Vauvan plussat ja äidin miinukset

No niin, nyt on taas viikko vierähtänyt edellisestä mittauspäivästä ja voin kertoa että kiloja on viikossa lähtenyt toiset 1,5kg. Eli sokerittoman tammikuun alusta yhteensä 3 kiloa, ihan hyvin! Näin nopeaa pudotusta tuskin kauan jatkuu, eikä se itsetarkoitus olekaan. Tärkeintä on löytää tasapaino energian saannin, sen kulutuksen ja elämisen mielekkyyden välille. Mielekkyydellä tarkoitan sitä, että ihan kaikkina päivinä ei ehkä halua ihan niin terveellisesti, esim. juhlissa pitää voida ja saakin syödä arkiruokalistan ulkopuolelta.

Arkiruokalista on aika hyvä sana mielestäni, vastakohta on sitten juhlaruokalista. Ne herkut joita ennen syötiin vain erityistilanteessa ja juhlissa, esim. viinit ja juustot, ovat ujuttautuneet monen arki-iltoja ilostuttamaan, yltäkylläisesti kun ovat saatavilla. Tuikitavallinen ja terveellinen kotiruoka on tylsää ja aikaa kokkailuun tuntuu riittävän iltaisin, joten miksipä sitä söisi jotain tylsää? No vaikka siksi, että monet juhlaherkut (juustot, suklaat, konjakit sun muut, paksut pihvit, roskaruoka kuten sipsit, popparit ja karkit) sisältävät hirveästi turhaa energiaa joka kertyy äkkiä uimarenkaaksi vyötärölle. Lisäksi katoaa idea, jos niitä syö päivittäin. Ravintolaruoka, myös muualla kuin mäkkärillä, on usein runsasenergistä ja ulkona syödessään pitää olla tarkkana. Kanafile voi olla hyvä, mutta parmesankuorrutettuna asia muuttuu jo kovasti. Leivityksistä nyt puhumattakaan...tai liian isot pasta-annokset!

Linjauksena itselleni on siis se, että erityistilanteissa (joihin ei kuulu väsymys, ketutus ja viikonloppu muuten vain) voi herkkuja syödä hyvällä omalla tunnolla, mutta muulloin pitää keskittyä hyviin, tavallisiin ja monipuolisiin arkiruokiin. Myös kukkaro kiittää!

Ja sen päätähden mittoja!

Ihana tupsutukkainen vauvelini kävi eilen kolmen kuukauden neuvolassa. Pituutta neidille saatiin vähän vajaat 63cm ja painoa 6180g. Painon ja pituuden suhde on tasoittunut, kasvu lähenee keskikäppyröitä, mutta vielä äidinmaito tuntuu riittävän. Olin siitä hieman huolissani, vauva nimittäin pulauttelee todella paljon. Ryhdyin tietenkin seuraamaan pissavaippoja ja kun niitä riittää vaihdettavaksi ihan tiuhaan niin totesin, että vauva ainakin saa riittävästi nestettä ja poskethan ovat ihanan pyöreät edelleen, reisimakkarat paikoillaan.

Vauva seuraa lelua katseellaan jonkin matkaa ja kannattelee komeasti niskojaan, hymyilee ja jokeltelee. Kaikki kunnossa siltäkin osin. Eilen saimme myös ensimmäisen perusrokotesetin, ensimmäinen rota-pläjäys tuli kyllä jo kahden kuukauden iässä normaalin ohjelman mukaan. Pistettävistä rokotteista tuli tietenkin hirmuinen itku joka laantui pian maitotokan äärellä. Pientä lämpöä nousi illalla, mutta sehän kuuluu asiaan ja on yksinkertaistettuna osa rokotteen antaman suojan rakennusmekanismia. Voimakkaat reaktiot rokotteisiin ovat mahdolliisia, mutta hyvin harvinaisia ja ainahan vauvelin vointia pitää muutenkin seurailla. Yön meidän mussukka nukkui rauhallisesti ja isompia pahkoja rokotuskohtiin ei noussut. Kaikki hyvin silläkin saralla!

Meidän kolmikuinen:

• Pisimmät yhtenäiset yöunet n. 7h
• Jokeltaa ja nauraa ääneen
• Hymyilee ja ottaa kontaktia
• Seuraa lelua jonkin matkaa, ei välttämättä käännä päätä
• Kannattelee niskojaan mahallaan
• Varhaisheijasteet liki sammuneet
• On hirveän ihana, suloinen, söpö ja hauska