maanantai 26. lokakuuta 2015

Oi ihana lokakuu!





No ei ehkä ihan mutta onhan tämä huippua, sopiva lämpötila juosta ja aivan ihana auringonpaiste.

Tänään juoksin 12km metsässä ja pyörätiellä, keskisyke asettui tuonne 148 lyönnin tuntumaan ja vauhti vaihteli 6.30-8/9min/km, kun esim. noilla pitkospuilla hädin tuskin uskalsi ottaa hölkkäaskelia. Ehkä olisi tarpeen hankkia polkujuoksuun omat popot?

Mutta noista sykkeistä, epäilen että tasaisella vauhti oli 1,5 tunnin lenkiksi liian kovaa (osa ajasta meni sitten konttausvauhdilla mättäillä...) tai että eiliseltä iltakympiltä palautuminen oli ihan vaiheessa. Sykkeet olivat korkealla ison osan matkasta mutten viitsinyt hiljennelläkään kun oli kiva kipittää. Toisaalta, krooniseksi päässyt stressi varmaan vielä kummittelee kehossa ja se näkyy lyöntitiheydessä. Nyt pitäisi olla itse todella tarkkana ja pitää sykkeet matalalla, vaikka ihan kävellen.

Perämoottori

Niin ihmeellistä kuin se onkin, olen viimein löytänyt hanuristani moottorin juoksuun.  Huomaan, että lantion asento on parantunut, ankkapylly on jäänyt unohduksiin ja pakaroiden tehdessä työtä matka maistuu paljon paremmalta.  Nyt kun saan vielä selän yläosan auki ja kyljet rennoiksi, niin happi alkaa virrata ihan eri tavalla. Tätähän työstettiin keväällä fysioterapeutin kanssa, lue lisää raskausarpi-jutusta... Joo, on ne mahtavat.

Askel kerrallaan, ongelma kerrallaan, päivä ja lenkki kerrallaan. Siitä se lähtee ja enempään ei paljon pysty.

Aurinkoa!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikon varrelta

Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kuin edellisellä, välillä on väsyttänyt tolkuttomasti ja ollut vähän matala mieli muutenkin, välillä on ollut todella kivaa. Tiistaina kävin 19,7 km lenkin hitaasti n. 7 min. kilometrivaihdilla köpötellen ja koko lenkki tuntui hyvältä, ilman nestettä tai muutakaan tankkausta. Ei tullut sitä uupumusta, joka kahdella viimeisellä puolikkaalla on vaaninut 15 km jälkeen. Torstaina piipahdimme päiväreisulle Ikeaan ystävän kanssa ja se oli yksi ehdoton viikon kohokohta. Eilen ostin uuden välipaidan juoksutakin alle ja tänään pääsen testaamaan sitä kaverin kanssa pk-lenkillä. Paita on pinkki. Kuinkas muuten?

Jooga

Minulla on aika paljon ongelmia yläselän kanssa, lääkäri totesi että se on ns. lankkumallia, liian suora. Tästä syystä, ja rönöttämisestä johtuen, mun yläselkä on aika jumissa, etenkin vasen siipilihas kipuilee lähellä kainaloa ja suorastaan tuntee, kuinka se estää vetämästä syvään henkeä. Ajattelin, että jooga voisi olla hyvä harjoitusmuoto minulle: saisin rauhoitettua mieltä samalla kun pääsisin työstämään rangan liikkuvuutta ja lantion alueen jäykkyyksiä.

Ajattelin, että Youtube-tutoriaalit ovat varmaa ihan perushyvä tapa tutustua lajiin, jos samalla koetan isosta peilistä seurata asentoa ja kuunella tarkkaan ohjeita. Nyt olen kolme tuntia tällä tavalla tehnyt ja on kyllä löytynyt juuri tuolta yläselästä meheviä jumeja ja niille hyviä liikkeitä ja asentoja. Kyllä tämä tästä, mobilisatiorullan kun vielä saisi hankituksi, ehkä pukki tuo.

Sitten voisi etsitä paikan, jossa pääsisi ihan oikeasti ohjatusti joogaamaan, juoksutreenien välillä.

Hyvää sunnuntaita!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kuinka lujaa?

