Jo joutui murheen aika ja joulu hirmuinen

Nimittäin.

Tänään töihin ajaessani ihastelin tykkypuita ja sinistä aamuhetkeä, ja olin juuri antautumassa joulun huuman valtaan, kun korvaani kantautui jotain tällaista: "on pohjoisessa päivä yksinäinen/ autioitui aikaa karu maa/vie mökkiin polku iljakas ja jäinen/jossa mummo yksin asustaa." Sitten päästiin saartavaan hämärään, ja jäin pohtimaan oliko se kaamos vai kaihi, kun hämärsi.

Sitten mieleeni muistui muutama muukin jouluklassikko ja unohtumaton sanoitustyö. Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Kerran silmän täyttää kyynelet, suru säveliä sumentaapi. Varpunenkin on kuollut veli ja Joel löytää lapsuutensa luottomummon kylmenneen mökin. Eikä pidä unohtaa häkkiin suljettua sirkuttajaa, joka Etnan juurella laulaa kaipuutaan tähän lumen, melankolian ja joulusurun maahan.

Kyllähän minäkin klassikoista pidän, ja ymmärrän, että niistä useat ovat aikansa lapsia. Maailma oli eri, elämisen haasteet meille nykykermaperseille täysin käsittämättömiä. Mutta miksi niiden tonttu-ukkojen pitää hyppiä, kun elämä - synkkä ja ikävä - kestää vain hetken? Ja entäpä se äiti joka toipuu joulun haasteista vasta maaliskuussa (Mistä tuntee joulun, Brita Koivunen, 1963).

Ymmärrän, että joululaulut ovat herkkä asia ihmisille, ja niiden tölviminen on liki pyhäinhäväistys. Mutta kyllä minua hitusen ihmetyttää tämä synkkyys ja ikäväänsä kehräävä Satelliitti-kissa. Kaiken taustalla lienee tarina, mutta rakkaat, rakkaat ihmiset: eikö me voitaisi valita iloisia ajatuksia? Ne surumieliset eivät muuta mitään, mutta tekevät - yllätys - surullisiksi. Ei kai kukaan halua olla onneton, ja lietsoa sitä? Emmekö me, melankolinen Suomen kansa, oikein osaa rehellisesti laulaa ilon kautta?

Hupsistupsispimpelipompeli vieköön, on meillä onneksi sentään jokunen riemukas ja ihanakin joululaulu. Ne tuovat toivoa ja lohtua, eivät kaada henkiseen iljanteeseen. Tulkoon joulu, tai kun tuulessa soi helinä huilun. Itseäni ilahduttaa aina myös Mallorcalle karannut Mikko-sika. Niin ja se huono-onninen sika joka tulee syödyksi. Kiitos Juice!

Eikä joulun sanoma ole ilon sanoma? Ihan riippumatta maailmankatsomuksesta? Mikä on sinun lempijoululaulusi, ja miksi? Mikä on kamalin?

Pähkinöinä

Nyt kävikin niin onnekkaasti, että rakas Hra R. onnistui kotiuttamaan kaksi osallistumisoikeutta NUTS Ylläs-Pallas polkukarkeloon ensi vuoden heinäkuussa. Hirvittävä adrenaliinihyöky seurasi tietoa. Seuraavaa odotellaan viimeistään lähtökarsinassa, ja kolmatta sitten maalissa. Toisen ja kolmannen välissä pitää vähän puurtaa, mutta vain 30 km. Jotkut hurjat kun painelevat kuitenkin 134 km. Mutta tuo kolminkertainen kehollinen Huraa, nyt jumalauta otetaan akasta mittaa - huuto on  jo riittävä syy osallistua kaikenlaisiin juoksuhommiin.

Ajattelin, että kunnostaudun blogin tiimoilta, ja alan kerran viikossa kirjata valmistautumista ekaan oikeaan ja tähän asti myös pisimpään polkukisaan. Lokakuun alussa juoksin ensimmäinen maastolappujuoksuni, Virpiniemessä 21 km, aikaa kului 2h 35min. Nythän tarvitsee jaksaa vain vähän enemmän ja kiipeämistä on tietenkin se 1000 pystysuoraa metriä. Hyvin se menee, ja rakkaus on mukana koko matkan. Tästä tuleekin elävästi mieleeni eräs HCR, joka melkein johti aviokriisiin...

Joulu on taas!

Ja jouluhan on jo melkein ovella! Meillä on hyasintti, huonekuusi, joulutähtiä ja paljon tonttuja. Mitenkäs teillä? Tykkään aloittaa ajoissa myös joulukriiseilyn: ekat painajaiset unohtuneista suklaista ja hirveän huonosta kuusesta näin jo kuukausi sitten. Aina ne suklaat! Eivät ole koskaan oikeasti unohtuneet, varsinkaan kaappiin. Ja kuusihan kaatuu yleensä ainakin kerran aaton ja loppiaisen välillä. Hyvin tämäkin menee. Mutta se siivous, vanhasta muistista  kaapitkin pitäisi kai koluta, vaikken aiokaan niissä joulua viettää (senkin nenäkkäät kyselijät).

