Mustiksia sisaruksia?

Monia odottajia varmaan mietityttää se, miten vanhemmat lapset ottavat uuden tulokkaan vastaan. Osa tuntee jopa syyllisyyttä siitä, että uusi vauva vie jotenkin tilaa tai aseman vanhemmalta lapselta. Joskus kuulee sanottavan, että uuden vauvan tulo perheeseen on lapselle sama, kuin jos isä toisikin toisen vaimon kotiin asumaan. Kyllähän siitä jonkinlainen mustasukkaisuusdraama syntyisi... En kuitenkaan varauksetta allekirjoita tuota väittämää. Uskon, että vanhemmat voivat itsekin vaikuttaa siihen, miten uusi perheenjäsen - siis vauva, ei lisävaimo - otetaan vastaan. Omia ajatuksiani aiheesta alla!

Otetaan vauva osaksi perhettää jo masussa

Kun vauveli oli vielä masussa rohkaisin isompia lapsia juttelemaan ja laulamaan pienelle masuasukille. Hieman kainostellen isommat lauleskelivatkin ja tunnustelivat vauvan potkuja. Kolmivuotiaamme oli ehkä malttamattomin odottamaan vauvan syntymää ja tiedusteli monta kertaa viikossa viimeiset pari kuukautta, että joko se vauva tänään syntyy.  Kun vauva sitten syntyi ja tiimi tuli meitä synnäriltä noutamaan, äiti ei ollut suinkaan se kiinnostavin juttu. Yhdessä odotettu vauva sen sijaan herätti ihastuneita kiljahduksia. Siitä olin todella iloinen!

Annetaan huomiota ja omia tehtäviä vauvan kanssa

Kotona meillä on tällä hetkellä vauvalla kolme innokasta hoitajaa: kaikki lapset haluavat silitellä pientä ja osallistua kukin omalla tavallaan vauvan hoitoon. Isoin saa avata vaipat valmiiksi ja osaa tuoda vauvalle tarvittaessa puhdasta vaatetta. Pienin on myös vaippa-assarina ja huolehtii mm. sukista jos ne tippuvat. Keskimmäinen lähinnä kannustaa minua imettämään ja on innoissaan vaipparoskiksesta...Vaipparoskis on siis sellainen hajulukollinen ihmeviritelmä josta riittää iloa...
Mutta kukin tavallaan ja saavat osallistua sen mukaan kuin kykenevät, valvonnassa totta kai. Uskon, että omat pikkutehtävät auttavat isosisaruksia tuntemaan itsensä tärkeiksi ja toisaalta näistä nasuista tuntuu olevan mukavaa auttaa.

Tietenkin isosisaruksia pitää helliä ja antaa paljon huomiota ihan muuten vain, sen nyt sanoo maalaisjärkikin. Vauvaa katsomaan tulevat vieraatkin voivat pohtia asiaa: meillä monet vieraat muistavat tervehtiä isommat lapset ensin ja tiedustella heiltä vauvauutista vaivihkaa. Vasta sitten he ihastelevat vauvaa. Isommille on tärkeää saada itse kertoa vauvasta, olla ylpeä isosisko tai -veli.

Mustasukkaisuus kuuluu asiaan!

Miten mustasukkaisuus sitten meillä on ilmennyt? Vauvaa hoidetaan ja hellitään kauniisti, äidin ja isän valvovan silmän alla.  Äitiä sen sijaan saatetaan käydä hieman rassaamassa, nuorimmainen saattaa jopa potkaista jos en ajoissa ehdi antaa hänelle huomiota. Potkimista ei tietenkään voi hyväksyä, mutta toisaalta kun tietää mistä huono käytös kumpuaa, on vaikea heittäytyä kovin ankaraksi. Tässä koetan sitten tasapainoilla ja löytää parhaan tavan toimia. Kerron, kun sen keksin! Mustasukkaisuus kuuluu asiaan ja laantuu ajan kanssa.

Viikon varrella kuultua:

"Äiti, minä rakastan tästä vauvasta!"

"Äiti, jääkö tämä vauva meille omaksi?"

"On se söpö. Äiti anna sille maitoa!!"

"Äiti, vauva pieree!"

"Ällö tissi!"