keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Oletko koskaan havahtunut vanhoja kuvia katsellessasi, tajunnut että olin kaunis tai hoikka, ulkoisesti hyvällä tolalla? Ja samalla muistanut, kuinka juhlamekkoon pukeutuessasi tuskailit, tunsit itsesi rumaksi? Kumpaa tunnet tällä hetkellä? Mitä luulet ajattelevasi, jos katsot tänään otettua kuvaa vaikkapa viiden vuoden kuluttua?

Eikö olisi aika tuntea itsesi kauniiksi nyt, tässä hetkessä?

Mitä minä olen oppinut:


Oma keho, tällaisenaan, lopulta rapistuvana, on ainoa jonka saan. Se
kuljettaa minua päivästä toiseen, elämänvaiheesta toiseen ja on alati muuttuva. On minun tehtäväni arvostaa sitä, pitää siitä hyvä huoli. Tarjota rakkautta ja hyvää tekeviä asioita. Kieltäminen, rajoittaminen, pakottaminen - ne voi aivan yhtä hyvin jo lopettaa.

Minä voin hyvin kun saan liikkua. Siksi olen kiitollinen vahvoista, terveistä jaloista, jotka kantavat polulla keveästi yli juurakoiden. Olen kiitollinen vahvoista käsistäni, koska niiden avulla voin edelleen nostaa rakkaan kolmasluokkalaiseni ylösalaisin syliin kun hän sitä toivoo. Olen kiitollinen pehmeästä vatsan ihosta, teltasta, jonka alla neljä aarrettani saivat kasvaa.

Olen iloinen pitkistä raajoista ja siitä, miten ne nykyään myötäävät liikeisiin, kun suorittamisen pakko on poissa. Olen kiitollinen siitä, miten en enää tunne tarvetta varoa kosketusta. Jokainen neliösentti minussa on rakastamisen arvoista.

Minun kehoni on minun, ei kenenkään arvioitavaksi tehty. En tarvitse sille kenenkään hyväksyntää, mutta voidakseni hyvin on minun itseni hyväksyttävä kehoni sellaisena kuin se on, ja annettava sille mitä se tarvitsee voidakseen hyvin. Minä tarvitsen ainakin liikuntaa, välillä kovaa, välillä leppoisaa. Hyvää ruokaa. Lepoa ja hoivatuksi tulemista.

Ai sinä laihdutit. Ratkesivatko ongelmasi? Niin minäkin luulin, mutta  en sitten kuitenkaan tullut onnellisemmaksi. Viiden päivän ihmedieetti ennen pikkujouluja, bikinikuntoon kuukaudessa, all good everything? No ei, hyvä olo ei synny siitä, että rankaiset sivullista uhria. Joten voisimmeko vain lopettaa ja keskittyä oleelliseen: elämä on lyhyt, nyt on aika olla onnellinen ja tyytyväinen. Mittanauha ja vaaka ovat vastenmielisiä diktaattoreja, jotka hallitsevat viemällä huomiosi epäolennaiseen, painoon.

Onnellisemmaksi tulin, kun ryhdyin opettelemaan itseni hyväksymistä. Sillä tiellä olen edelleen: Olen usein epävarma, joskus hysteerinen ja varsin epäkypsä. Yhä useammin olen kuitenkin sovussa itseni kanssa. Itsetuntoni kasvaa, se on vahva ja tarpeellinen suoja. Itsetunto on hyväksymistä ja tervettä raukkautta, joka ohjaa elämään hyvin ihan itse. Se tekee diktaattorit turhiksi.



maanantai 29. elokuuta 2016

Käpyasiaa

Jumalauta mikä käpy!
Olen ymmärtänyt, että me ihmiset ja hevoset olemme kumpikin vinoja jompaan kumpaan suuntaan. Ratsastaja voi auttaa heppaa suoremmaksi ja ihmistä varmaan auttavat joogat sun muut. Juostessa olen vino kuin suomenajokoira, mutta siinä auttavat kävyt: yksi sopiva männynkäpy per käsi ja johan kulkee.