Ja rakas, rakas Joulupukki; voisitko ystävällisesti jättää lelukuormaa vähän pienemmäksi tänä vuonna ja toimittaa tänne muutaman aputontun, vaikka vain vakoilu-, uhkailu- ja kiristystehtäviin?

P.S. Joko kerroin, että löysin mun oikean parin? Ihan täydellisen keltaiset Inov-8 Trailtalonit. I will always love you.

Tapaninpäivän treenit ja joulutunnelmaa

Tässäpä soma tonttuvauva aattona! Vauva ei tietenkään mitään lahjoista ymmärtänyt, mutta siitä huolimatta sai ison pinon paketteja, pääasiassa ihania vaatteita. Äiti kiittää!

Oi Kuusipuu!

Muita lapsia lahjottiin myös avokätisesti ja siinäpä se aatto sitten hurahtikin uusia tavaroita ihmetellessä. Tänään on ajatuksena hakea kolme kokoliasta laatikkoa kaupasta. Kukin isommista lapsista saa laittaa tärkeimmät lelunsa omaan laatikkoonsa ja muut lelut sitten kannetaankin autotalliin... Liekö muilla vastaavaa ongelmaa, mutta nämä nasut hukkaavat ja hajottavat leluja ihan hirveää vauhtia ja sekös mammaa keljuttaa. Koetetaan tavaravuoren rajoittamista, josko se auttaisi. Hirveä, hirveä äiti.
Esikoisella on tänään superspesiaali päivä: hän pääsee kummitätinsä (sattumoisin myös mamman treenikaveri!) kanssa leffaan, katsomaan Frozenin. Ihanaa, kun täti vie! Esikoinen varmasti muistaa reissun piiitkään.

Sittenpä seuraavaksi painellaan päättäväisesti kohti uutta vuotta ja sen juhlintaa. Meidän perheessä joulu tosin katsotaan loppuneeksi vasta loppiaisena, jolloin kuusi kannetaan pihalle. Loput koristeet lähtevät vasta Pahan Nuutin myötä.  Jouluaatosta Tapaniin juhlinnan voisi tiivistää seuraavalla tavalla: sopivasti - ei liikaa!- herkkuja, aviomies avannossa, ihania vieraita ja pyjamarötväilyä sekä muutama elokuva. Rentoa meininkiä. 
Aaton aattona kävin salilla ja eilen Tapanina taas.


Tapanin tehotreenit

Aamulla heräsin tunteeseen, että nyt pitää päästä hikoilemaan. Siispä vauvan syöttämisen jälkeen (edelleen täysin rintamaidolla ja pullosta ei mielellään hörppää...) herättelin Armaan Aviopuolison vauvaa hoitamaan ja lähdin lenkille. Hölkkäsin  reippaalla vauhdilla muutaman kilometrin peilijäisillä teillä. Osaksi tiet olivat jo varsin keväisesti kyllä ihan sulia. Mieleen nousikin huoli, josko hiihtokausi tänä vuonna jää kokonaan väliin...?! Vesihiihtokausi?

Iltasella, viimeisten lanttulaatikoiden jälkeen, läksin salille. Vuorossa oli rinta-hartia-ojentaja -päivä, mutta alkuun tein takakyykkyä 50 kilolla (1 koordinaatiosarja tangolla, 3x12 varsinaista). Paljon puhutaan luontaisesta hormonivasteesta, joka saadaan aikaan isoilla, mahdollisimman monta lihasryhmää/ suurta lihasmassaa aktivoivilla liikkeillä. Tämä hormonivaste vaikuttaisi treeniin ja lihasmassan kasvuun positiivisesti sitten muitakin lihasryhmiä treenatessa. Menee kuulema hifistelyksi ja en minäkän tuota ihan niin vakavasti ota. Lähinnä ajattelen niin, että aktivoimalla isoja lihasryhmiä saan siitä ainakin aineenvaihdunnallista hyötyä ja kiinteämmän persauksen. Bodari en ole eikä minusta sellaista tule, joten hifistelyyn ei tarvitse ryhtyä.

Muu treeni näytti tältä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 3x10, 12,5kg
• PecDec, 3x15, 20 kg
• Pystypunnerrus laitteella, 25kiloa, 3x12
• Vipu eteen ja kyynärpäät kyljissä sivukääntö (siis onhan tälle joku nimikin....), vipu 6kg, sivukääntö 8kg, 10+12 ja tauko, yhdistelmäsarjasta kyse
• Ojentajat taljassa, 35 kiloa, 3x12

Alkuun crossailua lämpimiksi. Ja siinäpä  se sitten olikin, huomenna on maastavetopäivä sikäli ettei lentsu tee paluuta...

