lauantai 10. elokuuta 2013

Vierasesine nenässä ja mustikkamuffineita

Kun taloudessa on kolme lasta, on todennäköistä että jossain vaiheessa joku tunkee nenäänsä jotain sinne kuulumatonta. No tänään oli meillä se päivä: Pienin R tuli onnettomana nyrpistelemään nenäänsä ja kertoi että "nenään meni maanska". Maanska on tavallisesti mansikka, mutta en ihan uskonut, että sinne sellainen olisi mennyt, kyseessä lienee mustaherukka. Pienen kaivelun jälkeen Pienin R tuntui unohtavan että nenässä mitään ylimääräistä olisi, joten marja lienee tullut jo ulos tai valahtanut nieluun. Ilma tuntuu kulkevan kummastakin sieraimesta ja draamankaari sai onnellisen päätöksen.

Marjoja käytettiin myös näihin, nokkaan tunkemisen lisäksi:

Ohje täältä!


Aamupäivä on mennyt hyötyliikunnan parissa: olen juossut lapsilauman perässä maha hytkyen  - EN suosittele - ja siivoillut. Illalla olisi ajatus mennä eskarilaisen kanssa kävelylle, kun se eilen jäi leffan vuoksi väliin ja huomenna voisi käydä sekä kävelyllä että mennä salille iltasella. Sunnutaisin salilla on mukavan rauhallista ja harvemmin Iron Maiden raikaa...

Elysium oli muuten ihan hyvä elokuva, aika ahdistava kylläkin. Ideana on siis että maapallo on hyvin saastunut ja auringon paahtama ja täällä asuu lähinnä tavallisia ihmisiä, joita kohdellaan kuin pohjasakkaa. Elysium on sitten tuonne jonnekin avaruuteen rakennettu keidas, jossa asuu kaikesta päättävä eliitti upeissa kodeissaan. Kodeissa on mm. kaikki sairaudet hoitamaan pystyvä ihmelaite, jonka avulla ihmiset elävät todella pitkään. Näitä ihmelääkintälaitteita ei maassa tietenkään ole, vaan sairaalat ovat saastaisia ja täysiä.  Juonen kulussa on monenlaista koukkua, mutta tuo lääketieteellinen puoli kosketti itseäni eniten: tärkeässä osassa elokuvaa on leukemiaan kuolemassa oleva pieni tyttö, joka ei saa hoitoa ja joka voitaisiin Elysiumissa parantaa hetkessä.

Ensimäinen lapsellinen ajatus oli, että kamalan ahdistava elokuva, onneksi todellisuus ei ole ihan noin hirveä. Toisena mieleen tuli, että mahtaako sittenkin olla?  Oma keskimmäinen lapseni sai huippulaadukasta hoitoa viimeisimpien hoitokaavioiden mukaan ja parani vauvaleukemiasta, vaikka ennuste oli heikko. Ei tarvitse mennä kuin Romaniaan, ihan naapuriin, ja leukemialapsia ei välttämättä pystytä hoitamaan, rahan puutteen vuoksi. Ja mietitäänpä sitten kaikki muut alueet, joissa lapsia menehtyy meillä ihan helposti hoidettaviin pikkupöpöihin.  Ei todellisuus niin kaukana fiktiosta olekaan.

Menipä vakavaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!