Harjoitusvauhdit on mielenkiintoinen asia, ja tärkeä. Harjoitukset on tehtävä kukin kyseiselle harjoitukselle mielekkäällä tavalla, jotta haluttu tulos saavutetaan. Ei liian lujaa, ei liian hitaasti, ei liian kauaa eikä liian lyhyesti. Jokainen harjoitus on laulun arvoinen, jokainen harjoitus on tärkeä...

 Juoksija-lehden kympin testiin.Nythän juoksijoilla tuntuu alkavan tai olevan käynnissä ylimenokausi, jolloin tehdään peruskuntotyötä. Vauhtikestävyystreenit aloitetaan sitten ehkä taas kevään puolella, ennakoiden lappujuoksukautta, mitä se itse kullekin tarkoittaa. Ja peruskestävyyttä rakentelen itsekin, mutta uuden vuoden aaton juoksu Limingassa houkuttelee vähän vauhdin kehittämiseen, olisi kiva selvitä siellä kympistä alle tunnissa.  Laskin harjoitusvauhteja perustuen HCR puolikkaan aikaan, joka oli hirvittävän huono, n. 2.17.xx. tuossa ajassa käveltiin vähän, istuttiin vessassa vähän ja juostiin hyvin vähän kunnolla. Mutta se on se mittari, jonka perusteella uskaltaa arvioida tasoaan. Lisäksi arvioin Juoksija-lehden laskurilla kympin vauhdin perusteella harjoitusvauhteja. Aika yhteneväisiä olivat tulokset, kuten kuvista näkyy.

 Laskurini.fi treenivaihtilaskuri
Tämän perusteella ohjelma näyttäisi suurin piirtein siltä, että viikkoon mahtuisi yksi pitkä peruskestävyys, n. 2h kestoltaan jota taaperrettaisiin siinä seitsemän minuutin kilometrivauhdilla. Lisäksi perusperuskuntoa tuonne seitsemän ja kuuden ja puolen minuutin väliin tunteroista, reipasta lenkkiä kuuden, kuuden  ja puolen minuutin pintaan neljää viittä kilometriä. Tässä on tämmöinen liukuman vaara, näkisin. Ja sitten sitä vauhtikestävyyttä tai reipasta, ommoo kovvoo -vauhtia, jolla pysytellään anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja kehitetään maitohappopuskuria tai jotain sinne päin. Jotta jaksaa sitte juosta lappu rinnassa pitkään ja hyvin. Taitaa olla tarpeen etsiä kuitenkin se sykevyö Suuntoon.


Tässä näkyy viikonloppuinen metsälenkki, jossa vauhti vaihteli tosi paljon ja siksi on vähän turhaa tätä analysoida sen enempää. Mutta jos ajatellaan, niin lähtökohtaisesti näyttäisi aika hyvin sinne perusperuskestävyys sabluunaan. Lenkin varrelle osui pitkospuita, pieni laskettelumäki, soista pätkää ja ihanan helppoa metsäpolkua. Kaikin puolin kiva lenkki ja hyvässä seurassa. Vaikka heitinkin lipat juurakossa, kuinkas muuten.
No muista harjoitusmuodoista sitten

Aiemmin tykkäsin todella kovasti käydä salilla ja olen paljon puhunut sen puolesta mm. painonhallinnassa, kiitos hyvän aineenvaihduntaboostin jonka esim. kyykkytreeni tarjoaa. Huono lihashuolto yhdistettynä kovaan salitreeniin johtaa kuitenkin todella jäykkään kokonaisuuteen, mikä ilmenee tapauksessani pakaroiden jumeina ja oikean jalan reiden ulkosyrjän kipuna, samoin yläkropan liikkuvuus on ehkä kärsinyt - tarttee tehdä jotain. Salikortti vaihtui kumppariin, leuanvetotankoon (kumpparin avulla sain jo tehtyä!), kehonpainoharjoituksiin ja kodin käsipainoihin. Näiden avulla ylläpidetään yläpään lihaskuntoa, askelkyykyt ja muut kotona tehtävät sen semmoset yhdistettynä mäkivetoihin auttavat sitten tukevat sitten taas alapään lihaskuntoa. Lapsi syliin ja syväkyykkyä, mukula selkään ja pohkeita, jnejnejne. (Meillä on vastus valmiina välillä 13kg-28kg). Katsotaan, miten tässä käy. Luulisin, että ihan hyvin. Venyttelyt olen ottanut mukaan viikottaiseen toimintaan myös, se on lapsistakin tosi kivaa, yhdessä könytä lattialla.

