Loistava lokakuu

Ihana lokauinen päivä tarjosi eilen ihan hulppeat puitteet kevyelle palauttavalle liikunnalle kera nasujen. Nythän on nimittäin niin, että eilen oli neljäs kipeä päivä kyykytreenin jälkeen ja kaikki muu jaloille kohdistuva toiminta kuin rauhallinen kävely oli edelleen mission impossible. Tänään on viides kipeä päivä mutta sen verran vähemmän kipeä kuitenkin, että taidan juoksulenkkiä kokeilla. Söin pizzaa eilen, on juostava. Pizzan päällä olleet rucolat eivät varmaan olennaisesti ravintoarvoja kohota tai lihottavuutta vähennä? Tai edes katkaraputäyte? Eli lenkkiä tämä tietää, ei auta muu.

Tässä olen puntaroinut, sekä itseäni että ajatusta siitä mitä treeniltä haluan, jo jokusen viikon. Aikalailla alan varmistua siitä, että kuntosali yhdistettynä reippaaseen aerobiseen treeniin on minun juttuni: haluan pystyä juoksemaan koska saan siitä huikeita onnistumisen elämyksiä ja toisaalta haluan edelleen muodokkaat käsivarret sekä olat. Koska en juokse pikamatkoja, valtaisilla pakaroilla ei ole minulle suurtakaan toiminnallista hyötyä ja tämähän taas tarkoittaa sitä, että alakropan treenin periaatteita pitää laittaa uusiksi. Aikomuksenani on nyt lähipäiven aikana perehtyä kunnolla juoksijan lihastreeniin ja jahka viisastun edes hiukan, kirjoitan siitä teillekin.

Jos nyt otetaan faktat pöytään, ei tästä emännästä fitness-kissaa saa enkä oikein edes halua siihenkään muottiin. Kaikki se ruokavaliohässäkkä ja muu - kö ei jaksa! Juokseminen on siinä mielessä armeliasta puuhaa, ettei jokaista hiilaria tarvitse punnita, sopii paremmin minulle. On helpompaa noudattaa sellaista turvallista keskitietä. Lisäksi, tapahtumat ja kisat tuovat hirveästi mielekkyyttä treeniin. On kuitenkin vähän toista startata puolikkaalle maratonille kera muiden kuntojuoksijoiden ja kisata itseään vastaan kuin kivuta pikkubiksuissa kaiken kansan töllisteltäväksi. Jälkimmäinen ei kyllä ole ollut koskaan ideanakaan, mutta kun haetaan motivaatiotekijöitä, juoksijan osa on helpompi: ilo siitä että numerolappu on rinnassa, että on uskaltanut, kropassa kihelmöivä lähtöjännitys. Kun lähtölaukaus pamahtaa on hienoa startata hymyn kera matkaan. Kyllä se hymy siitä sitten hyytyy. Hahaa. Ja se maalifiilis, se koukuttaa. Varoitan kaikkia! Anna puolimaratonille pikkuvarvas ja se vie molemmat jalat.

Ajattelisin myös, että on terveydellisempää teettää kropalla sekä lihasvoimaa kasvattavaa treeniä, että sydäntä ja keuhkoja rasittavaa aerobista. Fiksumpi voi kumota tai vahvistaa tuon ajatuksen. Kuten monta kertaa olen todennyt, tässä blogissa mennään perstuntumalla eikä jaeta asiantuntijan ohjeita.

Oma fokus on löytynyt, motivaatio alkaa olla kuosissa ja tavoitteet selvänä mielessä. Tänä vuonna vielä ne kolme leuanvetoa ja ensi vuonna puolikas maraton alle kahden tunnin.

Elämä on aikas ihanaa!

Date night ja viikonloppua kuvina

Pitkästä aikaa meillä oli mahdollisuus armaan puolisoni kanssa viettää ns. date night, kun saimme kaikki nasut hetkeksi hoitoon. Tai isoimmat olivat vallan yön yli, vauva vain sen aikaa että ehdittiin hyvään ravintolaan syömään. Se riittikin tällä kertaa, oli huippua olla hetki ihan kahdestaan ja istua syömässä herkullista ruokaa alkuruoasta jälkkäriin, kaikessa rauhassa. Ravintola Istanbul Oulussa tarjoilee todella laadukasta ja herkullista turkkilaista ruokaa, suosittelen kokeilemaan!

Ällöä

Isommat muksut olivat siis mummolassa yötä ja tänään aamupäivällä meillä oli vielä mainiosti aikaa lähteä kaupungille kävelylle pienimmäisen kanssa. Lasten kanssa matka käy liki aina Ainolan puiston leikkipaikalle, nytkin sinne meinattiin joutua kunnes tajuttiin että ei oikeastaan tarvitse. Kässehdittiin rauhassa pitkin poikin, juotiin jäälatet terassilla ja minä napsin kuvia, vauveli kälätti iloisena rattaissa.

