielä.  Syke vaihteli hyvin 130-146 välillä ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Mamman verenpainetta pitää vähän tarkkailla, mutta ei siinäkään mitään hälyttävää ollut.

Seuraavan kerran menen neuvolaan jo maanantaina, kun opettelen pistämään Klexane-piikin ihon alle. Lääkärihän määräsi, samalla kun antoi lentoluvan, tämän Klexanen ehkäisemään veritulpan syntymistä kun tiedossa on matkustamista sekä autossa että lentokoneessa. Lisäksi sain ihanat stay-up -malliset tukisukat, mutta jotenkin tuntuu että näistä se seksikkyys on aika kaukana. Sukat ratkaisivat kuitenkin yhden turhamaisen ongelman, enää ei tarvitse miettiä, mitä pukea lennolle päälle: sen verran karut sukat ovat kyseessä että mahdollisimman pitkä maksimekko on ainoa yleisöystävällinen vaihtoehto. Ja kuvapäivitystä aiheesta ei ole luvassa.