On muistettava:
  • Käpyä ei saa puristella ettei hartiat jännity
  • Käpyä saa nyppiä ja hypistellä
  • Kävyllä saa heittää jotakuta sellaista joka sen ansaitsee
  • Käpy kannattaa poimia ennen lenkkiä
  • Hyvän karman kävyt säästetään lappujuoksuihin
  • Suppuramalli vk-lenkille - vähemmän kitkaa
  • Harottava pitkiksille, on nypittävää enemmän
  • Männynkäpy erottuu koiran kakasta kuusenkäpyä helpommin.
Olen lukenut Tommy Hellstenin elämänohjeita tässä joitain päiviä. Luulen että seuraavaksi koetan muodostaa lukemastani synteesin jossa rakkaus, häpeä, kiire ja sen semmoiset on näppäränä kymmenen kohdan listana (all hail listausjournalismi!).

torstai 18. elokuuta 2016

Narttuansa on paha paikka

Voi vitsi (oikeasti se paljon rumempi sana) ku tää on taas tehty miten sattuu! Miksi ne ei ikinä voi hoitaa asiaa kerralla? Olisin hoitanut tään niin paljon paremmin. Ne ei oikeesti tajua mitään.

Töissä, kotona, ihan missä vaan on helppo tanssahdella narttuansaan ja ryhtyä itserakkautta uhkuen arvostelemaan muita, unohtaen täysin etteivät ne omatkaan kyvyt välttämättä ole rajattomat. Narttuansa on siinä mielessä ikävä paikka, että sen lisäksi että pahoitat mahdollisesti toisen ihmisen mielen, pilaat varmasti oman päiväsi. Negatiiviset ajatukset kun ovat omiaan synnyttämään lisää negatiivisuutta. Aloitat yhdestä ja avot, kohta on koko päivä hanurista. Kahvikin on ihan paskaa ja mies ei ymmärrä.

Rakas ystävä, vältä narttuansaa. Näin se tapahtuu:
  • Keskity mukaviin asioihin ja aloita aamu hyvällä kahvilla.
  • Kun menet töihin, avaa sähköposti ja juokse alkuun vain kiireimmät läpi, ylläpitäen hyvää fiilistä. Kahvi auttaa, tiukassa tilanteessa suklaasta on todettu olevan hyötyä.
  • Kun huomaat ärtyväsi jotain, älä laske kymmeneen. Hae kuppi kahvia tai ota pala suklaata ja mieti, että näitähän sattuu. 
  • Älä vaadi muilta ainakaan enempää kuin itseltäsi. Etenkään, jos olet tympeä perfektionisti, joka tähän mennessä on nauranut suklaaohjeelle ivallisesti ja miettinyt kirjoittajan hanurin horisontaalisuutta. Tiukassa paikassa on nääs mennyt pala jos toinen suklaata ja kahvia, tunnustan. Nyt tiukimmat paikat löytyvät farkuista. Olen onnellinen.
  • Älä ole perfektionisti jos vain voit välttää. Kyllä voit.
  • Opettele empatiaa niin kollegoja kuin asiakkaitakin kohtaan. Unohtamatta tärkeintä, perhettä. He ovat ihmisiä, heillä on huonot päivänsä, kiireitä, mahdollisia perheongelmia tai valtava talolaina. Piikittely ei auta, empatia auttaa, kumpaakin. Teetä ja sympatiaa, tai kahvia ja suklaata. Toimii.
  • Kuuntele omia ajatuksiasi kriittisesti samalla kun juot hyvää, tuoretta kahvia. Kuuluuko siellä mm: kun nuo aina, kun minä en koskaan ja ikinä ei nuo muut. Paskapuhetta. Älä anna sille painoarvoa, ota sen sijaan rehellinen katsaus vallitsevaan todellisuuteen päänsisäisten höpöpuheiden sijaan. Yllättäen kaikki voi näyttää kovin erilaiselta. Myös kiire. Tämä vaatii harjoittelua. Tsemppiä!
  • Ole rehellinen itsellesi: olet ihana, ansaitset arvostusta ja tulla kohdelluksi hyvin. Niin muuten kaikki muutkin.
Narttuansa on ansa juuri siksi, että se tarjoaa hetkellisen ylemmyydentunteen mutta veloittaa sen sitten hetkeä myöhemmin,  pitkällä takaisinmaksuajalla, paskan fiiliksen oravanpyöränä.