 

Oulussa taidemuseossa on 31.8. saakka Age of the Dinosaur -näyttely, jossa on ihan aidon kokoisia ja liikkuvia dinoja, fossiileja ja muuta aiheeseen liittyvää. Meillä on tarkoitus ainakin vanhimpien lasten kanssa tuolla piipahtaa, liput ovat hintavat, 15 euroa, ja sitä summaa ei huvita maksaa kauhusta tärisevästä pikkutytöstä...

Liikuttu tänä viikonloppuna on myös: perjantaina tein salilla mave-selkä-hauis -treenin, sujui hyvin ja sain maveen viimein lisättyä painoa (nyt 60kg) kun tajusin, että vaihtamalla vasemman käden otteen toisin päin saan tangon paljon paremmin käpäliini. Olisihan tuota voinut koettaa aikaisemminkin...

Lauantaina oli taas tarkoitus mennä salille, mutta treffihuumassa piti hankkia uusi mekko ja paita eikä aikaa enää riittänyt salille saakka. Tein kotona kuntopiirin: lämmittelyä (hyppyä, nyrkkeilyä jnejne), Sumokyykkyjä, punnerruksia miesten tapaan (miksi miesten, kyllähän naistekin noin punnertaa, jopa minä saan 3x8....) + polvet maassa kun miesten ei enää sujunut, ojentajat, olat ja vatsat. Tänään on vuorossa sitten juoksulenkki. Sivulla kuvat treenilookista, etureisi sieltä melkin jo erottuukin ja treffimekosta. Tämän enempää asukuvia en tule laittamaan kun tyylitajua en omaa ja todella harvoin joudun miettimään muuta kuin treenivaatteita...

Kohti uutta viikkoa, uusia treeneja ja lähestyvää lomaa!

Retkeilyä ja röhkintää

Tällä viikolla ei ole paljon treenattu, tunnustus heti alkuun. Kesäflunssa jatkuu erittäin kiusallisena, eilen olin yskiä keuhkoni pihalle ja siitä päättelin että sunnuntainen juoksulenkki on syytä vaihtaa kävelyksi. Salille en myöskään ole päässyt. Olo on siis hieman samankaltainen kuin tuolla villisialla tuossa. Yhtä röhnätystä ja röhkimistä on elämä. Hyvänä päivänä jaksaa kyljelleen paisteeseen asettua ja antautua itikoiden pistettäväksi.

No sinne Ranuan eläinpuistoon kuitenkin suunnitelman mukaan päästiin! Sehän oli vallan mainio paikka ja voin kyllä suositella perheille vaikka viikonloppukohteeksikin: ihan eläintarhan vieressä on GuloGulo-lomakylä,  nimi tarkoittaa ahmaa, joka on ihkauusi ja mökit todella hyvätasoisia. Sinne vaan kaikki innokkaat, vaikkas hilla-aikaan!

Itse eläintarhan puolellakin on mukavasti tekemistä, tietenkin ne eläimet ja hauska reitti siellä tarhassa, mutta myös monipuoliset leikkialueet ja tietenkin sokerina pohjalla: Fazerin tehtaanmyymälä. Vieressä, ihan lähellä, Arlan meijerimyymälä. Herkkuja kaikkialla! Eläintarhan puolella toimivassa ravintolassa saa kuulema kelvollista ruokaa, mutta eväitäkin kannattaa harkita: pitkin puistoa on grillikatoksia joissa voi tehdä haluamiaan gourmet-herkkuja. Lapsia taas on helppo kärrätä joko tarjolla olevilla rattailla ja tuplarattailla. Isompi lauma - kuten meidän - kulkee perässä vedettävässä vaunussa, mutta ihan rapakuntoisen ei kannata tuohon hommaan ryhtyä: puistossa on paljon nousuja ja esim. 60 kiloa lapsia alkaa tuntua reisissä aika nopsaan.

Lauantaina puistossa oli esiintymässä myös Pikku Kakkosesta monille äideille, isille ja lapsille tuttu Simo Aalto ja Kirsti-vaimonsa avusti tyylikkäästi. Meidän nasujen nauruhermoja, kuten aikuistenkin ja ihan laajemmalla otannalla, temput kutittelivat varsin onnistuneesti. Taikashown jälkeen ajeltiin mikroautoilla, leikittiin satumetsässä ja sitten suunnattiin eläimiä katsomaan. Suosittelen päinvastaista järjestystä muille: Lapset olivat sitä mieltä että huuhkaja oli vähän laimea kaiken muun jälkeen ja jääkarhukin elähdytti suhteellisen kevyesti. Mutta aikuiset kyllä sitten jaksoivat innostua myös faunasta.

Lyhyesti: oli kivaa. Menkää muutkin!