Virkeä viikonloppu ja aivokemiaa

Viikonloppuna on ehditty kirpparille, kyläilemään, hiihtämään, salille ja vaikka mitä! Auton renkaasta pölykapselinkin ehdin hukkaamaan, ilmeisesti juuri salireissulla. No, kohta saa kesärenkaat alle...Yltiöpostiivista? Tai negatiivista, kun hiihtokelit menevät. Molempi parempi oikeastaan, aina on hyvä sää liikkua. Paitsi -20° pakkasessa, ulkona. Sisällä tarkenee silloinkin.

Ihan ekana ne treenit: 

Lauantaina salilla oli pertsareisipäivä:

• Kyykky smithissä 60kg, syvään kyykäten ja huolellisesti lonkan ojentaen.
• Yhden jalan prässi, 60kg, 3x12 per jalka
• Hack-kyykky, 70kg, 3x12
• Reidenojennus, pudotussarja, taljalaite (onko niitä edes muita...) 30kg alkuun, sitten 45-40-35, taisi 8-10 heilahtaa kullakin
• Pohjelihas "vaakaprässissä" pudotussarjana, taljalaite siis. 109kg alkuun, sitten 125, 109, 101. 10 toistoa heilahti jokaisella
• Vatsalihakset, rutistuksia ja sitten sellaisia selinmakuulla jalat suorana kohti kattoa ja siitä kallistus suorin lajoin kummallekin sivulle vuoronperään. Oletettavasti tällekin liikkelle on ihkaoikea nimi.

Treeni taisi tehota, ja keskittyminen tekemiseen. Kylkiin sattuu, pakaroihin koskee, pohkeet jomottelevat - siis hyvä treeninjälkeinen fiilis! Tänään kävin sitten hiihtämässä, ajatuksissa oli sellainen kevyt palautteleva hikilenkki mutta ainahan kaikki ei mene niin kuin Strömsössä: suksissa oli hiton hyvä pito, mutta vastasataneella lumella luisto katosi kokonaan. Näin ollen palauttelevia pätkiä ei juuri tullut hiihdeltäväksi kun alamäkeenkin sai lykätä vauhtia. Tuli aika korkeasykkeinen ja reipas 9km, mutta en valita. Pikkupakkanen ja paljon onnellisia kanssahiihtäjiä, mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntainen aamupäivä. 

Sitten päästiin syömään oman äitini tekemää lasagnea ja salaattia, oli hyvää ja kurpitsan siementen sekä raejuuston kera hyvin terveellistäkin. Hyvä päivä kaikkineen! Illalla Sherlock.

Endorfiinikänni ja muuta kemiallista

Luin eilen Iltiksen Ilona-liitteestä Riitta Havukaisen haastattelun. Nainen kertoi liikkuvansa paljon ja elävänsä muutenkin aika säntillisesti. Mielestäni hän muotoili hyvin liikunnan merkityksen: tunteet ovat kemiaa ja omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, mitkä aineet omassa kropassa jylläävät, omaan kemialliseen (alkoholittomaan!) cocktailiin siis (hyvin epätarkka lainaus). 

Mutta siis, simppelisti kaava on tämä:

liikunta+endorfiinit=hyvä fiilis! 

En väitä vastaan. Lisäksi liikunta lisää serotoniinin määrää elimistössä ja sehän taas tarkoittaa parempia unia ja vähentynyttä riskiä masentua. Vaikka liikunnan vaikutusta masennuksen ehkäisemiseen ei ole voitu yksiselitteisesti tieteellisesti (osassa tuloksia suhde on onnistuttu osoittamaan, osassa taas ei) näyttää, niin on kuitenkin osoitettu, että passiivinen elämäntapa lisää masentuneisuutta. Nyt endofiinikännäilemään kaikki joukolla, hyvää musiikkia ja loistava fiilis ( ja kroppakin, ennen pitkää;)), ei voi mennä pieleen!