Ihanaista joulunjatkoa ihanaiset!

Viikon miinukset ja plussat

Nyt on kiirus! Joulusiivous odottelee edelleen tekijäänsä, joten ihan lyhyesti vain viikon muutama plussa ja tietenkin miinukset:

+ Jouluaaton aatto! Jes! Koristellaan kuusi! Kuusi on HIENO! Siihen ei tule sähkövaloja.
+ Rare Exports illan ohjelmistossa
+ Pari lahjaa paketoitavana, mikäs sen mukavampaa
+ Ruokaa on luultavasti tarpeeksi ja todennäköisesti se on myös hyvää. Varma ei voi olla
+ Illalla vielä kunnon kyykkäystreeni! Sehän vilkastuttaa aineenvaihduntaa jopa kolmeksi päiväksi ja näin jouluna se ei ole huono asia....
+ Aikaa olla perheen kanssa, Armas Hra R. on kotosalla monta päivää, ja Tapaninpäiväistä mummolavisiittiä kummempaa ei kalentereista löydy = leffoja, sopivasti suklaata, ulkoleikkejä ja parit treenit
+ NO SE JOULU!!!!


Ja ne miinukset, niihinkin olen hyvin tyytyväinen tällä viikolla: painoa lähti 2 kiloa ja saman verran senttejä vyötäröltä. Kesään mennessä pitäisi siis olla oikeastikin ihan hyvässä kunnossa, etenkin suorityskyvyn puolesta ja mielellään vaatekoonkin.

Illalla kävimme esikoisen kanssa täpötäydessä kirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut. Tunnelma oli hieno! Nyt en muista tämän klassisen koulutuksen saaneen laulajattaren nimeä, mutta hän lauloi siis kaksi joululaulua. Esikoiseni nyökytteli tietäväisen näköisenä sanoen: "Laulaa oopperaa".

Kuinka moni muuten herää katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa heti aamusta? Minä ainakin! Lumiukko! Joulurauhan julistus Suomen Turust!

HYVÄÄ JOULUA KAIKKI IHANAT!!

Kuusi on kannettu sisään, jääkaappikin on täynnä

On jotenkin omituisen levollinen joulunalustunnelma. Minun on täytynyt unohtaa jotain todella tärkeää ja muistan sen aattona klo 13.00.

Luomukinkun nostin sulamaan jääkaappiin, kattoon saakka korkea kuusi kannettiin juuri sisään, kaapissa on suklaita, rusinoita, pähkinöitä ja kaikkea muuta hyvää. Pakastimessa on paljon joulupullia ja kakkua. Tonttuverhot sain ikkunaan eilen. Kylppärin pesin juuri. Siltikään ei tunnu kiireeltä. Aikani kuluksi asettelin kynttilöitä ja hyasintteja uuteen uskoon. Höpöttelin vauvan kanssa ja syötin. Kyykkäsin, kyllä, kyykkäsin kutakin lasta vuorollaan sylissä kannatellen. Pyykkäsin myös.

Totesin kaupassa, että meidän jouluruoka koostuu pitkälti kasviksista, kinkkua ja graavilohta ja mätiä lukuunottamatta: kukkakaaligratiinia, paahdettuja punajuuria, ruusukaalia, maustekurkkuja hunajalla ja smetanalla, laatikot, vihreää salaattia, hunajalla maustettuja uunissa paahdettuja sipuleita. Vihannesosastolta poimin mukaan myös ison laatikon klementiinejä, punaisia jouluomenoita, kiivejä, päärynöitä ja granaattiomenoita. Jottei menisi liian terveelliseksi, otin myös Pihlajanmarjaboxin, tai Kettukarkkeja, kuten toiseksi vanhin mussukka sanoo. Ja Fazerin parhaita pussillisen, Toscat on varattu mummulleni. Aaton jälkiruoaksi ajattelin hyydytettyä luumurahkakakkua piparipohjalla.

Aikaa tuntuu kerrankin olevan tarpeeksi. Joulua ei tarvitsekaan suorittaa. Kyllä se joulu tulee kun ehtii, ei yhtään nopeammin vaikka kuinka nuohoaisin jokaisen kaapin.

Olisinkohan oppinut pysähtymään? Tai sitten olen muuttunut patalaiskaksi...Päätän olla välittämättä, jos olenkin!

