Nuhaneuroosi ja päivän treenit

Sitähän voisi kuvitella, että kun lapsia on jo neljä ja niistä yksi on käynyt läpi erittäin vakavan sairauden, niin äiti osaisi suhtautua pikkunuhaan huolettomasti. Vaan ei. Toissayönä laskin sekuntikellon kanssa vauvan hengitystiehyttä ja mikä pahinta, erehdyin googlaamaan kaikkia mahdollisia pikkuvauvojen sairauksia jotka voisivat olla nuhaoireiden ja vauvan kärttyisyyden taustalla. Kärttyisyyshän ei tietenkään voi johtua tukkoisesta nenästä ja tukkoinen nenä taas siitä samasta viruksesta, joka koko laumaamme on kiusannut... Lisäksi selkäytimestä puski pintaan se hyvin syvä ahdistuksen tunne, jonka kanssa opimme elämään, kun toiseksi vanhimmaisemme sairasti. Menkööt yövalvomisen piikkiin!

Ja lisättäköön vielä, että vauvelimme on ihan ihannetapaus: nukkuu hyvin (kun ei nenu vaivaa), syö hyvin, pissaa ja kakkaa sekä seurustelee. Painoa on myös kerännyt hienosti ja syntymäpainokin ylittyi jo tiistaina. Yleensähän tavoitteena pidetään, että syntymäpaino ylittyisi kahden viikon iässä, eli huomenna sunnuntaina.

Se nuhaneurooseista ja asiaan! Eilen kävin pienellä kävelyllä, 4km SportsTrackerin mukaan. Tuo nyt ei vielä lenkistä käy, mutta pilkkopimeällä ja hienoisessa tihkussa se riitti. Vauhtia toki koetin pitää suhteellisen reippaana. Tänään sitten vuorossa oli taas crosstraineria ja punttijumppaa kotioloissa, ohjelma näytti tältä:

• Crosstrainerilla reippaasti 30 minuuttia
• Hauiskääntö myötäotteella ja siitä suoraan pystypunnerrus, 3x15
• Vipunosto sivulle, 3x15
• Ojentajapunnerrus 3x15/käsi

Kotoisat jumppakaveri, 6kg käsipainot. Tarvitsevat kaverikseen vähän isommat...

Vähän lyhyenlaiseksi jäi tuo lihaspuoli, mutta kun puhutaan nelilapsisesta perheestä ja vauvataloudesta, niin ihan aina ei voi olettaa saavansa tuntitolkulla treenailla. Aikaa pitää löytää aina jostakin, ja yleensä sitä löytyykin. Esimerkiksi telkkarin katseleminen sohvalla on paljon turhempaa ajanhukkaa...Tosin siinäkin voi aina samalla imettää!