Painonhallintaa ja mielenmalttia

Painoasioista en ole paljon jaaritellut viime aikoina. Johtuu siitä, ettei siitä ole ollut mainittavasti sanottavaa: paino on pysynyt ns. kipurajan (75kg) alapuolella jo pitkän aikaa ja fanaattisesti en ole sitä sitten enää edes yrittänyt pudottaakaan. Minulla on jo vähän lihasta ja olen sentäs 35-vuotias neljän lapsen äiti, ei minun travitse ihan sinne mallilukemiin mennä. Enkä edes haluaisi, tykkään noista lihaksista kuitenkin ja koetan saada niitä hieman vielä lisää.

Ruokailusta sen verran, etten sitäkään kovin tarkkaan vahtaa. Syön normaalin aamupalan, pari palaa leipää ja yleensä rahkaa mehukeitolla, joskus viikonloppuisin saattaa livahtaa munakastakin ja oikein kun juhlatunnelmaan yltyy niin joku pikkuherkkukin. Päivällä syön samaa kuin muukin perhe (tavallista kotiruokaa), illalla ihan päivän treeneistä riippuen sitten, yleensä kuitenkin jotain hedelmää ja rahkaa, joskus porkkanadippiä ja pitkän lenkin jälkeen ihan reilusti iltapuuroa tai sämpylää. Vihanneksia ja marjoja voisi syödä enemmän, maitoa en juo vieläkään paitsi joskus kun sekoittelen palkkarin siihen. Hyi minua.

Näillä konsteilla paino on pysynyt hallinnassa jo pidempään, edes kesähelteet jätskeineen eivät ole aiheuttaneet nousua. Alan olla toiveikas, josko olisin oppinut elämään ihmisiksi? Varovainen täytyy olla, joskus mieleen livahtaa ajatus että päivällisen skippaamalla voi iltasella huoletta syödä suolapähkinöitä. Sehän ei tietenkään ole oikea ratkaisu. Eli edelleen, opetellaan.

Entäpä muut tavoitteet?

ExtremeRun oli ja meni, sehän oli tavoitteena ja kivaa siellä oli. Ensi vuona juoksen kovemman ajan ja koetan selvitä esteistä nopeampaa. Yksi tavoite selätetty, uusi asetettu.

Maidon juomisen opetteleminen oli tavoitteena (kurkkaa tavoite-lehdykkä) ja se ei suju. Huolettomampaa asennetta olen oppinut ja ajoittain hoksaan etten stressaa oikeastaan mistään. Se on ihana tunne. Leuanveto x 3 on tavoitteena ja vielä ei mene yhtäkään puhdasta. Kunhan ei vuosi loppuisi kesken... Kovaa treeniä, kyllä se sieltä!

Uusi tavoite on sitten tämä puolimaraton jolle starttaan 20.9. Tavoitteena on selvitä matkasta juosten, ajalla ei ole niin väliä. Eilen juoksin 10km 1h3min suhteellisen rennosti, mutta ei tällä vauhdilla ja kunnolla kahta tuntia puolikkaalla aliteta. Helsinki City Runissa sitä voisi jo yrittää, armaan aviomiehen kanssa suunnittelimme, että lähtisimme sinne yhdessä. Se on sitten ensi toukokuussa se! Katsotaan, katsotaan.

Suunnan muutos

Heippatirallaa! Nyt on tulossa reeneihin kevyt suunnan muutos seuraaviksi viikoiksi. Nimittäin nythän on niin, pikkuveljeni sanoin, että jäin maalifiiliskoukkuun kerrasta ja sitä pitää saada lisää. Maali on kuulema siitä kumma juttu, että sinne tahtoo aina uudestaan. Maalifiilistä irtoaa tapahtumista, kuten Kiimingin maratonista syyskuun 20. päivä jonne lähden kokeilemaan puolikkaalle (21km) kuntoani. Isä ja tuo triathlon-hullu velipoika lähtevät myös. Meillä tykätää liikkua. On aina tykätty, kiitos vanhemmat! Love.

Isä ja veli ovat maalissa vähintään tuntia ennen minua, oma tavoitteeni on päästä sinne maaliin.

Mitä tämä treenimielessä sitten meinaa?

• Salia treenejä max. 2/vko
• Jalkatreeneihin kevennystä, juoksutuntuma ei saa kärsiä
• Lisää lenkkiä, ainakin 3 viikkoon. Palauttavaa lyhyttä, pitkää/keskipitkää tasavauhtista, terävä veto/mäkitreeni pari kertaa ennen tapahtumaa ja kertaallen 20km ennen tapahtumaa.
• Salilla keskitytään enemmän yläkroppaan

Ja mitä tämä ruoan suhteen meinaa?

• Kulutus kasvaa juoksun myötä, on syötävä hyvin ja tarpeeksi
• Protsku on tärkeää mutta juoksijan pitää panostaa laadukkaisiin pitkiin hiilareihin
• Käytännössä nykyiseen muutoksena tarkastellaan pastan määrää, ruisleipää (jälkiuunipalat, nam!), täysjyväviljoista lisäkkeet ruoalle jne. Sokerillahan ei pitkälle pötkitä.
• Veden juontiin pitää kiinnittää huomiota entistä enemmän. Kelit ovat edelleen tosi lämpimät, jos aikoo treenata, ei saa kuivua. Siksi pitää jatkuvalla syötöllä huolehtia nestetasapainosta.

Mitä muuten olisi hyvä miettiä?