Iloa viikkoon meille kaikille!




torstai 15. lokakuuta 2015

Lepoa ja iloisia ajatuksia

Kirkkovenehän tämä taitaa olla.
Ilon kautta. Niinhän sitä sanotaan, se  ei vain taida aina olla  ihan niin helppoa. Ilo tuntui olevan vähän hukassa, kyllä se pilkisteli kun olin oman perheeni kanssa, mutta minulle tavallinen riehakas vire meni jonnekiin piiloon kun väsymyskuorma kasvoi. Nyt tuntuu, että se ilo alkaa taas pulputa pintaan, kurkistella turvapaikastaan. Kiitos parantuneen unen ja ajatusharjoitusten.

Eilen nauroin ääneen keksittyäni hyvän idean tämän päiväiselle pitkislenkille. OK, kyseessä voi olla oire myös vakavammasta mielenterveyden häiriöstä.

Eilisellä päiväkävelyllä nuohosin rantakaislikossa, haltioiduin meren hypnoottisesti aaltoilevasta pohjahiekasta ja kikkailin rantakivillä. Istuin rannassa ja haudoin hyviä ajatuksia. Ilon kautta, väsynyt mutta onnellinen. Molemmat pitivät paikkansa ja tänään sama vire jatkuu.

Eilen söin myös pizzaa. Valkosipulilla. Tämän päivän pitkislenkki tulee siis ihan tarpeeseen, johonkin ne kalorit on kulutettava.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Themesong

Suurin piirtein ikäiseni lukijat muistavat Ally McBealin (ja tiistain komediaputken!) ja teemalaulun. Mulla on uusi:


Eilen en varsinaisesti asiasta tehden tehnyt minkäänlaista treeniä, otin levon kannalta ja annoin ajatuksen juosta. Joustava mieli-kirjan oppien mukaan havannoin aktiivisesti sinne tänne kirmaavia ajatuksenpoikasia ja pysäytin itseni, jos suunta oli negatiivinen tai uhkasi mennä murehtimisen puolelle. Tai jos ajattelin ikäviä, arvioin mitä tapahtuu jos en otakaan omia ajatuksiani ihan vakavasti vaan valitsen uskoa toisin - mitä siitä seuraa? Päivä oli hyvä, olo levollinen.

Aamupäivällä kävin taapertamassa puolisentoista tuntia metsässä, kastelin lenkkarit
rahkasammaleissa, huojahtelin notkuvilla pitkospuilla (ja olin varma, että joku tulee ihan puskurissa kiinni perässä, kun niin kovasti notkuivat - ei siellä ketään ollut.), huidoin näkymättömiä hämähäkkejä (onneksi siellä ei ollut muita, olisivat säikähtäneet. Mutta ne polun yli menevät seitit, miksi niiden pitää olla juuri pään korkeudella?), kipaisin laskettelumäen (pienen) juosten ylös koska tuntui siltä ja leivoin kakun kuopukselleni, joka täytti kaksi vuotta. Illalla venyteltiin nasujen kanssa yhdessä, sitä ennen tein vähäsen korsettiharjoituksia (keskivartalon tuki on juostessa tärkeä ja neljän mukulan jälkeen on jäänyt jotenkin retuperälle tämä puoli...Vähän niin kuin että tässä vauvakiloja tiputan ja nuorimmainen on 30v.).

Tänään on aivan mieletön aamu, kirkas pakkanen ja auringonpaiste. Ulos, ulos.

Tyyneyttä, rakkauta, iloa ja valoa.


lauantai 10. lokakuuta 2015

Kaasupurkauksia

Terveiset seisakkeelta



Menikin pitkään ilman mitään sanottavaa. Tai sanottavaa olisi ehkä ollut, mutta ei voimia eikä intoa sanomiseen. Hiljalleen kevään mittaan hiipinyt uupumus otti viimein vallan ja nyt ei voi enää selitellä: uuvuin työhöni, keho ei kestänyt kroonista stressiä ja unen puutetta ja sitten tulikin seinä vastaan.