Älä astele ansaan.




tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hiekkaa ja aurinkoa

Kreeta oli kuuma, kaunis ja kuin vanha tuttu - olihan tämä jo neljäs kerta tälle pesueelle. Tuntuu hieman hölmöltä suunnata samaan paikkaan monta kertaa, mutta kun mukana on neljä alaikäistä joista yhtä vaipatellaankin, on kohteen tuttuus vain etu. Lisäksi täysihoito - joka ennen tuntui saksalaisten eläkeläisten hommalta - on ihan ehdoton juttu: lapset syövät kovin vaihtelevasti ja ravintolassa menee rahaa ihan hukkaan. Täysihoidossa sen sijaan aterialta löytyy valinnan varaa ja jätskitkin hoituu näppärästi allasbaarista (vanhimmat hakivat ihan itse).
Täysihoito kunniaan. Toki siellä tapaa Horstin ja Gerdan siinä samalla, joista jälkimmäinen poimii tarjoiluastioista ruokaa sormilla suuhunsa, sen sijaan että ottaisi lautaseltaan. No, me olemme toki kaikki erilaisia.

Muutama huomio lomasta:

  • Hiekka: rantakohteessa on hiekkaa. Älä taistele vastaan.
  • Helle: kesällä välimerellä tuppaa olemaan kuuma, juo vettä äläkä taistele vastaan.
  • Lasten kanssa voi juosta kulttuurikohteesta toiseen ja kuulla valitusta siitä kuinka tylsää on. En suosittele.
  • Lasten kanssa voi käydä muutamissa kulttuurikohteissa, uima-altaalla, rannalla ja syödä paljon jäätelöä ja kaikilla on kivaa. Jos osaat kertoa kohteesta hyvän tarinan, lapsetkin innostuvat. Suosittelen.
  • Hotelliaamiainen on ihana keskimäärin kolmena ekana aamuna, sitten siihen kyllästyy. Syöt kuitenkin loppuinakin päivinä liikaa kaikkea. Se on lomaa.
  • Turistikohteissa on paljon maanmiehiä. Voit joko sulkeutua heidän ulkopuolelleen tai antautua keskusteluun ja kas, löytyy uusia ihania tuttavuuksia. Tyttäreni löysi näin uuden ystävän viime syyskuussa ja tapasimme hänet äiteineen viime viikolla Helsingissä - seuraavan kerran tavataan talvella. Suosittelen.
  • Jätä isot vesilelut kohteessa pidempään viipyville, näin kaikilla on hyvä mieli ja pakkaustilaa säästyy. Suosittelen, jaettu ilo ja sitä rataa.
  • Aurinkosuojavoiteesta ei kai nykyään tarvitse kenellekään sanoa. Suosittelen.
  • Kaksi uikkaria per lurjus on hyvä määrä (rannalta altaalle siirtymiin omansa). Suosittelen.
  • Älä jäkitä, pönötä, tärkeile tai nipota. Nauti, rakasta, naura ja haltioidu vaikkei kaikki koko ajan täydellistä olisikaan. En suosittele kliseistä lomadraamaa, se on vain noloa.
Olen muuten ihan sairaan hyvä suunnistamaan, olen todennut. Rethymnonin ja Hanian kaupungit ovat aivan suvereenisti hallussa, jopa armas Hra R. luottaa navigointiini noissa paikoissa. Lisäksi muistan parhaat kaupat - aina.  

Ja Kreeta sitten, tajuttoman kiehtova saari täynnä historiaa johon voi perehtyä altaalla kirjaa lukien tai vaikka suuntaamalla Knossoksen kaivauksille ja Hanian vanhan kaupungin kujille ja muureille. 

Suosittelen.






tiistai 21. kesäkuuta 2016

Matkakuumetta

Huomenna ajellaan Porvooseen ja sitten seuraavana yönä pompitaan ennen kukonlaulua lentokentälle, kohti Kreetaa. Mikäpä olisi siis parempi aika saada matkakuume ja matkaposkiontelontulehdus, myös keuhkoputkissa on jotain matkatautia. 10 päivää antibiootteja ja loma siinä välissä, kai se tauti sillä hellittää?

Ja nythän on niin että nuorimmainenkin matkustaa omalla paikallaan, ei enää sylissä. Ainakin teoreettisesti.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Voihan kalpea punasolu

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut erityisen paljon mitään treeneihin liittyvää. Siihen on syynsä, nimittäin: treenaaminen on ollut mahdottoman hankalaa ja joka lenkki on mennyt edellistään huonommin. Onhan se vähän omituista. Tämä on herättänyt kauhua ja vähintään syvää ketutusta. Jos aikaisemmin juoksin paikallisen laskettelurinteen (Suomen pienimmän!) viidesti ylös, viime sunnuntaina tuskaa aiheutti yksi nousu, kävellen.