• Uudet juoksuliivit, check! Koko pieneni 75C:n! Suurimmillaan ollut EE... 
• Juoksuhousut, hiertämättömät
• Pese lenkkarit kilosta hiekkaa...
• Jonkinasteinen lihashuolto olisi hyvä ottaa mukaan ja koettaa välttyä penikkataudilta
• Fokus, fokus, fokus. Muista mitä teet ja miksi, aikaa on vain 5 tehokasta treeniviikkoa, pohja on hyvin onneksi hallussa.
• Aikatavoite antaa mielekkyyttä tekemiseen. Vaikka sitä virallista tavoitetta ei olekaan, olisi kiva alittaa tai ei ainakaan pahasti ylittää 2 tuntia. Nyt juoksen n. 6,30/km vauhtia eli kirittävää on. Luotan, että numerolappu rinnassa pistää ylimääräiset tarvittavat kierrokset käyntiin...

Mutta näillä vinkeillä kohti puolimaratonia, elämän ekaa sellaista. Sen jälkeen voi keskittyä enemmän pakaran kasvattamiseen!

Vauvan plussat ja äidin miinukset

No niin, nyt on taas viikko vierähtänyt edellisestä mittauspäivästä ja voin kertoa että kiloja on viikossa lähtenyt toiset 1,5kg. Eli sokerittoman tammikuun alusta yhteensä 3 kiloa, ihan hyvin! Näin nopeaa pudotusta tuskin kauan jatkuu, eikä se itsetarkoitus olekaan. Tärkeintä on löytää tasapaino energian saannin, sen kulutuksen ja elämisen mielekkyyden välille. Mielekkyydellä tarkoitan sitä, että ihan kaikkina päivinä ei ehkä halua ihan niin terveellisesti, esim. juhlissa pitää voida ja saakin syödä arkiruokalistan ulkopuolelta.

Arkiruokalista on aika hyvä sana mielestäni, vastakohta on sitten juhlaruokalista. Ne herkut joita ennen syötiin vain erityistilanteessa ja juhlissa, esim. viinit ja juustot, ovat ujuttautuneet monen arki-iltoja ilostuttamaan, yltäkylläisesti kun ovat saatavilla. Tuikitavallinen ja terveellinen kotiruoka on tylsää ja aikaa kokkailuun tuntuu riittävän iltaisin, joten miksipä sitä söisi jotain tylsää? No vaikka siksi, että monet juhlaherkut (juustot, suklaat, konjakit sun muut, paksut pihvit, roskaruoka kuten sipsit, popparit ja karkit) sisältävät hirveästi turhaa energiaa joka kertyy äkkiä uimarenkaaksi vyötärölle. Lisäksi katoaa idea, jos niitä syö päivittäin. Ravintolaruoka, myös muualla kuin mäkkärillä, on usein runsasenergistä ja ulkona syödessään pitää olla tarkkana. Kanafile voi olla hyvä, mutta parmesankuorrutettuna asia muuttuu jo kovasti. Leivityksistä nyt puhumattakaan...tai liian isot pasta-annokset!

Linjauksena itselleni on siis se, että erityistilanteissa (joihin ei kuulu väsymys, ketutus ja viikonloppu muuten vain) voi herkkuja syödä hyvällä omalla tunnolla, mutta muulloin pitää keskittyä hyviin, tavallisiin ja monipuolisiin arkiruokiin. Myös kukkaro kiittää!

Ja sen päätähden mittoja!

Ihana tupsutukkainen vauvelini kävi eilen kolmen kuukauden neuvolassa. Pituutta neidille saatiin vähän vajaat 63cm ja painoa 6180g. Painon ja pituuden suhde on tasoittunut, kasvu lähenee keskikäppyröitä, mutta vielä äidinmaito tuntuu riittävän. Olin siitä hieman huolissani, vauva nimittäin pulauttelee todella paljon. Ryhdyin tietenkin seuraamaan pissavaippoja ja kun niitä riittää vaihdettavaksi ihan tiuhaan niin totesin, että vauva ainakin saa riittävästi nestettä ja poskethan ovat ihanan pyöreät edelleen, reisimakkarat paikoillaan.

Vauva seuraa lelua katseellaan jonkin matkaa ja kannattelee komeasti niskojaan, hymyilee ja jokeltelee. Kaikki kunnossa siltäkin osin. Eilen saimme myös ensimmäisen perusrokotesetin, ensimmäinen rota-pläjäys tuli kyllä jo kahden kuukauden iässä normaalin ohjelman mukaan. Pistettävistä rokotteista tuli tietenkin hirmuinen itku joka laantui pian maitotokan äärellä. Pientä lämpöä nousi illalla, mutta sehän kuuluu asiaan ja on yksinkertaistettuna osa rokotteen antaman suojan rakennusmekanismia. Voimakkaat reaktiot rokotteisiin ovat mahdolliisia, mutta hyvin harvinaisia ja ainahan vauvelin vointia pitää muutenkin seurailla. Yön meidän mussukka nukkui rauhallisesti ja isompia pahkoja rokotuskohtiin ei noussut. Kaikki hyvin silläkin saralla!

Meidän kolmikuinen:

• Pisimmät yhtenäiset yöunet n. 7h
• Jokeltaa ja nauraa ääneen
• Hymyilee ja ottaa kontaktia
• Seuraa lelua jonkin matkaa, ei välttämättä käännä päätä
• Kannattelee niskojaan mahallaan
• Varhaisheijasteet liki sammuneet
• On hirveän ihana, suloinen, söpö ja hauska