Pitäisi keskittyä niihin positiiviisiin asioihin ja lopettaa nillittäminen, mutta nyt on niin, että stressiä tässä pukkaa: pakkolepo treeneistä aiheuttaa heti tunteen, että paikat vain plopsahtelee entisiin mittoihinsa. Plop. PLOP! Vaa'alla tätä ilmiötä en pystynyt todentamaan, se näytti siltä kuin pitikin. Mutta jospa vaikka huomenna pääsisi jo tekemään kevyen treenin. Toiveikkaana ajattelen, että pieni lepotauko kenties antaa treenille uudenlaista boostia ja hurauttaa aineenvaihduntaa isommille kierroksille. Tieteellistä taustaa toiveelleni ei ole, koetan vain olla optimisti.
Mussukat ja toiveikas kesämieli
Kevätpörriäiset ovat jo listanneet liudan asioita, joita haluavat tehdä jahka sairasteleminen loppuu ja kesä alkaa. Ilmeisesti kesä alkaa siis heti kun flunssa on selätetty. Sopii minulle! Mussukoiden listalla ovat mm:
- Torille syömään muikkuja ja munkkeja
- Ainolan puistoon leikkimään ja poimimaan omppuja
- Omaan puistoon
- Prinsessapyörällä ajamaan
- Nallekariin uimaan
- Kesämökille (talvella se on talvimökki)
- Korppooseen pitäisi päästä. Lapset tarkoittavat sillä Porvoota.
- Kirpparille ja mäkkärille, JÄTSKIÄ
- Kreikkaan pitäisi päästä myös.
Tulee aika kiireistä kun aletaan listaa tyhjentämään! Mutta kyllä tuosta väkisinkin tarttuu se toiveikas kesämieli, kun suunnitelmia laaditaan porukalla. Ja kun hetkeksi hidastaa omaa tahtiaan ja antaa vaikka keittiön luuutun odottaa sen puolikkaan tunnin, pääsee osalliseksi todella huikeista tarinoista ja aurinkoisesta elämänilosta. Lisäksi lapset ovat käteviä siinä mielessä, että ne tyhjentävät uskomattomalla tarkkuudella kaikki herkuksi luokiteltavat asiat pois kaapeista happanemasta. Pitävät nuppuset huolen äidin linjoista näin sairastellessanikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!