Tälle onneksi löytyi syy, hemoglobiini oli surkeat 104, punasolut kalvakoita ja pieniä. Raudanpuutosanemiaa oikein tyypilliseen tapaan. Nyt sitten tankataan rautaa ja kontrolloidaan onko arvo lähtenyt nousuun muutaman viikon kuluttua. Sitten ehkä pitää siirtyä raudan pumppaamiseen: eilen puolisoni kainosti vihjaisi, etteivät minun fysiologiset ominaisuuteni ja aina, normaalitilassaankin, kalvakat punasolut ole ehkä ihanteellisia juoksijalle. No, pistetään pohdintaan.

Mutta siis viime viikkojen huimaus, tykytys, hengenahdistus ja palelu ovat varmastikin johtuneet juuri tästä ja sehän on mahtavaa: asia on hirmuisen helppo korjata!

Mutta ei, Terwa-maratonin puolikas ei kutsu, saa nähdä mikä kutsuu ja missä kohtaa vuotta. Ensin pitää saada veriarvot kuntoon ja kun tää täytyy hoitaa ilman Kari-Pekkaa, tässä menee tovi.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Syy, tekosyy ja niiden välinen ero

Kävin eilen tunkkaamassa kotoisan laskettelumäkemme ainokaista rinnettä  sauvakävellen, tavoitteena saada vertikaalisia metrejä reilummin kasaan. Mukana oli rakas lenkkikaverini ja kävi niin, että verttikilometrit jäi ynnäämättä kun itsensä parantaminen lähti käyntiin. Me ei paranneta maailmaa, se on iso urakka, mutta parannetaan omaa itseä ja terapoidaan toista. Ollaan läsnä. Se meiltä sujuu.

Mun lenkkikaveri on upea naisihminen: iloinen, avoin, empaattinen ja osaa pitää puolensa jos tarpeen. Fyysisesti tämä nainen on kovemmassa kunnossa kuin moni 20-vuotias, mutta se ei ole pääasia: hänelle tärkeintä on voida hyvin. Hän on tehnyt pitkään tietoista muutosta, opetellut liikkumaan, syömään ja ajattelemaan tavalla joka auttaa voimaan paremmin, vaikka takana on raskaitakin asioita. Hän ei ole ihmenainen, mutta on tajunnut jutun juonen: jos voit huonosti, ainoa asia johon varmuudella voit vaikuttaa on oma ajattelusi ja tapasi olla, nyt, tässä hetkessä. Siihen hän keskittyy joka päivä:

  • Tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.
  • Ajattele hyvän kautta, näe hyvä muissa.
  • Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, sano se vaikka peilille ääneen kunnes siitä tulee totta.
  • Muuta ne asiat joihin voit vaikuttaa, jos muutos ohjaa hyvinvointiin.
  • Hyväksy olosuhteet joita et voi muuttaa, älä takerru negatiiviseen.
  • Syö suklaata kun siltä tuntuu.
  • Ole rehellinen itsellesi.

Aiemmin mun lenkkikaveri voi huonosti, painoa oli hitusen liikaa (ei minun mielestäni, mutta se onkin se oma fiilis jota pitää kuunnella - terveen aikuisen), väsytti ja tylsistytti, kiire painoi ja siinä tuli syötyä mitä sattuu. Liikunta ei kuulunut arkeen ja se näkyi terveydessäkin. Mieliala oli alavireinen. Muutos lähti elämäntilanteen muutoksesta ja  päätöksestä voida paremmin, ymmärryksestä että hän on arvokas ja tärkeä. Kun minä katson kaveriani nyt lenkillä ja kuuntelen häntä, suurin muutos on tapahtunut juuri siinä asenteessa. Minä en pystystä on tullut minä pystyn, minä tahdon.