Neuvolaa ja joulustressiä(kö)

Siivoa talo, luutua, pese sauna ja kylppäri, tarkista kaapit, kerää hyväntekeväisyyteen käyttämättömät vaatteet ja lelut. Pese jääkaappi ja aloita leivontaurakka. Niin, jouluksihan pitää leipoa: kirsikkakoristeisia pikkupullia, ainakin yksi kuivakakku, piparkakkuja (taikina itse tehty!), kaneliässiä, jotain suolaista ja jos oikein viitseliääksi heittäytyy, niin vielä karjalanpiirakoitakin. Sitten laatikot: heitä vuoden vanhat pois pakkasesta ja paista uudet. Tee vähemmän kuin viimeksi. Soseet voi ostaa valmiina, muu pitää tehdä itse. Luomukinkku perheen lihansyöjille on pitänyt varata ajat sitten, nyt sille pitää löytää tilaa pakastimesta. Kohta on joulu, onko nyt varmasti otettu kaikki irti joulunalusajasta: syöty riittävästi joululimppua ja juotu glögiä, kuunneltu joululauluja? Kun joulun jälkeen ei enää oikein viitsi.  Ja lahjat, niistähän voisi repiä stressin, pitää ainakin suunnitella tarkkaan ennakkoon. Onko kortit jo postitettu? Ettei vain mistään jää paitsi?

Kyllähän siinä joulunalustouhuissa on monta paikkaa, joissa hermonsa voi menettää. Jotenkin toistaiseksi olen onnistunut olemaan menettämättä. Johtunee siitä, että aidosti tykkään tästä kaikesta puuhastelusta. Puuhastelu ei siis stressaa. Pientä huolta on siitä, jääkö imetysdementian vuoksi jokin tärkeä adventinajan tapa väliin tänä vuonna. Siitähän katastrofi syntyisi! Traumatisoituja lapsia ja aikuisia! Vuosi pilalla!

Tänään leivottiin nasujen kanssa valtaisa läjä pullia ja kaksi kuivakakkua, joista toisen armas Hra R. vie huomenna työpaikalleen. Piparit (koska tuota sanaa voi käyttää taas neutraalisti?), leivottiin eilen, samoin kaneliässät. Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt ässän muotoisia kaneliässiä? Esikoiseni keksi kaneli-oo:n ja se on ehdottomasti kätevämpi muoto! Huomisia jouluvalmisteluja en ole päättänyt, mennään fiiliksen mukaan, mutta pyykkäämistä näyttää ainakin riittävän.

Vauva ihanainen kaksi kuukautta

Pieni neiti kävi tänään neuvolassa mitattavana, analysoitavana ja rota-rokotettavana. Painoa oli 5,7 kiloa, pituutta hieman päälle 57 senttiä ja kaikki ihan niin kuin kahden kuukauden ikäisellä vauvalla
pitää: hakee kontaktia, hymyilee, pissaa, kakkaa, vaatii maitoa ja osaa olla luvattoman söpö. Varhaisheijasteet olivat jo aikalailla hävinneet. Alaleuassa on kaksi keskimmäisen hampaan alkua näkyvillä, todella aikaisin!

Päässä pikkuisella on karstaa, sitä tuossa kuvassa hoidetaan vauvaöljyllä. Myssy on suojaamassa ympäristöä töhnältä. Jos vauvaöljy ei auta, on saatavilla kuulema jotain tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltua ainetta, apteekissa.  Katsotaan, en usko että tarvitaan.

Rota-rokotteen pikkuinen sai nyt, sehän annetaan tippoina suun kautta. Hyvin upposi ja maitoa vauva sitten hörppäsi vielä päälle. Kuukauden kuluttua saamme rota-rokotteen toisen annoksen sekä liudan pistettäviä rokotteita. Noin 1,5 viikon päästä rota-viruksen tarttumisen mahdollisuus vauvan kakasta on suurimmillaan, mutta käsihygieniaanhan pitää aina kiinnittää huomiota, joten varsinaisesti uusia toimenpiteitä ei rokotteen myötä tarvitse ajatella. Ainakaan meidän vauvaa ei näytä rokote kiusaavan, olen kuullut melkoisia rota-kauhutarinoita... Niitähän tietenkin aina riittää. Parempi rokote kuin rota.

Viikon mitat!

Viime viikolla en pystynyt treenaamaan ihan siten, kuin olisin halunnut. En laiskotellut, vaan olin sairaana. Kuumetta oli vielä lauantai-iltana 38,3. Selittelyn makua, kun vyötärö on pysynyt samoissa mitoissa ja paino tippunut 0,5 kiloa. Tyhjää parempi tulos, totta kai, mutta treenin kanssa tulos olisi varmasti parempi. Huomenna toivon pääseväni jo salille ja keskiviikkona tai torstaina lenkille!

Sataa, sataa ropisee ja köhköh

Niin että onkos tullut syksy taas joulun keskelle??!!

