Aamulla muistin 20 minuuuttia ennen varattua aikaa, että neuvolaankin pitäisi joutua. Matka vie arviolta 10 minuuuttia. Heräsin siis 20 minuutta ennen aikaa. Tuli kiire, taas kerran. Ennen olin aina ajoissa ja nykyään taas en juuri koskaan, en tiedä miksi. Ehkä arvioin valaan liikkumanopeuden kuivalla maalla jotenkin yläkanttiin? Voin taata, että tyylikysymyksiin juuttumisesta myöhästyminen ei johtunut. Ripsarin ja bb-voiteen pysähdyin kyllä laittamaan ennen lähtöä...Jotain sentään!
Jos harrastaisin päivän asu -postauksia niin tämänpäiväinen nousisi hirveydessään johonkin todella korkealle: harmaat mammaleggarit, beige-mustaraidallinen tunika kiristettynä mahan ja pertsan päälle sekä paripuolet villasukat ja miehen crocsit (lenkkarit sun muuta "työtä" vaativat kengät laitetaan tällä viikolla jalkaan assistentin avustuksella...). Tällaisessa outfitissä sitten rynnistelin (hahaa, lähinnä ryömin) ruokakaupassa ja eskarilaisen hakureissulla. Säälivistä katseista päätellen tyylivirheitä saa anteeksi, jos mukana on iso vauvamaha ja kahdesta kolmeen pikkulasta!
Tänään on Roosa nauha -päivä, jonka kunniaksi kävin hakemassa Kultajousen liikkeestä metallisen, vaaleanpunaisen blingbling-pinssin tukeakseni työtä rintasyöpätutkimuksen edistämiseksi. Suosittelen kaikkia tekemään samoin, lahjoittaa voi myös verkkopankista ja puhelimen avulla. Tästä lahjoittamaan!
Rintasyöpä koskettaa vuosittain niin monia eri-ikäisiä naisia ( sekä perheitä!) ja vaikka varhain havaittu tauti usein pystytäänkin parantamaan, myös huonoennusteisia tapauksia on ja edelleen naisia tähänkin menehtyy. Rintojen tutkimiseen ei patistella turhaan!
Olen joskus laskenut että tilastollisesti, jos katsotaan montako suomalaista sairastuu syöpään elämänsä aikana, joku meidän "suurperheessämme" vielä sairastuisi. Huolimatta siitä, että yksi syöpä on jo selätetty. Sen verran hullu ja häiriintynyt olen lapsen sairauden jäljiltä, että joskus itse mielessäni esitän toiveen siitä, että sairastuja olisin minä. Kenekään ei tarvitsisi sairastua, mutta jos joku, niin minä. Vanhana. Kuten joskus olen kirjoittanut, lapsemme on toipunut mutta vanhemmat jatkavat paranemista päidensä sisällä vielä pitkään ja uskoakseni tällaiset hieman paranoidit ja omituiset ajatukset ovat osa sitä paransemisprosessia.
No menipä vakavaksi! Kenties päivän asu -kuva pelastaisi postauksen mutta siltikään en aio sitä jakaa...Sen sijaan aion valittaa vielä lisää. Liitoskivut ja lonkat, AUTSAUTSAUTS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!