Supistaa, ei kun ei, ei kun supistaa ja lihaton lokakuu

Eli päivän teema on satunnaiset supistelut ilman että säännöllisyydestä voidaan puhua. Kivuliaampia hetkiä, mutta ei vieläkään päästä itse asiaan.  Toisaalta, vaikka neljännettä tässä odotellaan, niin osaisinko lähteä supistusten vuoksi synnärille? Esikoisesta meni lapsivesi leffatyyliin katsastusaseman pihassa ja siitä sitten synnärille, kaksi nuorinta on häädetty käynnistämällä. Toisin sanoen, supistussynnärilähdöstä en tiedä mitään. Mutta kai sitten kun ovat säännöllisiä, n. 10 minuutin välein ja kestävätkin tovin...Tai siis, tuossa vaiheessa aion edelleen suunnitelman mukaan olla ilokaasupäissäni. Eli, lähden kun tulee eka enemmän kipeä!

Tänään on ollut raskas olo, mikä sopii tähän loppuraskauteen tietenkin teemallisestikin. Iltapäivällä alkoi ihan tolkuton hikoilu ja päänsärky, mutta verenpaineet sun muut olivat ok joten vaivat lievenät vain hormonaalisia. Viimeiset muutamat yöt ovat olleet aika kehnoja taas unettomuuden vuoksi ja sekin verottaa varmasti jaksamista vaikkei käytännössä mitään tekisikään.  Voihan valitusvirsi sentään!

Lihattomuuden iloista!

Meillä siis vietetään Lihatonta lokakuuta ja on ollut todella kiinnostavaa seurata lähipiirissä ja laajemminkin lihansyönnistä virinnyttä keskustelua. Tuntuu, että ihmiset ovat viimein havahtuneet siihen, että einesruuat todellakin tehdään lähinnä teurasjätteestä ja niitä ei tulisi tarjoilla kenellekään ja toisaalta siihen, että vähemmälläkin lihansyönnillä pärjää.  Ja pysyy terveenä! Tehotuotettua lihaa, pahimmillaan maailman toiselta puolen rahdattua, ei ole pakko syödä. Itseäni sivistin vielä tutustumalla WWF:n kalaoppaaseen, jotta osaan jatkossa tehdä eettisesti ja ekologisesti parempia kalavalintoja, klikkaa jos kiinnostaaa! Eettisesti kestävää ja edullistakin kalaruokaa on aika helppo tehdä.

Jos ja kun lihaa sitten haluaa syödä, vaikkapa pari kertaa viikossa syöpäjärjestöjen suositukset mielessä pitäen, niin kannattaa selvittää onko mahdollista saada lähellä tuotettua ja teurastettua luomulihaa. Lähistöllemme on avattu vastikään lähilihaa omalta tilalta ja teurastamosta tarjoava Viskaalin kauppa, jossa aiomme jatkossa asioida. Kauppa tarjoaa myös muuta lähiruokaa jota pitänee hyödyntää jatkossa enemmän. Lisäksi ajattelin ryhtyä noudattamaan enemmän kausikasvisajattelua: juureksia talvella ja kasviksia kesällä, jolloin niitä saa lähellä tuotettunakin. Näin ei taloudenkaan pitäisi joutua turhan tiukille!

Tänään tarjoilin kotijoukoille ruuaksi linssi-kasviskeittoa Koskenlaskijalla maustettuna, sekaan hieman proteiinipitoista luomupastaa. Nasuille maistui superhyvin, he tosin ovat keittotyyppejä muutenkin, ja mikäs sen mukavampaa!

Synnärillä tarkastettavana ja mitäs siellä tapahtuikaan?

Ihan ensimmäiseksi, itselleni ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Vain verikokeita, ultrausta, pissanäytteitä ja vauvan sydänkäyrän ajelemista joiden jälkeen pääsin kotiin. Syy synnärille lähtöön oli se, että verenpaineet nousivat liian ylös, proteiinit menivät +2:lle ja kova päänsärky sekä kutina alkoivat vaivata. Soitin synnärille ja sanoivat, että kyllä on tarkastettava tilanne ja käskivät tulla paikalle.

Synnärille täällä päästään ovikelloa soittamalla ja jos on jonoa, kuten eilen oli, ohjataan odottajat ja synnyttämäänkin tulleet päivähuoneeseen odottelemaan vuoroaan. Siinä istuskellessani paikalle saapui pariskunta joista rouva totesi heti ovella että "tulisin nyt synnyttämään, kiitos!". Kovin rauhallisen oloisena tämä nainen odotteli siinä päivähuoneessa ja puhalteli kevyesti supistusten aikana. Pian kätilö tuli pyytämään hänet tutkittavaksi ja siinähän se eka tutkimus tehdään päivähuoneen oven takana. Voin kertoa, ettei äänieristys ole huippuluokkaa...Kuului yksi iso karjaisu ja ajattelin että nyt alkaa avautua tosissaan. Kuului isompi karjaisu ja isä käskettiin odotustilasta huoneeseen. Ajattelin, että tuonne se syntyy, ei ehdi saliin tämä äiti. Ja sitten, kolmas karjaisu, toinen kätilö juoksee avuksi ja pian kuuluu vauvan itkua. Valehtelisin, jos väittäisin ettei se olisi ollut hyvinkin liikuttavaa!

Ja sitten, noin tunnissa huoneeseen menosta, tämä äiti kävelee omin jaloin sairaalavaatteissa pois huoneesta. Kätilö naureskelee ja kantaa vauvaa ja toteaa minulle että " näin tämä joillakin käy". Pieni oli nyytti kapaloissaan, tyttö kuulema.