Eilen pyrytti vaakatasossa lunta ja tänään sitten onkin satanut vettä. Kyllähän siitä varoitettiin, mutta jotenkin toivoin, että sade ymmärtäisi kiertää tämän naapuruston. Auton ulkolämpömittarikin on ollut kiltisti pakkasella koko päivän, se sentään ymmärtää, etten halua tähän aikaan vuodesta nähdä plusasteita. Ja sitten kaiken kruunaa enteilevä flunssa, ensimmäinen laatuaan tänä syksynä. Kurkku tuli yöllä kipeäksi ja nyt iltapäivällä piti kaivella paksuin villapaita sekä isän vanhat villasukat jalkaan, luulenpa että lämpö on nousussa. Ja mitä se tuo sadekin, entä jos kaikki lumi sulaa...Tykkilunta ovat tehneet lähiladuille kovimpina pakkaspäivinä ja nyt näyttää, että toiveet hiihtolenkeistä sulavat lumen kanssa kilpaa. Kylläpä keljuttaa, valitusvirsi sentään!

Tänään ei sitten hölkätä tai virtuaalipyöräillä, mutta jos sade lakkaa ja kuume ei nouse, niin pienen iltakävelun saatan tehdä. Huomenna ilta menee ihanan eskarilaisemme joulujuhlassa joten lenkit jäävät väliin. Mussukalla on kuulema rooli pakkasukkona. Ihana päästä juhlaan mukaan!  Meillähän ei tarhan joulujuhlia ole vietetty kun lapset ovat olleet kotihoidossa, nyt pääsemme osalliseksi tästäkin joulunalustouhusta.

Aamulla raahasin kolme nuorimmaista suunnitelman mukaan perhekerhoon ja porttarin sijaan saimme oikein lämpimän vastaanoton. Toiseksi vanhin mussukkamme on kerhotädeille tuttu esikoisen kerhoajoilta ja toivottivat meidät kaikkineen tervetulleiksi. Kerhoilemassa oli vauvaamme päivää nuorempi vauvakollega (molemmat nukkuivat koko kerhon ajan!) ja monta sopivan ikäistä leikkikaveria keskimmäisille. Varmasti tammikuussa jatkamme kerhoilua!

Seuraavaksi Yogi Tea Chocoa kupillinen ja peiton alle potemaan, sikäli että lapset suovat hetken rauhaa. Eilistä pop corn -lahjontaa ei viitsisi näin pian uusia... Tuo tee on muuten superhyvää, vaikken sen ominaisuuksista kovin perillä olekaan, niin maku ainakin miellyttää. Sain paketillisen tuliaiseksi ja jäin koukkuun, onneksi Lifesta saa täydennystä. Rohkeampi voi kokeilla vaikka chilillistä versiota!

Ai niin, allit on muuten KIPEÄT eilisestä treenistä. Joku voisi sanoa että se johtuu flunssasta. Minä en. Sanon, että se johtuu huiman, huiman tehokkaasti tehdystä treenistä.

Sika nimeltä Esteri

Joulun aikaan siat ovat kovastikin pöydällä ja aihetta haarukoidaan suuntaan jos toiseen. Jostain syystä mieleeni muistui emäsika Esteri jostain liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Esteri asui serkuillani omassa lätissään ja sai uskoakseni viettää aika sikamaista ja vapaata elämää - kunnes päätyi kinkuksi.

Sitten on laulun sankari, Mikko-sika, joka kekseliäästi onnistuu vuodesta toiseen välttämään teuraaksi joutumisen. Yhtenä vuonna Mikko piilottelee puuceen alla, toisena kiipeää kuuseen ja kolmantena lennähtää Mallorcalle grillautumaan palmun katveeseen. Isäntäväki joutuu tyytymään kalkkunaan. Kun joulu on vietetty ja isäntäväki on dietillä, palaa Mikko-sika aina luottavaisesti kotiin, omaan lättiin, jouluherkkujen jämät syömään. Mikkokin taitaa viettää aika vapaata elämää. Vaikka onni jonakin joulunalusaikana loppuisikin ja sika päätyisi kinkuksi, niin varsin vaiheikas elämä karjulla olisi takanaan.

Esteri ja mielikuvitussika Mikko ovat todella onnekkaita röhkijöitä verrattuna tehotuotettuun kinkkuun. Sika on hyvin älykäs eläin, joka kaipaa virikkeitä ja tilaa liikkua. Kumpaakaan ei ole tavallisessa sikalassa tarjolla. Salaa kuvatuista videomateriaaleista on nähtävissä, että osassa sikaloita kärsimyksen (en viittaa nyt sian kärsään!) määrä on vielä suurempaa kuin edes jotenkuten vastuullisesti hoidetussa sikalassa. Salakuvausta parjataan ja syytetään häirinnästä ja tautien levittämisestä. Eittämättä se laitonta onkin, mutta miten muuten ihmiset saisivat tietoa tuotantoeläinten kaltoinkohtelusta?  Eläimelläkin tulee olla oikeus lajityypilliseen elämään ja kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus valita ekologisesti ja eettisesti kestävä vaihtoehto joulupöytään, jos lihansyöjä sattuu olemaan. Eettistä valintaa ei voi tehdä tietämättä taustoja (esim. angoravilla-kohu tällä viikolla). Tehotuottajien intresseissä ei taida olla pelata kovinkaan avoimin kortein.