Usein ihminen kyllä tietää, mikä on oman hyvinvoinnin tiellä. Tärkeää on tunnistaa, milloin vastassa on oikea este ja milloin mielikuvituksen tuote. Tärkeää on erottaa oikea syy jättää jotain tekemättä laiskamadon jurppimisesta. Tärkeää on ymmärtää, mikä ohjaa voimaan hyvin ja mikä huonosti. Tärkeää on ymmärtää olevansa niin arvokas virheineenkin, että hyvä olo on perusoikeus. Tärkeää on olla rehellinen itselleen ja lopettaa pateettinen paskanjauhanta ja tarttua toimeen. Vähemmän tärkeää on farkkujen tuumakoko, naururypyt ja roikkuvat tissit. Mutta kun kukaan muu ei tee ketään onnelliseksi, siitä on ihan itse vastuussa. Sopivat keinot kukin osaa löytää itse. Toisille se on puutarhan hoito, toinen tahtoo draamaryhmään ja kolmas alkaa tunkkaamaan sauvamäkeä.

Kuinka helppoa onkaan keksiä tekosyitä jättää asioita tekemättä. Pelkoako se on, että yhtäkkiä elämä muuttuukin?  Että jos ei olekaan päiväkatkeruutta jossa velloa? Onnellisuus onkin pelottavaa? Mistä sitä puhuu jos ei ole valitettavaa? Että pysähtyisinkin hetkeksi paikalleni polun varrella ja tajuaisin, että hitto minä olen onnellinen, kaikki on hyvin. Että elämä muuttuu, mutta minä olen tässä itseni kanssa sovussa ja onnellinen.

Sallinette minun korostaa: liikunta ei automaattisesti tee kaikkia onnelliseksi, mutta tutkimusten mukaan sillä on paljon merkitystä. Suosittelen kokeilemaan. Suosittelen kokeilemaan myös salsaa, ääneen laulamista, suklaan syömistä ja churroja sekä juomaan lasin kuohuvaa tilanteen tullen. Elämässä on paljon mistä nauttia, eikä se niin ihanan kallistakaan ole.

Nyt on autuaallinen lihaskipu, hyvä, tulosta harjoituksesta.



tiistai 5. tammikuuta 2016

Tähtäimessä vitonen juosten?

Ihana nainen ja armoitettu leipuri tuumitteli juoksuharrastuksen aloittamista ja mietti, mistä aloittaa. Lupasin pohtia asiaa ja päätin, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen: Me Naisissa oli mainio kuukauden juoksuohjelma, kestävyysjuoksija Kirsi Valastin laatima. Otin vapauden hieman muokata tekstiä.

Tällä ohjelmalla päätyy väistämättä ja vastaanpanematta 5km juoksijaksi. Se on hyvä tavoite ja voi riittää tai se voi olla alku hulluudelle jolle ei näy loppua. Hommaan kannattaa ryhtyä kun on nukkunut yön yli ja lähipiiri on todennut hengentilan terveeksi. En ota vastuuta lappujuoksuhaaveista ja ultramatkaunelmista. Ja ne polkujuoksut...

Ensimmäinen viikko, juoksukävelylenkkejä

PÄIVÄ 1:
30 minuutin juoksu-kävelylenkki. Kiihdytä reipas kävely juoksuksi minuutiksi kerrallaan. Juokse minuutin pätkiä yhteensä 5–6.
PÄIVÄ 2:
30 minuutin juoksu-kävelylenkki. Juokse kävelyn lomassa yhteensä 8 minuutin mittaista pätkää.
PÄIVÄ 3:
30 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 2 ja 2 x 1 minuuttia.
PÄIVÄ 4:
 Bonuslenkki: 60–90 minuuttia reipasta kävelyä.
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa.


Toinen viikko, lisätään juoksuaskelia

Jos ensimmäinen viikko oli raskas ja tämä viikko näytää turhan rankalta, voit jatkaa huoletta ekan viikon ohjelmalla ja siirtyä tähän vaikka viikon päästä. Anna jalkojen ja kehon tottua uuteen tapaan liikkua.

PÄIVÄ 1:
30 minuutin lenkki, josta juoksua 5 x 3 minuuttia. Kävele pyrähdysten välissä 1–2 minuuttia, kunnes hengitys tasaantuu.
PÄIVÄ 2:
30 minuutin lenkki pyramidirytmillä: juokse kävelyn lomassa 2 + 3 + 5 + 3 + 2 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
35 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 4 minuuttia.
PÄIVÄ 4:
Bonuslenkki: Pyöräilyä 1–2 tuntia tai vaikka kävelyä
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa. Uintikin käy!