Kokemus oli kumman motivoiva. Jos itsekin selviäisi noin nopeasti. Mutta etenikö synnytys tosiaan noin nopeasti vai oliko tämä äiti pystynyt olemaan kotona supistusten kanssa noinkin pitkään? En tiedä, enkä saakaan tietää, sivullisenakin oli huima seurata tilanne lähietäisyydeltä. Miltä se mahtaakaan isästä tuntua? Äidin osan jotenkin osaan kuvitella.

Neuvolasta lepomääräys ja ohjeet milloin hakeutua synnärille

Tänään oli heti aamusta siis neuvolan vuoro. Katsottiin kaikki hemoglobiinista alkaen ja päänsäryn, kohollaan olevan verenpaineen ja turvotuksen vuoksi sain ohjeet testailla pissatikuilla proteiinit kotona ja tarkkailla verenpainetta. Lisäksi sain ohjeen levätä hieman enemmän ja miettiä vielä liikunnan määrää, että teenhän varmasti sillä alueella mikä tuntuu hyvältä.  Tuohon on vaikea ottaa rehellisesti itsekään kantaa; liikkuessa olo on suhteellisen mukava jos ei ota huomioon lantion luiden väliin kairautuvaa vauvan päätä. Toisaalta kyllähän nyt hengästyy vähemmästä ja treenin jälkeen kipuilee huomattavasti enemmän kuin ennen.  Eli nyt palautellaan päähän perussääntö loppuraskauden liikunnasta: tee sen verran kuin tuntuu hyvältä ja kivuttomalta!

Jos proteiinit nousevat viikonlopun aikana ja verenpaine pysyy ylhäällä, on mentävä synnyttäjien vastaanotolle tutkittavaksi. Enpä usko, että tarvetta tulee, nyt vain otetaan vähän rennommin pari päivää. Muuten sain ne perusohjeet (joita eilen lenkillä muistelin...) siihen,  koska pitää lähteä synnyttämään:

• Lapsiveden mentyä ei kovin kiire ole paitsi jos vesi vihertää tai on veristä, silloin ei viivytellä.
• Säännöllisienkin supistusten kanssa voi odotella, oman sietokyvyn mukaan, mutta uusiosynnyttäjän kannattaa varautua synnytyksen nopeaan etenemiseen ja siksi ei kannata kotiin jäädä kellottelemaan parin minuutin supistusvälejä. Ei pelkoa - tuossa vaiheessa aion olla tukevassa ilokaasukännissä!
• Voimakkaat vuodot sun muut ovat luonnollisestikin syy mennä synnärille ja kiireellä!
• Ei ole häpeä käydä tutkituttamassa tilanne jos itsestä tuntuu, että kyllä lapsi nyt syntyy. Jos tilanne ei ole akuutti, kätilöt käskevät joko osastolle, kotiin tai kanttiiniin odottelemaan - vauvan ja äidin voinnin perusteella. 

Esikoisen kohdalla meillä oli elokuvallinen lapsivedenmenokohtaus katsastusaseman pihassa ja armas Hra R. olisi tietenkin kaahannut suorinta tietä synnärille. Vaadin päästä kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet päälleni sekä hakemaan sairaalakassin, joka oli ihme kyllä pakattuna! (Ja tuli tarpeeseen, koskapa Hra R. tuli kamalan nälkäiseksi kun vaimon piti ponnistaa. Siinä punnertaessani hän sitten söi kiikkustuolissa banaania kaikessa rauhassa.) Synnärillä ajoivat supistuskäppyrää aikansa ja määräsivät todellakin kanttiiniin kahville ja välipalalle, jotta saliin mentäisiin sitten vähän valmiimpana syntymään ja synnyttämään. Ensikertalaisia tuo "hieman" hirvitti!

Jostain luin hiljattain, että synnytyksen aikana nainen kuluttuaa noin 500 kaloria/tunti. Jos synnytys kestää vaikkapa sen 6 tuntia niin aika hyvälle miinussaldolle siinä pääsee! Vitsi, vitsi. Keksisin monta paljon kivempaa tapaa kuluttaa saman määrän tunnissa, hölkkä ja hiihto vaikkapa. Uskoakseni noilla lajella pääsee tehosta riippuen jopa isompaan kulutukseen, hiihtokin on todella kokonaisvaltaista ja aktivoi paljon lihasryhmiä samalla kun nostaa sykkeen. Mutta, jos arvioi synnytystä kulutuksen näkökulmasta, kyse on todella rankasta fyyisestä suorituksesta ja sellaiseen kannattaa yleensä lähteä vähän treenanneena.

Neuvolasta sain mukaani myös Pampersin ja Liberon lahjapakkaukset joita kai kaikkialla jaetaan odottajille. Liberon paketissa oli klassiset vaipat, pyllypyyhkeet ja vauvaöljyt, ihan kiva. Pampersin vastaavassa oli taas Duracell-paristoja (??), mini hammastahna ja shampoo (hyvät synnärille!), Lindexin body-lahjakortti sekä sukat, Vistaprint kuvamuki-lahjakortti sekä yksi vaippa ja kosteuspyyhe. Lahjakortit tulevat varmasti käytetyiksi ja eiköhän paristoillekin käyttöä löydy näiden ah niin kovin ihmeellisten nykylelujen virran tarpeen muodossa.

Tänään aion löhötä pääasiassa paikallani loppuillan ja armahainen aikoi viedä lapset leikkipuistoon. Huomenna voisin kuitenkin vähän kävellä ilman kiirettä ja tehdä vaikka pihatöitä.