Luomukasvatettu porsas saa viettää ainakin hieman sikamaisempaa elämää ennen teuraaksi joutumistaan, vaikka luomusiankaan elämä ei ihan Esterin vapauden tasolle yllä. Jos kinkku joulupöytään tarvitaan ja sian kasvattaminen ei onnistu esimerkiksi juuri kaupungin keskustassa, niin luomukinkku on ihan hyvä valinta. Ja jos kinkku ei maistu, niin kalkkunoitakin saa kotitiloilta kun ajoissa tilaa. Ja sittenhän on vegekinkut, mutta rakas Hra R. ei moisista halua kuullakaan! Joku tykkää porosta, vaihtoehtoja on paljon. Oma suosikkini on kyllä lanttulaatikko...

Entäpä toimet omien kinkkujen sulattelemiseksi?

Tämä emakko raahusti eilen seitsemän kilometrin (tasan, kotiovella tuli 7 km Enndomondon mukaan täyteen!) kävelylenkin rattaiden kera. Tänään jotain muuta. Hölkkää jos tiet eivät mene ihan jäälle, tänään on sohjokeli. Salikortti tulee postissa varmaan tällä viikolla kun se eilen tilattiin ja sitten pääsee salitreeni kunnolla käyntiin!

Sekavan sikoja syleilevän postauksen päätteeksi vielä Mikko-sian tarina ja  Jaakko Teppo:

Eka adventti ja viikon miinukset!

Aamuyöllä heräsin neljän aikaan valoihin olohuoneessa. Vanhimmainen nasunen oli jo virkustellut odottelemaan joulukalenterien avaamista. Tai sitten hän vakoili, käykö tonttu todellakin ujuttamassa Korvatunturin rahan (suklaakolikko) taskukalenteriin. Viime vuonna oli kuulema kummasti äidiltä näyttänyt tämä tyyppi, joka karkkeja kalenteriin piilottelee...Sanomattakin on selvää, että toimitin aamuöisen kukkujan takaisin omaan sänkyynsä. Sieltä se sitten taas kuuden maissa konkoili ylös. Jos kalenterin avaus jännittää noin, niin miten nämä nukkuvat ollenkaan aaton lähetessä?

Aamulla syötiin riisipuuroa suunnitelman ja tavan mukaan ja sain aamuaerobisenkin crossailtua, mutta suksille en tänään(kään) päässyt. Ladut ovat kuulema tosi huonot ja muhkurajäiset, joten ei sinne kannata mennä suksiaan pilaamaan. Sain onneksi lenkkikaverin ja kävimme iltasella reilun kuuden kilometrin rauhllisen hölkkälenkin pikkupakkasessa. Lenkin jälkeen heiluttelin hieman käsipainoja hartioita herätelläkseni ( vipunostoa sivulle ja pystypunnerrusta kolme sarjaa) lisäksi tein kolme sarjaa vatsarutistuksia, joihin koetin oikein kunnolla keskittyä. Ei oo helppoo kun synnärin ohjeiden mukaan pitäisi keskittyä myös lantionpohjan lihaksiin yhtäaikaa...Lisäksi rutistelin kylkiä.

Siinpä se on sujahtanut ensimmäinen adventtisunnuntai!

Ja ne mitat!

• Vaaka, -1,2kg eli yksi kilo, ihan ok mutta kovasti tykkäisin sellaisesta isommasta pyrähdyksestä alaspäin...
• Vyötärö, -2cm

Moninaiset lauantaipuuhat ja paras hymynaama ever!

Söpösuloinenihanarakas!

Siis kai tänään on lauantai..? Päivät menevät joskus kiiressä sekaisin!
Tänään on taas puuhasteltu kaikenlaista, pääasiassa jouluista: on tehty piparitalo ja haettu kaupasta joulukalenterit kolmelle vanhimalle nasulle ja vähän koristeltu. Lisäksi on haettu "tonttujen tuomat" yllärit sellaiseen taskulliseen kalenteriin ja tehty 24 kappaletta numeroituja pipareita joulusukkaa varten (sukkaan kurkistetaan aina aamuisin, aattoon saakka, sukkalaulun jälkeen). Näyttäisi siis siltä, että seuraavat viikot lapset kehittävät kunnon sokerihumalan heti aamusta...

Tällä hetkellä liedellä kiehuvat luumut, joista tulee luumusoppaa huomenna aamupalaksi syötävän riisipuuron kaveriksi. Meillä on tapana aina adventtisunnuntaisin syödä riisipuuroa aamulla, se maistuu kaikille lapsille ja aamu alkaa mukavissa tunnelmissa.  Ja ihan pian, kahden tunnin päästä, avautuu jouluradio! Ihan mahtavaa! Jos jotakuta jouluhullua jouluinen radio-ohjelma kiinnostaa, niin täältäpä löytyvät taajuudet, klik!

