Ajattelin ilmoittautua mukaan Sotshin kisajoukkueeseen kun Endomondon mukaan olen kertakaikkiaan jäätävässä iskussa, liki 40km/h paras nopeus lenkillä. Ja kausi ihan alussa! Jouduin kuitenkin myöntämään, että nuo huippunopeudet kellotettiin vasta kun olin siirtynyt suksista autoon ja unohtanut laittaa Endomondon kiinni.
Tänään sitten piipahdin salilla tekemässä olka-rinta -päivän ja se näytti tältä:
- Crossailua alkuun 10 minuuttia
- Kahvakuulalla heilautusta kyykystä yläasentoon, 12 kg, 4x12
- Vinopenkki käsipainoin, 12,5kg, 3x10
- PecDec 20kg, 3x15
- Pystypunnerrus käsipainoin, 7kg, 3x10
- Vipusupersarja, etuvipunosto ja se kyynärpäät kyljissä navan kohdalta käsipainot sivuille /auki kääntäen, etuvipu 6kg, jälkimmäinen 8kg, 10 etuvipua+12 kääntöä, kolme sarjaa
- Ojentajat taljalla, 35 kiloa, 3x15
Sokerittomuudesta
Sokeritonta tammikuuta tässä on nyt vietetty jo jokunen päivä ja ihan hyvin menee. Herkkuja, ainakaan sokerisia, ei tee mieli. On varsin helppo jättää sellaiset syömättä vaikka muut söisivätkin. Esimerkiksi rakas aviomieheni tuhosi tässä eräs ilta rasiallisen ihania konvehteja leffaa katsellessamme. Uhrautui raasu, etteivät herkut huutelisi korviini. Minä kuorin appelsiinin, oli sekin ihan hyvää... Oma olo oli hyvä, koska en ainakaan sabotoinut itse itselleni asettamia tavoitteita!
Noh, tänään oli uusi tahdonlujuutta mittaava testi: vanhimman lapsemme kaverin synttärit. Tämän kaverin äiti on huikean taitava leipuri ja tekee todella upeita kakkuja. Tyydyin ihailemaan Mario-kakkua päällisin puolin ja totesin, että noin upeaa kakkua tuskin raaskisi edes syödä. Selvisin kutsuista sokeritta ja mieli on taas parempi: ajattelen, että osaan tehdä entistä paremmin valintoja jotka ovat minulle hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!