Noususta laskuun ja lomamaha

Helteinen ja hikinen viikko Rodoksella on takana! Eilen kotiuduimme illalla 23.00 aikaan, aamulla lähdettiin hotellilta 8.30 lentokentälle ja Helsingistä matka jatkui iltapäivällä autolla kohti kotia. Lapset jaksoivat hienosti, paria "pikkuhepulia" lukuunottamatta, koko pitkän matkan!

Viikko sitten tiistaina lähdimme liikkeelle ja yövyimme ensimmäisen yön mummolassa, keskiviikkona iltapäivällä koneemme lähti Helsingistä kohti Rodosta, mukana olivat myös toinen mummi ja pappa (jotka onnekseen istuivat koneen takana, kun me olimme edessä - menolento oli aikamoinen....)

Hotelli oli hyvätasoinen huoneistohotelli ja ilmastointi todella tarpeen. Hotellilla kylläkin vietettiin vain pakolliset tunnit, muuten kuljimme kaupungilla ja rannoilla ja pari autoretkeä tehtiin myös. Päivittäin sain sellaisen 3-4 tunnin hyötyliikunta- ja kävelyannoksen n. 30 asteen helteessä joten kauniit suunnitelmani kuntosalitreenistä loman aikana sulivat hien mukana olemattomiin. Sitä paitsi, hotellin Chuck Norris
yleislaite oli kohtuullisen jähmeässä kunnossa käyttämättömyyttään, joten en kanna asiasta huonoa omatuntoa...

Uin jonkin verran ja asiasta tehden pelkkää yläkroppaa käyttäen aina välillä, joten kaiketi siinä lihaksetkin vähän töitä saivat. Ja minusta tuon kuvassa näkyvän pötsin raahaaminen raunioilta toisille pitkin portaita ja erilaisia polkuja, välillä lasta sylissa kannatellen sekä kärryjen ( hyvät matkarattaat olivat ne ihan perussateenvarjorattaat Carenoiden lisäksi - pienin nukkui päikkärit Carenoissa joka päivä!) pukkaaminen mukulakivillä voidaan laskea ihan teholiikkunnaksi. Seli, seli. Tänään salille.

Loma lasten kanssa voi olla välillä melkoista hermopeliä, etenkin hotellin uima-allas ja sen ympärillä juoksentelu aiheuttivat ylimääräistä sydämen tykytystä. Toisaalta, melkeinpä hauskinta on lillua rantavedessä aaltojen keinuteltavana lasten kanssa ja etsiä kiviaarteita. Rodos on lapsiperheille mukava paikka, itse kaupunki on pieni ja etsimänsä löytää helposti. Lisäksi toimintaa löytyy joka lähtöön, mutta esim. venereissut olisivat yhtä painajaista tämän lauman kanssa. Rantalomailija viihtyy kaupungissakin ja taas rannalla viihtymättömälle - kuten minä tavallisesti - paikka tarjoaa sopivassa mittakaavassa muutakin näkemistä ja paljon historiaa, kun on omatoiminen.

Laumani herätti hieman kummastusta parissakin paikassa: hain hunajaa sun muuta perikreikkalaista eräästä kaupasta kun myyjä äityi kyselemään vauvamahastani ja nuorimmasta murmelista joka oli mukanani, että toistako lasta odotan. Korjasin, että neljättä.  Myyjä ilmoitti kohteliaasti, että Kreikassa moista pidettäisiin hulluutena ja tiedusteli, että ihanko ovat suunniteltuja vai jotain mikä "just happened". Kerroin että kyllä näitä suunniteltu on. Sitten alkoi päivittely synnytystavan suhteen....Vielä lentokentän myymälässä miesmyyjä tiedusteli lasteni lukumäärää ja naureskeli ja toivotti hyvää onnea. Haluan korostaa, että näissä mainituissa tilanteissa nasut käyttäytyivät vieläpä kauniisti! 

Viikko hurahti todella nopeasti, vähän liiankin. Toisaalta, eilen kun kannoimme nasut omiin sänkyihinsä nukkumaan, porukka näytti varsin onnelliselta. Reissaaminen on rankkaa lapsillekin. Lasten kanssa matkatessa lahjonta ja riittävä määrä jäätelöä sekä slusheja ovat menestyksen resepti, luulisin. Punaviinilasillinen voisi auttaa mammaa, mutta vain jos mukana ei ole "salamatkustajaa". Päivällisellä eteeni kyllä kannettiin punkkulasillinen jos toinenkin, mutta ne kuuluivat seurueen muille aikuisille, mitä tarjoilija ei tietenkään tullut ajatelleeksi...

Pistin kaikki lääkärin määräämät Klexane-piikit kiltisti (ei sattunut, ei tullut mustelmia) ja menomatkalla käytin myös tukisukkia. Paluumatkalla sukat kuitenkin jäivät matkalaukkuun, mennessäkään jalkani eivät juuri turpoilleet ja liikkeelle pääsi koneessakin ihan mukavasti, joten  päätin panostaa mukavuuteen. Tyyny selän takana ja välillä auton kojelaudalle nostetut jalat ja tiiviit pissatauot ovat ehdottomasti tärkeimmät osat näillä viikoilla autossa reissaamista. Täytyy kyllä sanoa, että jos pikkuihminen ei ala kohta olla kiinnittynyt kanavaan niin jo on kumma! Sen verran hyvin on viikko ravisteltu liikkeessä ja toisaalta painetta luissa tuntuu melkoisesti.

Raskaana reissaamisesta vielä: lentoluvan takaava lääkärintodistus pitää siis toimittaa sähköisesti lentoyhtiölle ennen matkaa, mutta pitää myös ottaa paperilla mukaan: Rodoksen kentällä ei yhtäkkiä oltukaan tietoisia Finskin medadeskiin toimitetusta todistuksesta (virkailija oli Finskin ja suomalainen, joten kielimuurista tuskin oli kyse). Murrr.

Auringon, touhuamisen, syömisen ja autoilemisen lisäksi reissuun kuului vähän shoppailua. Alla mamman ja nuorimmaisen aarteita. Muuten mukaan tarttui vähän viiniä ja joitain leluja, laukut ja vaatteet saivat jäädä kauppoihin. Rodoksen keskustassa on kyllä paljon hyviä merkkiliikkeitäkin, vanhan kaupungin turistikojut kopiotuotteineen eivät kata koko tarjontaa, onneksi. Reissu on tehty, nyt voi keskittyä odottamaan beiben ponnahtamista maailmaan! (Ponnahtaa, niinpä niin...)

Äidin ja nuorimmaisen aarteita sekä uuden vauvan helistin.