Ei tämä päivä sentään ihan kokonaan ole mennyt jouluhupatusten kanssa! Sain käytyä hölkkäämässä 5,8 kilometrin mittaisen lenkin (hitaasti....), josta puolet piti kahlata lumessa. Lenkin aikana tajusin, että yksi asia jossa olen todella huono on lihashuolto. Siihen aion paneutua tässä lähipäivinä hieman ja kirjoittaa mihin johtopäätökseen asian suhteen tulen.  Olisi kuitenkin kiva ylläpitää myös liikkuvuutta, samalla kun treenaa muuten.

Huomenna olisi ajatuksena tehdä kevyt aamuaerobinen crossailemalla. Vaikka aamuaerobinen tyhjällä mahalla todellakin jakaa mielipiteet, niin itse tykkään tuollaisesta kevyestä hikoilusta ennen aamupalaa. Lisäksi tuntuu, että pienen aamutreenin jälkeen pysyy oikea syöminenkin koko päivän paremmin mielessä. Iltasella ajattelin sitten käydä tekemässä tasatyöntölenkin suksilla. Pertsan uraa siellä tuskin on, mutta ajattelin ihan keskivartalo - ja hartiatreenin kannalta käydä lykkäämässä ladulla. Toivottavasti tämä viime yön aikana satanut lumi nyt säilyy ja saa kaverikseen uutta lunta! Taas valkeata joulua...

Shoppailua toppiksessa ja kuusivarkaan strategia

Lenkkeilyn, salitreenin ja crossailun vuoksi lonkkani ovat olleet hieman kovilla ja päätin tänään lähteä kävelylle kera vauvan ja rattaiden. Yhdistin kävelylenkkiin vaippojenhakureissun ja siitä mieleeni juolahti, että kumpi onkaan isompi rötös: kauppakeskukseen raahautuminen tyylittömästi toppa-asussa vaiko joulukuusen rosvoaminen.

Ensinnäkin: toppapuku julkisella paikalla, muualla kuin ulkoilemassa, onko se mitenkään ok? Tämähän on meille suomalaisille kovin tyypillistä.  Pitäisikö ymmärtää lähteä asioimaan edes vähän tyylikkäämpänä, eikä tupsupipo viuhuen? Jos mukana on kärryissä nukkuva vauva, niin kai tämä menee enemmänkin käytännöllisyyden kuin tyylirikkeen piikkiin? Jalassa ei sentään ollut avokkaita, kuten tuulipuvun kanssa on tapana. Ei siis minulla, mutta monella. Mukana ei myöskään ollut samisasuista puolisoa, lieventävä asianhaara?

Ja entäpä se kuusivarkaus sitten, miten se juolahti mieleen? Noh, viimeistään tähän aikaan vuodesta huomaan itsessäni heräävän kriminaalin, joka suurimman osan vuotta on työnnettynä alitajunnan perukoille. Joulun lähetessä tämä paatunut rikollinen alkaa lenkillä ja autoillessa vaania himoitsevasti kaikkia sopivankokoisia ja hyvin muodostuneita kuusia. Aikeena vain kaataa ne ja kuskata kotia koristamaan. Hyviä kuusia on niin paljon! Entä jos kuusikauppiaalla ei ole yhtä hyvää? Saamme kaupan kamalimman ruppanan! Jospa yön pimeinä tunteina raahaan tuon kotiini ja väitän tulevani kuusikaupasta, jos joku sattuu näkemään? Uskooko tuota selitystä kukaan? Keskellä yötä...

Aaton aattona kriminaali taas vaikenee seuraavaa adventtiaikaa odottamaan: olohuoneessa on kaunis ja ihan luvallisesti kauppiaalta hankittu kuusi. Kuusistressi oli taas kerran turhaa. Loppu on onnellinen ja minusta ei vieläkään tullut hirveää kuusivarasta, huoh! Mutta kyllä kuusi on tärkeä asia, meinasin jopa kuvata tämän iltaisen kävelylenkkini varrella vastaan tulleet valioyksilöt, joita oli ainakin kymmenen!

Haittaisiko tuo nyt ketään, jos yhden nappaisin?

Vitsi. Just kidding. Kuusenne ovat turvassa.

Kinkut jumissa kohti joulua

Noin nättejä kuurankukkia oli pakkanen taiteillut joukkojenkuljetusvaununi tuulilasiin yöllä. Illalla vielä satoi vettä mutta yöllä oli pakastunut ja nyt näytti jo vähän paremmalta.

Päiväkävely pikkuihmisten kanssa saatiin tehdä aurinkoisessa säässä lähimetsässä. Pienin nukkui vaunuissaan, isommat juoksivat energiaansa hetkellisesti vähemmäksi pitkin poikin puskia ja hajottivat jääksi muuttuneita lätäköitä kepeillä ja hyppien. Toiseksi vanhin onnistui löytämään vielä sulan mutalammikon ja vauhtia ottaen hyppäsi siihen niin että roiskui. Tulipahan gore-texit testatuiksi!

