Paino laskee kun niitä nostaa

Eli taas on viikko vierähtänyt ja sokeriton tammikuukin vetelee viimeisiään. Sokerittomuutta on kyllä kestänyt hyvin, joulua lukuunottamatta olen ollut vähillä sokeriherkuille muutenkin. Tänään viimeksi taidettiin uutisoida sokerin addiktoivasta vaikutuksesta ja omasta kokemuksesta uskallan kyllä sanoa, että makeat mieliteot häviävät aikanaan kun makeaa ei syö. Sokeririippuvuudessa on paljon samankaltaista kuin huumeriippuvuudessa, vieroitusoireita myöten (klik!).

Edelleenkin jätän sen takaportin että hyvällä syyllä, hyvässä seurassa ja järkevällä tavalla saatan karkkiakin syödä, joskus. Kunhan ei tavaksi ota. Maailma on pullollaan hyviä ja terveellisempiä herkkuja, pomelo maistuu edelleen kunhan sattuu superyksilö kohdalle ja porkkanat ranch-dipillä ovat sikahyviä. Eikä iske morkkiskaan kun noita syö. Kesä ja mansikat... Maalaisjärjellä pärjää pitkälle ja syömisen tulee olla myös iloinen asia, ei pelkästään tankkaamista. Hyvälle ruualle ja herkuille on tilaa järkevässä ja terveellisessäkin ruokavaliossa. Kaikkea,  kohtuudella.

Ja ne viikon lukemat sitten:

• Vaaka näytti tänään aamulla tasa kilon vähemmän kuin viikko sitten, hyvähyvä.
• Vyötärönympärys on kutistunut yhdellä vaivaisella sentillä, mutta ruumiinrakenteeni ajatellen sekin on ok. Vyötärö kun on se kapein kohta muutenkin, hartiat ja lantio kutakuinkin samalla leveydellä.

Väittäisin, että iso osa painonpudotuksesta johtuu vilkastuneesta aineenvaihdunnasta ja siitä minimaalisesta lihaskasvusta jota salitreeni on aiheuttanut. Imetystäkään en voi sulkea pois, mutta aikaisemmat imetykset eivät ole painoon vaikuttaneet. Se mikä nyt on toisin on tavoitteellinen liikkuminen ja järjen käyttö ruoan suhteen. Ei siinä ihmedieteillä ja kaalisopilla ole tilaa. 

No niin, tällä tsempillä taas viikko eteenpäin. Voisin ottaa projektisi hieman kuvailla aterioita ja laskeskella ravintoainepitoisuuksia, jos jotakuta kiinnostaa!