Meitä on monia joille näin käy. Yhteistä meille on korkea motivaatio ja tahto onnistua, kiltteyskin. Muita yhteisiä tekijöitä ovat usein jatkuva sisäinen ristiriita: työpaikka ei anna mahdollisuutta suoriutua niin hyvin, kuin omat epärealistiset tavoitteet vaativat ja sitten soppa onkin valmis. Mieli hautoo asioita, niistä ei pääse irti ja arki muuttuu surumieliseksi, uuvuttavaksi ja ellei mitään muutosta tapahdu, edessä on ihan täysi pysähdys.

Ja tässä sitä nyt ollaan parkissa ja kasataan motivaatiota, opetellaan ajattelemaan asioita uusiksi ja päästämään irti haitallisista ajatuksista. Sain tehtäväksi miettiä, mikä olisi puolustuspuheeni, jos joutuisin käräjillä puhumaan itseni puolesta. Tämä siksi, että koin olleeni heikko, kun en selvinnytkään omista vastuistani. Puolustuspuhe muotoutui seuraavanlaiseksi:

"Teen yt-kierroksen jälkeen useamman kuin yhden ihmisen töitä. Ongelma on matematiikkaa, yhdestä ei ole korvaamaan monta menetettyä. Toisekseen, mikä se minun vastuualueeni edes on? Kaikkiko mitä eteeni tuodaan vai jokin määritelty? Kun en tiedä, koetan venyä kaikkeen, huonoin seurauksin."

Pikkuhiljaa voimat alkavat palautua ja olo oli tänään sellainen, että lenkki tuli kyseeseen. Kovatempoinen liikunta minulta kiellettiin: se ylläpitäisi kehon stressitilaa. Lenkkeily on kuitenkin tärkeää. Uskon, että sen avulla saan mielialan pysymään optimistisena ja olon vahvana. Mieluummin juoksen kuin kosken yhteenkään lääkkeeseen.

Kaasuttelua

Juoksin kesän aikana ne kaksi aiottua puolikasta. Kumpikin meni huonosti, syyskuinen menee ihan täysin kehon uupumisen piikkiin ja olisi voinut jäädä juoksemattakin. Se siitä, nyt katsotaan eteenpäin ja opetellaan olemaan rypemättä epäonnistumisissa. Sehän on tyhmintä ajantuhlausta mitä voi olla.

Liityin facebookin KPK 24/7-ryhmään, jossa kestävyyslajien harrastajat jakavat ja saavat vertaistukea kaltaisiltaan. Ihanaa, että liityin. Olen oppinut mm:
  • Muillakin menee vasta sekaisin joskus juostessa ja bajamaja on tarpeen.
  • Maratonilla on ok syödä vihreitä kuulia geelien sijaan - mikä ihana tekosyy!
  • Juokseminen on vaarallista hommaa, porttiteoria toimii. Aloitat parista kilometristä ja olet onnellinen kun eka kymppi tulee täyteen. Sitten alat haaveilla puolikkaasta ja kun se on juostu, kokonainen kutsuu vastuttamattomasti. Sen jälkeen kokomara ja siinä rinnalla alat kuulla polkupuolikkaiden ja ultramatkojen seireenilaulua. Sitten voit vaan todeta, elämä on muuttunut pysyvästi: Tulet lenkiltä, seuraava odottaa juoksemistaan, välillä voi selata my next runista tapahtumia ja suunnitella seuraavaa kesää.
  • Juokseminen on ihanaa.
Onnellisen avioelämän ohella suurta iloa tällä hetkellä tuottaa se, kun jalat takovat maata ja voimantunne palautuu uupumisen jäljiltä. Alan huomata, että en enää ole huolissani jaksanko. Lenkillä kuulostelen jalkoja ja keuhkoja, miltä tuntuu. Huomaan, että hyvältä. En ole keijukaismaisen kevyt juoksija. Jos olisin hevonen, olisin raskaasti tuupattava ja vähän kankea ja pahatapainen puskapolle. Ja sellainen olen ehkä juoksijanakin. Mutta alan nauttia enemmän ja enemmän menosta. Ja sen myötä luotan omaan kehoon, eihän minulla toistakaan ole. 

Väsyminen on perseestä, ei siinä ole mitään runollista. Mutta nyt olen oikealla tiellä ja kasvamassa vahvemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Elämä eletään nyt ja työ ei ole elämä. 

It's a new dawn, it's a new day, it's a new life for me,
And I'm feeling good.

Nina Simone