Kolmas viikko

PÄIVÄ 1:
35 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 5 minuuttia.
PÄIVÄ 2:
40 minuutin lenkki, josta juoksua 2 x 8 minuuttia + 2 x 4 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
40 minuutin lenkki, josta juoksua 2 x 10 minuuttia + 1 x 5 minuuttia.
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa.


Neljäs viikko

PÄIVÄ 1:
Nyt menee haastavaksi, mutta äläpä hättäile, ei tämä ole niin minuutilleen. Kunhan sinne päin menee toteutus.
40 minuutin lenkki seuraavalla rytmillä:
5 minuuttia kävelyä
15 minuuttia juoksua
3 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
2 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
5 minuuttia kävelyä.
PÄIVÄ 2:
Noin 45 minuutin lenkki seuraavalla tavalla:
Kävele lenkin aluksi ja lopuksi 5 minuuttia.
Juokse välissä 3 x 10 minuuttia.
Kävele juoksuosuuksien välissä 2–3 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
Lenkki seuraavalla rytmillä:
5 minuuttia kävelyä
20 minuuttia juoksua
3 minuuttia kävelyä
10 minuuttia juoksua
2 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
+ Yhtenä viikonpäivänä lihaskuntotreeniä kotona, salilla tai jumpassa.

Seuraava viikolla olet valmis kokeilemaan vitosen juoksua. Hitaasti hyvä tulee, liian nopeasti aloittamalla into on vaarassa lopahtaa alkuunsa.

Muutama sääntö:
  • Aloittelijan lenkkiin kuuluvat tasoittavat kävelytpätkät, muista ottaa niitä.
  • Lihakset tulevat aluksi kipeiksi, aloittaminen on helpompaa mitä enemmän liikuntaa taustalla on. Kävelyllähän on jo hankittu hyvät pohjat! 
  • Tarkkaile hengitystä, kova puuskuttaminen viittaa siihen että nyt mennään turhan kovaa. Hidasta, kävele vaikka. Älä tapa intoa liikaan vauhtiin ja suorittamiseen!
  • Endomondo, Sportstracker tms. sovellus on hyvä kaveri lenkeillä ja auttaa motivoitumaan, lataa sellainen luuriin. Kuulokkeet lenkillä ja lempimusiikkia, suosittelen!
  • Hyvät kengät kannattaa hankkia, mutta käytä harkintaa: huonoilla kengillä juokseminen on ikävää, toisaalta huippukalliit superimurit voivat olla ylilyöntihankinta kuntoliikkujalle. Kyllä ne kaupassa neuvoo!
  • Ekat viikot on pahimpia. Mene niiden läpi pahalla sisulla ja sen jälkeen huomaat, ettet pärjää ilman lenkkiä ja siitä saatavaa mielenrauhaa ja onnistumisen iloa. Ja kokeneellakin juoksijalla kuulema on huonoja päiviä, ihmisiä kun ollaan. 
Lihaskuntojumppaa

Juoksijalle tärkeitä lihaksia ovat tietenkin ryhtiä ylläpitävät vatsan ja selän lihakset ja vahvat jalat. Vahvista ainakin niitä, tässä pari vinkkiä:
  • Askelkyykyt, ota tarvittaessa tukea vaikka tuolin nojasta, tarkista oikea suoritustapa esim. youtubesta. 
  • Tavalliset kyykyt, kuvittele istuvasi alas tuolille ja koeta laskea peppua suoraan alas siten, että reidet olisivat lattian kanssa samassa linjassa. Toista niin monta kuin jaksat, lepää ja tee uudelleen. Reidet tulevat todella kipeiksi, mutta se on hyvää kipua ja johtaa vahvistumiseen.
  • Hyviä vatsalihasliikkeitä löytyy esim. aloittelijoiden joogavideoilta, sukella youtubeen ja poimi sieltä hyvä lankkuja ja muita liikkeitä. Joogaa suosittelen muutenkin, juoksija tarvitsee letkeät lihakset ja liikkuvan kehon. Lisäksi siitä tulee hyvä, levollinen olo.
  • Yläkropan lihaksia voi treenata helposti vaikka jumppakuminauhaa apuna käyttäen, paketissa tulevat perusohjeet usein mukana.