Nythän ollaan vasta marraskuussa. Ei joulukuussa. Olen tietoinen asiasta. Mutta kun kaupoissa jo joulua availlaan ja minä olen niitä hulluja, joille joulunodotus noista karmean kaupallisuuden kiroista jostain syystä alkaa, niin kotiinkin on jo joulujuttuja nostettu esille. Päivisin kuunnellaan joululauluja. Pipareita ja torttuja on leivottu. Glögi maistuu myös. Call me crazy.

Kinkuille proaktiivista kyytiä

Liikuttu on toki muutenkin kuin lasten kanssa lumesta haaveilemassa! Eilen kävin salilla ja illan ohjelma oli hajanainen mutta uskoakseni tehokas, kinkkuosasto on hyvin jumissa ja sitä pitää tänään vetristellä crossaamalla.

Salilla eilen tein tällaista:

• 15 min alkuun crossailua lämmittelyksi ja samalla vaanin jalkaprässin vapautumista
• Jalkaprässi,  1 koordinaatiosarja ilman painoja, 1 sarja 70kg x 12, 3 sarjaa 100kg x 12, ensi kerralla menee jo 120kg!
• Pohjelaite levypainoin, 50 kg, 3x15
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg/puoli ja 3x12
• Kulmasoutu samoilla painoilla 3x12 molemmin puolin
• Hauiskääntö käsipainoilla, 9kg/puoli, 3x10
• Ojentaja, lämmittelysarja 25kg:lla 12 toistoa, sitten 3x12 35kg:lla

Salilla en asiakseni vakoile muita eivätkä muiden treenit millään lailla kuulu minulle, mutta jäin pohtimaan, voisiko salilla työntekijä/yrittäjä hieman ohjata selkeästi ensimmäistä kertaa salilla käyviä henkilöitä. Pienellä ohjauksellahan saattaisi jopa saada uuden vakioasiakkaan. Kyse olisi muutaman minuutin perusbriiffistä eikä mistään PT:n palveluista.  Olisi hyvä muistuttaa mm. lämmittelystä, siitä että kannattaa tehdä isot lihasryhmät alkuun (reidet, pakarat, lisää treenin tehokkuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuutena) ja etenkin olisi hyvä muistuttaa naisia, että lihakset eivät kasva liian isoiksi taikaiskusta, eli kunnon painot kehiin. Lihaksen kasvu vaatii kovasti työtä ja oikeanlaista ravintoa. Ei kipuu ei hyötyy, eikö niin? Hahaa.  Ja ne juoruilutauot olisi hyvä pitää minimissään.

On kurjaa nähdä, kuinka salille tullaan hyörimään neuvottomana. Itse en kehtaa kenellekään neuvoja mennä tarjoilemaan, asiantuntija kun EN ole. Mutta, muutama perusvinkki työntekijältä voisi tehdä salikäynnistä paljon mielekkäämmän ensikertalaiselle. Tai vaikka joku pieni A4-ohjelappunen...Pitänee ehdottaa asiaa, hyvän asiakaspalvelun nimissä! Lieköhän muilla saleilla tuollaista jo tarjollakin?

Kovin on friikit kuvat salitreenipostauksessa!

Sairaalamuistoja sieltä kauniimmasta päästä

Joululauluja kuunnellessani mieleen tuli googlata tämä videonpätkä, Kuorosota vuodelta 2010 jonka Suvi Teräsniska kuoroineen voitti. Lahjoitus tuli OYS:n osastolle 51, jolla meidänkin pientä tuolloin hoidettiin. Lahjoitus tuli silloin todella tarpeeseen ja sillä hankittiin kantasolunkeräyslaite, joka on jo päässyt auttamaan monia lapsia joilla esim. syöpä on uusiutunut.

Muistan tasan tarkalleen tuon tunnelman. Lauluhan kertoo toivosta ja taakse jääneestä pimeästä syksystä. Tuolloin ei itse vielä oikein uskaltanut toivoa, mutta syksyn syvä lohduttomuus oli asettumassa. Itkin silmät päästäni, aivan kuten kaikki hoitajat, lääkärit ja muut vanhemmat. Eikä tuota itkemättä katso vieläkään.

Me pääsimme pojan katsomaan kuoroa erityisluvalla, olimme oikeastaan infektioeristyksessä jo monetta päivää, mutta kun oireita ei lapsella ollut, niin hoitajat hakivat meidätkin tuonne muiden sekaan. Minun pieni potilaani on tämä videolla näkyvä suloinen pieni vauva tiikeripuvussa.

Klikkaa tästä, Kuorosota, Suvi Teräsniska ja kuoro laulamassa Tulkoon Joulua OYS:n os. 51, joulukuussa 2010!