Pikkuneidin ensimmäinen kuukausi

Tänään tuli pikkubeiben ensimmäinen kuukausi täyteen, sitä juhlittiin asiaankuuluvasti pidemmällä reissulla maitobaarin puolelle...Reissu alkoi jo aamuyöllä ja on jatkunut kiitettävästi koko päivän!
Mitä vauvan ensimmäiseen kuukauteen onkaan mahtunut?

• Paljon uusia tuttavuuksia, mummit ja pappa, kummit ja muut tädit sekä sedät - oman perheen lisäksi!
• Ainakin yksi kunnon hymy ja paljon tarkkailua
• Nuha ja paljon keittosuolatippoja
• Masuvaivoja ja lukematon määrä kakkavaippoja
• Ulkoilua rattaiden lämmössä, autuaan tietämättömänä ympäristön tapahtumista
• Paljon, paljon maitoa ja sylissä oloa
• Kylvyssä käyntiä 
• Vähän shoppailua äidin mukana

Ihana!

Hurjan nopeasti on ensimmäinen kuukausi hurahtanut. Ei kai tämä pikkuvauva-aika kohta jo lopu? Kun vauva nostaa päätään masullaan ollessaan, on hän kuulema virallisesti vauva ja entinen vastasyntynyt, kertoi neuvolalääkärimme. Kai meidän pieni on vielä edes vähän vastasyntynyt, vaikka koettaakiin kovasti niskojaan kannatella, eihän sillä ressulla ole nimeäkään vielä! Nimiasia hoituu muuten Itsenäisyyspäivänä. Huomenna menemme aamulla neuvolaan ja saamme pikkuneidin viimeisismmät mitat, ne on tosiaan haska kuulla.

Sisarukset ovat kuukauden aikana ottaneet vauvan hyvin vastaan, ihan niin kuin alussa näyttikin. Hoitavat mielellään, silittelevät varovasti tai vain katselevat, kun vauva koettaa tiirailla tuoreilla silmillään isosisaruksia. Kovasti odottavat, että vauva oppii tarttumaan leluihin. Me vanhemmat taas olemme tehneet tuttavuutta uuden rakkaan pikkuihmisen kanssa ja ihan omanlaisensa tämäkin on. Vaikka pesueemme onkin suhteellisen iso, ei löydy kahta samanlaista. Hienoa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän pienen neidin kanssa. Isommat sisarukset ovat varsin.. hmm...Virikkeellisiä? Reippaita? Oma-aloitteisia? Touhukkaita? Impulsiivisia?  Energisiä? Itsepäisiä?Tai kaikkea noita ja paljon muuta!

Jottei totuus unohtuisi

Eli ne päivän liikkumisethan pitää toki muistaa kirjailla! Eilen kävin lykkäämässä rengasvikaisia rattaita hieman reilut  viisi kilometriä, kävellen. Vauva nukkui matkan tyytyväisenä välittämättä rengasrikosta...Kävi hyvin palauttavasta lenkistä.  

Tänään väänsin ruuvia hiukan kireämälle ja kävin hölkkäämässä 6,2 km taas hyvin, hyvin hitaasti. Johtuneeko vielä raskaudesta, mutta lonkissa tuntuu hieman jäykkyyttä ja kipua lenkin jälkeen ja aikanakin. Voi johtua salitreenistäkin...Mutta pari päivää aion nyt vain kävellä ja kenties crosstraineroida. Ei ole mitään järkeä rikkoa paikkoja tässä vaiheessa, jää kyllä tavoitteet saavuttamatta ihan taatusti jos joutuu pidempään lepoon. Järki käteen liikkunnan kanssakin!