Yy, kaa, koo - tästä se lähtee!

Olen 34-vuotias kolmen lapsen äiti ja odotamme neljättä beibeä lokakuun loppuun. Meillä on siis varsinainen nykyaikainen suurperhe armaan mieheni kanssa. Lapsiamme hoidetaan kotona, järjestely sai alkunsa keskimmäisen lapsen vakavan sairauden aikana ja jäi päälle koska meille se sopii. Teen töitä kotona, se yhdistettynä lastenhoitoon pitää kiireisenä, mutta siltikin (tai juuri siksi) haluan löytää aikaa itsestäni huolehtimiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin,  ja yleensähän nuo kulkevatkin rinnakkain. Tässä blogissa avaan raskaudenaikaista ja -jälkeistä hyvinvointi-projektia ja höpsin kaikesta minua inspiroivasta. Tervetuloa lukemaan!

Mietin bloggaamisen aloittamista pitkään, eli n. 2 tuntia, ja päädyin siihen  ratkaisuun että kyllä vain, voihan sitä ainakin kokeilla. Taka-ajatuksena on se, että jakaessani kokemuksiani raskaudenaikaisesta kuntosalitreenistä ja muutoksista kropassa pysyn paremmin motivoituneena. Ja toisaalta, synnytyksen jälkeen sitä motivaatiota vasta tarvitaankin, sen kropan muokkaamiseen nimittäin, ei enää rantakuntoon 2020 -projekteja! En ole asiantuntija, olen harrastelija ja oikeastaan vasta-alkaja, seurailen toki paria blogia sen mukaan miten ehdin:

• http://www.steffit.com/ (paljon ohjeita ja hyviä kuvia, myös ruokailuun)
• http://lihastohtori.wordpress.com/ (aika hc-kamaa mulle, mutta hyviä juttuja olen bongaillut)

Lapseni ovat syntyneet 2007, 2010 ja 2011, kaksi poikaa ja pieni prinsessa. Ekassa raskaudessa päädyin valasmaiseen olotilaan, toisessa vähän vähemmän ja kolmannessakaan en ihan mahdottomiin mittoihin venynyt. Nyt on tavoitteena pitää painonnnousu hallinnassa ja kunto hyvänä synnytystä ajatellen ja liikuntahan siinä auttaa, syömisiäkin pitää seurata...raskausviikkoja on nyt 29 ja painoa tullut alusta muutamia kiloja ja tässä painossa olisi tarkoitus mennä synnyttämään, alun alkaenkaan en ollut se kedon kevein kukkanen. Juu ei, en aio tarkentaa lukemia!

Eli juttuja, omakohtaisia kokemuksia, pääasiassa kuntosalitreenistä ja kevyestä lenkkeilystä on luvassa. Varmaan myös yltyvistä lonkkakivuista ja kylkikaaren alle änkäytyvästä beibestä, joka ei anna äitinsä nukkua. Tuskailua turvotuksista ja orastavaa kauhua Itse Toimituksesta... Beibe on muuten mitä ilmeisimmin tyttö ja sehän on ihanaa, koska meillä on tolkuton määrä mekkoja uusiokäyttöön!

Liikkuminen on siis yksi teema tässä blogissa, Mama in Progress viittaa äitiin joka haluaa voida paremmin ja olla hyvässä kunnossa, jopa edustuskelpoinen. Toisaalta äitihän on aina kehitysversio ja blogin kautta voin pohtia myös muita äitiyteen liittyviä kysymyksiä. Tämän äidin päätä sekoittaa edelleen keskimmäisen lapsen vauvaiässä diagnosoitu leukemia, joka on jo voitettu, mutta kummittelee pojan jokaisessa mustelmassa ja haavassa: vuotaako liikaa, tuleeko mustelmat liian helposti, ovatko veriarvot kohdallaan? Lisäksi valikoimassa on uhmaikää, sisarkateutta ja eskarilaisen elämää.

Ja sitten tietenkin se kaikki kimaltava ja ihana sekä hyväntuoksuinen! Koska olen naisihminen ja omaan harakkamaisia taipumuksia niin varmasti näistäkin arkea ja juhlaa kohottavista jutuista saatan mainita, kerran jos toisenkin.

En lupaa pysyä linjassa juttujen suhteen tai edes ylläpitää sivistynyttä tasoa - hankalaahan se olisikin, elämä on kuin eläintarhassa - mutta jos täältä löytyy mitään sellaista joka kiinnostaa, niin lämpimästi tervetuloa seuraamaan tavismamman yritystä voida paremmin raskauden aikana ja sen jälkeen, kaikilla mittapuilla arvioituna!